Pitihän se tänäänkin käydä soppakalat hakemassa.
Ajelin 8-moottorisella veneelläni 128 solmun vauhtia,
puolikaasulla.
Olin apajilla ennen kuin ehdin huomatakaan. Kallioinen, matala lahti.
Vettä niin vähän, ettei edes keskikokoisella kalalla ole tilaa pyörähtää
ympäri. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun keltaisen Minnow Spoonin
heittää lahden perukoille, sen perässä on heti kymmenkunta syvyyksien
mörköä. Purolohia. Niille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää eliminoida
niiden reviirille tullut tunkeilija, eli Minnow Spoon. Tämä on minun teoria,
ja toiminut tähän saakka todella hyvin.
No, heitin heiton lahden perukoille, ja aloin kelaamaan.
TÄRPPI! Kauhea jutistelu, ja sitten tapahtui jotakin ennennäkemätöntä!!?!?
NAPS, siima meni poikki!! Eihän se voi mennä!?!?!
Ei oranssi kuitusiima VOI mennä poikki!!
Sitten palautui mieleeni, että RAKAS naapurini Mauri oli lainannut virveliäni.
Katsoin tarkemmin siimaa, ja huomasin sen olevan jotakin ihan muuta kuin oranssia
kuitusiimaa!! Oliko Mauri vohkinut siimani?? OLI... *******!
Sinne meni Minnow Spoon.. Mietin hetken, että miten ihmeessä saan
ylös purolohen, kun siimakin on jotain alle 100-kiloisille tarkoitettua..
Havahduin, kun vene lensi yhtäkkiä 10 metrin korkeuteen!!!
Kuin tyhjästä oli ilmestynyt suihkulähde veneen alle!!
Tai niin ensin luulin..
Mätkähdin veneenpohjalle, ja katsoin veteen.
Veneen alla oli VALTAVA purolohi!! "Suihkulähde" olikin
vain purolohen aivastus!! Luojan kiitos, purolohi ei pierassut.
En olisi tässä kertomassa tätä tarinaa jos niin olisi käynyt.
Hetken pohdinnan jälkeen keksin kuningasidean.
Voitelin veneen ankkurin hunajalla, ja pudotin sen
suoraan purolohen silmien eteen!!
Hetkeäkään empimättä purolohi nielaisi ankkurin kitaansa!!!
Ja sitten mentiin...
Kala veti venettä hurjaa vauhtia, ja alta aikayksikön olimme
Helsingin edustalla. Sitten muistin, että minulla on kahdeksan
UUDENKARHEAA perämoottoria!! Laitoin jokaisesta pakin päälle,
ja siinä sitä sitten sudittiin paikallaan Länsisataman lieppeillä.
Hämäsin kalaa, annoin sen hieman viedä meitä rantaa kohti,
ja yhtäkkiä sammutin moottorit!! Kala jatkoi kiskomista ja
ampaisimme hurjaa vauhtia yli satamalaitureiden aina Helsingin
keskustaan saakka!! Matkalla paukkui, kolisi ja rämisi!!
Mustien torikauppiaiden kojut lentelivät, autoja kolhiintui.
Sitten tuli stoppi, törmäsimme nimittäin
hetken pyörimisen jälkeen yhteen eduskuntatalon pilareista.
Sehän katkesi, putosi purolohen päälle ja tainnutti sen.
Eiköhän kaiken hyvän lisäksi paikalle sattunut joku
ympäristöaktivisti!! Se LUULI, että olin LAITTOMIN
keinoin pyydystänyt VALAAN!!??
Virkavalta paikalle, ja minut heitettiin syvimpään selliin
missä koskaan olen ollut... Muutaman tunnin ehdin
tiilenpäitä lukea, kun konstaapeli tuli päästämään minut
sellistä ulos. Pahoitteli väärinkäsitystä.
Olivat saaneet selville, että kala oli hankittu rehellisin keinoin,
ja se ei ollut valas, vaan valtava purolohi!!
Lisäksi en joudu korvaamaan kalan rikkomaa pilaria, enkä torikauppiaiden
kaatuneita kojuja. En joudu korvaamaan 50 lunastuskuntoon mennyttä
autoa. Hyvä niin.
Nyt lähden valmistamaan venäläistä kalakeittoa.