Kitaristit hoi!

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
:D

Paljastaisit nyt vaan mitä vahvistimia löytyy, kun tuollaisia plektrojakin on näemmä kertynyt. :piis:
En välttämättä viittaa kamojen listaajaan, mutta aika paljon varsinkin nuoremmissa jannuissa näkyy niitä joilla on sähkökitarat hintaluokassa 1000+ euroa ja vahvistin on tyyliin Roland Microcube...
 
ps. Tytöiltä olen saanut kehuja kun on soittanut jotain hempeetä jossain tilaisuudessa:) Tuntuu kyllä että heti kun kenelle tahansa miehelle lyö kitaran käteen niin tytöt on et "whooooa" :D

Taidat olla kaunispoika, koska meikäläisen soitto ei ole koskaan naisia kinnostanut :hyvä: Vinkkinä, panosta hempeilybiiseihin ja jos vielä osaat laulaa päälle niin... ;)

Minä en hempeile, kun on kitara kädessä.

Jumankauta että ketuttaa, missasin parillakymmenellä minuutilla juuri sellaisen kitaran jota olen hakenut melkein puoli vuotta... Huooh, Ibanezin 1527 jäi vielä saamatta ja näillä budjeteilla saattaa kestää ikuisuuden että sopiva yksilö löytyy käytettynä.
 
Ilmoittaudunpa minäkin pakkiksen kitaristien joukkoon. Reilu vuosi on tullu rämpyteltyä. Soittotaito: heikko, meininki: loistava :rock:

Tällä hetkellä soittelen Gibson Les Paul Studiolla ja tässä vuoden aikana on käsieni kautta kiertänyt Epiphone Les Paul Standard, Ibanez RG321 ja Tokai ATE-55 Telecaster. Joista ainoastaan Telen pitämistä harkitsin pitkään, mutta rahatilanne pakotti myymään sen pois, että saan tuon uuden Lessun.
Vahvistimen virkaa hoitaa tällä hetkellä 30w VOX Valvetronix, joka on kyllä aivan mahtava laite kotikäyttöön. Seuraavana hankintalistalla on joko edulliset bassokamat tai n. 30w täysputkivahvistin.

Vaikuttajina itselläni on mm. Hellacopters, Social Distortion, Rancid ja Danko Jones, eli aika pitkälle punk- ja rockmiehiä ollaan.

Siinä on kitaramaku kunnossa, lespa se olla pitää. Stratotkin on soundiltaan ja tuntumaltaan ihan ok, mutta saatanan rumia. Aidot Gibsonin lespat sen sijaan on kyllä kaikilta ominaisuuksiltaan niin :kuola:. Mihin sitä enää naista edes tarvitsee kun sellasen omistaa... :D
 
Taidat olla kaunispoika, koska meikäläisen soitto ei ole koskaan naisia kinnostanut :hyvä: Vinkkinä, panosta hempeilybiiseihin ja jos vielä osaat laulaa päälle niin... ;)

:lol2: kaunispoika :lol2:

heh, oonhan mä aika neiti mieheks mutta kyllä oon käsittänyt nää tyttöjen kehut ihan noiden hempeilybiisien ansioks:D

Laulaa yritin kerran, mutta maan ilmakehään joutuessaan lauluääneni kuulosta enemmänkin siltä kun sikaa tapettaisiin.
 
Onpas ikävä kuulla. Löytyykö sitten mitään vst:tä kevyempiä efektejä, joita voisi käyttää reaaliajassa ihan perusäänikortilla?

Niin kuin Ron Vibbentrop tuossa totesikin, normiäänikorteilla viiveet on tuskaisia. Suosittelen hankkimaan jonkun noista Line6 Toneporteista tai Guitarportin. Silloin et tarvi uutta äänikorttia ja pääset helposti soittelemaan. Käytettynä noita luulisi löytyvän alle 100 eurolla.
 
By the way, onkohan netissä semmosta ohjelmaa(kenties ilmaista) millä pystyis tehä esim. just jotain simmppeleitä rumpuja ja sitten vois soitella ite kitaralla päälle?

Itse käytän Drumsiten kokeiluversiota, sillä ei vaan pysty tallentamaan! Se vaatii rekisteröinnin, joten mitään monimutkaisia settejä en jaksa vääntää kun ne sitten katoaa.

Mutta ihan peruskompit löytyy valmiina ja niitä on helppo muokata. Yleensä pistän vaan jonkun peruskompin loopille ja soittelen siihen päälle.

Tuo on kyllä tosi hyvä softa, saa helposti tehtyä hyvänkuuloisia rockrumpuja. Voisi rekisteröidäkkin tuon, jos se jotenkin ilman luottokorttia onnistuisi (Nordean Elektron missään toimi...).
 
By the way, onkohan netissä semmosta ohjelmaa(kenties ilmaista) millä pystyis tehä esim. just jotain simmppeleitä rumpuja ja sitten vois soitella ite kitaralla päälle?

Vst:tä tukeva sekvensseri + Ezdrummer on todettu hyväksi yhdistelmäksi. Sekvenssereitä saa ilmatteeksi mut toi Ezdrummer maksaa jonku satkun.
 
Juu, toi Audacity mullakin on, ja se on yksinkertanen käyttää.

Mutta mites hitossa tota Mod trackeria käytetään? :D Saako sillä tehtyä ihan hyvät peruskompit? Oiskohan missään mitään näytteitä?
Mod trackerillä pitää ite säveltää raidat. Joskus googlettelin jonkun tracker harrastajien sivun. Konemusan tekoonhan tuo soveltuu parhaiten, mutta sieltä latailin sitten jostain rock/hevi whatever -kategoriasta mod-tiedostona olevia biisejä, jotka tolla träckerillä pystyy avaamaan ja sieltä voi ottaa samplet talteen omia juttuja varten. Eli tosta kategoriasta pyrin löytämään mahdollisimman aidon kuuloiset rummut, joka nyt tosin on aika mahdotonta trackerille, kun samplethan soi aina samallalailla.
 
Joo, no mites meikäläinen...

Skeba on Jackson Kelly 3 Transparent red, floikalla.
http://www.guitarandampshop.co.uk/acatalog/JacksonKE3.jpg
Löytyy myös vanha kunnon klassinen Yammu

Vahvistin Roland cubeX20W

Esikuvia mulla on Ehdoton numero ykkönen Marty Friedman:rock:(Suosittelen tutustumaan)
http://youtube.com/watch?v=UVdyHs_IX1I

Muita esi kuvia Slash, Steve Vai, Jimmy Page, Eddie Van Halen näin esimerkiksi.

Soittelen aika paljon noin 5-12 h (kyllä, minulla on paljon vapaata aikaa) päivässä. noitten esikuvien lisäks tulee soiteltua Bluesia, Funkia, Fuusionia, Balladeja... Oikeastaan ihan kaikkea musiikkia.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Itsellä on käytössä Line6:n Toneport UX1. (http://line6.com/toneportux1/)
Latenssia ei ole ja lootaan saa kiinni kitaran,basson ja laulumikin.

Toneportti vaikuttaisi nettitutustumisen perusteella olevan kuin tehty meikäläiselle. Jos tseif tai joku muu asiasta tietävä jaksaisi vielä vastailla pariin pikkujuttuun, niin muchos gracias vaan:

1) Mitä iloa UX1:sen suuremmasta liitinmäärästä on gx:ään nähden? Pystyykö UX1:sellä vetämään kaksi kitaristia yhtä aikaa niin että mallinnukset kuuluvat livenä?

Vaikuttaisi kyllä tuo gx olevan jo meikäläisen tarpeisiin ihan sopiva, kun (ääni)rautapuoli on ilmeisesti identtinen.

2) Valmistajan kotisivuilla hehkutetaan, että livesoitossa latenssi on "almost zero". Onko se sitä myös käytännössä?

3) Varaako toneportti koneen ääniresurssit omaan käyttöönsä, vai voiko livemallinosten kanssa luukuttaa samanaikaisesti mp3-taustoja?

4) Onko loota (tai enneminkin softa) kovinkin tunnoton kitaran mikkien omalle soundille?
 
1) Mite iloa UX1:sen suuremmasta liitinmäärästä on gx:ään nähden? Pystyykö UX1:sellä vetämään kaksi kitaristia yhtä aikaa niin että mallinnukset kuuluvat livenä?

Vertailut: http://line6.com/toneport/compare.html

Eli molemmissa on yksi 1/4" Instrument Inputs. UX1 on lisäksi laulumikille XLR-liitäntä. TOSIN tuossa GX sanotaan "(XLR connection requires adapter)" eli ehkä tuollakin vokaalit onnistuu?

Muut lisäliitännät näet tuosta vertailukaaviosta.

2) Valmistajan kotisivuilla hehkutetaan, että livesoitossa latenssi on "almost zero". Onko se sitä myös käytännössä?

On.

3) Varaako toneportti koneen ääniresurssit omaan käyttöönsä, vai voiko livemallinosten kanssa luukuttaa samanaikaisesti mp3-taustoja?

Ei varaa. Sehän toimii ulkoisena äänikorttinakin. Voit siis disabloida emon integroidun äänikortin jos semmoinen on käytössä. Kannattaa lueskella noita toneporttien manuaaleja niin saat ehkä paremman kuvan softastakin. PDFinä löytyvät tuolta sivuilta.

4) Onko loota (tai enneminkin softa) kovinkin tunnoton kitaran mikkien omalle soundille?

Paria kitaraa laitteella kokeilleena en osaa sanoa. Saman hintaluokan ibanezilla ja esp-ltd:llä en juurikaan eroa ole huomannut, tai kiinnittänyt huomiota. Tosin jos säätelee kitarasta mikkejä niin eron kuulee selvästi.
 
Pistin vanhan vahvistimeni vaihtoon kun ei ole oikein käyttöä. Nyt pitäisi sitten päättää minkä kitaran otan liikkeestä mukaani.

Testailtuna on nyt Tokai LP:n Japani ja Korea -osastot sekä GrassRoots LP-malli.
Tokain korealainen istuu parhaiten omaan käteen ja tuntuu muutenkin aika jämerältä aseelta(on myös painava, joka on mulle plussaa). Johtuneeko nakkisormistani mutta tuo japanin versio oli huomattavasti hankalamman tuntuinen kourassa.
GrassRoots oli taasen ihan kivan tuntuinen soittaa, ei tosin niin sopiva kuin tuo Tokai mutta soundi oli todella paljon ohuemman kuuloinen Tokaihin verrattuna.
Myyjän mukaan kuitenkin tuo GrassRoots on hinta/laatu suhteiltaan ihan omassa luokassaan ja lähimpänä alkuperäistä mallia. Kovasti kehuttu siis.

Hinta Tokailla ja GrassRootsilla liikkuu molemmilla siinä alle 600 euron. Joten sen suhteen ei ole väliä.
Pitääkö tässä nyt mennä sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta omassa kädessä tällä hetkellä?
Olisko jollain kokemuksia edellä mainituista soittopeleistä?

Olen mielestäni ihan kohtuullinen soittomies mutta en ole ikinä oikein innostunut noista kitaroitten teknisistä yms. ominaisuuksista, enemmän fiilispohjalta on menty.
Tällä hetkellä siis kallistunut tuon Tokain(korea) puoleen mutta vinkkejä tms. otetaan vastaan.
 
Pistin vanhan vahvistimeni vaihtoon kun ei ole oikein käyttöä. Nyt pitäisi sitten päättää minkä kitaran otan liikkeestä mukaani.

Testailtuna on nyt Tokai LP:n Japani ja Korea -osastot sekä GrassRoots LP-malli.
Tokain korealainen istuu parhaiten omaan käteen ja tuntuu muutenkin aika jämerältä aseelta(on myös painava, joka on mulle plussaa). Johtuneeko nakkisormistani mutta tuo japanin versio oli huomattavasti hankalamman tuntuinen kourassa.
GrassRoots oli taasen ihan kivan tuntuinen soittaa, ei tosin niin sopiva kuin tuo Tokai mutta soundi oli todella paljon ohuemman kuuloinen Tokaihin verrattuna.
Myyjän mukaan kuitenkin tuo GrassRoots on hinta/laatu suhteiltaan ihan omassa luokassaan ja lähimpänä alkuperäistä mallia. Kovasti kehuttu siis.

Hinta Tokailla ja GrassRootsilla liikkuu molemmilla siinä alle 600 euron. Joten sen suhteen ei ole väliä.
Pitääkö tässä nyt mennä sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta omassa kädessä tällä hetkellä?
Olisko jollain kokemuksia edellä mainituista soittopeleistä?

Olen mielestäni ihan kohtuullinen soittomies mutta en ole ikinä oikein innostunut noista kitaroitten teknisistä yms. ominaisuuksista, enemmän fiilispohjalta on menty.
Tällä hetkellä siis kallistunut tuon Tokain(korea) puoleen mutta vinkkejä tms. otetaan vastaan.

Myös tänne kaivattaisiin vinkkejä uuden kitaran suhteen hintaluokassa 500-700 euroa.

Haussa "hevikitara", joka soveltuu sekä sooloihin että jämerään riffittelyyn. Vanha Jackson alkaa hajota käsiin... ESP kiinnostaisi ehkä.
 
Outoa...
Aika kovasti täällä hehkutetaan Gibsonin LP:tä Studiota. Eihän se huono skeba ole, mutta muutamat Tokain LP:t kyllä ovat pesseet oman Gibsonini ihan 6-0 niin ulkonäöllään kuin soitettavuudellaakin, soundit ovat olleet samalla vahvarilla soitettuna aika identtiset (huono kuulo?). Oma Les Paulini on n. vuodelta -94 ja siis Studio -mallinen.

Sillä on tapana rämistä aika pahasti, vaikka on ollut säädettävänä jne. parikin kertaa. Yksi nauhoista halkesi itsekseen n. 1v sitten (en tajua miten mahdollista?) ja kieliä ei saa millekkään "hevimataluudelle" oikeastaan millään konstilla. Enemmän rokki/komppi/bluesmiehen valinta ehkä tuo keppi. Kaulakin on tavallaan kapea, mutta korka tai syvä, joka aiheutti aktiivisoittoaikoinani minulle vasemman käden peukalon kipeytymistä.

Ei siis huonokeppi, mutta ei täysin ylettömän hehkutuksenkaan arvoinen. Tai sitten minulla on vain todella surkea yksilö (tätä en kyllä usko, muita samanlaisia soittaneena).
 
Myös tänne kaivattaisiin vinkkejä uuden kitaran suhteen hintaluokassa 500-700 euroa.

Haussa "hevikitara", joka soveltuu sekä sooloihin että jämerään riffittelyyn. Vanha Jackson alkaa hajota käsiin... ESP kiinnostaisi ehkä.

Jackson, esp, ibanez... Käy testaamassa kaupassa, ja ota se mikä sopii sun kouraan parhaiten/on ok soundinen kitara. Oma valinta olis tossa tilanteessa joku Ibanezin rg-sarjalainen, koska niissä on hyvin sopivat kaulaprofiilit mun kouraan.
 
Pistin vanhan vahvistimeni vaihtoon kun ei ole oikein käyttöä. Nyt pitäisi sitten päättää minkä kitaran otan liikkeestä mukaani.

Testailtuna on nyt Tokai LP:n Japani ja Korea -osastot sekä GrassRoots LP-malli.
Tokain korealainen istuu parhaiten omaan käteen ja tuntuu muutenkin aika jämerältä aseelta(on myös painava, joka on mulle plussaa). Johtuneeko nakkisormistani mutta tuo japanin versio oli huomattavasti hankalamman tuntuinen kourassa.
GrassRoots oli taasen ihan kivan tuntuinen soittaa, ei tosin niin sopiva kuin tuo Tokai mutta soundi oli todella paljon ohuemman kuuloinen Tokaihin verrattuna.
Myyjän mukaan kuitenkin tuo GrassRoots on hinta/laatu suhteiltaan ihan omassa luokassaan ja lähimpänä alkuperäistä mallia. Kovasti kehuttu siis.

Hinta Tokailla ja GrassRootsilla liikkuu molemmilla siinä alle 600 euron. Joten sen suhteen ei ole väliä.
Pitääkö tässä nyt mennä sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta omassa kädessä tällä hetkellä?
Olisko jollain kokemuksia edellä mainituista soittopeleistä?

Olen mielestäni ihan kohtuullinen soittomies mutta en ole ikinä oikein innostunut noista kitaroitten teknisistä yms. ominaisuuksista, enemmän fiilispohjalta on menty.
Tällä hetkellä siis kallistunut tuon Tokain(korea) puoleen mutta vinkkejä tms. otetaan vastaan.

Ei oo tokain eikä grassrootsin lespa-kopioista kokemusta, mutta ite ottasin sen mikä on paras soittaa omille käsille. Eli ota se korea tokai, jos se ei muilta ominaisuuksiltaan (sointi yms.) ole selvästi noita muita heikompi.
 
Outoa...
Aika kovasti täällä hehkutetaan Gibsonin LP:tä Studiota.

Pitäähän sitä omaa hehkuttaa vähän ;)
Mutta oikeasti, kyllä olen äärimmäisen tyytyväinen Studiooni ollut. Laatu on kohdallaan, kuten Gibsonissa pitääkin, nauhat ei rämise, deadspotteja ei löydy ja soundi taivaallisen muhkea. Tokain LP malleja on tullut muutamaa testattua ja kyllähän ne made in Japan -malliset on varsin lähellä oikeaa, mutta itselleni siitä jää kuitenkin joku fiilis uupumaan, eikä se johdu siitä tekstistä lavassa. Mikkien soundi ei ollut mielestäni niin authentic Les Paul kuin olisin toivonut. Hyviä kitaroita mutta ei sopinut jostain syystä minulle. Tuosta Studiosta oli ihan kiva tarjous DLX:llä, joten pitkän kuolauksen seurauksena sellaisen kotiin kannoin, enkä ole hetkeäkään katunut.

Testiä olen tehnyt tosin vain muutamalla kokoonpanolla. Lähinnä omalla Valvetronixilla, josta saa hienoja soundeja aikaan ja varsinkin rokkikompit ja -soolot irtoaa komiasti. Lisäksi liikkeessä testasin VOX AC30CC2 putkivahvistinta ja veljen Orange AD30HTC + Bogner 2x12 kokoonpanolla pari kertaa tullut reviteltyä.

Itselläni ei tosin ole kokemusta vanhemmista LP Studioista, mutta sellaiseen käsityksen olen saanut että ne eivät laadullisesti ole aivan samalla tasolla, kuin tämän päivän vastaavat. Kaulaprofiilista sen verran että tuo oman Studion '59 Les Paul Rounded -profiili istuu omaan käteen hienosti, se on sopivan paksu ja "Lespaulmainen".

Tosiaan itse olen rokkimiehiä, enkä soita metallia kovinkaan paljon, joten tuo varmasti vaikuttaa.

Gibsonista kun on nyt puhetta niin voisin vielä hehkuttaa vähän veljen kitaraa. Kyseessä siis Gibson SG '61 reissue classic white. Rajoitettu 400 kappaleen erä valmistettu, joista muistaakseni 10 kappaletta on vain tuotu pohjoismaihin. Näistä yksi löytyy siis velipojalta. On aivan mahtavan näköinen, tuntuinen ja kuuloinen kitara. Jatkossa tätä herkkua tullaan kuulemaan bandissä nimeltä The Loose, kuvissa vielä miehellä Tokain ES-335 ja biisit on vanhoja demoja, uusia on tulossa lähiaikoina. Tässä vielä linkki kitaraan. :rock:
 
Pitää kai se itsekkin hieman kirjotella mitä mun kamaosastolle kuuluu.
Pääkeppinä on siis Tokain Love Rock ajalta (vm.-85, made in Japan) jolloin puu oli vielä puuta, eikä laadusta tingitty kuten nykypäivänä. Elikkäs Les Pauli osastolla mennään. Ostaessani kitara oli hieman huollon tarpeessa ja sehän karkasi kädestä melko rankasti. Customointia tähän mennessä tullut tehtyä seuraavaa: Otelauta vedetty compound radiukseksi normaalin 12" sijaan. Compound on kuitenkin kohtuullisen mieto. Uudet nauhat mallia jumbo. Luusatula. Vanha TOM talla oli onnistunut vääntymään, joten uutta tilalle. Uniikit kitaraa varten tehdyt humpparit Mikkihouselta. Mikeillä puolitus mahdollisuus. Sähköt tehty uusiksi potikoita myöten. Lopputuloksena ihan hemmetin monipuolinen keppi jolla vedetään bluesista dödikseen.

Olen kai jo jäävi ottamaan osaa Gibson vs.Tokai taisteluun, mutta tässä tapauksessa Toksu potkii iso G:tä ahterille. Sen mitä olen nykypäivän Gibbejä ja Toksuja soitellut niin ei ne kyllä enää ole niin laadukkaita kuin samat mallit pari vuosikymmentä aiemmin.

Toisena "uutena" kitarana toimii Mikkihousen eräs prototyyppi jonka tein itelle synttärilahjaksi/ tehdystä työstä palkkioksi. Muistaakseni body on Amerikanleppää ja kanneksi laitettu jotain koivua (en nyt muista ollenkaan mitä koivua, mutta ei nyt ihan tuota tavallista pihalla nököttävää). Kaula vaahteraa eeben otelaudalla. Se on jonkinlainen Strato/ tele sekasikiö jännillä ideoilla maustettuna. Saundi mukavan poreilevä, mausteena twangia, mutta kuitenkin jotain modernia.

Vahvarin virkaa tällä hetkellä toimittaa POD XT PRO etusena ja päättärinä Rocktron Velocity 100. Kaappina Fenderin 4x12" RocPro sarjaan kuuluva, joten kohtuullisen moderni kuitenkin monipuolinen soundiltaan.

Muutama muu keppi on kanssa, mutta niistä en sano enempää ennen kuin oon saanut niitäkin tuunattua tarpeeksi :P

Soittelen oikeastaan mitä vain Jimi Hendrixin ja Cannibal Corpsen kautta Dream Theateriin ja Satunnaisiin flamenco biiseihin. Mikä kuulostaa kivalta on kivaa soittaa.

Seuraavaksi himottaisi hommata 7 kielinen. Vielä kun keksin että mikä. Schecterillä esitellään vissiin aika himokkaita malleja NAMMissa joten ehkä valkoinen C-7 floyd rosella olis melko herkku...tai Carvin...tai Caparison...taitaitaitai...Liikaa vaihtoehtoja.

Tulipa pitkä ja kenties turha postaus :D
 
Oma setti:
Stratocaster squire kitarana
Roland Mini Cube vahvarina.

Siinä tärkeimmät :)

Kellään kokemusta tosta kyseenomaisesta starosta? :whip:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom