- Liittynyt
- 8.10.2006
- Viestejä
- 3 347
.
.
.
Onko ihmisyys sitä, että pystyy antamaan itsensä tuntemattomalle voimalle?
En ymmärrä kysymystä. Antamaan mille? Itse en anna itseäni millekään "tuntemattomille voimille", ja koen silti olevani ihminen.
Jotenkin itselleni on tullut ajatuksia, joissa uskonto on se erittelevä tekijä; meidän ja eläimien välillä. Kyky uskoa siihen, joka ei oikeasti ole olemassa.
Entä uskonnottomat realistit? Ateistit? Toki uskonto on ihmisen erityispiirre, mutta sitä ei voi käyttää erottavana tekijänä, koska muuten se rajaisi ison joukon ihmisiä eläimiksi?
Päästen luonnon sanelemien sääntöjen jälkeen siihen, että tappaminen pelkkien uskomuksien takia on hyväksyttävää.
Ai niinku noitavainot? Vai tapetaanko täällä jossain ihmisiä pelkästään siitä syystä että ovat erilaisia, ja niin että se on vieläpä hyväksyttävää? Itse asiassa se erilaisuus juuri on luonnonlakien mukainen hyväksyttävä syy, jos nyt biologiselta kantilta ajatellaan.. Häpeämurhat (vai miksi niitä nyt kutsuttiinkaan) on taas käsittämättömiä, mutta niissäkin on taustalla tunne (kulttuurinen erityispiirre tässä tapauksessa, syy-seuraussuhteella ei tässä väliä), ei uskomus.
Haluatko kasvattaa lapsen, joka olisi homo tai lesbo?
Ja mitä tämä nyt sitten meinaa? Meillä menee nykyään aika hyvin, noin niin kuin syrjinnän kannalta. Vammaisen tai muuten sairaan lapsen kasvattaminen on varmasti rankempaa. Mihin tuo kysymys edes liittyy?