Kokemuksia aikidosta?

[Stanner]

Missäs "vyökokeessa" tätä etupotkua kysytään? Olen nähnyt 6 kyu:n, 5 kyu:n, 4 kyu:n ja 3 kyu:n graduoinnit, eikä ole silmään mitään potkua sattunut.

Heh. Kokeile käydä katsomassa 2.kyun graduointi. Siihen kuuluu maegeri. 1.kyun kokeeseen kuuluu muutama tekniikkakin maegeria vastaan(muistaakseni).

Itselläni on juuri 2.kyun koe seuraavaksi ja olen kovaa yrittänyt maegeria treeniä muun ohella.

 

[JSmith]

Tosiaan ne kaikki aikidon "lyönnit" ei välttämättä ole suoranaisia lyöntejä edes aina vaan kyse on siitä että uke antaa voiman jota nage harjoittelee ohjaamaan. Esim harjoitus voi mennä siten että ensin uke antaa suoran voiman toista kohti esim vain työntämällä toista johon toinen reagoi ohjaamalla sitä johonkin suuntaan. .

...ja tuossa olikin se yksi syy miksi jatkuva hinkkaaminen alkoi maistua puulle. Jos hyökkäykset eivät ole edes kaukaisesti pahantekoa vaikuttavia niin miten ja missä vaiheessa oikeasti siirrytään siihen tilanteeseen jossa uke ei annakaan käytettäväksi koko kroppansa vauhtia ja massaa lähestulkoon kaatumalla eteenpäin? (Miekaniskua emuloiva kirveslyönti kämmensyrjällä ylhäältä alas niin että aikomus näkyy kahden metrin päästä??)

Joo joo, periaatteitahan siinä treenataan mutta silti...ei tullut missään vaiheessa edes tuntumaa että jos joku löisi oikeasti niin siihen osaisi vastata.

 

[Belmondo]

Toi Javun raportti oli aika pätevä. Itse treenasin pari vuotta aikidoa ja se toimi hyvänä porttina judoon jossa on jo tekemisen meininkiä. Ip-mielessä en aikidoa ottaisi vakavissani (ennemmin jujutsu sitten, josta se on eriytetty), ja se kaverihenki ei ehkä sovi kilpailuhenkiselle luonteelle, mutta onhan se harmonisempaa touhua kuin mattopaini kymmenen litraa /sek hikoillen. Kullekin omansa.

 

[Stanner]

Jos hyökkäykset eivät ole edes kaukaisesti pahantekoa vaikuttavia niin miten ja missä vaiheessa oikeasti siirrytään siihen tilanteeseen jossa uke ei annakaan käytettäväksi koko kroppansa vauhtia ja massaa lähestulkoon kaatumalla eteenpäin? (Miekaniskua emuloiva kirveslyönti kämmensyrjällä ylhäältä alas niin että aikomus näkyy kahden metrin päästä??)

Ilman muuta harjoittelun pitää olla progressiivista. Olisihan se kiva aloittaa siitä että tullaan täysillä toisen päälle, mutta on täysin mahdotonta oppia ohjaamaan toisen voimaa tällä tavalla. Treenasin ekat vuodet kovaa ja täysillä, mutta tuntui että seinä olisi ollut koko ajan vastassa. Sitten päätin rauhoittua vähän ja hidastin tahtia ja siitä pikkuhiljaa taas nostamaan rimaa ja kehitystä tapahtui ihan eri tavalla. Pitää aloittaa matalalta ja nostaa rimaa pikkuhiljaa sitä mukaa kun edistyy. Ainakin itsestäni tällä hetkellä tuntuu että jotkut aloittelijat yrittävät liian kovaa ja nopeasti saada tuloksia. Ja niinkuin aiemmin jo sanoin, aikido ei ole lyhyt ja nopea tie.

Toki saa olla eri mieltäkin minun kanssani. En nyt koe itsekään olevani vielä mikään veteraani aikidossa. Nämä ovat vain tämän hetkisiä ajatuksiani harrastuksestani ja varmasti muuttuu sitä mukaan kun tulee kehitystä.

 

[Rovasti]

Hmh kuten sanoin ekassa viestissäni niin nykyisenä lajina mullakin on thainyrkkeily. Tavallaan se on vain yhtä vaihtelevaa kuin pingis. On ne perusiskutyypit ja sillä se. Sama kuin kävisi tennistunnilla. Älkää käsittäkö väärin, thainyrkkeily on mahtavaa.

Mutta prkl Aikido kiinnostaa yhä enemmän (puhuttiin noista lyönneistä ja voiman ohjaamisesta), siis just kunnon kamaa. Ja tosiaan joku sano että on pikahissejä viidenteen kerrokseen kun jotkut menee hitaasti kymmenenteen.

Pakkoko siihen Aikidoon on suhtauta sellasena lajina että käydään peruskurssi ja ihmetellään että eihän tässä mitään opittu. Kun kerta maallikko käsittää thainyrkkeilynkin ip-lajina niin mitä hän on oppinut peruskurssin jälkeen? Ei mitään käyttökelpoista. Harrastajana vasta hinkataan tekniikkaa ja silmää paremmaksi. Ja siihenkin menee aikaa. Kyllä, MT on niin suoraviivanen ja tehokas että toiminee kivasti ip-lajina mutta emme kiinnitä nyt siihen mitään huomiota.

Joten yritettäiskö heittää noi "paska ip-lajina, kävin puoltoist vuotta enkä oppinu mitään käyttökelpoista" -jutut pois. Mä hain alunperin sitä että kiinnostaa (thainyrkkeilyn tilalle/rinnalle):

1.Kehonhallinta (saa myös MT:stä, mutta erilaista)
2.Joku vähän syvällisempi laji (paskaaks väliä jos ei oo "tehokas")
3.arkielämästä erottautuvaa
4.Japani yms. itämaat on aina kiinnostanu. Siks Aikido kiinnostaa lajina, kulttuuriesittelynä jne. Siihen sopii salikuri ja muu pokkurointi. Oh yeah.
5.Oppisi jotain totaalisen "erilaista", näkökulma vaikkapa kamppailulajeihin saattaisi avartua (sopisi aika monille täällä, ei provosointia, vaan vinkki?)
6.Olen pitkäjännitteinen ihminen. Tiedän että menee aikaa kunnolla oppimiseen, mutta olen halukas menemään sille tielle. Kestäköön vaikka 20 vuotta.
7,8,9 muita syitä tähän.


Ja lopuksi mitä tule vaikka JSmithin kommenttiin kirveslyönnistä kämmensyrjällä joka näkyy kahen metrin päästä, niin kyllä thainyrkkeilyssäkin aloittelevan oikea suora on aika nolo. Ja näkyy kilsan päähän. Ja ensinhän hinkataan tekniikka kuntoon, sitten voimaa, eikö? Kyllä siinäkin saattaa mennä vuosia ennen Oho! -elämystä. Ja vuosiakin harjoitellut voi lyödä kovaa huonolla tekniikalla, mutta mites kovia sitte lähtee kun tekniikka saadaan kuntoon!?!

Eli mä en ajattelisi että vähän toi tekniikka on perseestä kun on hitaan / tehottoman tuntunen. Mutta mites joku 10v. harrastanut (lukekaa hissiviisaus ja laittakaa se tähän), kyllä se varmaan tekee jonkun tyhmänkin näkösen mätkäsyn sillä intensiteetillä että hämmentäisi alkeiskurssilaista kovastikkin. Ja silloin tyhmän näkösen ja tehottoman tuntusen lyönnin todellinen olemus tulee esiin.

EDIT: Ja mä koen että (jälleen hissivertaus tähän) että taistelulajina se Aikido toimis vaikkapa 15 vuoden jälkeen kun KOKONAISUUS on hallussa. Sopii mulle hyvin kun ei se ip-puoli kiinnosta lajissa kuin 20%

Lyhyt asia pitkällä tavalla selitettynä..

EDIT2: ja lajin rankkuus ei kiinnosta myöskään hirveästi. Väännän tarpeeksi juoksulenkkiä ja jos ei Aikido oo liian rankka niin MT jää sopivasti rinnalle tuomaan hikeä.

 

[Miklu]

Kirjootan nopiasti vaipanvaihtojen ja röyhtäyttelyjen lomassa, joten kirjotusvireet yms. saa kaupanpäälle! ;)

Kymmenen vuotta aikidoa treenasin(eHokutokaista löytyy liikaakin pohdintoja allekirjoittaneelta). Se on/voi olla hyvä laji mutta mielestäni muutamat epäselvyydet/väärinkäsitykset tekevät siitä jotain mitä se ei ole.

Muutamia asioita, jotka yleensä pyörivät aikidokaajan päässä:

-Atemikysymys.
Onko atemi lyönti ja jos on niin käykö se kipiää ja jos se ei ole niin onko se hämäys? Vastaus lienee what ever makes it work. Eli taitojen ja tilanteen mukaan. On seuroja joissa tähän oikeasti paneudutaan mutta suurin osa on "täs niinq vois niinq lyödä tai silleen" -tasolla.

-Vastustajaa ei vahingoiteta.
Tämä liittyy siihen lausahdukseen Ueshiban suusta: "aikido on tapa saattaa ihmiset yhteen jne. osv." love, peac & happiness -stuff. Kyseessä on viittaus aikidon harjoittelemiseen eikä aikidotaitojen mahdolliseen käyttämiseen Tositilanteessa(tm).

-Ei sisällä lyöntejä tai potkuja.
IMHO pitää paikkansa. Aikidon harjoittelun apuna käytetään jtoain lyönneiksi ja potkuiksi tulkittavaa mutta niiden ainoa tehtävä on tarjota tietynlainen voima tietystä suunnasta. Tavoitteena siis, että saadaan jonkinlainen geneerinen lyöntimalli, jonka perusteella voidaan tutkia aikidon periaatteita.
Nyt kannattaa muistaa sellainen pikku fakta, että moni wanhoista aikidokaajista oli jo koulinut itseään muilla menetelmillä. Ts. lyönti lähti ja jalka heilahti yms. Siksipä aikidon persukurssivaatimuskena pitäisi olla 2-5 vuotta jotakin missä lyönnit ja potkut on jo käsitelty jollakin tasolla.
MT on aivan loistava pohja.

Jotkut kertovat että olisi olemassa ylhäältä alaspäin suuntautuva kämmensyrjä lyönti aikidossa mutta ilmeisesti shomen uchi on mennyt "rikki". Se nimittäin pitäisi olla suora lyönti! :D Liikerata on hämäävä.

-Vastustaminen ja sparraaminen.
Todellakin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin sekä turha myötäileminen ja turha vastustaminen on pahasta. Myötäilemisen ongelmat jokainen tajuaa mutta vastustaminen... Aikidossa tutkitaan periaatteita, ei tekniikoita. Jos on valittu joku periaate A, jota harjoittelussa tutkitaan tekniikan 1 kautta niin silloin vaaditaan parilta oikeanlaista käyttäytymistä. Muutoin käy niin, että kyseinen tekniikka 1 ei tuokkaan esiin periaatetta A vaan hävitetään kaikki mitä voitaisiin oppia. Turhautumisen seurauksena väännetään vastaan kun väkisin yritetään tehdä tekniikkaa. Oikea ratkaisu olisi tietysti vaihtaa periaatteiden mukaan tekniikkaa välittömästi kun pari, siis uke, antaa siihen aihetta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aikidossa aloite olisi ukella. Uke vain muuttaa yhtälön muuttujien arvoja mutta nagen tehtävä on muuttaa kaavaa niin, että lopputulos on edelleen halutunlainen.

Mutta kuten totesin 10 vuotta treenasin. Syyt miksi ko. laji jäi oli:
-Alunperin korvikelaji, koska paikkakunnalta ei löytynyt Jeet Kune Dota (Jun Fan kungfu), Wing Chunia, Jujutusua tahi Thai boxingia. Kun pääsin harrastamaan noita lajeja (miinus jj + kali) tiukkaan pakettiin käärittynä niin ei valintatilannet oikeastaan edes ollut.
-Vetäjien näkemykset erilaisia. Vaikka sinänsä päämäärät oli samansuuntaiset, ei varsinaisesti yhteistä nimitäjää löytynyt. IP oli tärkeä osa-alue mutta se jäi uupeloon.

Suomessa on olemassa seuroja joissa opetetaan "toimivaa aikidoa". Nishion tapa on voimakasta ja atemit ovat suuresti mukana ja Kuroiwan tapa pohjautuu nyrkkeilyyn, jonka seurauksena jalkatyöskentely ja liikeradat ovat varsin erilaiset. Molempia treenataan http://www.machikara.fi tuolla.
Ite tustuisin jos aikidokaisin ja jos etelässä asuisin.
Mutta onneksi en asu ja onneksi miulla on http://www.whk.fi :D

 

[Stanner]

Näyttäisi, että rovasti on jo päättänyt mennä mukaan joten eikun sinne vain rohkeasti.

Hmh kuten sanoin ekassa viestissäni niin nykyisenä lajina mullakin on thainyrkkeily. Tavallaan se on vain yhtä vaihtelevaa kuin pingis. On ne perusiskutyypit ja sillä se. Sama kuin kävisi tennistunnilla. Älkää käsittäkö väärin, thainyrkkeily on mahtavaa.

Itseasiassa aikidokin on koko ajan sitä samaa tavaraa. Siellä on tietyt periaatteet, joita sovelletaan jokaikiseen eri tilanteeseen. Alussa se toki voi vaikuttaa siltä, että on miljoona eri tekniikkaa mutta todellisuudessa aikidossa harjoitellaan samoja asioita kaikkia hyökkäyksiä vastaan. Tämä on yksi asia mikä itseäni kiinnostaa paljon aikidossa. Tavallaan opetetaan toimintamalleja joita voit soveltaa jokaikiseen tilanteeseen mikä vain mielikuvitus luo. Sama toki on muissakin lajeissa, mutta aikidon periaatteet ja tapa ovat ne, jotka ovat itseäni eniten kiinnostanut. Muista lajeista ei ole löytynyt samalla tapaa kiinnostavaa tavaraa. Paitsi toki näistä aikidoa muistuttavista kuten aikijujutsu ja systema.

Aikidossa tosiaan samat asiat toimii samalla tapaa niitä realistisia ja epärealistisia hyökkäyksiä vastaan. Minusta jako on muutenkin jotenkin tyhmä. Hyökkäys on hyökkäys olkoot se minkä muotoinen tahansa. Miksi pitäisi rajoittaa itseään vain tilaston mukaan yleisimpiin hyökkäyksiin? No okei, ymmärrän että se on tapa jolla saa sen jotenkuten taidon kadulle nopeiten. Tätä ei kuitenkaan aikidossa haeta.

Yleisestikin aikidossa, kun mietitään sitä miten hyökätään, niin tarkoitus ei ole syynätä onko tapa nyt realistinen vai ei vaan tarkoitus on antaa nagelle mahdollisuus treenata tiettyjä periaatteita. Tärkeintä on, että uke hyökkää siten, että se mahdollistaa nagen treenata sitä asiaa mitä opettaja yrittää opettaa. Se ei auta ketään jos hyökkääjä tekee mitä sattuu ja muuttaa toimintamalleja koko ajan sitä mukaa kun mennää eteenpäin. Toki tuokin on yksi harjoitusmuoto, mutta se ei todellakaan ole aloittelijoille. Aloittelijan on täysin mahdotonta mukautua niihin liikkeisiin, jos se ei pysty tekemään niitä edes hyvin yksinkertaisia juttuja vastaan. Toistan taas, että harjoittelu pitää aloittaa matalalta ja nostaa rimaa sitä mukaa kun kehittyy. Et taatusti opi juoksemaan, jos et osaa ensin kävellä.

Sitten kun on saanut sen pohjan ja alkaa jo vähän ymmärtämään niitä periaatteita niin niitä samoja juttuja voi sitten käyttää myös näitä "realistisia" hyökkäyksiä vastaan. Ja niitä voi tottakai myös treenata ja joskus treenataankin. Myös vapaampaa ja soveltavampaa tekniikkaa edistyneemmät treenaavat enemmän. Sen pohjan hankkimiseen vaan menee aikaa. Niinkuin aikaisemmassa postauksessani jo mainitsinkin, niin minusta aikidon toimivuus tulee esille vasta mustan vyön tasolla. Jotkuthan sanoo, että vasta 1.dan eteenpäin alkaa se todellinen aikidon treenaus.

-Atemikysymys. Onko atemi lyönti ja jos on niin käykö se kipiää ja jos se ei ole niin onko se hämäys? Vastaus lienee what ever makes it work. Eli taitojen ja tilanteen mukaan. On seuroja joissa tähän oikeasti paneudutaan mutta suurin osa on "täs niinq vois niinq lyödä tai silleen" -tasolla.

Oma käsitykseni asiasta on, että japanin suunnalla olisi jotain häikkää juuri koskien atemeja. Ilmeisesti siellä suunnalla ei kaikki ole samaa mieltä pitäisikö lyönnit kuulua lajiin vai ei ja millä tasolla. Ja koska monet aikidoseurat suomessa noudattavat pääosin sieltä tulleita oppeja niin syntyy juuri tämä iso kontrasti joidenkin seurojen välille aiheesta atemit. Tosiaan syntyy tilanteita, että jotkut noudattavat orjallisesti näitä oppeja, ettei lyöntejä paljoa harjoitella. Toiset taas tahtoisivat noudattaa näitä oppeja, ettei lyöntejä harjoiteltaisi, mutta kuitenkin uskovat että lyönnit pitäisi kuulua mukaan isona osana ja tuntuu että he vähän harjoittelevat "salaa" ja häpeävät sitä ,kun nyt ei mennä niin kuin iso sensei käski. Toiset taas harjoittelevat niitä ihan kunnon osana harjoittelua esim juuri nishion seuraajat. (ps. tämä on nyt sitten täysin sen mukaan kirjoitellut mitä olen kuullut ja miltä minusta tuntuu. Voin olla väärässä.)

Parasta aikidossa kuitenkin on, että pohjan voi hankkia missä seurassa tahansa. Sitten kun pohja on hankittu niin voit alkaa muokkaamaan aikidostasi juuri sellaista kuin itse tahdot. Voi jäädä samanhenkisten kavereiden kanssa treenaamaan vapaavuorolle, käydä leireillä, muiden seurojen treeneissä yms ja sitä kautta rakentaa sitä omaa juttua.

 

[hgw]

Paljon hyvää keskustelua, joten en puutu aikidon perimmäisen tarkoituksen tai periaatteiden etsimiseen sen enempää. Mutta voin suositella Tapiola Aikikaita, joskus itekin tuli siellä treenailtua, harmittaa kun ei enää nykyään kerkeä. Pokelan Heikki on monipuolinen opettaja, joka ei ole jumiutunut menneisiin vaan pyrkii kehittämään aikidoa eteenpäin.

 

[Miklu]

Pokelan Heikki on monipuolinen opettaja, joka ei ole jumiutunut menneisiin vaan pyrkii kehittämään aikidoa eteenpäin.

Muistelen lukeneeni Aikidoliiton lehdestä Pokelan juttuja mm. ip:stä ja Kas-pinista. :thumbs:

 

[hgw]

Muistelen lukeneeni Aikidoliiton lehdestä Pokelan juttuja mm. ip:stä ja Kas-pinista. :thumbs:

Juu, siellähän niitä, ja treeneissä ;-)

 

[JSmith]

Jotkut kertovat että olisi olemassa ylhäältä alaspäin suuntautuva kämmensyrjä lyönti aikidossa mutta ilmeisesti shomen uchi on mennyt "rikki". Se nimittäin pitäisi olla suora lyönti! :D Liikerata on hämäävä.

Aikidoliiton aloittelijan opas esimerkiksi kertoo näin, nuoli kulkee ylhäältä alas kohti päätä. Nojoo, jos nyt en ihan pihalla ole niin tuo lyönti on peräisin miekkatekniikoista. Otin vain esimerkkinä tekniikasta joka ei järkevämmäksi IP-mielessä muutu vaikka vauhtia ja voimaa lisättäisiin. Tokihan se on prototyyppi tilanteesta jossa hyökkäyksen voima tulee ylhäältä päin ja sellaisenaan soveltuu vaikkapa keppi/nuija/ehkä puukkohyökkäyksenkin torjunnan periaatteiden opiskeluun. Mutta avokäden tekniikkana joka tulee jo alemmilla kyu-arvoilla vastaan?

Ja muille jotka vetivät pikkuherneen nenään tuosta esimerkistä: ei minulla olekaan mitään ongelmaa sen kanssa että tekniikat treenataan ensin hitaasti ja rauhallisesti. Toki näin. Se taas tuntui epärealistiselta että uken tekniikat olivat sellaisia joita ei koskaan harjoitellutta vastustajaa vastaan käydessä tapahdu, ja sillä tarkoitan tuota hirveää painotusta siihen että uken "pitää antaa voimaa". Käytännössähän se tarkoitti täydellä massalla ja kovalla vauhdilla kohti tulemista, mielellään vähän epätasapainossa (liioittelen vähän, sorry). Oikeasti, jos tuolla perustalla treenaa niin ei ole minkäänlaista saumaa piiiitkäään aikaan tehdä yhtään mitään jos hyökkäys onkin järkevämpi, paremmin tasapainossa oleva jne. (Otetaan nyt esimerkiksi vaikka wing tsunin takapainoisesta asennosta lähtevä nopea lyönti, kun WT nyt sattuu olemaan toinen laji jota olen hyvin rajallisesti räpeltänyt. Tehkääs siihen vaikka rannelukko tai joku heitto? Saa käyttää atemiakin Mä olen yrittänyt... ) Ei tämä ole lajia vastaan kritiikkiä, onpahan vain huomio siitä että ehkä jossain aiheessa mennään vähän perä edellä puuhun, tai sitten sillä hitaammalla rahtihissillä.

Siitä hyvä pointti Miklulta että aikido vaatisi oikeasti jo perustiedot jostain lajista jotta olisi jonkinlaista pohjaa noihin simppelimpiin lyönteihin ja potkuihin.

 

[Miklu]

Mun mielestä Aikido on lajina add-on. Eli just siksi vaatii jonku toisen lajin pohjalle.
Mun mielisanonta on, että aikido alkaa siitä kun oma varsinainen hyökkäys epäonnistuu esim. toisen torjuessa, jolloinka saadaan sitä voimaa käyttöön... ;)

 

[Stanner]

Tokihan se on prototyyppi tilanteesta jossa hyökkäyksen voima tulee ylhäältä päin ja sellaisenaan soveltuu vaikkapa keppi/nuija/ehkä puukkohyökkäyksenkin torjunnan periaatteiden opiskeluun.

Totta. Monesti ylhäältä alaspäin tuleva voima on juuri todennäköisempi jos toinen lyö jollain aseella, vaikka pullolla päähän. Minä en itse kyllä tajua miksi ei tuota ylhäältä alaspäin kannattaisi harjoitella, jos se ei nyt sitten satu olemaan tilaston mukaan yleisin hyökkäyssuunta? Kaikki suunnat mukaan vaan minun mielestäni. Itse ainakin tykkään että opin hallitsemaan joka suunnasta tulevia voimia. Miksi pitäisi rajoittaa itseään vain vaikka sivulta tulevaan snagariheijariin?

Käytännössähän se tarkoitti täydellä massalla ja kovalla vauhdilla kohti tulemista, mielellään vähän epätasapainossa (liioittelen vähän, sorry).

Itsekin harrastin tuota joskus muutaman kerran alussa kunnes opettaja sanoi että "älä tee niin". Ei siinä ole mitään järkeä että toinen hyppää siihen tekniikkaa ja on menettänyt jo tasapainonsa ennen kuin toinen ehtii tehdä mitään. En ole tätä ongelmaa omassa seurassani ainakaan huomannut edistyneempien harjoittelijoiden keskuudessa.

Se miksi sitä voimaa annetaan on jotta toinen tuntee sen ja pystyy harjoittelemaan sen voiman ohjaamista. Tämä voiman ohjaaminen tapahtuu täysin samalla tapaa niitä realistisempia juttuja vastaan. Jostain on kuitenkin aloitettava. Ja nämä realistiset kovat nopeat hyökkäykset ovat aivan liian mahdottomia aloittelijalle, jotta he oppisivat ne oikeat tavat liikkua ja ohjata. Homma pitää aloittaa juuritasolta.

JSmithille, Kai ymmärrät, että puhut nyt oikeastaan koko ajan aloittelijoiden aikidosta? Ainakin siltä se minun korvaani kuulostaa. Mutta havaintosi pitävät muuten ihan paikkansa ainakin aloittelijoiden keskuudessa. Aikidossa ei aloittelija-tasolla paljoa "katukamaa" tartu mukaan.

Ja muille jotka vetivät pikkuherneen nenään tuosta esimerkistä:

Tykkään nauttia herneeni suun kautta joten NO HÄTÄ. Aikido tosiaan on hidas tie itsepuolustukseen verrattuna moniin muihin lajeihin. Mutta vaikka tie onkin hidas ja pitkä niin se voi myös olla paljon mielenkiintoisempi. Riippuu mistä tykkää. Ei minulla mitään sitä vastaan ole jos joku ei tykkää aikidosta. Parasta siinä on, että se on vapaaehtoista. Jos ei kiinnosta, niin voi jäädä pois koska tahansa. Jokainen saa treenata mitä haluaa ja PITÄÄKIN treenata mitä haluaa. Itse kuitenkin olen tykännyt paljon aikidon harjoittelusta.

 

[ardilha]

(Otetaan nyt esimerkiksi vaikka wing tsunin takapainoisesta asennosta lähtevä nopea lyönti, kun WT nyt sattuu olemaan toinen laji jota olen hyvin rajallisesti räpeltänyt. Tehkääs siihen vaikka rannelukko tai joku heitto? Saa käyttää atemiakin Mä olen yrittänyt... ) Ei tämä ole lajia vastaan kritiikkiä, onpahan vain huomio siitä että ehkä jossain aiheessa mennään vähän perä edellä puuhun, tai sitten sillä hitaammalla rahtihissillä.

Jos WT:ia käyttävä henkilö tulee hyökäten kohti, antaa hän energiaa käytettäväksi tai hyökkäystä ei tarvitse noteerata. Aikidossa ei koskaan, toistan ei koskaan, hyökätä raajaan. Siinä hyökätään aina vastustajan keskustaan ja tasapainoon sen raajan kautta. Ero kuulostaa mitättömältä, vaan sitä se ei ole. Itse en aikidoa varsinaisesti treenaa, mutta käytän sitä kaikissa kamppailuharjoitteissani koko ajan. Tosin valitettavan huonosti.

.,.

 

[Sleepperi]

Jos WT:ia käyttävä henkilö tulee hyökäten kohti, antaa hän energiaa käytettäväksi tai hyökkäystä ei tarvitse noteerata.

Vähän epäilyttää. Miten ehdit näkemään onko isku tuskin-osuva-hipaisu vai sellainen jabi joka osuessaan pistää istumaan? Miten muutenkaan käytät hyväksesi sellaisen iskun, jossa vartaloa ei avata eikä ojenneta? Näillä kyllä voi satuttaa tai tyrmätä (jos miettii vaikka vanhaa nyrkkeilyä), ja voihan siinä kädessä olla veitsi tai muu värkki, jota et huonoissa valaistusolosuhteissa edes näe ennenkuin se osuu, ja joka ei tarvitse "tyrmäysvoimaa" vahingoittaakseen.

Toinen juttu mihin en ole kuullut selvää vastausta on miten aikidotekniikalla toimitaan jos toisen tekniikka on kävellä suojaus ylhäällä lyhyelle etäisyydelle ja lyödä siitä. Reaktioaikahan ei nimittäin riitä "torjumaan" mitään mikä tulee ihan vierestä, vaan aloite täytyy pitää itsellä.

 

[Sleepperi]

(Oletan että vastaus tuohon viimeiseen on atemi, mutta sitten sitä olisi varmaan syytä treenata tosissaan.)

En siis itse ole treenannut aikidoa mutta tunnen ihmisiä jotka ovat, ja olen itse treenannut muita japanilaisia lajeja.

 

[Stanner]

Itse en mielellään vastaa aikidon teknisiin yksityiskohtiin liittyviin kysymyksiin, koska asioita on joskus vaikea kuvailla ja selittää ilman väärinkäsityksiä. Treenisali on sitä varten. Vastaan nyt kuitenkin tähän:

Toinen juttu mihin en ole kuullut selvää vastausta on miten aikidotekniikalla toimitaan jos toisen tekniikka on kävellä suojaus ylhäällä lyhyelle etäisyydelle ja lyödä siitä. Reaktioaikahan ei nimittäin riitä "torjumaan" mitään mikä tulee ihan vierestä, vaan aloite täytyy pitää itsellä.

Kaksi tapaa tulee nyt heti mieleen. Yksi on ihan vain etäisyyden hallinta eli pitää etäisyyden liikkeellä sellaisena ettei toinen ylety lyömään. Varsinkin jos on tilaa liikkua ja toinen vain kävelee kohti niin ei ole kovinkaan vaikeaa edes aloittelijalle. Tätä näkee joskus vapaaottelukehissäkin kun haetaan sitä oikeaa paikkaa iskeä. Ja huom! aikidossahan ei kilpailla joten tositilanteessa tuollaisessa tilanteessa voisi vaikka vain kävellä kotiin...hahah

Toinen tapa on, että reagoi ensimmäisenä. Treenasin joskus opettajan kanssa ja tein juuri noin ja yllättäen löysin itseni maasta ennen kuin edes ehdin lyömään. Eli sitä pitää osata hallita sitä etäisyyttä siten, että osaa reagoida juuri oikeassa kohtaa. Jos myöhästyy niin toisen nyrkki on jo naamassa eikä siinä mitään ehdi tehdä. Eli tarkoitus ei ole reagoida siinä kohtaa kun ollaan jo lyöntietäisyydellä ja toinen on lyömässä. Vaan tarkoitus on reagoida juuri siinä kun ollaan siirtymässä lyöntietäisyydelle. Vaikea selittää sitä oikeaa ajoitusta nyt tässä. Mutta kyse on ajoituksesta, etäisyyden hallinnasta ja siitä että osaa liikkua oikein suhteessa siihen toiseen.

Se miksi aikidossa roikotetaan käsiä alhaalla johtuu pääosin siitä, että opittaisiin tekemään niitä juttuja mahdollisimman luonnollisesta asennosta. Kukaan ei kävele kadulla kädet ylhäällä suojauksessa. Myös sillä pystyy kertomaan, ettei tahdo tapella, kun ei nosta niitä nyrkkejä siihen pystyyn heti ensimmäisenä.

 

[Sleepperi]

Toinen tapa on, että reagoi ensimmäisenä. Treenasin joskus opettajan kanssa ja tein juuri noin ja yllättäen löysin itseni maasta ennen kuin edes ehdin lyömään. Eli sitä pitää osata hallita sitä etäisyyttä siten, että osaa reagoida juuri oikeassa kohtaa. Jos myöhästyy niin toisen nyrkki on jo naamassa eikä siinä mitään ehdi tehdä. Eli tarkoitus ei ole reagoida siinä kohtaa kun ollaan jo lyöntietäisyydellä ja toinen on lyömässä. Vaan tarkoitus on reagoida juuri siinä kun ollaan siirtymässä lyöntietäisyydelle. Vaikea selittää sitä oikeaa ajoitusta nyt tässä. Mutta kyse on ajoituksesta, etäisyyden hallinnasta ja siitä että osaa liikkua oikein suhteessa siihen toiseen.

Etäisyys ja ajoitus ovat toki tärkeät, mutta tämä selitys menee niin ympäripyöreäksi että puhe voisi olla melkein mistä tahansa lajista.

Ilmeisesti pitäisi kuitenkin sitten hyödyntää se, kun toinen liikkuu eteenpäin. Tämä kuulostaa sinänsä mahdolliselta. Millaista tekniikkaa sitten tyypillisesti käytettäisiin tavallista askelta vastaan?

 

[Stanner]

Millaista tekniikkaa sitten tyypillisesti käytettäisiin tavallista askelta vastaan?

Tyypillisesti? tuskin tähän on oikeaa vastausta.

Se miksi vastasin juuri tuohon edellä mainitsemaasi asiaan johtui siitä että pohdin täysin samaa itse joskus aikanaan. Ja tosiaankin päätin ratkaista ongelman siten että kokeilen mitä sen hetkinen ohjaaja tekee jos teen niin. Silloisen ohjaajan valinta oli ihan atemi vaan. Ja niinkuin sanoin lensin selälleni ennen kuin ehdin edes lyödä. Eipä siinä silloin sen kummempaa tarvittu. Harjoiteltiin silloin vapaampaa tekniikkaa. Jostain syystä tapaus jäi hyvin mieleeni. Sainpahan jonkinlaisen vastauksen ainakin kysymyksiini.

 

[Miklu]

Aikido kuulemma pitäisi olla just tuota etäisyyden ja kulman hallintaa, jota aseiden käytön pitäisi opettaa.
On kyllä huvittavia mielikuvia immeisilä akd:sta Mutta then again, se on huvittava lajiloinen! :D