Koulukiusaus

[Allah]

Vaikka tämä aihe ei olekkaan kovin ajankohtainen näin kesäaikaan, olisi mukava saada tästä aiheesta keskustelua. Olitteko/oletteko kiusaaja, kiusattu, sivusta katsoja vaiko joku muu?

Itse olin kiusaaja ala-asteella. Ei sitä silloin ymmärtänyt, miten se voi vaikuttaa toisen ihmisen mieleen, kun kavereiden kanssa yhtä poikaa haukuttiin, ivailtiin ja joskus jopa hakattiin. Nyt vanhempana yläasteelle mennessä tajusin kiusaamisen älyttömyyden. N. 2-3 vuotta sitten menin pyytämään rehellisesti pojalta anteeksi tekojani ja ilmaisin oman pahoitteluni.
Olen maksanut hänelle korvauksia henkisestä kärsimyksestä omasta tahdostani. Välimme ovat nykyisin oikein hyvät ja enää ei hänen tarvitse pelätä saako hän ensimmäisellä välitunnilla monosta vai nyrkistä.

Kiusaajakaverini ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle lukuunottamatta yhtä, joka myös on pyytänyt anteeksi tältä kiusatulta. Semmoinen tarina tällä kertaa, joten olkoon areena nyt teidän hyvät lukijat.

 

[Salomaha]

Hmm.. Totta kai sitä ala ja yläasteella tuli joskus jotain kiusattua, mutta todella vähän. Sekin oli ehkä vähän semmoista rankempaa tilannekomiikkaa. Eli jos jollekin tapahtui jotain hassua niin siitä sitten kuittailtiin loppupäivä. Väkivaltaa en ikinä käyttänyt. Itseäni ei ole ikinä kiusattu mitä nyt joskus joku haukkunut. Sekin onneksi aika vähäistä.

 

[NEUTRAALI]

oon ollu kiusaaja ja jälkeenpäin ku ajattelee niin olin yläasteella ja amiksessa aivan täys kyrpä muutamia kohtaan, kyllähän se vähän harmittaaa, mutta mennyt on mennyttä, kerran baarissa kuitenki avauduin yhdelle jätkälle jota yläasteella kiusasin ja se sanoi ettei se haittaa(kyllä se haittaa mutta se ei kehdannut sitä myöntää). on muakin kiusattu(sanallisesti) kun muutin toiselle paikkakunnalle ja menin yläasteelle uutena henkilönä. näiden kiusaajien kanssa oltiin kyllä sitten myöhemmin parhaita kavereita. sitten oli yks sellainen kiusaaja joka uhkaili mua muutaman kerran puukolla(mm puukko kurkulle kunnolla painettuna) kun olin nuori(15v), tässä muutama vuosi takaperin sitten hieman tuli koulutettua sitä, senkin jälkeen se tuli kuitenkin vielä yhtenä vappuna rikotun pullon kans mua kohti uhkaavasti ja taas piti opettaa sitä :jahas: , nykyään ollaan ihan hyvissä puheväleissäkin.






edit: kiusaajia on kyllä joka paikassa, töissä, kouluissa yms paikoissa missä on reilusti ihmisiä, pikku työpaikoissa/yhteisöissä sitä ei juuri esiinny. se on vain joillekin ihmisille jotenkin luontaista, surullista mutta totta.

 

[mxm]

Kylläpä koskettaa tämä aihe aika läheltä.
Ite oon ollut kaikissa rooleissa ja useimmiten samanaikaisesti. Ala-asteella olin ensin koulukiusattu, kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Sitten kostoksi rupesin ite kiusaajaksi ja sekin oli ihan haukkumisesta tappeluihin. Yläasteella oli kans sama meno mutta välillä tuli isompia kahinoita. Vika kerta lukiossa otin yhteen mun ex-kiusaajien kanssa (ne oli silloin amiksessa) ja silloin myös päätin, että nyt loppuu tää turpaan saaminen ja aloitin sit salilla käymisen.
Kiusaaminen on aika vitun perseestä, sitä ei siinä tilanteessa tajua kiusaajan roolissa mutta kun on kokenut molemmat puolet, niin ymmärtää pirun hyvin. Se on kyl valitettavan totta, että kiusaamisesta jää ikuiset jäljet, ei sitä voi koskaan unohtaa mutta toisaalta se myös voi vahvistaa ihmistä. Tosin moni, joita ite oon kiusannut on edelleen erittäin hiljaisia tyyppejä ja yksinäisiä. Hävettää kun on ollut aikoinaan niin idiootti.

 

[protsku]

Minä olen opetellut vasta tässä vanhemmalla iällä pitämään puoliani. Siinä riittääkin opettelemista. Maailma kun on täynnä kusipäitä joilla ei ole muuta elämäntehtävää kuin olla vittumaisia joka paikassa.

 

[Oinasmie]

Mulla oli ylä-asteen ekoilla luokilla aika koviaki ongelmia itsetunnon kanssa ja enkä varmasti sanonu/tehny mitään vastarintaa vaikka toinen ois kuinka kiusannu. Noh onneks kuitenki selvisin ne ajat melko helposti ja nyt alkaa sitä itseluottamustaki pikku hiljaa löytyyn

 

[VelttoV]

Yrittivät joskus ala-asteella kiusata. Pari iskua jäkismailalla päähän ja loppui aika lyhyeen. Pätkin kolme tyyppiä leikkien miekkamestaria.

 

[abine]

Joo mulla taas oli yläasteella se kiusatun rooli. Kyllähän sitä paskaa tuli nieltyä, kiusaaminen oli lähinnä henkistä (haukkumista ja vittuilua). Ei siihen tarvittu kun pari oikeen vittumaista kaveria niin soppa oli valmis, kiusaamista jatkui pari vuotta (7 ja 8lk). Mutta onneks oli paljon hyviä kaveria silloin mitä samat tyypit kiusas, ettei se ollu sellaasta minä vastaan kaikki muut. Se olis silloon pitäny heti mätätä oikeen kunnolla tai nöyryyttää ne tyypit välittömästi ja kunnolla, mutta liian arkana ja ylipainoisena kaverina en sitä tehnyt. Mutta jos näen nämä tyypit vielä joskus niin... :curs: kyllä mä nyt ainakin takaasin annan jos ne tulee vittuulemaan.

 

[Merica]

Itse olin yläasteella kiusattu. Kiusaajani olivat vanhempia, "suosittuja" tyttöjä, kun taas itse olin hieman hiljaisempi ja erilaisempi nuori. Tytöille ominaiseen tapaan kiusaaminen oli selän takana kuiskimista ja naureskelua, välillä ihan suoranaista haukkumista, jos olin käytökselläni ylittänyt jonkin näkymättömän sovinnaisuusrajan. Kännipäissään kylillä nää pimatsut sitten oikein uskaltautuivat jopa huutelemaan törkeyksiä. Ja porukalla tietenkin Yksin kukaan näistä tytsyistä ei sitten ollutkaan hirveen kova mimmi.
Mullakin oli onneksi oma kaveripiiri, kaikki ihan yhtä erilaisia nuoria kuin minäkin, joten en ihan yksin joutunut tuota morkkausta kestämään. Nyt kun jälkeenpäin mietin, en tiedä, johtuiko kiusaaminen erilaisuudestani vai erilaisuuteni kiusaamisesta, koska muistan, että tuohon aikaan ajattelin, että kiusaamistakin pahempi tilanne olisi olla samanlainen kuin he, sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Kyllähän tuo kiusaaminen vaikutti mun käsitykseeni itsestäni pitkälle senkin jälkeen kun se oli jo loppunut. Itseasias vasta ihan viime vuosina oon oivaltanut sen, et vittu mä oo yhtään huonompi ihminen, kuin ne idiootit, jotka niin antoivat ymmärtää. Ja edelleenkin olen helvetin onnellinen, etten ole samanlainen kuin kiusaajani, mulla kun näyttäis loppujen lopuksi menevän jokaisella elämän osa-alueella paljon paremmin kuin niillä

 

[Naene]

Itse en ottanut mihinkään osaa enkä arpaa, tulin toimeen kaikkien kanssa mutten ottanut osaa tollasiin tai muihinkaan "leikkeihin". Suurimman ajan taisin lintsata ja ylä-asteen jälkeen kestin vain hetken koulun penkillä kunnes menimme vaikka sitten baariin tms. Mutta kyllä näin pahoja tapauksia bussissa ala-asteella. Yhdeltä pojalta, jolla sattui olemaan pottakampaus, revittin tukkaa tukoittain päästä. Kyllä siinä vaiheessa oli pakko kommentoida ettei nyt ole hyvä juttu... Eipä varmaan tee kivaa mennä kouluun jos siellä saa vaan paskaa niskaan päivä toisensa jälkeen. Vastaaviin asioihin pitää puuttua todella kovalla kädellä jos ei kakrut itse osaa osoittaa jonkin asteen vastuuntuntoa.

 

[Anonymity]

En ole ikinä ketään kiusannut eikä minua ole kiusattu. Tosin yhden ainoan kerran haukuin ala-asteella erästä tyttöä, mutta sain köniin siitä hyvästä. Kadun tuota haukkumista vieläkin (omatunto siis löytyy... ;) ). Yleensä yritin puolustaa kiusattuja ärhäkkäästi, vaikka he eivät olisi ihan ystäviä olleetkaan. En siedä ihmisten kiusaamista yleisellä tasolla koulussa, työpaikalla enkä muuallakaan.

Miten muuten tuo kiusaaminen työpaikoilla?

 

[Kipi I]

oon ollu kiusaaja ja jälkeenpäin ku ajattelee niin olin yläasteella ja amiksessa aivan täys kyrpä muutamia kohtaan, kyllähän se vähän harmittaaa, mutta mennyt on mennyttä, kerran baarissa kuitenki avauduin yhdelle jätkälle jota yläasteella kiusasin ja se sanoi ettei se haittaa(kyllä se haittaa mutta se ei kehdannut sitä myöntää). on muakin kiusattu(sanallisesti) kun muutin toiselle paikkakunnalle ja menin yläasteelle uutena henkilönä. näiden kiusaajien kanssa oltiin kyllä sitten myöhemmin parhaita kavereita. sitten oli yks sellainen kiusaaja joka uhkaili mua muutaman kerran puukolla(mm puukko kurkulle kunnolla painettuna) kun olin nuori(15v), tässä muutama vuosi takaperin sitten hieman tuli koulutettua sitä, senkin jälkeen se tuli kuitenkin vielä yhtenä vappuna rikotun pullon kans mua kohti uhkaavasti ja taas piti opettaa sitä :jahas: , nykyään ollaan ihan hyvissä puheväleissäkin.

Miten opetit sitä??

 

[abine]

Kyllähän tuo kiusaaminen vaikutti mun käsitykseeni itsestäni pitkälle senkin jälkeen kun se oli jo loppunut.

Itte oon ainakin myöhemmin huomannu että luonne on ehkä kovettunut, tarkoitan sillä että en oo enää niin herkkä nahkainen, en välitä toisten törkeistäkään sanomisista enää koska oon sen jo joskus ennen kuullu.

Täytyy vielä sanoo että multa ei kyllä sympatia pisteitä kiusaajille irtoo vaikka olis kuinka huonot olot kotona tai vastaavaa. Ei sitä niin voi elää että kaadetaan omista ongelmista johtuvat paskat toisten niskoihin.

 

[tiny_tinman]

Joo mulla taas oli yläasteella se kiusatun rooli. Kyllähän sitä paskaa tuli nieltyä, kiusaaminen oli lähinnä henkistä (haukkumista ja vittuilua). Ei siihen tarvittu kun pari oikeen vittumaista kaveria niin soppa oli valmis, kiusaamista jatkui pari vuotta (7 ja 8lk). Mutta onneks oli paljon hyviä kaveria silloin mitä samat tyypit kiusas, ettei se ollu sellaasta minä vastaan kaikki muut. Se olis silloon pitäny heti mätätä oikeen kunnolla tai nöyryyttää ne tyypit välittömästi ja kunnolla, mutta liian arkana ja ylipainoisena kaverina en sitä tehnyt. Mutta jos näen nämä tyypit vielä joskus niin... :curs: kyllä mä nyt ainakin takaasin annan jos ne tulee vittuulemaan.

Sama tarina täällä päässä, nyt nuo kiusaajat eivät minua enää tunnista mutta pari kertaa joutunut 10 laskemaan kun nuo vanhat kiusaajat on jossain nähnyt. Onneksi olen suht' rauhallinen ja anteeksiantavaa tyyppiä, muuten olisi turpasaunat pystyssä. Ja kiusaamisenhan syyhän oli niinkin fiksu aihe kuin ulkonäkö yllättäen, ei sitä ääliöt suurta syytä tartte että voi toista dissata ja pilata itsetunnon, nyt se on onneksi jo melkosen paljonkin parempi ja huomaa että on sitä vain aika sälli kaikesta paskasta huolimatta, kun nuo kiusaajat taas ovat narukäsiä luusereita amiksen autopuolella. Niin se elämä rankoo ja palkitsee joitain ihan tuon ns. karman perusteella

 

[mgh]

Mua on koulukiusattu aikalailla niin kauan kun oon koulunkäyntiä käynyt. Täytyy kiittää onneaan että ei pääasiassa oo ollu fyysistä, vaan henkistä kiusaamista. Ainaista vittuilua ja syrjintää.

Ärsyttää että useat pikkutekijät kiusaamisessa, siis nää jotka heittää aivan viatonta "läppää" mielestään ei tunnu tajuavan että asia johtaa toiseen, eli ehkä he eivät itse, vaan jotkut muut alkaa usein fyysiseen kiusaukseen sen jälkeen kun joku on joutunut vähän silmätikuks siten että jotkut heittää siitä jotain läppää...

 

[NP]

Olen ollut molemmissa osissa, kiusattuna, sekä kiusaajana. Kiusaajan osa ehkä johtui jostain katkeruudesta tms.. ei mikään selitys tietenkään.

Koulukiusaus on todella vakava asia, henkisesti se voi murtaa ihmisen pisteeseen jossa ei ole enää halua elää. Itse olen katkera joistain ala-asteella tapahtuneista asioista.

 

[kahlaajalintu]

Seuraava voi olla aika outo väittämä eli jos haluut vetää herneet nenuun niin vedä sitte

Osaltaan kiusaamiseen ja ennen kaikkea sen estämisen voisivat vakuttaa, opettajat.
Se nyt tahtoo mennä sillä tavalla että kiusaajat ovat niitä kaikkien suosiossa olevia ja luokan suosituimpia henkilöitä.
Kiusatut taas jokainen omasta syystään erilaisia ja siitä syystä ei niin suosittuja.
Opettajien välitön tilanteeseen puutuuminen estäisi varmastikkin hyvin paljon näitä ikäviä tapauksia. Pitäsisi ottaa se pää pois perseestä ja unohtaa se kenen naamasta tykkää tai kenen puolella se luokka yhteisö on ja katsoa asiaa puolueetomasti aikuisen silmin.

Tuntuu että haetaan helppo ratkaisua eli siirtää kiusattu syrjään ja eristää muista kun ei sovi muiden kanssa samaan paikaan. Kaikkea normaalista poikkevaa kun hyljeksitään. Sen sijaan että puututtaisiin oikeeseen ongelmaan eli kiusaajiin. Aika harvoin niitä siirteltiin mihinkään tarkkiksille, mutta kiusattuja pompoteltiin miten sattuu. Vanhempien kanssa keskusteluissa ja ties missä muussa paskassa.

Itse sain kärsiä siitä kun en suostunut kuuntelemaan sitä avautumista ja puolustin itseäni. Se sitten teki minusta silmätikun ja pahan pojan opettajien silmissä.
Kiitos niillekkin mulkuille vaan. Omassa luokassa oli ihan kiva suorittaa ala-asteen 2 luokkaa Osoittaa oikeen hyvää ongelman ratkasu kykyä :thumbs: Ei varmaan vaan haluttu päästä kaikkein helpommalla.

Katkeroittaahan tollanen kummasti ja tosi ihme että kiusatuista helposti tuleekin kiusaajia. Ei kukaan suostu kuuntelemaan liian pitkään tai sietämään fyysisitä väkivaltaa. Jokaisella tulee se raja jossain vaiheessa vastaan, kun riittää ja aletaan lyömään takas, Niin se vaan menee. Sitä kun ei kaikki tule koskaan tajuamaan

Vastuu on mielestäni opettajilla. Ala-asteikäiset lapset eivät todellakaan tiedä mitä tekevät.

 

[Artemis]

Mua ei kiusattu vaikka olin yleensä pienikokoisin, hiljainen ja äärimmäisen valkoinen. Lähes albiino. Tuli kyllä nähtyä monasti kun jotain kiusattiin mutta en menny mukaan. Nihilistisen mieleni ja isältä perityn psykoottisen asenteeni ansiosta kukaan ei uskaltanut ahdistella, ainakaan kahta kertaa. En ole koskaan ymmärtänyt kiusaamista. Miten raadollista se elämä voi koulussa ollakkaan, pienet lapsetkin voi olla järkyttävän ilkeitä toisilleen.

 

[hapetus]

Mua on kiusattu ala-asteella vuoden kaksi ja olin noin vuoden kiusaajana yläasteella. Loppujen lopuksi ei ole paha olo kiusatuksi tulemisesta eikä kiusaamisesta. Vääryyttähän ne olivat, mutta silti erittäin kasvattavia kokemuksia.

 

[NEUTRAALI]

Miten opetit sitä??

sanonko suoraan, sanon, nyrkki päähän :jahas:

mielestäni kyllä ansaitsi sen tuolla uhittelullaan, ei oo mukavaa olla puukko kurkulle painettuna kun sanotaan että nyt sulta lähtee jätkä henki.