Kokemuksia aikidosta?

[Rovasti]

Alkoi kiinnostamaan aikido. Searchilla löysin nopeita mainintoja lajista mutta ei mitään syvällisempää. Olen lukenut seurojen kotisivuja ja ajattelin aloittaa ensi syksyllä. Nyt harrastan thainyrkkeilyä.

Thainyrkkeilyn kautta on oppinut sopivan suoraviivaista mättöä mutta nyt kiinnostaa hankkia vastapainoksi jotain "syvällisempää", EI tiukkaa itsepuolustustaitoa. Aikidossa panostetaan liikkeiden rentouteen eikö? Thainyrkkeilyssä puuduttaa tavallaan liikkeiden vähyys, vähän sama kuin vaikkapa tenniksen peluu: on peruslyönnit ja niillä mennään. Onko aikidossa paljon liikkeitä -onko monipuolista? Kiinnostaa kehonhallinta mättöä enemmän ja se varmaan kehittyy?

Tietenkin jos laji on kohtuu vakavastiotettava kamppailulajina niin jees :thumbs: , lukasin keskustelun taidosta ja se esim. on ilmeisesti aika hupaisaa kamppailulajina.. Oman aikansa kaikki ottaa tiedän ja se ei haittaa jos ei viikossa opi riisumaan vastustajaa aseista. Oletan loppujen lopuksi että "itämainen taistelulaji" -nimike todella tarkoittaa jotakin. ;)

Kiinnostaa myös se klassinen henkinen puoli lajissa. Salikuria ja henkistä kasvua löytyy? Tuntuisi mukavalta harrastaa jotain jossa oppii paljon uutta ja jossa saisi kunnolla rauhoittua ja keskittyä johonkin muuhun.

No vaikeaa muistaa kaikki kysymykset, kertokaa kokemuksia aikidosta ja sen harrastamisesta.

Ps. ajattelin mennä Tapiolan Aikikaihin. Kukaan treenannu siellä?

Word.


EDIT. Aikidossa ei vissiin kilpailla? Passaa mulle.

 

[Sakuel]

Moro, en aikidosta tiedä mitään mutta tässäpä pieni linkki keskustelufoorumille jossa keskustellaan lähinnä aikidosta.
http://www.hokutokai.fi/cgi-local/ultimatebb.cgi

 

[Turisas]

Itse harrastin aikidoa muutaman kuukauden ja kerkisin ensimmäisen vyökokeen suorittaa. Tiedän, että aika oli aivan liian lyhyt kunnolliseen tutustumiseen ja mahdollisesti "oikea aikido" jäi aloittelijalta näkemättä. Tiedostan myös sen, että meininki eri seuroissa on varmaan erilainen.

Lopetuspäätökseen vaikutti ehkä eniten tympääntyminen harjoittelun "koreografioituun" luonteeseen. Eli käytännössä aina oli ennalta määrätty miten liike etenee: "Sä yrität nyt niinku lyödä mua päähän ja sitte mä tartun sua ranteesta näin ja pyörähän tähän suuntaan ja sitte sä lennät ukemilla tonne".

Tämä johti minun mielessäni johtopäätökseen, että tositilanteessa, jossa ei jokaista liikettä molemmin puolin ole ennalta suunniteltu, suurin osa tekniikoista on hyvin vaikea ellei mahdoton suorittaa. Erikseen on sitten joku todella pitkälle kehittynyt harrastaja, joka on sparrannut muiden kamppailulajien harrastajien kanssa ja näin hankkinut kokemusta "oikeiden" hyökkäysten torjumisesta.

Viimeiseksi harjoituskerraksi jäi, kun harjoituskaverin kanssa päädyimme tilanteeseen, jossa hän yritti vääntää minua kädestä maahan, mutta pelkkä tukeva asento esti kaatumisen. Kysyimme sitten sen kertaiselta opettajalta neuvoa, mutta hänkään ei osannut sanoa muuta kuin, että opitte paremmin, jos menette (hyökkääjä) niihin liikkeisiin mukaan.

 

[Rovasti]

Knarr: kiitti linkkivinkistä.

Turisas: Jaa..Kuten sanoin mua se itsepuolustus ei sinällään oo tärkeintä mutta jos toi sun vika harjotuskertatarinas on totta niin se rassaa koska tollasest pelleilystä en kyllä tykkää. Aika naurettavaa että pitää mennä mukaan hyökkääjän liikkeisiin ja että pelkäl seisomisella saa estettyä maahanviennin ( mutta ehkä oli harjotuskaverin alkeiskurssiheikkoutta & tekniikan puutetta) niin huhhuh.
Nyt kun ajattelee niin toivon että kyseessä todella oli vain alkeiskurssin kädettömyyttä, ehkä joku kauemmin harrastanut osaa tökkästä toisen maahan rennosti ja kätevästi.

Ja noi koreografiatkaan ei oikeestaan haittaa. Nykypäivän "älä-opettele-mitään" todellisten ja ultratehokkaiden ip-lajien keskellä tuntuisi virkistävältä vedellä tunneilla kunnon koreografiaa. Tulispa ainaki kunnon Kung-Fu -fiilikset.. (tiiätte mitä meinaan, en halua aloittaa oikeaa kung-fua)

Ja ehkä vuosien jälkeen oliski oppinu jotain.

 

[ka1]

Lopetuspäätökseen vaikutti ehkä eniten tympääntyminen harjoittelun "koreografioituun" luonteeseen. Eli käytännössä aina oli ennalta määrätty miten liike etenee: "Sä yrität nyt niinku lyödä mua päähän ja sitte mä tartun sua ranteesta näin ja pyörähän tähän suuntaan ja sitte sä lennät ukemilla tonne".

Alussahan on pakko treenata näin. Tällä tavalla oppitaan perusteet. Ei siitä sen kummempaa.

Tämä johti minun mielessäni johtopäätökseen, että tositilanteessa, jossa ei jokaista liikettä molemmin puolin ole ennalta suunniteltu, suurin osa tekniikoista on hyvin vaikea ellei mahdoton suorittaa.

On totta, ettei aikido ole välttämättä tehokkain ip-laji, varsinkaan jos sitä on harrastanut sen peruskurssin verran. Mutta harvassa lajissa tekniikat ovat suoritettavissa vastaan panevaa vastustajaa vastaan sellaisinaan.

Viimeiseksi harjoituskerraksi jäi, kun harjoituskaverin kanssa päädyimme tilanteeseen, jossa hän yritti vääntää minua kädestä maahan, mutta pelkkä tukeva asento esti kaatumisen. Kysyimme sitten sen kertaiselta opettajalta neuvoa, mutta hänkään ei osannut sanoa muuta kuin, että opitte paremmin, jos menette (hyökkääjä) niihin liikkeisiin mukaan.

No eipä ole tällaista pahemmin tapahtunut ainakaan minulle. Tietysti, jos treenikaveri pistää täysillä vastaan, jotkut ensimmäisistä tekniikoista voivat olla peruskurssilaisen taitotason omaavalle mahdottomia suorittaa. Mutta ellei opettajakaan osaa neuvoa, mitä tehdä, on vika seurassa eikä lajissa.

Ps. ajattelin mennä Tapiolan Aikikaihin. Kukaan treenannu siellä?

Koko ajan siellä treenaan . No joo, peruskurssi päättyi tuossa 24.4, eli ei kovin kauaa aikaa sitten. Kokemukseni aikidosta tai seurasta ei siis ole hirmuinen. Ihan ok meiningiltä on vaikuttanut. Niin ja muuten, seura ei taida järjestää seuraavaa peruskurssia ihan lähiaikoina. :(

 

[TJJ]

Oma lyhyen lyhyen lyhyt kokemukseni aikidoon liittyy armeija-aikaan, jolloin "lähitaistelua" koulutti kappari joka oli treenannut aikidoa "hieman" pidempään. Sanotaanko näin, että kyllä siitäkin lajista se ip-puoli ja käytännön osuuskin löytyy.

Harjoitustilanteessa on ehkä ihan hyväkin, että vastustaja "menee mukaan", paukkuu vähemmän ranteita siten. Oli meinaan ranteet ja kädet muutenkin tiukalla ja himpun kipeät, kun 8 tuntia väänneltiin toisiamme.. Mutta hauskaa toki.

Ja sikäli kun treenaavia kavereita haastatellut, niin sitä "pehmeää" (sisäistä) kehitystä on kyllä.

 

[Timppa_M]

Joskus aikoinani treenailin karatea 'päälajina' ja muutaman vuoden sitä tahkottua tuntui että tarvitsee avartaa näkemystä budosta ja kokeilin muitakin lajeja, mutta päädyin aikidon piiriin... kuten yllä on tullut esille, niin alkuun ehkä tuntuu että aikido on sellaista 'koreografia'pyörähtelyä, mutta näkisin tämän johtuvan vähäisestä treeniajasta / -määrästä.
Päästessä sisälle aikidon luonteeseen sanoisin että toimii myös its.puol.tilanteissa, mutta vaatii ehkä enemmän oikeanlaista harjoittelua kuin 'potku-lyönti'-lajeissa (oma näkemys, ei tarkoitus dissata eri lajeja) ja tekniikat voidaan tehdä 'pehmeästi' (kuten yleensä treeneissä) tai 'kovalla' tekniikalla, jolloin hyökkääjä voidaan rikkoa hyvinkin helposti.
Kuten sanottu niin vaatii lajin 'sisään' pääsemiseksi ja ymmärtämiseksi ehkä enemmän treeniä (ja budohenkeä ;-) ) kuin muut lajit.
Tokihan me kaikki olemme erilaisia ja toiselle sopii paremmin toinen laji kuin toiselle, mutta kokeilemalle jokainen löytänee omansa...

 

[Rovasti]

Mä muuten luin keskusteluja tuolla Knarrin antaman linkin takaa ja sieltä löytyi jonkin sortin vastaus tuohon miksi puolustajan tulee myötäillä hyökkääjää. Sanotaanko näin että mun käsityksen mukaan aikido ei ole tehokas taistelulaji siinä miten länsimaalaiset sen käsittää (Krav Maga, Systema, Thainyrkkeily on ultimaattisen tehokkaat ku keskittyy olennaiseen) vaan siinä on todella oma logiikkansa joka voi jopa toimia jos ymmärtää heittää pois omat "länsimaiset" näkemyksensä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Nyt joku kysyy jotta "no iske sitä hyökkääjää perus-oikealla naamaan ja potkase pysäri mahaan ja juokse pois". No se on juuri se suhtautuminen mikä ei ehkä sovi Aikidoon, vaan se on kokonaisvaltainen hässäkkä. Valmiit liikesarjat ei tarkota että sovellä niitä taistelutilanteessa vaan sovella se fiilis tai energia tai whutever. Kuten luin keskustelun, Aikido on ilmeisesti "laboratorio" miten taisteluun voi suhtauta tai jotain. Nää viisaukset on mun omilla sanoilla sitten..

Mun tuntemus Aikidosta rajottuu siis yhteen iltapäivään mutta tuntuu mielenkiintoselta. Ja jopa ihan järkevältä kun vaan jaksaa "ymmärtää" mitä haetaan.

Ja kuten sanoin, nykyään on muotia dissata kaikkia lajeja ja harrastaa näitä Magoja sun muita mitkä ovat varmasti tehokkaampia nopealla tähtäimellä mutta myös todella ERILAISIA kuin Aikido yms. Ei lajivääntöä tänne kiitos.



PS. Ka1: Luin että peruskurssit järjestetään syksyllä ja vuoden alussa. Syksy sopii hyvin ja silloin kelasin aloittaa. Onko siellä hyvät ja asiantuntevat vetäjät vai hälläväliä -asenteella vetäviä pösilöitä? Entä onko tunnit rankat ja tilat mukavat?

 

[Rovasti]

Hehee Timppa ehti ensin..Joo tota just vähän niinqu meinasin.

 

[Waltsu-]

Meille tuli judoharkkoihin vähän aika sitten aikido-opettaja tutustuttamaan meijät siihen. Ihan ok ensivaikutelman sai ja perustekniikat jotka meille opetettiin vaikuttivat suht. toimivilta.

 

[ardilha]

Tämä johti minun mielessäni johtopäätökseen, että tositilanteessa, jossa ei jokaista liikettä molemmin puolin ole ennalta suunniteltu, suurin osa tekniikoista on hyvin vaikea ellei mahdoton suorittaa. Erikseen on sitten joku todella pitkälle kehittynyt harrastaja, joka on sparrannut muiden kamppailulajien harrastajien kanssa ja näin hankkinut kokemusta "oikeiden" hyökkäysten torjumisesta.

Aikido on vähän niinkuin matematiikka tai latina. Itsessään kummaa ja joutavanpäiväistä. Vaan kuvittele lääkäri joka ei osaa latinankielisiä termejä. Kuvittele rakennesuunnittelija ilman matematiikan taitoja.

Aikidoon on pakattu periaatteita ja kamppailun "luonnonlakeja". Niiden soveltaminen ei sitten ole henkistä ,pyöreää ja harmoniakin rikotaan tieten tahtoen kun osataan sitä ensin luoda. Niinkuin jotkut lumoutuvat matematiikasta itsestään ja unohtavat sillanrakentelut ja muut soveltelut, niin myös jotkut aikidokat hukkuvat lajiinsa unohtaen muun maailman.

Aikido on hyvissä käsissä sen verran hirmuista, että suon sen mielelläni harmonisten ihmisten yksinoikeudeksi.

.,.

 

[Stanner]

Turisas kertoi hyvin minkälaisen kuvan helposti aloittelija voi aikidosta saada. Kysehän on siitä, että aikidossa on paljon asioita joita on alussa melko vaikea ymmärtää. Ja jos ei ymmärrä mitä harjoittelee niin aloittelijalle voi olla vaikeaa tietää onko laji edes sitä mitä oikeasti tahtoo.

Sanotaan että siinä 1-3 vuoden treenaamisen jälkeen alkaa vasta vähän pääsemään sisälle touhuun. Mutta ainakin omasta mielestäni se todellinen aikidon "toimivuus" on vasta siellä mustan vyön tasolla. Joten jos tahtoo tietää toimiiko aikido vai ei niin ei välttämättä kannata lähteä kovin aloittelijoilta kysymään sitä tai niiden taitoja testailemaan. Siitä ei välttämättä saa oikeaa kuvaa.

Lopetuspäätökseen vaikutti ehkä eniten tympääntyminen harjoittelun "koreografioituun" luonteeseen. Eli käytännössä aina oli ennalta määrätty miten liike etenee: "Sä yrität nyt niinku lyödä mua päähän ja sitte mä tartun sua ranteesta näin ja pyörähän tähän suuntaan ja sitte sä lennät ukemilla tonne".

Näin se menee. Muuten on mahdoton oppia aikidoa.

Tämä johti minun mielessäni johtopäätökseen, että tositilanteessa, jossa ei jokaista liikettä molemmin puolin ole ennalta suunniteltu, suurin osa tekniikoista on hyvin vaikea ellei mahdoton suorittaa.

Ainakin aloittelijoille tekniikat ovat mahdottomia missään tositilanteessa. Aikido on teknisesti melko vaikeaa ja siinä on paljon asioita joita on alussa todella vaikea ymmärtää. Jos et ymmärrä mitä teet niin tuskin saat mitään toimimaan tositilanteessa. Ei ne mahdottomia asioita silti ole, sitten kun oppii.

Viimeiseksi harjoituskerraksi jäi, kun harjoituskaverin kanssa päädyimme tilanteeseen, jossa hän yritti vääntää minua kädestä maahan, mutta pelkkä tukeva asento esti kaatumisen. Kysyimme sitten sen kertaiselta opettajalta neuvoa, mutta hänkään ei osannut sanoa muuta kuin, että opitte paremmin, jos menette (hyökkääjä) niihin liikkeisiin mukaan.

Tämä itseasiassa pitää paikkansa, että oppii paremmin jos hyökkääjä on mukana siinä. Ainakin osittain. Riippuu mitä treenataan. Varsinkin aloittelijoiden kanssa uken kannattaa olla vähän mukana touhussa koska se todella tulee pätkimään niin pahasti ettei harjoittelusta tulisi muuten yhtään mitään. Kukaan ei oppisi mitään. Jostainhan se on pakko aloittaa. Tästä voi tosin tulla ongelmakin jos se jää päälle. esim vielä mustan vyön tasolla uke heittelee itse itseään ilman että nage tekee mitään. Tosin aina riippuu täysin siitä mitä treenataan.

Tosin silloinkin jos tehdään paljon lukkoja ja muita niin mielellään alkaa myötäilemään. Siinä on nivelet muuten aika kovilla. Se ei pidemmän päälle ole välttämättä hyvä jos rasittaa niitä paljon. Tottakai joskus on kiva kokeilla miten ne toimisi sitten oikeasti. Muistan kun joskus alkuaikoina omaakin rannetta väänneltiin niin paljon että kädet tärisi treenin jälkeen. Kun kävi kusella niin oli vaikea osua pönttöön :D

Aikido on alussa vaikeaa, kun ei ymmärrä mitä niillä kaikella haetaan ja treenataan. Treeniä vaan paljon ja innokasta asennetta niin kyllä se siitä. Nopea tie aikido ei ole, joten sitä on turha odottaa. Mielenkiintoinen tie se voi tosin olla. Riippuu mistä tykkää.

 

[JSmith]

Oikeastaan turha lisäys keskusteluun kun kaikki olennainen jo sanottiin, mutta: itse treenasin aikidoa aktiivisti ehkä reilun vuoden, vähemmän aktiivisti parisen vuotta. Vaikka kuinka sisäistin sen että alussa tarvitaan koreografiaa ja myötämielistä vastustajaa harjoituskappaleeksi, niin itselläni loppui mielenkiinto lopulta siihen että homma ei edennyt mihinkään. Ehkä vika oli liian harvassa treenifrekvenssissä tai sitten jossain muussa, mutta se koreografiatouhu ei koskaan edennyt tasolle jossa oikeasti mietittiin entä-jos-entäpä sitten -tilanteita ja eri tekniikoiden soveltamista niihin. Ehkä ne sieltä olisivat aikanaan tulleet, mutta se IP-aspekti oli koko ajan niin etäinen että harjoittelun mielekkyys loppui ja toisaalta huomasin että oikeasti aniharva tekniikoista/lukoista olisi toiminut edes paikallaan seisovaa kaveria vastaan. Huomatkaa nyt kaikki että tämä on tolkuttomasti opettajasta kiinni; on olemassa myös vahvaa ja määrätietoista tekniikkaa käyttäviä opettajia joilla ihan yksinkertaisten tekniikoiden tuntuma muuttuu aivan joksikin muuksi kuin löysän ranteen pyörittelyksi. jujutsussahan ne aikidon pohjat ovat ja repertuaarissa on myös oikeasti toimivaa tekniikkaa.

Sanottakoon vielä että esim. kung fun huomasin jotenkin mielekkäämmäksi. Harjoitellut drillit löytyvät, samoin "katat" kuten aikidosta, mutta siinä oli jotenkin koko ajan läsnä se käytäntöön soveltuvuus mukana. Lajin ei imo tarvitse tähdätä snagarin kuninkuuteen, mutta jos IP-lajista puhutaan niin tokihan harjoitusta pitäisi vetää edes osin IP-tilanteen ehdoilla, mielellään jo ennen ensimmäistä dania. Toki osa ihmisistä hakee aikidosta enemmän sitä henkistä puolta, sitä en edes yritä dissata tässä. Itse olen länsimaisen hapatuksen ja kärsimättömyyden pilaama

 

[Rovasti]

Mä ymmärrän hyvin mitä Stanner yrittää sanoa sillä että on hyvä myötäillä hyökkääjää. Ajatelkaa nyt: Kun tekniikka on vasta-alkajalla huono jne. niin jos siihen vääntää vastaan, menee kaikki metsään: hengitys, tekniikka, rentous ja tilalle tulee voima ja vääntö.

Mitä mä luin että ne koreografiat ja muut valmiiksi suunnitellut kuviot EIVÄT kuulu taisteluun suoraan. Vaan se *piip* ja *piip* (täytä tähän kokeneempi..).

Voisin korjata omaa aikaisempaa viestiä siitä miten pitäisi vissiin hylätä "länsimainen" ajattelutapa. Tarkoitin että pitäisi hylätä se länsimainen tapa ja kokemus käsittää mikä on oikein ja mikä väärin treenatessa lajia.

Jos Aikidossa panostetaan hengitykseen, rentouteen, liikkeen puhtauteen ja mihin muuhun niin totta mooses se on hyödytön seuraavat 5v. Nopen tien selviytyjäksi näyttää vaikkapa Krav Maga (sitähän semyös mainostaa). KM:sta saa yksinkertaisia ja todella tehokkaita tapoja selviytä tilanteista. Hyvä. Mutta kun ajattelen vaikkapa 15v. Aikidio harrastanutta tyyppiä joka on täydellä sydämellä mukana touhussa niin mieltäisin hänet kamppailutilanteessa hyvin vaaralliseksi. Tulee mieleen se KOKONAISUUS. Ja siihen kuulunee myös se "henkisyys".

Jotenkin ajatukset on nyt puuroa..Ymmärskö kukaan? Siis esim. KM on tehokas, nopea, turhuuksia välttävä laji, Aikido taas hidas, kokonaisuuteen keskittyvä taistelulaji.

Voin hyvin kuvitella että jotkut Japanin metsiköissä asuvat yksin mietiskelevät parta-senseit ovat ns. totta ja kovia taistelijoita (vrt. Kill Bill vol. 2


EDIT:15v Aikidoa harrastanut saattaa siis olla kovempi luu kuin 15v jotain muuta harrastanut..Puuh. Mutta niinhän seon kaikessa.

 

[Rovasti]

Kertokaas muuten treenataanko Aikidossa miten paljon potkuja ja lyöntejä?

 

[TJJ]

Jotenkin ajatukset on nyt puuroa..Ymmärskö kukaan? Siis esim. KM on tehokas, nopea, turhuuksia välttävä laji, Aikido taas hidas, kokonaisuuteen keskittyvä taistelulaji.

EDIT:15v Aikidoa harrastanut saattaa siis olla kovempi luu kuin 15v jotain muuta harrastanut..Puuh. Mutta niinhän seon kaikessa.

Joku (en minä) on joskus tiivistänyt, että jotkut lajit ovat pikahissejä 5. kerrokseen, kun toiset menevät hitaasti 10. kerrokseen asti.

 

[Stanner]

Kertokaas muuten treenataanko Aikidossa miten paljon potkuja ja lyöntejä?

Joissakin seuroissa enemmän ja joissakin vähemmän. Yleisesti ottaen aikidon alussa ei kovinkaan paljon noita harjoitella. Myöhemmin yleensä harjoitellaan enemmän riippuen toki omastakin innostuksesta sitä kohtaan.

Vyökoevaatimuksiin kuuluu potkuista ainoastaan maegeri(etupotku). Senkin harjoittelu yleisesti jätetään melko vähäiselle. Jotkut treenaa enemmän, jotkut vähemmän.

 

[Javu]

Kertokaas muuten treenataanko Aikidossa miten paljon potkuja ja lyöntejä?

Minun vähäisen kokemukseni ja käsitykseni mukaan aikidon "lyönnit" ovat kummallisia ylhäältä alaspäin tulevia heilautuksia jollaisia ei kukaan käyttäisi missään muussa tilanteessa kuin aikidotreeneissä Uskon kyllä että vuosien harjoittelun jälkeen homma alkaa avautumaan mutta minulla ei kiinnostus riittänyt peruskurssia enempää. Sisältöä on mulla elämässä ihan tarpeeksi enkä kaipaa harrastukselta mitään tajuntaa räjäyttäviä valaistuselämyksiä tai hurahtaneen sensein syvällisiä elämänoppeja. Elämässä on kilvoittelua ja "henkisen kasvun" paikkoja muutenkin. Mä haen salilta hauskanpitoa ja fyysistä kuntoa, siksipä harrastuksena onkin nyt thainyrkkeily. Aikidoharjoituksissa ei aina tullut edes hiki.
Suomestakin tosin luulisi löytyvän seuroja joissa opetetaan käytännönläheisempää, reippaampaa aikidoa, kuuluuhan laji mm. Japanin poliisien koulutukseen.

edit: alkuperäinen kysyjä taisikin etsiä nimenomaan henkisempää lajia. Siihen aikido on kyllä omiaan, on chiitä ja harmoniaa niin että varmasti riittää mikäli sellainen kiinnostaa. Ja ikävä kyllä harrastajissa paljon täysin kritiikittömästi esim. Ueshibaan suhtautuvia "uskovaisia".

 

[Stanner]

Minun vähäisen kokemukseni ja käsitykseni mukaan aikidon "lyönnit" ovat kummallisia ylhäältä alaspäin tulevia heilautuksia jollaisia ei kukaan käyttäisi missään muussa tilanteessa kuin aikidotreeneissä.

Aikido perustuu toisen liikkeen, voiman ohjaamiseen ja hyväksikäyttöön. Aikidoon kuuluu lyönnit jokaisesta suunnasta: ylhäältä alas, alhaalta ylös, sivuilta ja suoraan. Ylhäältä alas on minusta ehkä helpoin vastaanottaa ja ohjata ja siksi siitä on hyvä aloittaa se treenaaminen(toki joku voi olla erikin mieltä). Kysehän on siitä, että oppisi ohjailemaan sitä toisen liikkeitä ja voimia tulisiko se voima sitten mistä suunnasta tahansa.

Tosiaan ne kaikki aikidon "lyönnit" ei välttämättä ole suoranaisia lyöntejä edes aina vaan kyse on siitä että uke antaa voiman jota nage harjoittelee ohjaamaan. Esim harjoitus voi mennä siten että ensin uke antaa suoran voiman toista kohti esim vain työntämällä toista johon toinen reagoi ohjaamalla sitä johonkin suuntaan. Sitten sama voidaan tehdä siten että toinen yrittää tarttua kiinni, vaikka rinnuksista voiman suunta ja liikehän on silloin täysin sama. Sitten voidaan siirtyä suoraan lyöntiin jolloin voiman suunta pysyy koko ajan samana. Samat tavat ohjata käy. Samoja asioita sovelletaan joka tilanteeseen.

 

[ka1]

Kertokaas muuten treenataanko Aikidossa miten paljon potkuja ja lyöntejä?

Riippuu tietenkin aina tyylisuunnasta ja seurasta. Yleisesti ottaen potkut/lyönnit ovat kai erittäin pieni osa Aikidoa. Tosin atemina käytettäviä lyöntejä ainakin joissain seuroissa treenataan aika paljonkin. Mutta kuten sanoin, ei ole mikään potkimis- tai lyömislaji.

Minun vähäisen kokemukseni ja käsitykseni mukaan aikidon "lyönnit" ovat kummallisia ylhäältä alaspäin tulevia heilautuksia jollaisia ei kukaan käyttäisi missään muussa tilanteessa kuin aikidotreeneissä

Esim. jollain kepillä tai muulla lyömäaseella lyönnit ovat tällaisia. Ja näistä tällaisista lyönneistä on, kuten sanottu, varmaan helpoin aloittaa. Sisältää aikido toki muitakin lyöntejä. Näillä ylhäältä alaspäin tulevilla on hyvä harjoitella ajoitusta, etäisyyttä, sisään menoa ja sitä voiman ohjausta haluttuun suuntaan. Alussa näiden lyöntien avulla siis nimenomaan harjoitellaan, näin ainakin itse näkisin asian. Ei ole tarkoituskaan että niitä alettaisiin siellä nakkikioskin jonossa käyttämään.

Vyökoevaatimuksiin kuuluu potkuista ainoastaan maegeri(etupotku). Senkin harjoittelu yleisesti jätetään melko vähäiselle. Jotkut treenaa enemmän, jotkut vähemmän.

Missäs "vyökokeessa" tätä etupotkua kysytään? Olen nähnyt 6 kyu:n, 5 kyu:n, 4 kyu:n ja 3 kyu:n graduoinnit, eikä ole silmään mitään potkua sattunut.