Kiero akateeminen maailma

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja DayOne
  • Aloitettu Aloitettu
heavy-rock, hyvä vihje noin yleisesti, mutta ei ole semmonen itkuraivofiilis. Ja oikeastaan ehkä se todellinen kysymys ei ole se, että joutuu lueskelemaan täyttä sontaa.

Mutta palatakseni aiheeseen, kyllä minun käsityksen mukaan laatujulkaisussa esiintyvä artikkeli on enemmän arvostettu, tietysti jos siinä ei ole mitään kontribuutiota ja se on vahingossa sinne joutunut niin eipä sitten, mutta itse etsin ensin kyllä näistä laadukkaaksi tunnetuista alaspesifisteistä lehdistä.

Ja käytännössäkin olen huomannut että kovan luokan julkaisuista olen löytänyt ne joita säilytän itselläni nykyäänkin eräänlaisena referenssien lähdekirjastona, ja jos joutuu palaamana takaisin johonkin niin siitä on hyvä virkistää muistia. Ei niin etteikö sieltäkin sontaa löydy, ja etteikö huonommista julkaisuista hyviä löydy.

Semmonen harmittaa että tehdään joku 30:n sivun artikkeli, sitten pyöritään siinä aiheen ympärillä varovasti eikä loppujen lopuksi sanota yhtään mitään eikä edes yritetä. Ja toisaalta sellaiset artikkelit, joissa on asiaa, mutta siinä on vain ja ainoastaan yksi pointti, usein se on 'korjausta edellisten artikkeleihin', eli otetaan yksi argumentti sieltä ja väännetään pilkkua, todistellaan kovasti miksi oma sanavalinta on parempi. Ei siinä mitään, mutta pitääkö sitä vääntää niin helvetin pitkä loru? Saman asian olisi ilmaissut tehokkaasti ja varsin kokonaisvaltaisesti myös viidessä sivussa.

Täysin turhaa täytettä monet leipätekstit täynnä. Käsittämätöntä jauhantaa. Todella turhauttavaa.

Ja mitä tulee tutkimusten määrään ja laatuun.. tuntuu että on tulospaineita tunkea mahdollisimman paljon tavaraa läpi, laadulla ja itse asialla ei välttämäti väliä. Numerot täsmää, homma OK. Toisaalta onhan se niin, että merkitysekäs tutkimus vaatii paljon resursseja ja sitä tutkimuksen tekemisen kulttuuria mutta mutta.. vähän tsemppiä. Tuntuu että mistä vaan voi tehdä, eihän aiheella niin väliä mutta minusta aina pitäisi kysyä mikä on se kontribuutio tässä tiedeyhteisölle? Ai tasan 0? No käypäs lähtöruudun kautta, voit kotona sitten harrastella näitä tutkimuksia...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
JA se mikä on todella säälittävää on eräänlainen akateeminen pissauskilpailu, jossa käydään sotaa toisten artikkeleiden kanssa, ja tosiasiassa kiistellään jostain semantiikasta mitä joskus joku on sanonut ja mitä se oikeasti tarkoitti silloin kun sillä ei ole mitään merkitystä. Tulee mieleen että aikuiset ihmiset kiukkupäissään taistelee, joita on todnäk potkittu päähän pienenä. Valitsivat tämmöisen tavan sitten koittaa pitää puoliaan tms.
 
DayOne sanoi:
kyllä minun käsityksen mukaan laatujulkaisussa esiintyvä artikkeli on enemmän arvostettu

Eikös se ole "laatu-julkaisun" merkitys, että siellä panostetaan enempi laatuun? Mikä laatu-julkaisu se muuten olisi?
 
Toisaalta en näe, mitä kysymyksellä tavoitellaan. Ovatko kirjoittajan referenssit oleellisempia kuin hänen mielipiteidensä sisältö? Oletus osoittaa mielestäni taas sen, että tiedeyhteisöllä on vaikeuksia kommunikoida "ulkomaailman" kanssa. Ainakin ulkomaailman mielestä.

Sanotaanko vaikka niin, että monella ihmisellä (tutkijoillakin) on usein ällistyttävän vähän tietoa asioista joita he kritisoivat.
Alkuperin ihmettelin ensimmäisen kirjoittajan näkemystä 'kierosta akateemisesta maailmasta'. Minulle ei ainakaan auennut, mitä siinä ajettiin takaa. Todettin, että tieteellisissä lehdissä on paljon huonoja julkaisuja - what's the big news? Voin kertoa, että tiedemaailma on lisäksi täynnä epätäydellistä tutkimusta, plagiointia, tutkimustulosten varastamista, tutkimustulosten väärentämistä etc. Samat lainalaisuudet ovat voimassa yritysmaailmassa, surkeita tuotteita on markkinat pullollaan. Uusia, parannettuja versioita ja päivityksiä tulee kuukausittain, kun markkina-aseman säilyttämiseksi pitää pukata keskeneräiset tuotteet kauppaan.

Tähän voisi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tutkimusrahoitus on nykyisin merkittäviltä osin kilpailtua ja melko lyhytaikaista - riskinotto ei ole kannattavaa, koska ei välttämättä kannata muuttaa voittavaa taktiikkaa. Perustutkimusta ei arvosteta vaan nykyisin halutaan sovelluksia ja innovaatioita. Tutkimuksen painoaloja (esim. opetusministeriössä) ei valita rationaalisin tai faktaperustein vaan joko poliittisista lähtökohdista tai fiilispohjalta. Lisäksi pienemmällä rahalla halutaan parempaa laatua lyhyemmässä ajassa. Surkeita (toivottavasti kukaan ei ota henkilökohtaisesti) opiskelijoita, joille pitäisi saada hattu päähän ja tutkinto lapaseen, tulvii ovista ja ikkunoista. Garbage in --> garbage out. Valitettavasti yliopistot ovat täynnä opiskelijoita, jatko-opiskelijoita ja nykyisin jopa postdoceja, joilla ei ole minkäänlaista ideointikykyä, asioiden teknistä hallintaa, eikä edes motivaatiota.

Vielä lisäyksenä kommentti laatujulkaisuista. On totta, että on todennäköisempää löytää laatujulkaisu esim. Science:sta kuin Journal of insignificant X experiments -julkaisusta. Näissä huippulehdissä on myös julkaistu monenlaista tuubaa, joita sitten korjaillaan myöhemmin jossain huonomman impact:n lehdessä. Pitää kuitenkin muistaa, että refereet ovat hyvin paljon vastuussa siitä, mitä sotkua kussakin lehdessä julkaistaan.
 
Tutkimusrahoitus on nykyisin merkittäviltä osin kilpailtua ja melko lyhytaikaista - riskinotto ei ole kannattavaa, koska ei välttämättä kannata muuttaa voittavaa taktiikkaa. Perustutkimusta ei arvosteta vaan nykyisin halutaan sovelluksia ja innovaatioita. Tutkimuksen painoaloja (esim. opetusministeriössä) ei valita rationaalisin tai faktaperustein vaan joko poliittisista lähtökohdista tai fiilispohjalta. Lisäksi pienemmällä rahalla halutaan parempaa laatua lyhyemmässä ajassa. Surkeita (toivottavasti kukaan ei ota henkilökohtaisesti) opiskelijoita, joille pitäisi saada hattu päähän ja tutkinto lapaseen, tulvii ovista ja ikkunoista. Garbage in --> garbage out.
Teenpäs poikkeuksen ja lainaan törkeästi nettietiketin vastaisesti tuon kaiken yllä olevan vain siksi, että voin sanoa olevani täysin samaa mieltä tuosta kaikesta. :) Tuohon lisäisin sen verran vielä, että opetusministeriön päätöksiin pääsevät nykyään vaikuttamaan henkilöt, jotka itse hyötyvät sitten näistä päätöksistä. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä alalla toimit.
 
Sanotaanko vaikka niin, että monella ihmisellä (tutkijoillakin) on usein ällistyttävän vähän tietoa asioista joita he kritisoivat.
Alkuperin ihmettelin ensimmäisen kirjoittajan näkemystä 'kierosta akateemisesta maailmasta'. Minulle ei ainakaan auennut, mitä siinä ajettiin takaa. Todettin, että tieteellisissä lehdissä on paljon huonoja julkaisuja - what's the big news? Voin kertoa, että tiedemaailma on lisäksi täynnä epätäydellistä tutkimusta, plagiointia, tutkimustulosten varastamista, tutkimustulosten väärentämistä etc. Samat lainalaisuudet ovat voimassa yritysmaailmassa, surkeita tuotteita on markkinat pullollaan. Uusia, parannettuja versioita ja päivityksiä tulee kuukausittain, kun markkina-aseman säilyttämiseksi pitää pukata keskeneräiset tuotteet kauppaan.

Tähän voisi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tutkimusrahoitus on nykyisin merkittäviltä osin kilpailtua ja melko lyhytaikaista - riskinotto ei ole kannattavaa, koska ei välttämättä kannata muuttaa voittavaa taktiikkaa. Perustutkimusta ei arvosteta vaan nykyisin halutaan sovelluksia ja innovaatioita. Tutkimuksen painoaloja (esim. opetusministeriössä) ei valita rationaalisin tai faktaperustein vaan joko poliittisista lähtökohdista tai fiilispohjalta. Lisäksi pienemmällä rahalla halutaan parempaa laatua lyhyemmässä ajassa. Surkeita (toivottavasti kukaan ei ota henkilökohtaisesti) opiskelijoita, joille pitäisi saada hattu päähän ja tutkinto lapaseen, tulvii ovista ja ikkunoista. Garbage in --> garbage out. Valitettavasti yliopistot ovat täynnä opiskelijoita, jatko-opiskelijoita ja nykyisin jopa postdoceja, joilla ei ole minkäänlaista ideointikykyä, asioiden teknistä hallintaa, eikä edes motivaatiota.

Vielä lisäyksenä kommentti laatujulkaisuista. On totta, että on todennäköisempää löytää laatujulkaisu esim. Science:sta kuin Journal of insignificant X experiments -julkaisusta. Näissä huippulehdissä on myös julkaistu monenlaista tuubaa, joita sitten korjaillaan myöhemmin jossain huonomman impact:n lehdessä. Pitää kuitenkin muistaa, että refereet ovat hyvin paljon vastuussa siitä, mitä sotkua kussakin lehdessä julkaistaan.

Tässäpä se minunkin näkemys tuli hyvin pitkälle, joten myötäillään. Tiedepolitiikka on Suomessa täysin vääristynyttä, joka sitten vaikeuttaa kunnollisen tutkimuksen tekemistä. Järjetön tutkintotehtailu nakertaa laatua, joka on suorastaan häiritsevän ilmiselvää ulkomailla vietetyn ajan jälkeen. Aikaisempaan galluppiin: on tutkimusryhmä neurotieteiden alalla, olen julkaissut referee lehdissä (muuta sälää en edes kutsuisi julkaisuiksi) ja julkaisufoorumin laatu korreloi varsin hyvin julkaisujen keskimääräisen laadun kanssa. Omista jutuista eniten siteerattu oli Naturessa.

Osalla kirjoittajista on merkillisen kuuloisia argumenttejä - humanistejä? Harvemmin luonnontieteissä näkee enää 30 sivun juttuja, joissa pääpaino on semantiikalla...
 
Tuohon lisäisin sen verran vielä, että opetusministeriön päätöksiin pääsevät nykyään vaikuttamaan henkilöt, jotka itse hyötyvät sitten näistä päätöksistä. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä alalla toimit.

Niinpä. OPM:ssa tehtiin/tullaan tekemään taas linjanvetoja, joita on hyvin vaikea ymmärtää tieteentekijän näkökulmasta. Tätä on luonnollisesti tukemassa laajempi poliittinen kenttä, mikä näkyy kansalaisille/päättäjille suunnatussa uutisoinnissa (tai sen puutteessa). Suomessa usein kritisoidaan - sinänsä täysin aiheellisesti - itänaapurin tiedotusvälineiden valtionkontrollia. Valitettavasti meilläkin tuo tiedonsaanti voi olla melko vaikeaa, jos ei pysty seuraamaan ulkomaisista lehdistä, mitä kotimaassa tapahtuu.
Niin juu, olen luonnontieteilijä ja bioteknologian alalla.
 
Osalla kirjoittajista on merkillisen kuuloisia argumenttejä - humanistejä? Harvemmin luonnontieteissä näkee enää 30 sivun juttuja, joissa pääpaino on semantiikalla...

Humanistisissa aineissa ja kasvatustieteessä taitaa tuo semanttinen pohdiskelu olla kaikista yleisintä.

"Von Runkman (1967) totesi että luottamus on blah blah blah..Kikkeliskokkelis (1940) tukee tätä toteamusta argumentoimalla että..." <- Humanistista tieteentekoa :hyper:
 
Harvemmin luonnontieteissä näkee enää 30 sivun juttuja, joissa pääpaino on semantiikalla...

Tiettyjen :david: kirjailijoiden sosiologian opuksissa näkee sitä, että kirjailija käyttää mahdollisimman hankalia lauserakenteita ja paljon übersivistyssanoja antaakseen itsestään todellista "sivistyneemmän" kuvan. Todella helppo lukea 5 riviä pitkiä lauseita... Onneksi talousalan kirjallisuudessa ei tule samanlaista tuubaa vastaan.
 
Itse olen kovan/soveltavan tekniikan alalla, pari paperia co-authoroinut ihan viran puolesta, lukenut kohtalaisen verran niitä, ja ihan ylivoimaisesti ärsyttävin ilmiö on hypellä ratsastaminen. Tyypillinen kuviohan on että otetaan joku teollisuudessa ollut sen hetken polttava ongelma ja keksitään siitä vetävä otsikko joka nostaa odotukset kattoon. No, abstractissa yleensä alkaa epäilyttää, ja viimeistään loppuartikkelissa selviää että ongelmakentästä käsiteltiin niin pientä palasta että käytetyt menetelmät ja tulokset ovat täysin hyödyttömiä kokonaisongelmaan. Eikä siinä vielä kaikki, vaan ne lisäksi skaalautuvat huonosti isompiin kokonaisuuksiin ts. vaikka tutkimuksen tekijöille kaadettaisiin lisää rahaa, niin lähtökohtaisestikin kokonaisongelmaa ei voida valitulla menetelmällä jatkossa tutkia eli perustutkimukseksikin tutkimus on huonoa. Teollisuuden hypekohde on lähinnä ollutkin sovellutus tutkijaryhmän senhetkiselle idealle jota on yritetty soveltaa epätoivoisesti käytäntöön ja kun ei olla onnistuttu niin ollaan runnottu itse ongelma soveltumaan ratkaisuun :) Hoh, tunteroinen aikaa hukkaan, ei mitään kouriintuntuvaa.
 
indigof73 sanoi:
a) koskaan kirjoittanut tieteelliset kriteerit täyttävän käsikirjoituksen
b) koskaan julkaissut _itse_ kirjoittamansa artikkelin kansainvälisessä, tiukkaa referee-käytäntöä harjoittavassa, lehdessä?

a= olen kirjoittanut b= olen julkaissut ja olen myös itse toiminut refereenä.

Tähän voisi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tutkimusrahoitus on nykyisin merkittäviltä osin kilpailtua ja melko lyhytaikaista - riskinotto ei ole kannattavaa, koska ei välttämättä kannata muuttaa voittavaa taktiikkaa. Perustutkimusta ei arvosteta vaan nykyisin halutaan sovelluksia ja innovaatioita. Tutkimuksen painoaloja (esim. opetusministeriössä) ei valita rationaalisin tai faktaperustein vaan joko poliittisista lähtökohdista tai fiilispohjalta. Lisäksi pienemmällä rahalla halutaan parempaa laatua lyhyemmässä ajassa. Surkeita (toivottavasti kukaan ei ota henkilökohtaisesti) opiskelijoita, joille pitäisi saada hattu päähän ja tutkinto lapaseen, tulvii ovista ja ikkunoista. Garbage in --> garbage out. Valitettavasti yliopistot ovat täynnä opiskelijoita, jatko-opiskelijoita ja nykyisin jopa postdoceja, joilla ei ole minkäänlaista ideointikykyä, asioiden teknistä hallintaa, eikä edes motivaatiota.

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä yo sanoman osalta. Terävimmät pystyvät tosin synnyttämään merkityksellistä tieteellistä tietoa (jopa perustutkimuksellistakin), vaikka päällä olisikin reaalimaailman sovellusten rajoittimet.

Puhtaan matemaatikan tutkijoita ei voi kuin ihailla. Sovelluksille ei kummarreta ja kirjoittajien nimet ovat aakkosjärjestyksessä. Heidän kaltaiset todelliset tiedehenkilöt (= totuuden etsijät, joita ei motivoida maallisilla bonuksilla) ovat suhteellisesti hupeneva luonnonvara.

Problematiikka johon tämän threadin aloittaja viittaa koskee ilmeisesti kaikkein kipeimmin sellaisia tieteitä, joissa verbaalijumpalla pystytään tekemään hämäyksiä. Eksaktit tieteet ovat immuunimpia verbaalijumpalle.
 
Tutkimuksen ihmeellisessä maailmassa täälläkin... Huikeat 1 julkaisu tähän mennessä referoidussa lehdessä, pari työn alla ja jonkun verran refereenä toimimista (ei omiin nimiin :rolleyes: ). Itse katson julkaisuissa seuraavia:

1. Lehti/sarja
Muutamaa arvostamaani lehteä seuraan säännöllisesti. En rankkaa Sciencea/Naturea korkeimmalle, koska niistä ei löydä ihan uusinta uutta. Ainakin kemian alalla jutut julkaistaan ensin jossain spesifisessä lehdessä ja vasta parin vuoden päästä jossain yleisemmässä.

2. Abstrakti
No, kertoo kaiken (toivottavasti).

3. Viitteet
On aika epäilyttävää, jos viitteistä löytyy vain omia tutkimuksia. Tai, kuten olen nähnyt oikeassa tieteellisessä julkaisussa (refereed!) viitteenä howstuffworks.com :eek: !

4. Tekijät/yliopisto
"Hyvän ryhmän" automaattisesti hyviin julkaisuihin en kuitenkaan sinänsä usko.

Ärsyttävintä on joskus Aasia-akselilta tulevat artikkelit, joita ei ole viitsitty kielitarkastaa. Fiksukin asia jää lukematta, jos joka toinen lause on niin hämärä, ettei pysty ymmärtämään.
 
Olen nyt viitisen vuotta tahkonnut täällä yliopistolla tutkijana ja selkeästi eniten on alkanut harmittamaan se, että usko oikean tieteen tekemiseen on mennyt. Jos sellaista nyt on edes olemassa. Gradua vääntäessä oli kuitenkin selkeä visio siitä mitä tästä tulee, sai itse päättää mitä tutkii, mitä ottaa lähteiksi ja kuinka tarkasti käy läpi aineistoaan. Tällä hetkellä on sellainen olo, että juuri se gradun tekeminen oli ainoaa oikeaa tutkimusta mitä olen koskaan tehnyt.

Nyt kökötän laitoksella, jossa lähes kaikki julkaisut kiertävät sillä tavoin professorin kautta, että niihin ilmestyy tyypin nimi ensimmäiseksi ja itse olen vain avustajana, vaikka olen tehnyt lähes koko työn. Samassa artikkelien tarkastusvaiheessa niihin ilmestyy omituisia virkkeitä, joiden vuoksi täytyy lisätä lähdeluetteloon muutama pomon oma teos tai artikkeli. Näin tyypin julkaisuluettelo onkin paisunut lähes 300 saakka ja viittausten määrä sen kuin kasvaa.

Yleisestikin vastaavanlainen oman hännän nostaminen korpeaa jokseenkin paljon, jos olet hyvä, niin kyllä sinuun viitataan ilman tuollaista ihme kikkailua, grrr! Työskentelyilmapiiristä ei kannata edes aloittaa, laitoksella on yksi mielipide ja se on oikea, eikä se mielipide tule tutkijoilta...
 
Samassa artikkelien tarkastusvaiheessa niihin ilmestyy omituisia virkkeitä, joiden vuoksi täytyy lisätä lähdeluetteloon muutama pomon oma teos tai artikkeli. Näin tyypin julkaisuluettelo onkin paisunut lähes 300 saakka ja viittausten määrä sen kuin kasvaa.

Oma viittaus omaan julkaisuun on vähempiarvoinen kuin ulkopuolinen viittaus. Sikäli joissakin impact factor -optimoinneissa tuollaisen proffan kannattaisi aina välillä sanoa, että "älä pistä minua authoriksi, mutta neuvon sinua pistämään seuraavaan viitteen virkkeineen artikkeliin".
 
Nyt kökötän laitoksella, jossa lähes kaikki julkaisut kiertävät sillä tavoin professorin kautta, että niihin ilmestyy tyypin nimi ensimmäiseksi ja itse olen vain avustajana, vaikka olen tehnyt lähes koko työn. Samassa artikkelien tarkastusvaiheessa niihin ilmestyy omituisia virkkeitä, joiden vuoksi täytyy lisätä lähdeluetteloon muutama pomon oma teos tai artikkeli. Näin tyypin julkaisuluettelo onkin paisunut lähes 300 saakka ja viittausten määrä sen kuin kasvaa.

Onpas valaiseva threadi. Ylläoleva kommentti valotti kyllä huomattavasti mieltäni askarruttanutta kysymystä siitä, miksi akateemisessa maailmassa vallitsee niin mieletön pätemisen tarve, jota pahimmillaan on havaittavissa jopa opiskelijoiden keskuudessa surullisen suurina määrinä. Kai sitä ihmiset katkeroituu vähemmästäkin.

Kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävää lukemista, ja voin hyvin samaistua noihin angstisiin ryöpytyksiin. Olen juuri itse aloittelemassa gradua, ja ahdistaa niin saatanasti tehdä työ, joka ei kiinnosta ketään sen jälkeen kun se on saatu hyväksyttyä. Käytän kymmeniä, ellen satoja tunteja aikaani siihen, että teen "tutkimuksen", joka ei sinällään sisällä mitään uutta ja siinä sivussa luen satoja sivuja tuota yllä mainittua p**kaa, jota myös artikkeleiksi kutsutaan. Ja vain siksi, että gradu täytyy tehdä, kun ei muuten papereita saa. Pilkkua viilataan ja lähteitä tarkistellaan, ja minkäänlaista akateemista arvoa ei kyseisellä työllä tule koskaan olemaan, eikä sitä varmasti kukaan lue, ei ainakaan normaalin bullshitfiltterin ja itsesuojeluvaiston omaava ihminen.

Minkä ihmeen takia yliopisto-opiskelijoita ei erotella niihin, jotka aikovat tehdä "oikeaa" tutkimusta, ja niihin, jotka vain haluavat paperit kouraan ja työelämään? Tai eikö olisi vaihtoehtoisesti järkevämpää rajata yliopisto-opiskelijoiden määrä sellaiseksi, että se tyydyttää akateemisen maailman työntekijätarpeen, ja oikeaa työtä ( ;) ) tekevät ihmiset koulutettaisiin sitten jossain muualla?

Jos minulta kysytään, niin gradut on kyllä sitä kaikkein pahinta tuubaa mitä yliopistot työntävät mielettömiä määriä maailmalle. Oikeestaan pitäisi keksiä itselleen jokin aivan älytön aihe, ihan vaan protestiksi. Yksi ehdottomista suosikeistani on "Uskomassa-sanan käyttö pohjoispohjanmaalaisten vanhoillislestadiolaisten puhutussa kielessä" tjsp. Ja ei, en keksinyt tuota itse, aiheesta on todellakin tehty gradu.
 
Viimeksi muokattu:
Minkä ihmeen takia yliopisto-opiskelijoita ei erotella niihin, jotka aikovat tehdä "oikeaa" tutkimusta, ja niihin, jotka vain haluavat paperit kouraan ja työelämään? ?

Tai sitten niin, että oikeasta tutkimuksesta ja ehkä yliopistourasta haaveilevat tekevät gradun, ja muihin töihin lähtevät korvaavat vaikka syventävän syventävillä gradun. Vähenisi haista paska -gradujen määrä dramaattisesti. Monille se gradu on kuitenkin työelämän kannalta täysin triviaali. Moni kävisi varmaan vaikka 50 ov syventävän syventäviä kurssimuotoisena 20 opintoviikon kämäsen gradun sijaan, josta ei paljoa hyötyä useimmiten ole työelämän kannalta. Tietystihän tämä on täysin mahdoton idea.

Edit: Tai sitten jotenkin painottaisi enemmän työharjottelua niille ei-tutkimukseen suuntautuneille henkilöille. Mutta sepä taitaa tosiaan olla jo muiden koulujen hommia.
 
Minkä ihmeen takia yliopisto-opiskelijoita ei erotella niihin, jotka aikovat tehdä "oikeaa" tutkimusta, ja niihin, jotka vain haluavat paperit kouraan ja työelämään? Tai eikö olisi vaihtoehtoisesti järkevämpää rajata yliopisto-opiskelijoiden määrä sellaiseksi, että se tyydyttää akateemisen maailman työntekijätarpeen, ja oikeaa työtä ( ;) ) tekevät ihmiset koulutettaisiin sitten jossain muualla?

Minä olen taas toista mieltä. Gradulla / dippatyöllä pakotetaan opiskelija tekemään pitkäjänteistä työtä, jäsentelemään ja tulkitsemaan asioita sekä kirjoittamaan havainnoistaan pitkä kirjallinen sepustus. Ei siitä gradusta sinänsä tarvitse olla kenellekään ulkopuoliselle iloa. Gradun funktio on sen kirjoittajan harjaannuttaminen itsenäiseen pitkäjänteiseen työhön. Ei kannata kantaa angstia siitä, että jälkipolvet eivät tule olemaan siitä kiinnostuneita.

Opiskelussa pätee hyvin pitkälle sama yhtälö kuin treenamisessa. No pain, no gain.

Edit: Mulla on muutenkin sellainen fiilis, että tota gradua pidetään jotenkin ihmeellisenä juttuna. Ihan kuin se olisi joku monumentaali tuotos, johon ei moni pysty. Ei se niin ihmeellinen homma ole.
 
Perkele, joku pakkislainen voisi väsätä pari tutkimusta tieteellisten artikkelien ja tutkimusten laadun mittaamisesta ja määrittelemisestä. Luulisi olevan melko merkittävä kontribuutio maailmalle. Julkaisun tulee tietenkin määritellä itse itsensä laadukkaaksi. Lupaan lukea sen. :)
 
1. Lehti/sarja
Muutamaa arvostamaani lehteä seuraan säännöllisesti. En rankkaa Sciencea/Naturea korkeimmalle, koska niistä ei löydä ihan uusinta uutta. Ainakin kemian alalla jutut julkaistaan ensin jossain spesifisessä lehdessä ja vasta parin vuoden päästä jossain yleisemmässä.

3. Viitteet
On aika epäilyttävää, jos viitteistä löytyy vain omia tutkimuksia. Tai, kuten olen nähnyt oikeassa tieteellisessä julkaisussa (refereed!) viitteenä howstuffworks.com :eek: !

Ärsyttävintä on joskus Aasia-akselilta tulevat artikkelit, joita ei ole viitsitty kielitarkastaa. Fiksukin asia jää lukematta, jos joka toinen lause on niin hämärä, ettei pysty ymmärtämään.

Muutama kommentti.

1. Enpä ole koskaan aikaisemmin kuullut vastaavasta julkaisujärjestyksestä. Yleensä ihmiset yrittävät laittaa parhaiden juttunsa ydinajatuksen Nature/Science läpyskään ja sen jälkeen kirjoittavat yksityiskohtaisemman/laajemman version alansa erikoislehteen. Luulisin, että yleisesti ottaen Nature/Science tason lehdistä löytyy nimenomaan se uusin merkittävä tutkimus (tästä voi tietenkin väitellä ja aina tulee ohilaukauksia lehdille).

3. Ainakin seuraamissani/käyttämissäni julkaisufoorumeissa on kielletty säännöissä moisten viitteiden käyttö. Moni lehti ei hyväksy edes postereita/abstrakteja lähdeluetteloon. Kannattaa muistaa, että suurin osa referee lehdistäkin on huonoja. Tämän voi todentaa esim. katsomalla ISI:stä listaa alansa lehdistä. Suurimmasta osaa et ole koskaan kuullutkaan ja niillä ei ole juuri minkäänlaista impaktia.

Viimeiseen kohtaan. Vaikka kieli ei julkaisuissa aina sujuvinta mahdollista olekaan, niin enpä ole tuommoista ongelmaa havainnut. Ei liene kovin hyvä ennuste yleisen laadun kannalta, jos editointi ja arviointi prosessi ei toimi edes ymmärrettävän kielen tuottamisen saralla.

Yleisemmin. Mielestäni suurin ongelma Suomen tiedemaailmassa on kunnollisen tutkimuskulttuurin puute (vs. tutkintokulttuurin). Selvimmin tämän havaitsee viettämällä aikaa missä tahansa huippuyliopistossa tai tutkimuslaitoksessa - ilmapiiri on täysin toisenlainen. Tämä ulottuu politiikan tasolta (josta on jo tässä ketjussa hyviä kirjoituksia), aina sinne yksittäisiin tutkijoihin. Suurin osa yliopiston "tutkijoista" tekevät 8 tunnin virkamiespäiviä (joista suurin osa menee yleiseen maleksimiseen), vailla oikeaa kiinnostusta tutkimukseen. Ei mikään ihme, ettei tämmöiset keskinkertaisen lahjakkaat, leipääntyneet virkamiehet saa aikaiseksi mitään yleisesti merkittävää (tämän voi todentaa esim. yleisimmin käytetyistä julkaisufoorumeista). Opiskelijoiden kosketuspinta tutkimusmaailmaan on erittäin ohut opintojen aikana ja jos ainut kontakti on edellä mainittujen hemuleiden kanssa, on turha odottaa uutta ja parempaa tutkijasukupolvea...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom