AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 520
Potkunyrkkeily on tehokkaampaa potkunyrkkeilyottelussa pärjäämiseen ja thainyrkkeily on tehokkaampaa thainyrkkeilyottelussa pärjäämiseen.
Molemmat ovat erinomaisia kuntoilumuotoja ja treenien kovuus, urheilullisuus jne. riippuu pikemmin valmentajasta kuin lajista. Molemmissa lajeissa on hyviä ja huonoja valmentajia ja suosittelen valitsemaan lajin valmentajan kykyjen perusteella. Kisamenestys on tästä hyvä indikaattori.
K-1-ottelut ovat lähinnä potkunyrkkeiyä, jossa on polvet mukana. Suomessa otellaan potkunrykkeilyliiton alla K-1-säännöillä jonkin verran. Käytännössä näihin otteluihin osallistuvat vain kokeneet ottelijat ja ne ovat ammattilaismatseja. Amatööripotkunyrkkeilyssä ei Suomessa käytetä polvia, mutta esim. Japanissa voi hyvinkin olla liittoja, joissa näin tehdään. Kannattaa tosin huomata, että potkunyrkkeilyssä ottelija voi ottaa sekaisin amatööri- ja ammattilaismatseja toisin kuin esim. nyrkkeilyssä.
Suurimpia eroja on tosiaan tuo lähiottelu, jota ei potkiksessa juurikaan harrasteta. Thaissa se taas on iso osa harjoittelua ja ottelua. Lisäksi thainyrkkeily on potkupainotteisempaa, eli homman ideana on lähinnä kovat potkut, yksittäiset kovat lyönnit ja se lähivääntö, jossa vedetään polvia. Potkunyrkkeilyssä taas pyritään käyttämään enemmän lyöntipotkukombinaatioita. Potkunyrkkeilyn rytmi on yleensä nopeampi kuin thainyrkkeilyn.
Se kuuden potkun vähimmäisvaatimus per erä ei todellakaan tee potkunyrkkeilyä thaita potkupainotteisemmaksi, koska ihan normaalistikin ottelijat vetävät erässä jotain parikymmentä potkua tai enemmänkin. Potkunyrkkeilyyn jostain syystä kuuluvia kikkapotkuja ei käytännössä kukaan tee matsissa, koska ne eivät ole kovin tehokkaita ja niiden harjoittelu on muutenkin vähäistä.
Molemmat ovat erinomaisia kuntoilumuotoja ja treenien kovuus, urheilullisuus jne. riippuu pikemmin valmentajasta kuin lajista. Molemmissa lajeissa on hyviä ja huonoja valmentajia ja suosittelen valitsemaan lajin valmentajan kykyjen perusteella. Kisamenestys on tästä hyvä indikaattori.
K-1-ottelut ovat lähinnä potkunyrkkeiyä, jossa on polvet mukana. Suomessa otellaan potkunrykkeilyliiton alla K-1-säännöillä jonkin verran. Käytännössä näihin otteluihin osallistuvat vain kokeneet ottelijat ja ne ovat ammattilaismatseja. Amatööripotkunyrkkeilyssä ei Suomessa käytetä polvia, mutta esim. Japanissa voi hyvinkin olla liittoja, joissa näin tehdään. Kannattaa tosin huomata, että potkunyrkkeilyssä ottelija voi ottaa sekaisin amatööri- ja ammattilaismatseja toisin kuin esim. nyrkkeilyssä.
Suurimpia eroja on tosiaan tuo lähiottelu, jota ei potkiksessa juurikaan harrasteta. Thaissa se taas on iso osa harjoittelua ja ottelua. Lisäksi thainyrkkeily on potkupainotteisempaa, eli homman ideana on lähinnä kovat potkut, yksittäiset kovat lyönnit ja se lähivääntö, jossa vedetään polvia. Potkunyrkkeilyssä taas pyritään käyttämään enemmän lyöntipotkukombinaatioita. Potkunyrkkeilyn rytmi on yleensä nopeampi kuin thainyrkkeilyn.
Se kuuden potkun vähimmäisvaatimus per erä ei todellakaan tee potkunyrkkeilyä thaita potkupainotteisemmaksi, koska ihan normaalistikin ottelijat vetävät erässä jotain parikymmentä potkua tai enemmänkin. Potkunyrkkeilyyn jostain syystä kuuluvia kikkapotkuja ei käytännössä kukaan tee matsissa, koska ne eivät ole kovin tehokkaita ja niiden harjoittelu on muutenkin vähäistä.
