Kokemuksia aikidosta?

[ka1]

Muistelen lukeneeni Aikidoliiton lehdestä Pokelan juttuja mm. ip:stä ja Kas-pinista. :thumbs:

Pokela on myös Kas-pin seura Espoon paanareiden toinen opettaja. Nuo kirjoitukset löytyvät Tapiola-aikiain sivuiltakin. Pokela on eittäin hyvä aikido-opettaja

 

[Vacsuli]

Aikidoa on tullut harrastettua 3. kyun tasolle (ja muita ip lajeja judosta jujutsuun kokeiltua). Aikido on täysin erilaista verrattuna suoraviivaisiin "hyökkääviin" lajeihin. Jos tehokasta ja nopeaa itsepuolustuskeino hakee, niin se ei ole aikido. Haasteet eivät lopu keskes ja leiri yms. toiminta on Suomessa aktiivista. Lajille ominaiset matto tekniikat rassasivat polvia ja löysän oik. ranteen laitan lukkojen vääntelyn piikkiin. Edelleen parhaana itsepuolustus keinona pidän 100m pikaa. Suos. suomenkielistä lukemista Petteri Sileniuksen Aikido-Harmonisen voiman tie. Kirjastosta luulisin löytyvän.

 

[Yakuzuki]

tässä omia mielipiteitäni siitä mitä aikidoa tarjoaa ja mitä ei:


ei itsepuolustustaitoa/kamppailutaitoa janoaville

en ota kantaa siihen toimisivatko jotkut tekniikat ehkä jossain tilanteissa jotakin vastaan jos suorittaja on aikidossa tosi hyvä. veikkaan kuitenkin, että aloittelija turhautuu, jos harjoittelee tehokkuuden takia, eikä jaksa lajia kauaa.


opettaa itsevarmuutta ja ihmisten kohtaamista

kuten kaikissa budolajeissa, aikidossa ollaan suoraan vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. ollaan lähellä, kosketetaan, reagoidaan toiseen. se on aina jännä tilanne, varsinkaan jos se toinen ihminen on vähän tuntemattomampi.

aikidon tekniikat ovat suhteellisen monimutkaisia ja ne tulisi suorittaa rennosti ja sulavasti. jos on hermostunut/jännittää/pelkää ei tekniikka toimi tai se tökkii. joten joka harjoituksissa tulee harjoittaneeksi mielen säilyttämistä tyynenä.

aggressiivisimmissa lajeissa oma epävarmuus on mielestäni helpompi peittää kuin aikidossa, tai siitä selvitään eri tavalla. esim. nyrkkeillessä ja painiessa adrenaliini poistaa jännitystä. aikidossa taas adrenaliini aiheutta liian voimakkaasti tehtyjä liikkeitä. rentous katoaa.

aikidossa kehittyy mielestäni itsevarmuus, jota voi soveltaa arkielämän tilanteisiin. esiintymiset, työhaastattelut, treffit, jne. tilanteissa, joissa pitää pystyä säilyttämään keskustelutaitonsa. kamppailupainotteisemmat lajit opettavat selviämään rankemmista tilanteista. ok, asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta jotain siihen suuntaan.


lähempänä tanssia kuin taistelua

aikidossa liikkeet ovat ennalta määrättyjä. hyökkääjän rooli on rajattu ja usein odotetaan hänen reagoivan puolustajan tekniikkaan tietyllä tavalla. molemmat pyrkivät yhteiseen sulavuuteen. näyttää ehkä taistelulta mutta on enemmänkin tanssia.

mutta tanssiminen on kivaa! varsinkin mitä sulavammin liikkeet sujuvat. kun kokeneet (~1. dan) tekevät vapaatekniikkaa (= hyökkääjä saa käyttää mitä hyökkäystä tahansa aikidon rajatusta valikoimasta), molemmat alkavat yleensä hymyillä sulavuudelleen.

ja tekniikoita on niin paljon ettei harjoittelu lopu kesken. ketteryys ja kehonhallinta kasvavat.


kunnon kohotus

aikidoharjoitukset eivät ole kovin rankkoja. monellekaan ei tule hiki. tekniikoita voi tehdä nopeammalla temmolla jolloin voi hengästyä, mutta kunnonkohotukseen tarvitsee jonkun muun lajin.


Tapiolan aikikai ok

Tapiolan aikikaissa on ihan hyvä harjoitella. Heikki Pokela on hyvä valmentaja.

 

[Stanner]

kunnon kohotus aikidoharjoitukset eivät ole kovin rankkoja. monellekaan ei tule hiki. tekniikoita voi tehdä nopeammalla temmolla jolloin voi hengästyä, mutta kunnonkohotukseen tarvitsee jonkun muun lajin.

KYllä taatusti kunto kohoaa ja tulee hiki. Ehkä ei ihan aloittelija tasolla kun ei pysty treenaamaan vielä kun ei tiedä mihin tulisi liikkua. Mutta sitten kun pääsee juonesta kiinni niin taatusti tulee hiki. Minulla tulee hiki joka aikidotreeneissä. Ja monesti kova hiki tuleekin. Ainakin aerobisen kunnon kohottajana aikido toimii loistavasti.

 

[ka1]

KYllä taatusti kunto kohoaa ja tulee hiki. Ehkä ei ihan aloittelija tasolla kun ei pysty treenaamaan vielä kun ei tiedä mihin tulisi liikkua. Mutta sitten kun pääsee juonesta kiinni niin taatusti tulee hiki. Minulla tulee hiki joka aikidotreeneissä. Ja monesti kova hiki tuleekin. Ainakin aerobisen kunnon kohottajana aikido toimii loistavasti.

Jep, samaa mieltä. Jos ei hiki tule niin vika on harjoittelijassa tai seurassa, ai aikidossa.

 

[Ateru]

Täältä löytyy edesmenneen Nishio Sensein mielenkiintoinen artikkeli.
http://www2u.biglobe.ne.jp/~nisio/HTML/eigo.html

 

[JSmith]

JSmithille, Kai ymmärrät, että puhut nyt oikeastaan koko ajan aloittelijoiden aikidosta? Ainakin siltä se minun korvaani kuulostaa. Mutta havaintosi pitävät muuten ihan paikkansa ainakin aloittelijoiden keskuudessa. Aikidossa ei aloittelija-tasolla paljoa "katukamaa" tartu mukaan.

Kyllä ymmärrän, mutta missaat pointtini. Sitä "katukamaa" ei ollut näkyvissä, ei odotettavissa eikä juurikaan havaittavissa muutenkaan, ei edes pari vuotta peruskurssin jälkeen. Vaikka kuinka pitää lähteä pohjamudista liikkeelle niin toivoisi silti sen realismin langan olevan edes jossain määrin seurattavissa; esim. tuossa WT:ssä se mielestäni löytyi vaikka drillejä tehtiinkin hitaasti ja rajoitetulla tekniikkavalikoimalla. Niinkuin sanoin, en nähnyt keränneeni oikeastaan minkäänlaista IP-uskottavuutta koko tuona aikana jonka aikidossa olin. Silmät tuonkin suhteen aukesivat vasta toista lajia kokeillessa.
Ja kun threadin nimi on "kokemuksia..." niin tää oli mun kokemus Ymmärtäkää nyt että tämä on takuulla opettajasta ja seurasta riippuva juttu.

Mjaa, oikeastaan mulla ei ole annettavaa threadiin enää. Hieno laji; kunto kasvaa, tasapaino ja kehon hallinta kehittyy pikavauhtia. Filosofiakin saattaa jollekulle antaa paljon. Ei hätäisille, ei polvivikaisille enkä suosittelisi yliliikkuvat nivelet omaavillekaan.

 

[O.S.W.A.L.D]

Itse harrastin kyseistä lajia noin 8 vuotta ja voi sanoa ettei oikei mitään jäänyt käteen. Samaa raastavaa yksinkertaisten asentojen sun muiden hengitysharjoitusten parissa olemista ei olisi kyllä jaksanut enää. :curs: Lajina liian kaavoihin kangistunut ja vähäkontaktinen laji joten kunnon kontaktilajin perässä olevat kaverit älköön vaivautuko. :down:

 

[Boddhidharma]

Oswald:

Eli siis harrastettuasi aikidoa enimmäkseen juniorina
olet päättänyt, että lajilla ei ole muuta tarjottavaa?
Toki näkökulmat eivät sovi kovinkaan monen mieleen
korkeita potkuja ja aggressiivisuutta diggailevassa
nuorisossa, mutta on hiukan harmillista, jos joku saa
ikävystyneen junnun selityksestä sen käsityksen,
että lajissa ei harrasteta muuta kuin venyttelyä ja
ukemilittaa.

Aikido on sen perusteella mitä olen nähnyt, vallan
hyvä kontaktilaji. Toisaalta, jos kontaktilajilla haeta-
an vihamielistä vääntämistä aina kasvot irveessä,
sitten saattaa olla, että aikidolla ei ole paljon tarjot-
tavaa. Aikidoa on suomessa monenlaista. Jos ei pidä
siitä mitä näkee, ei silti kannata ryhtyä kovin kova-
äänisesti arvostelemaan lajia itsessään. Tämä pätee
myös moneen muuhun lajiin, harrastukseen ja harjo-
tteeseen.

Viimeisenä kuriositeettinä sanoisin, että laji ei ehkä
ole omiaan vastaamaan kovin nuoren harjoittelijan
aggressiiviseen ja kilpailuhaluiseen mielenlaatuun.

Hyviä treenejä kaikille!

 

[Akikonomu]

...joitakin hajanaisia mietteitä...

Yliliikkuvat nivelet,kyllä, ja polvetkin viittä vaille entiset - siltikään en aio lopettaa vielä näin lyhyeen (jokseenkin 10 vuotta) vaan sovellan jos tarpeen on.

Onhan se aluksi sellaista koreografiatanssia, kurssille kun tupsahtaa jos jonkinlaista ihmistä (pahimmillaan: ai eiks tää ookkaammun vasen jalka? siis tää o käsi vai??). Ja sitten otetaan kaveria kiinni kädestä, tuumataan hetki ja aletaan vääntää jotain sinne päin. Jossa vaiheessa ukea näyttelevä sitten joko kaatuu tai jää ihmettelemään mitä hittoa tässä nyt pitäisi oikein tehdä.

Aivan oikein, peruskurssitasolla lähteä tekniikkaan mukaan, antaa sitä voimaa. Voiman antaminen on ehkä se kaikkein väärinymmärretyin juttu aikidossa, enkä ole ollenkaan varma että osaan siitä tarpeeksi selkeästi tässäkään kirjoittaa. Ei se tarkoita pää edellä juoksemista teräsmiestyyliin, vaan sitä, että uke säilyttää koko ajan edes jonkinasteisen mahdollisuuden jatkohyökkäykseen tai hallittuun paikalta poistumiseen (vaikkapa ukemilla).

Ei aikido(kaan) loppujen lopuksi ole kokoelma hyökkäysspesifisiä tekniikoita, vaan liikkumisen ja reagoinnin periaatteita, joiden oppimiseen perustekniikat on tarkoitettu. Tehokkaampiakin tapoja saman idean toteuttamiseen varmasti on, mutta miten antoisaa aikidon harjoittelusta tuleekaan vuosien lähes päivittäisen treenaamisen jälkeen. Kun loppujen lopuksi ei aina ole ihan varmaa sekään, kuka sen aloitteen tekniikkaan tekee ja kun aikido kontaktilajina alkaa saada syvempääkin sisältöä.


Mutta siinä, ikävä kyllä, tulee hiki ja happi loppuu viimeistään kun useampaa vastaan alkaa harjoitella. Vaikka kuinka muutenkin yrittää kunnostaan huolehtia.

Kävelköön joku kohti suojaus ylhäällä ja "tyypillistä jalatonta aikidokaa" odottaen - potkaisen sitä sääreen...ehkä. No, tunnustan, on tullut treenailtua muitakn aiheita.

Niin, aikidoakin voi harjoitella monella eri tavalla.

 

[O.S.W.A.L.D]

Oswald:

Eli siis harrastettuasi aikidoa enimmäkseen juniorina
olet päättänyt, että lajilla ei ole muuta tarjottavaa?
Toki näkökulmat eivät sovi kovinkaan monen mieleen
korkeita potkuja ja aggressiivisuutta diggailevassa
nuorisossa, mutta on hiukan harmillista, jos joku saa
ikävystyneen junnun selityksestä sen käsityksen,
että lajissa ei harrasteta muuta kuin venyttelyä ja
ukemilittaa.

Aikido on sen perusteella mitä olen nähnyt, vallan
hyvä kontaktilaji. Toisaalta, jos kontaktilajilla haeta-
an vihamielistä vääntämistä aina kasvot irveessä,
sitten saattaa olla, että aikidolla ei ole paljon tarjot-
tavaa. Aikidoa on suomessa monenlaista. Jos ei pidä
siitä mitä näkee, ei silti kannata ryhtyä kovin kova-
äänisesti arvostelemaan lajia itsessään. Tämä pätee
myös moneen muuhun lajiin, harrastukseen ja harjo-
tteeseen.

Viimeisenä kuriositeettinä sanoisin, että laji ei ehkä
ole omiaan vastaamaan kovin nuoren harjoittelijan
aggressiiviseen ja kilpailuhaluiseen mielenlaatuun.

Hyviä treenejä kaikille!

Toki tuo oli aika karkea mielipide, mutta itse en kovasta yrittämisestä ja perehtymisestä huolimatta saanut kovin tuntua lajiin. :( Ehkä vika löytyy itsestäni ja liiasta toiminnanhalusta, mutta tarjosi tämä laji hyviäkin puolia sitä en kiistä. Olet oikeassa kilpailuasian kannalta ja myös siinä että eri ihmiset hakevat taistelulajeilta erilaista vastinetta. Jotenkin en vain pitemmän päälle enää jaksanut kulkea reeneissä ja sitten se innostus lopahti. Viimeisenä saavutuksena 3 kyu.

 

[Rovasti]

Tästä ketjusta tuli yllättävän hedelmällinen ja ainakin itse sain mitä pyysin.

Loppujen lopuksi, kuitenkin, jäi askarruttamaan eräs asia: Jos alkaisin harrastamaan Aikidoa, niin kyllä yhtenä vaatimuksena olisi että se edes suht tehokas kamppailulaji olisi. Unohdetaan sana "ip", kun harva laji sitä on, ja keskitytään sanaan "kamppailu".
Eli onko Aikidosta loppujen lopuksi varteenotettavaksi KAMPPAILUlajiksi, vai onko se kuitenkin enemmän (nyky(?)muodossaan) jotain muuta.
Eikö esim. Kung-Fussa väännetä jotain 30 -liikkeen sarjoja jne. eli ei sekään kuulosta miltään krav magalta. Vertaus siksi että Kung Fu lienee kuitenkin aika..Hmm..Tehokas (nyt ei aleta vääntämään kättä vaan tarkoitin että kung fu on hyvä).

Jos Aikidosta ei todellakaan ole minkäännäköseen kamppailuun, niin enkö voisi samantien mennä jonnekkin tai-chi -kouluun?

Eli tajusitteko? Jos vaikka kung fun treenaminen tuntuu hassulta idealta, mutta on ihan :thumbs: kamppailulajina niin kyllä se Aikidokin menee jos on mennäkseen.


EDIT. tää on mulle tärkeä kysymys: onko Aikido vaativa laji kehonhallinan kannalta?

 

[Willie]

Tuohon kysymykseesi on vastattu jo tässä ketjussa. Aikido on varteenotettava kamppailulaji, mutta se kiirehtii hitaasti. Taidon soveltaminen kamppailuun vaatii pidemmän aikaa kuin monen muun lajin lajin parissa. Tämä ei tee lajista huonompaa, se vain lähestyy asiaa toisesta näkökulmasta.
Tehokkaassa kamppailulajissa on aina sekä kova että pehmeä elementti, jotka vuorottelevat keskenään. Kovuus ei yksinään toimi parhalla mahdollisella tavalla, kuten ei myöskään pelkkä pehmeys. Pehmeiden tekniikoiden omaksumiseen kuluu kuitenkin pidempi aika. Tästä syystä sotaisena aikakautena kehittyneet lajit monasti keskittyvät ensin kovaan tekniikkaan, sillä tarkoituksena on ollut tuottaa nopeasti taistelemaan kykeneviä sotilaita. Pehmeys on monasti sivuutettu alussa, ja sitä harjoitellaan vasta myöhemmin. Rauhallisempina aikoina kehittyneet lajit sen sijaan monasti keskittyvät pehmeisiin tekniikoihin ensin. Ne on hankalampi omaksua, joten niiden harjoitteleminenkin on syytä aloittaa mahdollisimman varhain.
Jokainen voi valita itse lähestymistapansa. Opettajat eivät nykyaikana juurikaan karsi oppilaitaan pahimpia pahimpia tapauksia lukuunottamatta, vaan oppilaat pikemminkin valitsevat opettajansa. Voit siis aivan vapaasti päättää kummalta kantilta haluat asiaa lähestyä.

Edit: Kehonhallinan kannalta pehmeys on vaativampaa kuin kovuus. Asian voi toki ilmaista myös niin, että kovuuden hallitseminen on vaikeaa Asioita voi katsoa monelta näkökannalta

 

[Korilla]

Yhden kerran olen käynyt Aikidoa kokeilemassa ja oli ihan mielenkiintoista.. Outoa oli kun paritekniikoita tehdessä neuvottiin "hyökkääjääkin" liikkumaan oikein ettei paikat rikkoonnu. Varmaan siltä pohjalta että hyökkääjä oppii mukautumaan puolustajan liikkeisiin, jos itse on hyökkääjän tilanteessa..(?)
Eikös aikidoakin ole kahta lajia: agressiivinen ja ns. pehmeä?

 

[Goran]

Itsekin suosittelen ihmisiä lukemaan tuon Nishio-sensein artikkelin. Voinee hieman valaista asioita.
http://www2u.biglobe.ne.jp/~nisio/HTML/wazawo.html

Ihmisillä näyttää olevan hyvinkin erilaisia tulkintoja aikidosta. Tämä johtunee siitä, että aikido ei aina avaudu vain tekniikoita katsomalla tai harjoittelemalla niitä pari vuotta. Esim. miekkalajien puolella ei ole ollenkaan harvinaista, että vieraiden koulukuntien muotoja haukutaan epärealistisiksi - kyse on yksinkertaisesti ulkopuolisen ymmärtämättömyydestä vieraita tekniikoita kohtaan. Usein budossa kohtaa harjoitteita, joiden tarkoitus on yksinkertaisesti harjoittaa katan kumpaakin osapuolta, hyökkääjää ja tekniikan tekijää, jossain koulukunnan/lajin hyödyntämässä piirteessä. Tarkoitus ei aina ole, että tekniikkaa sovellettaisiin sellaisenaan oikeassa taistelutilanteessa, minkä vuoksi kata voi olla ulkopuoliselle vaikea tulkita. Katoja tulee aina katsoa harjoitusvälineinä.

Kyllä, aikido on kamppailulaji. Tekniikat muistuttavat tanssia, koska niissä on yleensä kyse vastustajan voiman ohjaamisesta eri suuntiin. Pyöreillä liikkeillä pyritään horjuttamaan hyökkääjän tasapainoa. Aikidokan tulee tiedostaa (ei välttämättä vielä aloittelijana) lyöntipaikat: milloin itse/vastustaja voi hyökätä ja miten. Jos tekniikkaa ei osaa tehdä oikein, saattaa uke (hyökkääjä) käyttää hyödykseen nagen (tekniikan tekijä) puolustuksessa olevia aukkoja. Myös nage saattaa päättää tekniikan tekemisen lyhyeen, jos uke ei anna tarvetta tehdä muotoa kunnolla loppuun. Itse kohtaan tilanteita, joissa ukeni näyttää pystyvänsä potkaisemaan minua vatsaan kesken tekniikkaa tai nage heittää minut tatamiin kesken muotoa, jatkuvasti ylempien harjoittelijoiden kanssa treenatessani. Sama piirre näkyy myös perinteisissä miekkakoulukunnissa – vaikka harjoittelun pohjana on kata, tulee hyökkääjän koetella tekniikan tekijää.

Lyhyesti: aikidolla on omat metodinsa opettaa harjoittelijoitaan. On kyse siitä, että dojolla harjoitellaan yhdessä, ei kilpailla. Aikidon metodit opettaa eivät ole aina helppoja (ainakaan ulkopuolisen) ymmärtää. Oikeassa taistelutilanteessa moni aikidoka varmasti toimisi hyvinkin eri tavalla kuin dojolla treenatessaan, silti dojon oppeja hyödyntäen.

 

[Akikonomu]

Eikös aikidoakin ole kahta lajia: agressiivinen ja ns. pehmeä?

Voi sen niinkin sanoa. Itse asiassa (Suomessa harjoitellun) aikidon voi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan harjoittelun itsepuolustuksellisuuden mukaan, itsepuolustuksellisinta on ns. Nishio-sensein tyyli, "terveysvoimistelumaisinta" ki-aikido, ja yleisimmin harjoiteltu Aikikain tyyli on sitten vaihtelevasti jotain näiden ääripäiden väliltä.

Periaatteessa aikidon harjoittelussa on kolme tasoa, kova harjoittelu, pehmeä harjoittelu ja ki-no-nagare. Periaatteessa ensimmäinen tarkoittaa paikaltaan, ja seuravat liikkeestä tehtäviä tekniikoita.

Kehonhallinnan kannalta haastavinta lienee Endo-sensein tyyli, joka vaatii etenkin ukelta joskus lähes akrobaattista notkeutta.

Kuvittele kamppailulaji, jossa ei harjoitella ollenkaan ottelua. Ja sitten sellaisen harjoittelija ottelussa... :curs: Kyllähän sitä aikidon perusliikkumisellakin aika pitkälle pärjää, mutta kamppailustrategiaa sopii kyllä sitten harjoitella erikseen. Tekniikat/periaatteet sinänsä ovat myös kamppailullisesti ok.

Pohjimmiltaan aikidoa voisi luonnehtia yhteistyölajiksi.

 

[Metalviking]

Harjoitteleeko kukaan (Aikidokat?) Aiki Jujutsua? Daito Ryu? Onko sitä ylipäänsä mahd. treenata suomessa? Liippaako "kovemman" Aikidon tekniikat lähempää? Täälläpäin harrastanevat (en itse) hieman sinnepäin kyoshu-mausteilla..?

 

[Mr. man]

Helsingissä treenataan ainakin daitoryuta http://www.daitoryu.fi/yhteys.htm

 

[Yakuzuki]

Pohjimmiltaan aikidoa voisi luonnehtia yhteistyölajiksi.

osuva termi!

aikidoa voi pitää kamppailulajina, mutta silloin on syytä tiedostaa, että se kattaa kamppailusta vain pienen osan: hyökkääjän keinot ovat aina rajoitettuja. lisäksi
harjoittelu ei sisällä varsinaista kamppailu/ottelu/sparraus-tyylistä harjoittelua.

(ja joo, eihän mikään laji kata kamppailun kaikkia puolia, mutta voitanee väittää että aikidon siivu on aika kapea. esim. tavallisimmat lyönnit ja potkut puuttuvat)

pointtini: mikäli aikidoa harrastaa parantaakseen kamppailutaitoaan, olisi mielestäni syytä täydentää osaamistaan kokeilemalla muitakin lajeja.


ja hei, eikö olisikin helppoa mieltää aikido vain tanssiksi? ei tarvitsisi aina vääntää kättä aikidon luonteesta. nyrkkeilijät ja painijat ja muut ns. kovat jätkät eivät enää kokisi tarvetta jankata kuinka pelle aikido on heidän lajiinsa verrattuna, koska aikido ei olisi enää uhka. eikä shomenuchien lyöminen enää tuntuisi harrastajista typerältä. tästähän seuraisi vain hyvää! aletaan vaan levittää sanomaa että "aikido on vähän niinku japanilaista kapoeiraa ilman musiikkia."

 

[ka1]

Mutta kun se ei ole sinne päinkään... :wall: