Mä kirjoittelin muualle kokemuksen femtolasik silmäleikkauksesta, tehtiin eilen. Laitetaan myös tänne:
Päätin tuossa leikkauttaa silmät, miinusta molemmissa -1,25/-1,50 riippuen ihan keltä kysyy :D Ennen leikkausta etsin netistä kokemuksia, mutta kun näitä leikkauksia on tehty nyt parikymmentä vuotta ja teknologia on ottanut huikeita harppauksia eteenpäin, olen lukenut paljon silkkaa paikkansapitämättömyyksiä. Joten tässä kokemus tuoreesta muistista femtolasikista, huhtikuu 2012! Toteutuspaikkana Helsingin ympyrätalon Mehiläinen.
Ensin tehtiin samat alkutestit kun mitä tehtiin jo ensikäynnillä jolloin katsottiin sovellunko leikkaukseen. Syy miksi optikot onkin arponeet tuon -1.25 ja -1.50 välillä on se, että optikoilla on käytössään vaan asteikko joka etenee 0.25 välein. Selvisi että mun näkö on oikeastaan -1.35 pintaan, jonka takia näen aivan yhtä tarkasti mikäli mulla on -1.25 tai -1.50 vahvuudet käytössä! Se selittääkin. Joten leikkaus oli senkin takia kiva juttu, ei tarvitse enää arpoa
Näköä tsekattaessa mulle tarjottiin nestemäistä Diapamia, se olisi kuulemma ollut sen verran nopeasti imeytyvää rauhottavaa että sitä olisi voinut kulauttaa vaikka vasta leikkaussalissa ja se olisi vaikuttanut. En kuitenkaan ottanut, mutta optio jätettiin auki jos muutan mieleni.
Tarkastusten jälkeen sitten vaan leikkaushuoneeseen! Vastassa oli aivan ensiksi mukava hoitaja joka kertoi ohjeita mitä ennen leikkausta ja mitä jälkeen. Sitten se laittoi silmiin kaikenmaailman tippoja. Kun oli puuduttavien tippojen aika hän sanoi että voi vähän kirvellä – tästä olinkin etukäteen lukenut että ihmiset ovat sanoneet että se kirvelee. No ei mulla kyllä kirvellyt ollenkaan! Tippoja laitettiin kahteen otteeseen, puudutuksen vaikutusta ei itse mitenkään huomaa kuten esim suuta puuduttaessa, ainoastaan silmämuna puuduttuu eikä luomet tms joten se oli ihan kuin mitä tahansa silmätippoja olisi laittanut.
Sitten tuli lääkäri ja laittoi silmään luomia aukipitävät mitkälie levittimet. En tiedä oliko se erityisen hellävarainen koska olin pari päivää aiemmin söhlinyt niin että oikea silmäni oli musta ja turvonnut :D Mutta ne levittimet ei tuntuneet pahalta tai mitään. Huoneessa oli paikalla se hoitaja (joka koko ajan piti kädestä kiinni tai hieroi, se oli tosi kiva), sekä käsittääkseni insinööri taustalla joka oli syöttänyt laitteeseen oikeat asetukset ja aina laski että kauanko mitäkin toimenpidettä on vielä jäljellä. Noin 5 sekunnin välein se sanoi esim “10 sekuntia” ja lääkäri aina siihen perään sanoi “hyvin menee”. Sekin oli oikein kiva juttu!
Kun silmä oli auki, lääkäri ruiskutti siihen reilusti nestettä ja ilmeisesti yritin räpytellä sun muuta kun lekuri sanoi että nyt pitää vaan tottua siihen että silmää käsitellään. Ihan totta, mutta ei kai siihen koskaan voi tottua. Parhaani mukaan ajattelin että normaalia toimintaa tämä vaan on :D
Ja sitten itse asiaan! Piti tuijottaa valopistettä edessäpäin, tuijotin parhaani mukaan vain yhteen pisteeseen mutta en tiedä onnistuinko täysin. Lopputulos oli kuitenkin hyvä että kai jotenkin onnistuin! Laite iskettiin silmämunaan kiinni, en tiedä lukitsiko se esim sen silmän katsovan pyörylän (iiris? hyvin osaan silmän anatomian…) paikoilleen ettei lähde vaeltelemaan. Kai se tuntui vähän epämukavalta mutta ei siinä! Sitten alkoi laskeminen 25 sekunnista alaspäin, kuulemma tänä aikana laite teki silmääni läpän.
25 sekunnin jälkeen taisi tulla se hauska vaihe jolloin saattoi haistaa oman silmänsä, sellainen palaneen käry. Silmästi ilmeisesti laseroitiin tässä vaiheessa jotain ja sen haistoi. Jos jossain vaiheessa, ajattelin että se olisi nyt, niin saattaisi hätääntyä. Mutta kun ei se tuntunut miltään niin ei ollut mitään hätää.
Viimeiseksi tuli se paras juttu, mä olin jotenkin fiiliksissä siitä – hirveästi valoja, punaista ja vihreää, räiskyivät kuin mitkäkin ilotulitteet näkökentässä. Se oli varsin hauskaa! Jossain vaiheessa taisi myös kadota näkökentästä kaikki valot, sain ohjeen tuijottaa vihreää valoa ja se olikin varmaan ainoa asia jonka sanoin koko operaation aikana; “nyt mä en kyllä näe vihreää valoa”. Sain ohjeeksi katsoa sinne missä vihreä valo oli ollut. Se oli haastavaa, en nähnyt mitään, silkkaa mustaa, eli en tiennyt yhtään mihin suuntaan katsoin :D Saatoin katsoa vasemmalle ja yritin keskittyä että suoraan eteenpäin nyt katso. Valojen räiskyessä lääkäri sanoi “Tuijota! Tuijota! Tuijota!”, ja se oli helppo tehdä, musta ne värit oli kauniita 8)
Ja sitten laite pois naamasta, lisää silmätippoja, ja lääkäri asetti silmälle piilarin. Kai suojaksi tms. Ja sama tehtiin toiselle silmälle.
Operaation jälkeen tuoli nostettiin pystymmäs ja hoitaja antoi lasillisen tuoremehua. Sitten hoitaja vei mut huoneeseen jonka ovessa luki “heräämö” (ihan hyvin muuten näin jo, vähän sumeasti mutta hyvin!), ja kun astuin sisälle siellä oli muitakin makoilemassa! Ne varmaan oli ärtyneitä jos halusivat lepäillä kun minä huudahtin että hei kivaa täällä on seuraa! Mut istutettiin tuolille, sain peiton päälle ja vieressä oli hirmumäärä fazerin eri suklaita. Kysyttiin maistuuko kahvi/tee/kaakao, ja siihen sitten jäin istuskelemaan.
Kysyin hoitajalta kauanko mä täällä sitten olen. Hoitaja sanoi että ainakin tunnin. Yksi oli ollut huoneessa jo päälle puolitoista tuntia, oli käynyt näyttäytymässä lääkärillä mutta hänelle sanottiin että vielä takaisin heräämöön odottelemaan. Muut sanoivat että heitä kirvelee silmissä, mulla ei. Mulla tuntui vaan se piilari että se uiskentelee ihan missä sattuu, mutta hoitaja oli sanonut onneksi että siltä saattaakin tuntua joten ei mitään hämminkiä.
Olin ollut viimeinen leikattava sillä päivällä, joten ihmettelin kun lääkäri tuli huoneeseen ja sanoi että voin tulla tarkastettavaksi. Menin sitten ennen muita. Lääkäri poisti piilolinssin silmästä ja sanoi että hyvä on, se meni hyvin ja sain lähteä. Ehkä mun leikkaus oli sitten helpommasta päästä, kenties kun mulla oli kuulemma paksu joku kalvo ja miinustakin oli melko vähän.
Lähdin ulos sporapysäkille, tuuli sen verran että kuljin silmät jonkin verran kiinni kun tuntui kuivattavan silmiä. Sporaan päästyäni riisuin aurinkolasit ja ajattelin laittaa kosteuttavat silmätipat, jolloin joku ohikulkenut nainen katsoi mun mustaa silmää ja silmätippaoperaatiota ja sanoi että “kauheeta”. No haista paska. :D
Kotiin pääsin ja aloitin silmätipparumban mutta kaikki on mennyt oikein hyvin ja näen nyt todella hyvin ja kauas ja kirkkaasti! Sanottiin että seuraavana aamuna katse on sumein, mutta ei mulla vaan. Aamulenkit ja kaikki hoidettu, tässä istun koneella, kaikki oikein hyvin! Oisin varmaan voinut töihinkin mennä mutta olin pyytänyt lomaksi tämän päivän joten katsellaan sitten vaikkapa leffoja ja siivotaan.
