BB PRO Kille Kujala

Palatakseni tuohon videoon, jossa Kille "tiuski" ja oli ylimielinen. Aluksi jopa havahduin, että onko näin koska katsoin videon kommenttien jälkeen ja ne ehkä hieman pääsi pään sisälle. Kun ajatuksella katsoin uudestaan videota en enää kyllä löytänyt mitään kovin epämiellyttävää kaveria. Havaitsin ehkä normaalia suurempaa väsymystä ja keskittymistä enemmän treeniin kuin videoon, mikä taas sitten luo tunnelmaa kireästä Killestä.

En tiedä tilanteen taustoja, mutta luulen kuitenkin että videot ja haastattelut aina jonkin verran häiritsee treeniä ja jos tuosta nyt mitään rahallista kompensaatiota ei ollut luvassa niin on tuntenut mahdollisesti haastattelun turhauttavaksi.
 
Mikä pakkomielle sulla on joka puolella olla tahallaan kinaamassa, jos ei doping puolella nii sitte täällä.

Ihmettelen

Jaa minä olen nyt kinaamassa?
Noh voi anteeksi, kun kommentoin. Taisi sinullakin mennä aika syvälle tunteisiin.

Sitä paitsi, vilkaiseppa huviksesi sitä vastausta ja sen asiallisuutta, minkä sain tältä toiselta käyttäjältä.
Ja kyllä olen edelleen sitä mieltä, että "Paljo penkki" on aika hemmetin "meh" kysymys ellei sitä ole tahallaan sarkastiseen sävyyn esitetty.
 
Jaa minä olen nyt kinaamassa?
Noh voi anteeksi, kun kommentoin. Taisi sinullakin mennä aika syvälle tunteisiin.

Sitä paitsi, vilkaiseppa huviksesi sitä vastausta ja sen asiallisuutta, minkä sain tältä toiselta käyttäjältä.
Ja kyllä olen edelleen sitä mieltä, että "Paljo penkki" on aika hemmetin "meh" kysymys ellei sitä ole tahallaan sarkastiseen sävyyn esitetty.

En taida olla ainut täällä joka ihmetellyt yleensäkin sun kirjoitus tyyliä.

Olisko sen pitänyt sitten kysyä paljonko pohkeen ympärys mave jne?

Se nyt vaan monia kiinnostaa tuo penkki syytä en tiedä miksi, itseä koko liike ei voisi vähempää kiinnostaa enkä edes tee sitä mielummin kässärit, joten ei mulla pinna mennyt 😉

Mutta ei asiasta enempää ettei mene OT koko ketju.

Voihan olla että oot hyvä tyyppi ja tulkitsen sun tekstejä väärin.
 
Kun katsoin eka kertaa, en huomannut mitään outoa Killen käytöksessä. Sitten lukaisin joidenkin käyttäjien kommentteja ja ihmettelin niitä. Myöhemmin Katsoin videon uudelleen, olisiko jotain mennyt ohi. Minusta en havainnut mitään outoa. Mielestäni Killen ja Pekan keskittymisen pääpaino oli treenaamisessa. On oletettavaa kun isot miehet vastaavat sarjatauoilla kysymyksiin, niin puhe ei suju samaan maliin kuin jos kysymykset olisi käyty läpi muuna ajankohtana. Tämä on minun arvelua. Kille osaisi vastata paremmin.

FTS kirjoitti minusta hyvin.
Havaitsin ehkä normaalia suurempaa väsymystä ja keskittymistä enemmän treeniin kuin videoon
 
Siis..mitä helvettiä. Kille satuttaa takareitensä, ja kiroaa sitä hetken ja kommentoi että nyt alkaa sattumaan. Ja hetken päästä yrittää jatkaa sarjaa.

Morjes.

Tuota samaa vähän ihmettelin että kovin outoa toimintaa. Ei mitään kylmää haettu ja ihmetellään vain. Tulee vähän mieleen että kuuluiko ”vamma” käsikirjoitukseen. Alkaa näköjään nämä youtubet ja instagramit olemaan se pääjuttu ja kilpaileminen vain se pakollinen sivujuonne.
 
Nyt oli niin hyvä kommentti tuolla Youtuben puolella, että pakko jakaa se tännekkin.


N D

"Täytyy kyllä sanoa, että näiden 28 menneen ikävuoden aikana en ole juuri koskaan ymmärtänyt taidetta poislukien musiikki sekä liikkuvat kuvat. Kirjoitin äidinkielestäkin E, vaikka runot taikka kaunokirjallisuus eivät ole tähänkään päivään mennessä auenneet. Kuvaamataidetta tai valokuvausta en ole koskaan arvostanut tai nähnyt siinä mitään järkeä tai tarkoitusta - varsinkaan teoksissa, jotka eivät tavoittele realismia.

Sitten tuli tämä video ja vihdoin palaset vain loksahtivat kohdilleen ja tajusin sen mielentilan, joka pitää omata ymmärtääkseen luovia teoksia korkeammalla tasolla. Taiteeseen täytyy olla joku konkreettinen kosketuspinta tai kokemus/elämys, joka sitoo metafyysisen hetken omaan senhetkiseen ajatusmaailmaan ja maailmankatsomukseen sekä ennenkaikkea tulkintaan ja odotuksiin, joita katsoja kohdistaa teoksen objekteihin.

Vain skeneläisille huutistelevana paskapostaajana kykenee ymmärtämään tilanteen kauneuden kokonaisuudessaan ja arvostamaan sen jokaista osa-aluetta. Tapahtumasarjan huutisarvoa ja hahmojen yksiulotteisen yksinkertaisuuden moninaisuutta on yksinkertaisesti mahdoton purkaa sanoiksi tai selittää ihmiselle, joka ei ole skenestä, skenen historiasta tai skeneläisistä itsessään perillä.

>hupiukko räjäyttää takareitensä
>kupoli kiiltäen treenikaveri vaan tuijottaa huuli pyöreänä sanomatta sanaakaan ja puuskuttaa istuskellen
>hupiukko selvästi tuskissaan linkuttaa penkille turvaan, valittaa kipua ja tunnetta miten jotain meni rikki
>kaverin silmissä paistaa raamatussa mainittuun kadotukseen verrattava tyhjyys ja huulilta irtoaa ainoastaan lyhyt ja ytimekäs "okei.."
>tuijotus ja puuskutus jatkuu
>hupiukko on selvästi tuskissaan, toteaa tilanteeseen "emmää tiiä" ja linkuttaa takaisin laitteeseen
>kaveri edelleen suu ammollaan tuijottaa tiivisti keskittyneenä tyhjällä katseellaan hupiukon touhuja, ikäänkuin sokea Columbus etsisi maata horisontista keskellä myrskyistä merta
>minuutti sitten reitensä räjäyttänyt hupiukko päättää, että kyllä se on palautunut ja päättää vetää vielä kerran

Ei tätä voi mitenkään pukea sanoiksi miten hyvin hahmot pelaavat yhteen ja vahvistavat toistensa piirteitä ja olemusta. Melkein tulee kyynel silmään (naurusta) miten hyvin tässä on onnistuttu luomaan surrealistinen teos ihan vain kuvaamalla arkielämän puuhasteluja. Parivaljakko rakentaa katsojalle sietämättömän odotuksen tunteen, kun jokaisella kuluvalla sekunnilla vertaa tilannetta siihen miten on itse toiminut tai toimisi vastaavassa tapahtumassa ja odottaa jotain merkkiä siitä, että herrojen päässä olisi enemmän älyllistä toimintaa kuin taustalla olevan graniittiseinän uumenissa lepäävillä fossiileilla.

Jokainen linkattu askel, jokainen tuijottavan kaverin puuskuttavan hengityksen pihahdus, jokainen kommentti hupiukolta. Jokainen pieni tapahtuma herättää uudelleen toivon siitä, että nyt loukkaantunut ukko ymmärtää todeta, että tuli loukkaannuttua ja jalkatreenit olivat siinä tältä päivältä ja varmaan muutamalta seuraavaltakin. Joka hetki odottaa, että sieluttomaan tyhjyyteen syttyisi edes pieni valonpilke kansia hakkaavasta apinasta ja kaverin katseeseen tulisi jotain eloa ja hän kysyisi ystävältään mitä kävi, kävikö pahasti tai viimeistään hupiukon hoiperrellessa takaisin laitteeseen toteaisi, että onko tuota enää mitään järkeä tänään vetää kun teki noin kipeää.

Sitä hetkeä ei kuitenkaan koskaan saavu ja katsoja jätetään vellomaan omien tunteidensa kanssa, käsittelemään sitä tyhjyyttä joka jää väistämättä mieleen vaivaamaan, vääjäämättä katsoja jää pohtimaan miten voi kahdessa ihmisessä olla niin helvetin vähän maalaisjärkeä. Loukkaantuminen kuitataan nopeasti lyömällä pöytään laatikollinen mäskitynnyriin pumpattavia jauhoja ja esittelemällä kulhollista riisimuroja, antamatta mitään lopullista selitystä tai selvennystä tapahtumille.

Yksinkertaisesti sanoinkuvailemattoman kaunista. On ilo elää samaan aikaan kun scene antaa parastaan. "
 
Palatakseni tuohon videoon, jossa Kille "tiuski" ja oli ylimielinen. Aluksi jopa havahduin, että onko näin koska katsoin videon kommenttien jälkeen ja ne ehkä hieman pääsi pään sisälle. Kun ajatuksella katsoin uudestaan videota en enää kyllä löytänyt mitään kovin epämiellyttävää kaveria. Havaitsin ehkä normaalia suurempaa väsymystä ja keskittymistä enemmän treeniin kuin videoon, mikä taas sitten luo tunnelmaa kireästä Killestä.

En tiedä tilanteen taustoja, mutta luulen kuitenkin että videot ja haastattelut aina jonkin verran häiritsee treeniä ja jos tuosta nyt mitään rahallista kompensaatiota ei ollut luvassa niin on tuntenut mahdollisesti haastattelun turhauttavaksi.
Joo samaa huomasin, että keskittyminen oli treenissä ja sillon monesti saattaa kuulostaa siltä että ei kysymykset kiinnosta. Lisäks jos on raskas reeni ja hengästynyt, niin saattaa kuulostaa töykeemmältä mitä on tarkotus, kun vastaukset on sillon lyhyempiä ja hengitys nopeempaa.
 
Plus se että jos on psyykkeen päälle käyvät soosit koneessa. Voi aiheuttaa jännittyneisyyttä/paniikkioireita. Silloin ulosanti saattaa vaikuttaa töykeältä ja välttelevältä.
 
Plus se että jos on psyykkeen päälle käyvät soosit koneessa. Voi aiheuttaa jännittyneisyyttä/paniikkioireita. Silloin ulosanti saattaa vaikuttaa töykeältä ja välttelevältä.
Voisitko sinä ja sun luokattoman lapselliset kommentit poistua täältä? Ymmärrän, että aiheuttaa itsetunto-ongelmia nähdä isoja, lihaksikkaita ihmisiä, ja sitten voi olla pakko purkaa omaa huonoa oloa tolla sun kaltaisella kommentoinnilla. Mutta tee palvelus itsellesi ja muille, ja poistu täältä, sekä suuntaa psykiatrille.
 
Voisitko sinä ja sun luokattoman lapselliset kommentit poistua täältä? Ymmärrän, että aiheuttaa itsetunto-ongelmia nähdä isoja, lihaksikkaita ihmisiä, ja sitten voi olla pakko purkaa omaa huonoa oloa tolla sun kaltaisella kommentoinnilla. Mutta tee palvelus itsellesi ja muille, ja poistu täältä, sekä suuntaa psykiatrille.
Osuko? :D
 
En tiedä minkä piti osua ja mihin, mutta pakko kysyä sulta että minkä ikäinen sä oikein oletkaan? Tai onko koulutus- ja sivistystaso jäänyt kovinkin matalaksi?
Kokeileppa ens kerralla vastata kirjoitettuun viestiin jos haluat vastauksia. Lapsellista koittaa provosoida sivujen mittaiseen off-topicciin.
 
Mikä tossa @Stratostrauss kommentissa niin ihmeellistä oli, että pitäis foorumilta lähteä? Joo ei välttämättä johtunut Killen käytös (itse en huomannut mitään ihmeellistä) lääkkeistä, mutta kyllä itsellä välillä treni ja isommilla annoksilla testokin saattaa tehdä sen että pinna normaalia kireämmällä, lääkkeet kun vaikuttaa esimerkiksi yöuniinkin. Ei tuo nyt mun mielestä ollut millään pahalla sanottu.
 
Nyt oli niin hyvä kommentti tuolla Youtuben puolella, että pakko jakaa se tännekkin.

N D

"Täytyy kyllä sanoa, että näiden 28 menneen ikävuoden aikana en ole juuri koskaan ymmärtänyt taidetta poislukien musiikki sekä liikkuvat kuvat. Kirjoitin äidinkielestäkin E, vaikka runot taikka kaunokirjallisuus eivät ole tähänkään päivään mennessä auenneet. Kuvaamataidetta tai valokuvausta en ole koskaan arvostanut tai nähnyt siinä mitään järkeä tai tarkoitusta - varsinkaan teoksissa, jotka eivät tavoittele realismia.

Sitten tuli tämä video ja vihdoin palaset vain loksahtivat kohdilleen ja tajusin sen mielentilan, joka pitää omata ymmärtääkseen luovia teoksia korkeammalla tasolla. Taiteeseen täytyy olla joku konkreettinen kosketuspinta tai kokemus/elämys, joka sitoo metafyysisen hetken omaan senhetkiseen ajatusmaailmaan ja maailmankatsomukseen sekä ennenkaikkea tulkintaan ja odotuksiin, joita katsoja kohdistaa teoksen objekteihin.

Vain skeneläisille huutistelevana paskapostaajana kykenee ymmärtämään tilanteen kauneuden kokonaisuudessaan ja arvostamaan sen jokaista osa-aluetta. Tapahtumasarjan huutisarvoa ja hahmojen yksiulotteisen yksinkertaisuuden moninaisuutta on yksinkertaisesti mahdoton purkaa sanoiksi tai selittää ihmiselle, joka ei ole skenestä, skenen historiasta tai skeneläisistä itsessään perillä.

>hupiukko räjäyttää takareitensä
>kupoli kiiltäen treenikaveri vaan tuijottaa huuli pyöreänä sanomatta sanaakaan ja puuskuttaa istuskellen
>hupiukko selvästi tuskissaan linkuttaa penkille turvaan, valittaa kipua ja tunnetta miten jotain meni rikki
>kaverin silmissä paistaa raamatussa mainittuun kadotukseen verrattava tyhjyys ja huulilta irtoaa ainoastaan lyhyt ja ytimekäs "okei.."
>tuijotus ja puuskutus jatkuu
>hupiukko on selvästi tuskissaan, toteaa tilanteeseen "emmää tiiä" ja linkuttaa takaisin laitteeseen
>kaveri edelleen suu ammollaan tuijottaa tiivisti keskittyneenä tyhjällä katseellaan hupiukon touhuja, ikäänkuin sokea Columbus etsisi maata horisontista keskellä myrskyistä merta
>minuutti sitten reitensä räjäyttänyt hupiukko päättää, että kyllä se on palautunut ja päättää vetää vielä kerran

Ei tätä voi mitenkään pukea sanoiksi miten hyvin hahmot pelaavat yhteen ja vahvistavat toistensa piirteitä ja olemusta. Melkein tulee kyynel silmään (naurusta) miten hyvin tässä on onnistuttu luomaan surrealistinen teos ihan vain kuvaamalla arkielämän puuhasteluja. Parivaljakko rakentaa katsojalle sietämättömän odotuksen tunteen, kun jokaisella kuluvalla sekunnilla vertaa tilannetta siihen miten on itse toiminut tai toimisi vastaavassa tapahtumassa ja odottaa jotain merkkiä siitä, että herrojen päässä olisi enemmän älyllistä toimintaa kuin taustalla olevan graniittiseinän uumenissa lepäävillä fossiileilla.

Jokainen linkattu askel, jokainen tuijottavan kaverin puuskuttavan hengityksen pihahdus, jokainen kommentti hupiukolta. Jokainen pieni tapahtuma herättää uudelleen toivon siitä, että nyt loukkaantunut ukko ymmärtää todeta, että tuli loukkaannuttua ja jalkatreenit olivat siinä tältä päivältä ja varmaan muutamalta seuraavaltakin. Joka hetki odottaa, että sieluttomaan tyhjyyteen syttyisi edes pieni valonpilke kansia hakkaavasta apinasta ja kaverin katseeseen tulisi jotain eloa ja hän kysyisi ystävältään mitä kävi, kävikö pahasti tai viimeistään hupiukon hoiperrellessa takaisin laitteeseen toteaisi, että onko tuota enää mitään järkeä tänään vetää kun teki noin kipeää.

Sitä hetkeä ei kuitenkaan koskaan saavu ja katsoja jätetään vellomaan omien tunteidensa kanssa, käsittelemään sitä tyhjyyttä joka jää väistämättä mieleen vaivaamaan, vääjäämättä katsoja jää pohtimaan miten voi kahdessa ihmisessä olla niin helvetin vähän maalaisjärkeä. Loukkaantuminen kuitataan nopeasti lyömällä pöytään laatikollinen mäskitynnyriin pumpattavia jauhoja ja esittelemällä kulhollista riisimuroja, antamatta mitään lopullista selitystä tai selvennystä tapahtumille.

Yksinkertaisesti sanoinkuvailemattoman kaunista. On ilo elää samaan aikaan kun scene antaa parastaan. "

Tää sun postaus ylikselle oli omasta mielestäsi niin hyvä, et päätit copy/paste:ta sen tännekin, ihan noita suurempi kuin/nuolisulkumerkkejä myöten?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom