Miksi koronavirus tarttuu uimahallissa mutta ei päiväkaljalla?
Liikuntapaikat ja kulttuuritarjonta olisi syytä pitää auki. Arvovalintana asia on selvä: juopottelu ei saa mennä hengen ja ruumiin hyvinvoinnin edelle, kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen
Uimari Pirkkolan uimahallissa Helsingissä 17. toukokuuta. Helsingin kaupunki avasi keväällä uimahalleja vuonna 1955 syntyneille ja sitä vanhemmille. KUVA: JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA
Esa Mäkinen HS
15:49
UUDELLAMAALLA otettiin jälleen käyttöön kovat koronarajoitukset tiistaina joulun jälkeen.
Uimahallit, kuntosalit ja liikuntapaikat ovat kiinni muuten kuin lapsille ohjatussa toiminnassa. Pannassa on myös kulttuuri sisätiloissa kirjastoa lukuun ottamatta.
Baarit saavat olla auki kello 17:ään ja ruokaravintolat kello 20:een.
Tiivistetysti: dokata saa, liikkua ei.
”Minkä takia en saa urheilla, mutta saan istua päiväkaljalla?” kysyy lukijamme
Tero Koponen HS.fi:n
kommenttipalstalla.
”Baarien tapauksessa koronahan alkaa päättäjien mielestä tartuttaa vasta klo 17 jälkeen, miksi se olisi eri asia kuntosalien tai kylpylätilojen tapauksessa? – – Kertokaa minulle näiden takana oleva data ja logiikka, niin saatan ehkä pystyä nielemään nämä sulut taas tällä kertaa.”
DATAA rajoituksien vaikutuksista on olemassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi syyskuussa koronaviruksen leviämisen riskipotentiaalin arviointitaulukon – tuttavallisesti niin sanotun räkäindeksin. Sen avulla voi tarkistaa, kuinka riskipitoisia eri tilaisuudet ovat. Indeksi antaa arvion leviämisriskistä asteikolla 1–9, jossa 1–3 tarkoittaa vähäistä riskiä ja 6–9 merkittävää riskiä.
Mitä riskejä THL määrittelee nyt suljetuille tiloille?
Liikuntaan käytettävissä sisätiloissa riski on 1 eli pienin mahdollinen. Uimahalleissa ja yleisissä saunoissa riskipisteitä on 2 eli riski on edelleen pieni. Elokuvateattereissa riskipisteitä on 3.
Entä mitä riskipisteitä saavat nyt auki olevat tilat? Baarit ja pubit, 9 pistettä. Tartuntariski ja leviämispotentiaali on huipussaan ja pistemääräkin sen mukaan suurin mahdollinen.
Sanna Marinin hallitus ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto siis sulkevat yksissä tuumin pienen riskin toiminnan ja pitävät suuren riskin toiminnan auki.
Rajoitusten kohdentamisessa ei vieläkään ole järkeä.
ON HELPPO olla samaa mieltä Tero Koposen kanssa: kohta kaksi vuotta on kärvistelty erilaisten rajoitusten kanssa, eikä niiden kohdentamisessa vieläkään ole järkeä.
Jos rajoitukset ja niiden pohjana oleva lainsäädäntö laadittaisiin tänään, leviämisen kannalta haitallisempi toiminta pantaisiin todennäköisesti kiinni ennen vähemmän haitallista.
Asiantuntemukseen perustuvan päätöksenteon sijaan rajoitukset pohjautuvat nyt puoluepoliittiseen sumplimiseen ja vahvojen eturyhmien harjoittamaan lobbaukseen.
Liikuntapaikat ja kulttuuritarjonta olisi syytä pitää auki. Arvovalintana asia on selvä: juopottelu ei saa mennä hengen ja ruumiin hyvinvoinnin edelle.
KORONAVIRUS on asiantuntijoiden mukaan pysyvästi seuranamme.
Tautia ei voi tukahduttaa, eikä tukahduttamiseen kannata edes pyrkiä, koska rajoitusten kustannukset ovat liian kovat. Rokotteilla, uusilla lääkkeillä ja alueellisilla rajoituksilla voidaan estää terveydenhoitoa ylikuormittumasta.
Kaksi vuotta kestäneen epidemian aikana hallitus ei ole saanut aikaan järkeviä rajoitustoimia. Ensi vuonna saatamme haikailla kaihoisasti koronaviruksen omikronmuunnosta ja deltamuunnosta, kun jokin uusi variantti voi levitä entistä tehokkaammin.
Jos hallituksella ei silloin ole käytössä Koposen peräämiä dataan, asiantuntemukseen ja logiikkaan perustuvia keinoja tehdä rajoituksia, hallitus ei enää ole tehtäviensä tasalla.