Kevääksi kuntoon?

[greeneyes]

Heissan. Olen parikymppinen tyttö, joka kaipaisi vähän neuvoja päästäkseen takaisin timmiin kuntoon nykyisestä alennustilasta.

Eli taustaa: Aloitin vähän totisemman treenauksen kesällä 2007, sitä ennen liikunta oli ollut sitä "kaksi kertaa viikossa jotain koska äiti pakottaa"-linjaa. Aloittaessani olin mitoissa 166/58, sellainen laiha läski. Vauhtiin päästyäni treeniä tuli keskimäärin kuusi tuntia viikossa, joka sisälti kaksi kertaa bodypumpin ja loput neljä tuntia jotain sekalaista aerobista/kevyttä lihashuoltoa. Lihakset meikäläisellä kasvaa aika nopeasti ja erottuvuuskin tosi hyvä verrattuna rasvaprosenttiin, joten tosi kivaan kuntoon pääsin viidessä kuukaudessa vaikka paino nousikin huitelemaan 60-62 kilon tuntumaan.

No... keväällä pakkon edessä treenaus jäi täysin kolmeksi kuukaudeksi, kauhea stressi ja unen puute koko ajan päällä. Painoa tuli ihan kivasti lisää jos siinä vaiheessa, ja kesällä kehitys ei ollut paljon parempaa: kuukausi matkalla ja alkoholia tuli kulutettua kuukauden jokaisena päivänä. Heti kotiin paluun jälkeen päälle iski helvetillinen mononukleoosi, kuukausi vuodepotilaana ja liikuntakielto ainakin lokakuun puoleen väliin asti sisäelinten turvotuksen vuoksi.

Lopputulos: läski läski mitoilla 166/69, lihaksista ja aerobisesta kunnossa ei tässä kohtaa ole enää tietoakaan, ja muutenkin olo on äärimmäisen heikko sairastelun jäljiltä, hyvä kun kouluun jaksaa kävellä...

Nyt tarkoitus olisi laihtua ja kerätä vähän lihaksia takaisin, mutta tämähän ei vissiin kauhean tehokkaasti onnistu samanaikaisesti? Olisiko järkevää vaikka keskittyä pelkästään painon pudottamiseen ekat kolme kuukautta ja harrastaa lähinnä lenkkeilyä, spinningiä, tanssia yms. vai kannattaisiko jotain kunnon lihastreeniäkin ottaa heti mukaan ohjelmaan? Entä miten ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen kannattaisi treenata tulosten maksimoimiseksi? Tavoitteena siis lähinnä kaunis timmi kroppa, mihinkään fitnessurheilijan tasolle ei tarvi päästä.

Ruokavaliota olen tässä sairastellessa laittanut kuntoon eli entisestä aivan liian hiilihydraattipitoisesta ruokavaliosta olen siirtynyt jakaumaan proteiineja n. 30%, rasvoja 30% ja hiilareita se 40%. Passaako tämä vai pitäisikö jakaumaa vieläkin muuttaa johonkin suuntaan? Kalorivaje mulla on tällä hetkellä noin 500 kcal päivässä, tällä fyysisellä aktiivisuudella on vähän vaikea päästä enempään... Kuinka paljon tätä kannattaisi kasvattaa kun liikunnan myötä kalorit alkavat antamaan vähän enemmän periksi?

Toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun tämän maratonsepustuksen... :D

 

[Tähtityttö]

Kyllä lihaskunnon teko kannattaa aina. Esimerkiksi kerta viikkoon salilla ja kerta bodypumpissa, ja sitten noita mainitsemiasi lajeja, lenkkeilyä, spinua, tanssia.. kuinka ahkerasti ehtisit treenaamaan?

Ruokavaliojakauma sinänsä ihan ok, riippuu tietysti vähän esimerkiksi että mitä nuo hiilarit pitää sisällään. Mutta ehdottomasti pidä hiilarit mukana, niin jaksat liikkua.

 

[ceppi]

Noista ravintoainesuhteista en osaa sanoa, sillä en ole tiedemies. Omasta kokemusta voin kertoa, että virallisten suositusten mukaisella hiilaripainotteisella syömisellä laihtuminen oli pelkkää henkistä ja ruumiillista stressiä (stressistä tulee sitten flunssaan). Viranomaisohjeilla laihtuminen onnistuu teoriassa, mutta monilla se ei onnistu käytännössä (eikä syy ole huono itsekuri). Taidat kyllä jo tämän itsekin tietää, kuten tekstistäsi käy ilmi.

Itse treenauksesta osaavat muut lukijat varmasti neuvoa paremmin kuin minä.

Suosittelen lämpimästi, että otat noiden rasvojen joukkoon myös voin! Maidossa ja lihassa luonnostaan olevaan rasvaan kannattaa suhtautua luonnollisena asiana. Tällainen "asenne" ei kuitenkaan merkitse välttämättä mitään karppaamista (eli VHH). Uskoni perustuu seuraavaan suomalaisen tiedemiehen blogiin:

http://sundqvist.blogspot.com

Lainaus eräästä viime heinäkuun jutusta:

Suomalaiset saatiin vähentämään ravintorasvojen, erityisesti meijerivoin, kulutusta 1970-luvulta lähtien taitavalla mielikuvamainonnalla. Luonnon oman tuotteen tilalle vaihdettiin synteettinen margariini vetoamalla kovien eläinrasvojen vaikutukseen sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja syövän kehittymisessä sekä luiden haurastumisessa. Voin haitallisuudesta tehtiin terveysdogmi, jota kukaan ei saanut kyseenalaistaa. Voin alasajo varmistettiin tiedeyhteisön, elintarviketeollisuuden ja tiedotusvälineiden toistaessa kuuliaisesti tätä sanomaa ainoana oikeana totuutena. Voin haittavaikutusväitteet perustuivat jo alunperin kiistanalaiseen tutkimukseen eikä nykytutkimus enää tue noita väitteitä. Tästä lähtien syömme voita kohtuullisesti, eikö niin?