Kolmenkympin kriisi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja SIC-
  • Aloitettu Aloitettu

SIC-

Liittynyt
21.7.2004
Viestejä
21 136
Minulla on nykyään kamala kolmenkympin kriisi päällä. Olen todella ahdistunut ja stressaan mielettömästi siitä, että kohta tulee 30 täyteen. En voi enää sanoa, että olen parikymppinen mies, vaan olen kolmekymppinen. Nykyään olen kamalan tyytymätön elämääni ja mietin vain kaikkia ovia jotka sulkeutuvat edessäni. Enää ei voi kuvitella urheilevansa kuin pappasarjassa ja opiskellakaan ei enää voi, koska 10v nuorempien seassa villin opiskeluelämän eläminen ei enää onnistu. Jonnekin Onnelaan tai vastaavaan teinibaariin ei voi enää mennä ilman, että hävettää. Vuodet on menneet niin nopeasti ja nykyään ei voi enää ajatella, että "sitten isona", vaan elämä on tässä ja nyt a se tulee olemaan sitä samanlaista tulevaisuudessakin mitä nyt on.

Tässä on jokin lista asioista joita ei voi tehdä kohta enää.
Mies: Näitä asioita et saa tehdä yli 30-vuotiaana - AVA - Featured

Mitenkäs muilla kolmenkympin kriisien kanssa?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
SIC- sanoi:
Tässä on jokin lista asioista joita ei voi tehdä kohta enää.
Mies: Näitä asioita et saa tehdä yli 30-vuotiaana - AVA - Featured
Click to expand...

Lista on naurettava ja perseestä.
Toki mukana jokunen aiheellinenkin kohta, mutta pääosin en allekirjoita.

Itselläni ei varsinaista 30 kympin kriisiä ollut, mutta kyllähän se tosiaan selvä asia on, että aika kuluu sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee. Tai eihän se mitään nopeammin kulu, mutta siltä se tuntuu.
 
Se oli tyyliin toissapäivänä kun sain ajokorttini ja eilinen ku pääsin intistä pois, Ylihuomenna ollaan jo 30 ja loppuviikosta eläkkeellä..mihin nää päivät oikeen katoaa:wtf:. Myönnetään että itellä on viel numeroiden mukaan jokunen hetki tähän ekaan kriisiin, mut pitkään on jo tuntunu et koht on jo toinen jalaka kuopassa...
 
Itse en vielä ole muutamaan vuoteen kolmekymppinen, mutta minulla oli 20-vuotiaana tuollainen about samanlainen "kriisi". En nyt sentään missään vanhainkoti-iässä kokenut olevani, mutta jotenkin että muka olisi vaihtoehdot loppuneet ja loppuelämä on tylsää arkista kaavaa ilman mitään "seikkailua" :). Siitä tulikin mieleen, että olisi mielenkiintoista tietää kuinka usealle tälläisiä 'ikäkriisejä' tulee ja mille ikävuodelle ne jakaantuu. Jos esim. 30-vuotiaille niitä tulee eniten, niin mistä se johtuu jne. Onko 30-v sellainen rajakohta: nuoruus on jo eletty ja viimeistään pitäisi ottaa vastuuta ja aikuistua, jos esim. suunnittelee perheenlisäystä jne?
 
ensvuonna sitten :D mitään kriisiä ei ole, mä vaan odotan et voin järkätä mun työkaverin kanssa yhteiset kolmekymppiset. Mun mielstä edes 50-v ei oo vanha. Älä stressaa hyvä ihminen, ikä on vaan numeroita- henkinen ikä merkkaa enemmän :D
 
Joo kriiseily on turhaa. Jumalauta, 30v on nuori mies. Voin kokemuksesta sanoa että varmaan joka ikäluokkaa edustaessa tuntuu että ne muutaman vuoden nuoremmat on oikeasti nuoria ja itsellä melkein elämä ohi, joten kyse on vain subjektiivisesta astiharhasta :)

Omia kriiseilyitäni olen pyrkinyt lievittämään treenaamalla siten että voin aina päihittää ainakin joissain lajissa 10v nuoremman itseni ;)
 
Jokunen kuukausi ja kolmekymppiä tulee täyteen mullakin. Kyllä sitä vähän kriiseilee. Olen tähän asti laskenut itseni ennemminkin nuoriin kuin aikuisiin, mutta en voi enää kolmekymppisenä istuttaa itseäni samaan leiriin. Sukulaiset tosin ovat muistutelleet iästäni ja avioliiton & lasten puutteesta jo hyvän tovin, mutta hyvin olen niiden höpötykset jättänyt huomiotta. Jotenkin sitä on kovin tietoinen, että tosiaan pitäisi nauttia siitä elämästä "tässä ja nyt", eikä elellä lomia/viikonloppuja/whatever odotellen. Ja kyllä, vuodet ovat suorastaan hujahtaneet ohi.
 
Ei ollut mitään kolmenkympin kriisiä. Vasta noin 3-4v sitten tuli jotain ikäkriisin tapaista, tajusin kuolevaisuuteni ja heikkouteni, että aikaa ei ole loputtomasti, että olen väsynyt ja vanha, enkä ole saanut mitään aikaan, siis omalla mittapuullani. Yhä enemmän on vituttanut "Ikä on vain numeroita!" tai "Ammatinvalintakysymys! Jos kyrsii, niin sähän voit helposti tosta noin vaihtaa alaa! Siitä vaan lähdet kato opiskelemaan vaikka lääkäriksi tai ihan miksikä vain!" sanonnat/fraasit, mitä moni heittelee pääasiassa pönkittääkseen omaa uskoaan loputtomaan nuoruuteensa ja jaksamiseensa tai ihan vain vittuillakseen. Yhä voimakkaammin on päässä yhden kaverin lausunto "Aikaa ei saa ikinä takaisin.". Eipä niin. Silti pitää katsoa tulevaisuuteen ja pyrkiä parempaan, ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
 
iivili sanoi:
tai "Ammatinvalintakysymys! Jos kyrsii, niin sähän voit helposti tosta noin vaihtaa alaa! Siitä vaan lähdet kato opiskelemaan vaikka lääkäriksi tai ihan miksikä vain!" sanonnat/fraasit, mitä moni heittelee pääasiassa pönkittääkseen omaa uskoaan loputtomaan nuoruuteensa ja jaksamiseensa tai ihan vain vittuillakseen. Yhä voimakkaammin on päässä yhden kaverin lausunto "Aikaa ei saa ikinä takaisin.". Eipä niin. Silti pitää katsoa tulevaisuuteen ja pyrkiä parempaan, ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Click to expand...

Jokainen joka tulee sanomaan kesken vittumaisen työpäivän että on ammatinvalinta kysymys niin pitäisi.... no jätän sanomatta että ei tule mitään syytettä... mutta tässä iässä se ei ole vaan niin helppoa.
 
Mun 2 vuotta vanhempi kaveri on stressannu jonkun ainakin 4 vuotta jo ikäänsä. Huh. Olin itse 23-v. ja kaveri täytti silloin 25 ja alkoi jo puhua, kuinka se on niin ja niin paljon sekä perheenlisäystä pitää alkaa miettimään. Itselläni on sen sijaan ollut vaan paremmat fiilikset vuosi vuodelta. Vuosi vuodelta oon päässyt esim. työelämässä ja fysiikan osalta parempaan ja parempaan... palkka noussu tasasen varmasti vuosi vuodelta; tätä lisää hei! Oikeasti. Mutta niin... jos jollainn mennyt kehitys päinvastaiseen suuntaan, niin silloin voi varmaan ahdistaa ikäkin ja yleensäkin kaikki.
 
Itellä ainakin se 29v oli se kriisi. Sitten kun 30 tuli täyteen niin.... elämä jatkuu. Senkun vietät sellaista elämää kuin haluat, ei pitäisi enää tuossa iässä olla minkäänlaista näyttämisen tarvetta tai 'velkaa' kenellekään. Viimeinkin voit olla just oma ittes ja eteenpäin vain valitsemalla tiellä. Omin käsin onneen ja ellei se Suomessa onnistu niin ulkomaille vain. Pari kaveria lähteny Saksaan 30-vuotiaina kieltä osaamatta, työpaikkaa etukäteen hakematta... mutta kummasti sitä elämänsyrjässä ovat ja eukotkin löytäneet.
 
Toi lista on muuten äärimmäisen naurettava. Tulee listan asenteesta mieleen joku sisäänpäin lämpiävä, vanhoillinen pikkukaupunki keskellä maaseutua.
 
Mulla oli kaksvitoskriisi, joka päättyi pari vuotta myöhemmin. Kolmenkympinkriisiä en käynyt läpi. Kyllähän se ikä tietty tuo mukanaan muutoksia ja sulkee ovia esmes työ-ja opiskeluelämässä. Toisaalta monet pienemmät asiat on enemmän kiinni omasta ajattelutavasta. Ei ole pakko ajatella, et elämä on hirviän ankeaa, eikä neljän seinän sisältä voi poistua kuin töihin ja ruokakauppaan. Elämäänsä voi muovata siihen suuntaan kuin haluaa niissä puitteissa kun se on mahdollista. Ehkä suurimpana askarruttavana asiana omassa mielessä pyörii lasten hankkiminen. Mä täytän ens viikolla 35 ja tässä iässä ei enää ihan hirveesti olis aikaa pähkäillä, haluaako niitä vai ei. Lasten saaminen ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys, vaan mahdollisuudet heikkenee iän myötä. Viime aikoina oon törmännyt aika moneenkin kirjoitukseen lapsettomuudesta ja hedelmöityshoidoista (ja tiedän tapauksia myös lähipiiristäni), jotka ovat myös pistäneet miettimään.

Niin ja toi lista oli ihan täyttä paskaa. :D
 
Mulla elämä varsinaisesti vasta alkoi siinä kolmenkympin korvilla, eli ei ollut varsinasta kriisiä.
Tuosta helvetin typerästä listasta olen 30 ikävuoden jälkeen varmuudella tehnyt kohdat 1,2,5,7,9,11,12,21,22,25,27 & 30 ja yhtään ei ole hävettänyt.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom