Korkeakoulujen/yliopistojen opiskeluvauhti ja opintojen nopeuttaminen?

[rantapantteri]

Hei!

Starttailen tuossa syksyllä Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa maantieteen opintoja. Ohjeaikahan taitaa maisterin paperit ulos saadakseen olla sellaiset 5-6 vuotta jos olen oikein ymmärtänyt. En ole ollenkaan varma edes vielä mihin suuntaan ko. laitoksessa haluan suuntautua, joten silläkin saattaa olla vaikutusta.

Olen kuitenkin pohdiskellut, että mikäli koulutus olisi edes suhteellisen helppoa, niin voisihan sitä aina hivenen reippaamminkin lukea. Periaatteessa mulla ei oo minkäänlaista kiirettä valmistua ja tykkään kyllä kovasti olla opiskelija. Tuntuu kuitenkin hivenen turhalta rullailla ylilepposalla tahdilla jos mahdollisuuksia olisi pienellä panostuksella valmistua nopeamminkin. Tai vaihtoehtoisesti lukea samassa ajassa enemmän kokonaisuuksia kasaan ja saada siten vaikkapa pientä etua työmarkkinoilla.

Voihan se olla, että rauhallinen opiskelutahti ja rento meininki vie voiton ja rullailen samalla tahdilla kursseja läpi kuin muutkin. Tai vaihtoehtoisesti tahti on muutenkin sen verran reipas tai kurssit vaativia, ettei tee mielikään ottaa ylimääräistä stressiä päätä kuumottamaan. Olen kuitenkin kuullut kaverilta, joka ko. puljussa opiskelee, että ainakin aluksi on ollut todella rento opiskelutahti ja myöhemmilläkin vuosilla vauhti ei oo päätä huimannut. Tiedä sitten miten sen itse kokee...

Täällä on varmasti porukkaa, joka on lukenut tutkintonsa alle ohjeajan? Tai jotka on joinakin vuosina tehnyt urotöitä ja kellotellut hurjan määrän opintopisteitä plakkariin? Joku mahdollisesti myöhästynyt pahastikin opinnoissa ja tutkinnon saaminen viivästynyt?

Kaikki kokemukset kyseisestä aiheesta kiinnostaa. Toki myös erilaiset kikat ja vinkit opintopisteiden haalimiseksi...

 

[Mattih3]

Tutkinnon pystyy tekemään alalta kuin alalta (muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) melko vaivatta neljässä vuodessa. Sitä nopeamminkin on mahdollista, mutta se tyypillisesti vaatii joko paljon työtä tai poikkeuksellista lahjakkuutta.

 

[Sniffari]

Voi olla, että jollain aloilla on kursseja, joille on vitullinen määrä pakollisia edeltäviä kursseja. Ja kaikki edeltävät on pakko olla suoritettuna, muuten ei kurssille mitään asiaa. Kurssi järjestetään kerran vuodessa ---> kaikki halukkaat ja edeltävät suorittaneet ei edes mahdu kurssille --> vuosi lisää.

Mutta jos intoa riittää eikä välttämättä tunnu omista opinnoista saavan haalittua riittävästi kursseja, niin ei muuta kuin kahta tutkintoo kerralla lukee

 

[rantapantteri]

Mutta jos intoa riittää eikä välttämättä tunnu omista opinnoista saavan haalittua riittävästi kursseja, niin ei muuta kuin kahta tutkintoo kerralla lukee

Toihan oliskin kova. Tosin hivenen epäilen omia kykyjäni lukea kahta tutkintoa yhtä aikaa. Tosin eihän sitä vielä tiedä, kun ei ole päivääkään yliopistossa opiskellut. Millaisia ongelmia tuo parin tutkinnon päällekkäisyys aiheuttaa? Hulkilla lienee ainakin kattavasti kokemusta mahdollisista ongelmakohdista?

Eikös Indica ollut supernopee kauppatieteiden opiskelija? Muistaakseni mies tykitteli toistasataa opintopinnaa heti fuksivuonna? Tulehan Indica kertomaan, miten tuollaiseen opiskelutahtiin päästään käsiksi heti ekana vuonna...

Periaatteessahan mulla siis ei oo mitään kiirettä valmistumisen kanssa tai kiirettä päästä töihin. Mieluummin ehkä päin vastoin. Olisi vaan kiva saada enemmän vastinetta käytetyille vuosille jos normaali opiskeluvauhti tuntuu jättävän liikaa luppoaikaa.

 

[Sniffari]

Aikatauluthan ne luonnollisesti vaatii runkkailua. Meillä oli aikanaan muutenkin järjestetty sillei kivasti, että tosi paljon oli esim. "iltakursseja", kun 2. - n. vuosikurssin opiskelijoista oli ~ 80% hommissa. Ei siellä päivisin paljon jengiä näkynykään. Eri tiedekunnittain homma luonnollisesti vaihtelee, mutta varautuu omalla ajalla tekemään hommia eunukin lailla, niin kyllä hommat järjestyy. Jos vielä duunia meinaa tehdä ohessa, niin kannattaa jo syksystä varata paikka kesäksi lataamoon ;)

 

[Ankara Aatu]

[...]

Täällä on varmasti porukkaa, joka on lukenut tutkintonsa alle ohjeajan? Tai jotka on joinakin vuosina tehnyt urotöitä ja kellotellut hurjan määrän opintopisteitä plakkariin? Joku mahdollisesti myöhästynyt pahastikin opinnoissa ja tutkinnon saaminen viivästynyt?

Kaikki kokemukset kyseisestä aiheesta kiinnostaa. Toki myös erilaiset kikat ja vinkit opintopisteiden haalimiseksi...

Mä aloitin filosofian opinnot Jyväskylän yliopistossa syyskuussa 2002. Gradun jätin tarkastettavaksi muistaakseni elo-syyskuussa 2006 ja byrokratian raskaiden rattaiden pyörähdettyä olin maisteri marraskuussa 2006. Tuossa välissä olin myös vuoden armeijassa, eli aktiivista peliaikaa maisterinopintoihin meni vähän reilu kolme vuotta. Sivuaineitakin opiskelin vähän enemmän kuin olisi tarvinnut (pitkät sivuaineet matematiikka ja yhteiskuntatiede, kun yksi pitkä tai kaksi lyhyttä olisi riittänyt).

Tällaisen vauhdin ylläpitämisen mahdollisti pääasiassa seuraavat seikat:

1) opiskelin myös kesäkuukaudet

2) en käynyt lainkaan töissä opiskeluaikoina (sain vanhemmiltani rahaa)

3) meidän alalla on mahdollista suorittaa iso osa opinnoista kirjatenteillä ja kotiesseillä. Ei siis tarvinnut aina odottaa, milloin kursseista järjestetään luentoja, vaan pystyi etenemään omassa tahdissaan

4) tein suunnitelmallisesti ja keskimäärin opiskelukavereitani enemmän töitä opintojeni eteen. Minulla oli yleensä suunnilleen lukukauden kattava suunnitelma siitä, mitä luentokursseja, kirjatenttejä yms. suoritan missäkin vaiheessa. Kävin kirjatenteissä melkein joka kuukausi, eli melkein niin usein kuin se oli mahdollista. Yhdessä vaiheessa homma meinasi kyllä mennä vähän överiksi, kun käytin opiskeluun vähintään n. 10 tuntia (siis oikeasti käytin tämän ajan opiskeluun, enkä opiskeluun + taukoihin ja härväämiseen ja netin selaamiseen) viitenä päivänä viikossa ja viikonloppuisinkin yleensä opiskelin ainakin yhtenä päivänä. Silloin aikaa ei oikein riittänyt muulle (paitsi tietysti ryyppäämiselle). Ei tuo työtahti minua silloin häirinnyt, mutta jälkeenpäin ajateltuna en luultavasti olisi jaksanut kovin paljon pitempään.

5) En jäänyt hautomaan opinnäytetyötä, vaan määräsin itselleni aikataulun, jossa sen on oltava valmis, ja noudatin sitä.

Nykyisin teen väitöskirjaa, ja työtahtini on hiljentynyt aika paljonkin kaikista aktiivisimmista ajoista.

Eli jos kiinnostusta ja työintoa on, niin toki kannattaa yrittää valmistua nopeammin tai opiskella laajemmin. Ota mahdollisuuksien mukaan kursseja vähän nopeammassa aikataulussa, mutta älä aja itseäsi piippuun. Jos tuntuu, ettet millään jaksa tai ehdi tehdä kaikkea, mitä jollakin lukukaudella olit suunnitellut, niin jätä joku kurssi pois. Aina sen voi tehdä myöhemminkin. Jos lisäksi käyt töissä, niin en usko, että voit kovinkaan paljon nopeuttaa opintojasi tuosta viidestä vuodesta, ellet sitten ole ihan supermies.

Kieliopinnot ja muu pakollinen sälä kannattaa tehdä pois alta reilusti ennen valmistumista, ettei ainakaan niistä jää kiinni. Ja opinnäyte on vain opinnäyte. Ainakin meidän alalla monien valmistuminen viivästyy sen takia, kun kurssit on suoritettu, mutta opinnäytteestä ei vain tule valmista. Ei siitä tarvitse tehdä mitään maailmaa mullistavaa. Riittää, että osoittaa osaavansa alan keskeiset sisällöt ja että osaa kirjoittaa tutkielman.

 

[naksu]

Itse valmistuin maisteriksi vähän alta 2,5 vuodessa ja suoritin vielä aika paljon kursseja yli pakollisten vaatimusten. Oma alani tosin on sellainen, jossa kursseja on helppo suorittaa nopeasti, jos vain osaa asiat (= matematiikka) ja suoritin jo ensimmäisenä syksynä noin 60 ov lukemalla kurssien sisällöt ennen luentojen alkua ja kirjoittamalla tentillä pois ensimmäisen 1,5 vuoden kurssit syksyn aikana. Olen aika varma, että jokainen saa mantsasta paperit ulos neljässä vuodessa, jos vain haluaa. Kannattaa opinto-opasta selaillen selvittää mitä kursseja voit ottaa jo aikaisemmin (erityisesti sivuaineen opintoja). Lisäksi jos 3. vuonna olisi normaalisti tarkoitus lukea tiettyjä kursseja, niin saat aikaistettua näitä esim. lukemalla esitiedot 1. vuoden jälkeisenä kesänä.

Oma ohjeeni on, että jos teet jotain, niin teet sitä silloin tehokkaasti. Hengailet kavereiden kanssa sen pari tuntia päivässä, jolloin luentojen jälkeen jää sitten helposti 5-6 tuntia tehokasta aikaa. Kun luet, niin sitten myös luet, ts. pidät kaikki turhat elektroniset laitteet kiinni ja korvatulpat korvissa ja näytät jokaiselle joka yrittää häiritä keskisormea. Suunnittelet siis jokaiselle päivälle vapaa-aikaa sekä opiskelua. Pidät näistä tiukasti kiinni ja keskityt aina täysillä siihen mitä olet tekemässä.

 

[Indica]

Eikös Indica ollut supernopee kauppatieteiden opiskelija? Muistaakseni mies tykitteli toistasataa opintopinnaa heti fuksivuonna? Tulehan Indica kertomaan, miten tuollaiseen opiskelutahtiin päästään käsiksi heti ekana vuonna...

Ei se mielestäni nyt mikään ylitsepääsemätön kynnys ole tehdä luokkaa 100p tai ylikään. Se lähinnä vaatii sitä että lukee ne kurssien asiat hyvissä ajoin ennen tenttiä, priorisoi päällekkäisyyksien kanssa, ja analysoi sitä omaa tekemistä, eli käy niillä luennoilla joiden asioissa on huonoin, eniten. Enemmin se on asenteesta ja kunnianhimosta, yrittämisestä kuin niinkään suunnattomasta lahjakkuudesta kiinni. En mä nyt mikään 6 L:n ylioppilas ollut, itseasiassa mulla ollu yhtään laudaturia.. ;)

Mä ainakin selvisin ihan sillä, että otin heti alusta saakka kovaan tahtiin kursseja (taisi olla jotn. 60 op.n luokkaa syyspuolella jo) ja kävin tunnollisesti luennoilla, ja jätin sen opiskelujen oheistoiminnan astetta vähemmälle.

Kerkesin toki siinä vuoden aikana yksille sitseille, ulkomaan exculle ja muutamiin vappubileisiinkin, elikkä ehtii sitä kavereiden kanssa puuhastellakin. Ensivuodeksi ainoa tavoite: Kandit valmiiksi, ja muutenkin mahdollisimman paljon opintoja, ja vakavassa harkinnassa maisteriohjelmaan hakuun Turun / Stadin kauppiksiin.

Ainoa neuvo: Ole kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja ota alkuun jo se asenne, että mä oon täällä tekemässä töitä, enkä hengaamassa, ja mä haluan menestyä. Myönnän että stressaavaa tuo on, mutta se on sen arvoista.

 

[vinkuiita]

Varmaan riippuu siitä, minkä verran on mahdollista suorittaa opintoja tenttimällä. Omalla alallani on ollut yllättävän paljon perusopinnoissa läsnäolopakollisia kursseja sekä kursseja, joita ei voi tenttiä itsenäisesti haluamanaan aikana. Meillä myös luennot sijoittuvat pääasiassa aikavälille klo 10-16, jolloin tulee älyttömästi päällekäisyyksiä. Minä tosin pyrin suorittamaan opintojani ihan normaaliin tahtiin... Ja tosiaan kieliopinnot yms. kannattaa varmaan yrittää kuitata tasotesteillä tai intensiivinä / itsenäisenä.

 

[Sniffari]

Kieliopinnothan on yks kullinluikaus. Niistä sai hyväksiluettua jo lukiopapruilla osan.

 

[Publikaani]

Tiedän ettei ole tämän threadin aihe, mutta heitänpä silti ilmoille kysymyksen, että kannattaako Suomessa edes yrittää valmistua alle tavoiteaikojen. Työelämään pääsyn edellytyksenä on kuitenkin työkokemus jo vastavalmistuneillakin, joten suurimmassa osassa tapauksia opintojen loppuun vieminen on toissijaista työkokemuksen kartuttamiselle.

Jos opiskelee täysillä (jopa kesät putkeen) niin valmistuttua voi olla karu herätys, kun kukaan ei ota töihin työkokemuksen puutteen takia. Tämän takiahan meillä päättäjät ovat huolissaan, kun opiskelijoiden valmistumisessa kestää niin kauan. Realiteetti on kuitenkin se, että työmarkkinoille on rakentunut sellainen järjestelmä, jossa nopea valmistuminen ei varsinaisesti auta mitään, mutta se saattaa päin vastoin tehdä hallaa työllistymismahdollisuuksille. Lieneekö sitten mikään yllätys, että porukka roikkuu kirjoilla yliopistolla ja venyttää gradun tekoa loputtomiin.

"Haetaan vastavalmistunutta 25-vuotiasta diplomi-insinööriä 5 vuoden työkokemuksella" :hyvä:

 

[Janne22]

Kokemuksesta voin puhua että vlamistuminen jää roikkumaan kielikursseista ja lopputyöstä. Nimimerkki suurin osa kauppatieteiden kursseista 2 ekana vuonna. Kolmas vuos kielikursseja, kandia ja gradua. Voi vittu tota hukkaan heitettyä aikaa mikä menee ruotsin ja saksankielen opetteluun. Etenkin toi gradun tekeminen on yks riippakivi työn ohessa. 3 kuukautta sitä vääntänyt ja tuloksena 20 sivua. Jos tuon tiedoston avais taas 3 viikon jälkeen ja kirjottais kappaleen. Hohhoijaa.

Edellisille vastaten. Mielestäni ei ole mitään järkeä opiskella itseään maisteriksi nopeasti, jos ei käy kesällä töissä ja ole osa-aikaisena talvella. Jotain muutakin näyttöä pitää olla kuin nopea valmistumisaika. Huomaa muuten kilpailevan pari kolme vuotta vanhempien tyyppien kanssa samoista työpaikoista, mutta niillä onkin enemmän työkokemusta ja uskottavuutta.

 

[TJo]

Heh heh, samanlaista näyttää nykyopiskelijoilla olevan kuin ennenkin. Kauppatieteitä tuli myös aikoinaan luettua.

Tein kahtena ensimmäisenä vuotena muistaakseni noin 125/160 opintoviikkoa (mm. kandin), joten olin siis noin kolmen vuoden valmistumisaikataulussa. Jäljellä olivat gradun lisäksi vain syventäviä ja kieliopintoja. Onneksi tajusin toisen vuoden jälkeen, että opiskeluaika on kuitenkin sitä 'elämän parasta aikaa', ja lopulta sain kulumaan melko tarkalleen kuusi vuotta aloittamisesta valmistumiseen. Tähän sisältyi mm. rentoa vaihto-opiskelua, yo-kunta aktiviteetteja, matkustelua ja (alan) töitä. Lopulta gradukin tuli sitten tehtyä oikeastaan parissa kuussa juuri ennen vakitöihin siirtymistä.

Jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli oikea. 20+ vuotias maisteri omaa vain harvoin samaa uskottavuutta kuin esim. jo 25+ vuotias.

Omalla kurssillani oli myös vanhempia opiskelijoita, jotka suorittivat tutkinnon hyvinkin ripeästi työn ohessa. Heidän tapauksessaan ymmärrän täysin 2-3 vuoden opiskeluajat.

 

[Indica]

Voihan sitä jättää vaikka yhen kurssin tentin käymättä tai gradun palauttamatta, ja roikkua koululla kirjoilla tasan niin kauan, kun töitä saa, ja sitten ottaa paperit ulos. Eli opiskella vaikka 3 vuodessa, ja sitten valmistua muutamien vuosien päästä for real, kun on oikeissa töissä.

Huomautan että tällähaavaa näillä vuosilla ei niin hirveän paljoa töitä ylipääsä ole tarjolla yhtään kellekkään. Vasta luin lehdestä että kaakkois-suomessa oli jotain 17 000 työnhakijaa ja 1000 paikkaa..

e: siis ihan helvetin vaikeahan tänävuonna on ollut yhtään minkäänlaista oikeaa työtä saada. Ja veikkaisin että tilanne säilyy tälläisenä / huonompana 3-4vuotta. Eli nyt opiskelevilla on todella tiukassa se oikea työkokemus.

 

[Mattih3]

Niin tuo nyt riippuu hieman alasta, että minkä verran työkokemusta tarvitaan. Joillakin aloilla on madollista tehdä työtä myös laitokselle, ja tällainen monesti nopeuttaa valmistumista, koska tuon työn tuloksista voi sitten tehdä esim lopputyön. Tietysti "oikea työ" näyttää aina paremmalta CV:ssä kuin laitoksella tehty harjoittelu, mutta on sekin tyhjää parempi.

 

[hyrre]

Oma ohjeeni on, että jos teet jotain, niin teet sitä silloin tehokkaasti. Hengailet kavereiden kanssa sen pari tuntia päivässä, jolloin luentojen jälkeen jää sitten helposti 5-6 tuntia tehokasta aikaa. Kun luet, niin sitten myös luet, ts. pidät kaikki turhat elektroniset laitteet kiinni ja korvatulpat korvissa ja näytät jokaiselle joka yrittää häiritä keskisormea. Suunnittelet siis jokaiselle päivälle vapaa-aikaa sekä opiskelua. Pidät näistä tiukasti kiinni ja keskityt aina täysillä siihen mitä olet tekemässä.

Tässäpä oikeastaan se paras vinkki tuloksellisuuteen. Tähän kun yhdistetään se aikataulutus ja motivaatio niin tulosta tulee. Teet silloin kun kerkeät hiukan extraa, niin voi paremmalla omatunnolla löysäillä sitten kun tarvetta ;) Kirjatentit ovat sitten oma juttunsa, kenelle sopii, kenelle ei.

En pysty vertaamaan alojen tai koulujen vaatimuksia, mutta itselle jäänyt kuva, että kaupassa olisi keskimääräistä helpompi opiskella nopeammin (laajemmat kurssit, vähemmän läsnäolopakkoja ja pänttäystä?). Suppealla yhden vuoden kauppaa opiskelleen näkemyksellä: 100op vuoteen ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, päinvastoin, jos ei käy töissä eikä omaa lapsia ja elämä on muuten raiteillaan, niin 50op/vuosi-tahtia uskaltaudun väittämään jopa laiskuudeksi. Jos asiaa perustellaan bilettämisellä ja vapaudella, niin kyllä sitä esim. 120op tekijä pystyy palamatta loppuun käymään siellä baarissa vaikka kolmesti viikkoon, urheilemaan 2h joka päivä, seurustelemaan ja näkemään kavereita joka päivä - "Se on vain järjestelykysymys". Lisätään tuohon vielä oletus, että hallitsee opiskellut asiat erinomaisesti, eikä vetele kursseja vain ykkösillä läpi.

 

[Ultimecia]

Itsehän suoriuduin humanistina maisteriksi jopa nopeasti, vain 8 vuodessa. Tästä tosin yksi vuosi oikeastaan kokonaan töissä ja viimeiset 1,5 vuotta pelkästään gradua täyspäiväisen työn ohella, joten ihan täysillä en kyllä yrittänyt. Eikä muutenkaan ollut kiire, pikkuisen pitkäksi meni tutkinto mutta ei mitenkään hälyttävästi (noin 28 op).

Noilla kirjatenteillä on kuitenkin huima vaikutus, etenkin jos jaksaa kesälläkin käydä istumassa.

edit. en kyllä aktiivisesti kirjoittanut gradua noin kauaa, ehkä 6 - 8 kk on lähempänä todellisuutta. Oli kaikkea muuta siinä välissä.

 

[rantapantteri]

Saahan nähdä sitten, että minkälainen meininki tuolla valitsemallani laitoksella on. Siellä opiskelleelta kaverilta vaan kuulin muun muassa, että ensimmäinen vuosi menee mitään tekemättä ihan hyvin jo sillä, että on jaksanut lukea itsensä sisään. Töitä aion kuitenkin koko opiskeluajan tehdä, joten mihinkään mahdottomiin suorituksiin en tule pystymään. Tosin mulla on kyllä niin hyvä osa-aikasopimus, että voin käytännössä tehdä töitä ihan koska haluan ja kuinka paljon/vähän haluan ja palkkakin on kohdallaan. Joten pieni plussa siitä, että tarvittaessa voi opiskeluun panostaa ja jättää töitä vähemmälle.

Kesätkin toki työskentelen, saahan siitä arvokasta työkokemusta. Tosin eipä mulla olisi varaa olla töitä tekemättäkään. Ei siitä opiskelusta sillonkaan mitään tuu jos joutuu kaikissa asioissa pihistelemään ja laskemaan pennejä. Mutta jos kesällä jotain kirjatenttejä tai vastaavia pystyisi suorittelemaan, niin se ei olisi kyllä mikään ongelma. Mites noi kesäopinnot menee? Millaisia vaihtoehtoja siellä yleensä on tarjolla? Eli pystyykö monissa koulutusohjelmissa "etänä" suorittelemaan kursseja tai sitten pelkästään tenttimällä?

 

[TroynPaluu]

Omat ajatukset nopean valmistumisen esteistä:

-Huono opinto-ohjaus ja jatkuvasti muuttuvat käytännöt
-Pakolliset kurssit joihin mahtuu vuodessa vain murto-osa halukkaista (etenkin kielet oli tällaisia, monella venähti vuodella kun ei mahtunut mukaan kun innokkaimmat jonottivat listan ylöspanoa aamuyöstä).
-Yleinen joustavuuden puute: hyväksilukemiset, korvaamiset, ylimääräiset tenttikerrat

Aktiivista opiskeluaikaa meni itsellä n. 4,5 vuotta ja tuossa ajassa herui n. 240 opintoviikkoa. Tilanne on lisäksi mielestäni nykyään sellainen, että opiskeluajalta pitää olla alan työkokemusta. Ennen sillä ei kai ollut niin väliä, mutta lähtisin väittämään että nollakokemuksella varustettu 22-vuotias maisteri on aika heikoilla jäillä.

 

[Ankara Aatu]

Tuosta työkokemuksesta vielä. Varmaan etenkin kaupallisella ja teknisellä alalla oman alan työkokemus on tärkeää töitä haettaessa. Mutta sitten on myös ammatteja, joissa sitä (yksityisen sektorin) työkokemusta ei oikeastaan tarvita. Esimerkiksi tutkijan ammatissa parasta työkokemusta on usein itse opiskelu ja mahdolliset yliopistolla tehdyt harjoittelut. Ja esim. opettajillahan on pakolliset opetusharjoittelut opintojensa yhteydessä, enkä usko että näiden lisäksi työnantajat edellyttävät työkokemusta.

Aloittaja oli menossa opiskelemaan maantiedettä. En tiedä, mihin kaikkiin ammatteihin tuolta alalta työllistytään, mutta varmaankin juuri tutkijan ja opettajan ammatit ovat ihan varteenotettava vaihtoehto? Tietysti aina on hyvä, jos opintojen ohessa pystyy hankkimaan oman alan työkokemusta esim. kesätöiden tai harjoittelun muodossa, tai tekemällä opinnäytetyönsä jollekin yritykselle.