Viikonlopun ratoksi vielä yksi MBM-simupätkä.
Tällä kertaa kyseessä on esimerkkitilanne, jossa ruokavalion energiaravintoainejakaumassa (hiilihydraatit
vs. rasvat) tapahtuu varsin raju muutos pitemmäksi aikaa. Kiinnitä tässä yhteydessä huomiota vain oheisen kuvan paneeliin A.
Alkuun 70-kiloinen henkilö on painostabiilissa tilanteessa eli paino pysyy siis samana. Keskimääräinen energiansaanti (EI) on 2 000 kcal/vrk ensimmäiset 150 päivää, ja energiaravintoainejakauma on seuraavalainen: rasvat (F) 50 %:a, hiilihydraatit (C) 35 %:a ja proteiinia (P) 15 %:a päivittäisestä energiasaannista. Tällaista jakaumaa voisi kuvata sanoilla ”melko runsasrasvainen, keskihiilihydraattinen ja normaaliproteiininen”.
Päivästä nro 151 alkaen henkilön energiaravintoainejakauma muuttuu rajusti hiilihydraatin ja rasvan osalta mutta kokonaisenergian (2 000 kcal/vrk) ja proteiinin saanti pysyvät samana: F 20 %:a, C 65 %:a ja P 15 %:a. Tällaista jakaumaa voisi kuvata sanoilla ”vähärasvainen, hyvin runsashiilihydraattinen ja normaaliproteiininen.” Tämä on varsin lähellä vanhempaa (1998) Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaa energiaravintoainejakaumaa. Henkilön paino lähtee nousuun, sillä ”Mass In” eli energiaa tarjoavan massan sisäänotto on lisääntynyt, vaikka energiansaanti on siis pysynyt samana.
Sen jälkeen henkilö rupeaa noudattamaan Atkins-tyyppistä ruokavaliota eli runsaasti rasvaa, hyvin niukasti hiilihydraatteja ja normaalisti proteiinia mutta energiansaanti pysyy samana: F 75%:a, C 10 %:a ja P 15 %:a. Henkilön paino lähtee selkeään laskuun, sillä tällä kertaa ”Mass In” on vähentynyt, vaikka energiansaanti on pysynyt edelleen samana.
Kotiläksy on se, että virheellisen energiatasapainoteorian soveltaminen virallisiin ravitsemussuosituksiin on vääjäämättä johtanut ennennäkemättömään lihavuusepidemiaan. Energiatasapainoteorian pohjalta hyvää tarkoittavat terveysasiantuntijat suosittelivat painonhallintaan ja lihavuuden hoitoon rasvan korvaamista hiilihydraateilla.
MBM on validoitu simuloimalla ("toistamalla") kaikki parhaiten kontrolloidut syöttökokeet. Mallin ennustetarkkuutta testataan tarkastelemalla sitä, kuinka hyvin se vastaa tosielämässä (=syöttökokeessa) tapahtuvia muutoksia.
Mallin ainoa TODELLINEN testi on tietysti se, kuinka hyvin se kykenee ennustamaan tosielämässä tapahtuvia muutoksia. Sellaisella mallilla, joka ennustaa asioita päin seiniä, ei tietenkään ole mitään käyttöä.
(Hieman ”pomppiva” viiva on MBM-simulaation Monte Carlo -versio, kun taas punainen viiva on sen deterministinen versio. Monte Carlo ottaa huomioon satunnaisvaihtelun, kun taas deterministisessä simulaatiossa oletetaan, että "kaikki menee niin kuin on suunniteltu". Niin ei kuitenkaan koskaan tapahdu tosielämässä.)
https://www.mbm-group.org/