Keskustelua sivistyksestä ja ihmisyydestä.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja wasted
  • Aloitettu Aloitettu
.
.
.
Onko ihmisyys sitä, että pystyy antamaan itsensä tuntemattomalle voimalle?


En ymmärrä kysymystä. Antamaan mille? Itse en anna itseäni millekään "tuntemattomille voimille", ja koen silti olevani ihminen.

Jotenkin itselleni on tullut ajatuksia, joissa uskonto on se erittelevä tekijä; meidän ja eläimien välillä. Kyky uskoa siihen, joka ei oikeasti ole olemassa.


Entä uskonnottomat realistit? Ateistit? Toki uskonto on ihmisen erityispiirre, mutta sitä ei voi käyttää erottavana tekijänä, koska muuten se rajaisi ison joukon ihmisiä eläimiksi?:rolleyes:

Päästen luonnon sanelemien sääntöjen jälkeen siihen, että tappaminen pelkkien uskomuksien takia on hyväksyttävää.


Ai niinku noitavainot? Vai tapetaanko täällä jossain ihmisiä pelkästään siitä syystä että ovat erilaisia, ja niin että se on vieläpä hyväksyttävää?:confused: Itse asiassa se erilaisuus juuri on luonnonlakien mukainen hyväksyttävä syy, jos nyt biologiselta kantilta ajatellaan.. Häpeämurhat (vai miksi niitä nyt kutsuttiinkaan) on taas käsittämättömiä, mutta niissäkin on taustalla tunne (kulttuurinen erityispiirre tässä tapauksessa, syy-seuraussuhteella ei tässä väliä), ei uskomus.

Haluatko kasvattaa lapsen, joka olisi homo tai lesbo?


Ja mitä tämä nyt sitten meinaa?:eek: Meillä menee nykyään aika hyvin, noin niin kuin syrjinnän kannalta. Vammaisen tai muuten sairaan lapsen kasvattaminen on varmasti rankempaa. Mihin tuo kysymys edes liittyy?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
tuntemattomalla voimalla viittasin siihen, että ihminen pystyy abstraktimpaan ajatteluun kuin eläimet. Usein tämä ilmenee uskontoina, toki kaikki eivät usko, mutta aika monella on silti taikauskoja ja onnenkaluja.

Uskonnon nimissä tappaminen ei ole nykypäivänä länsimaissa hyväksyttävää, jossain muualla on. Aiemmin oli ristiretket, joissa paukutettiin saraseenejä turpaan "jumalan" nimessä, puhdistaen pyhää maata. Nykypäivänä on itsemurhapommittajia.

Nojoo toi lapsen homous tai lesbous ei ole enää niin paha asia kuin joskus. Toi ajatus tuli vaan mieleen joskus, kun katoin niitä "God Hates Fags" westboro babtist kirkon hihhuleita. Ne videot oli kyllä ääripäätä, mutta jos kattoo vaikka Oprahia, ni puhutaan siitä miten uskonto ei oikein sovi samaan pakettiin homouden kanssa.

Mä nyt satuin puhumaan aika kriittiseen sävyyn tästä uskonto asiasta. Tuntuu et telkasta ja postiluukusta työnnetään tätä uskonto touhua ja se alkaa tylsimään. Mutta tuntuu että se "uskominen" on se eroitteleva asia...
 
Uskonnon nimissä tappaminen ei ole nykypäivänä länsimaissa hyväksyttävää, jossain muualla on.

"President George Bush has claimed he was told by God to invade Iraq and attack Osama bin Laden's stronghold of Afghanistan as part of a divine mission to bring peace to the Middle East, security for Israel, and a state for the Palestinians" God told me

ehkä ei hyväksyttävää, mutta kuitenkin niin tehdään....
 
tuntemattomalla voimalla viittasin siihen, että ihminen pystyy abstraktimpaan ajatteluun kuin eläimet. Usein tämä ilmenee uskontoina, toki kaikki eivät usko, mutta aika monella on silti taikauskoja ja onnenkaluja.



Mutta tuntuu että se "uskominen" on se eroitteleva asia...

Sanoisin edelleen ennemminkin että se abstrakti ajattelu, joka mahdollistaa mm. uskomisen noihin asioihin. no joo, käsitteiden viilausta.. Ja se abstrakti ajattelu pitää sisällään aika paljon muutakin kuin uskontoon liittyvät jutut. (Abstraktin käsitteen vastakohta on konkreettinen.)

Nuo uskonnolliset sodat (en muuten usko että ne Bushin syyt olivat kovin uskonnollisia, öljystä se kuitenkin johtui.. Uskontoa on hyvä käyttää tekosyynä koska sitä harvoin omien joukoissa kyseenalaistetaan) liittyvät myös psykologialtaan siihen että on "me" ja ne "muut". Eli päästään takaisin biologiaan. Ihan yhtä hyvin erottava tekijä voisi olla jokin muu. Myös jos esim. lähi-idän ihmiset olisivatkin luonteeltaan rauhallisempia ja itseilmaisultaan yhtä hillittyjä kuin vaikkapa kiinalaiset, niin siellä tuskin olisi niin levotonta. Väitän että periytyvät luonteenpiirteet, kuten temperamenttisuus vaikuttaa oleellisesti asiaan. Itsemurhapommittajat on aika hyvin aivopesty. Uskonnolla pystytään manipuloimaan, mikä taas on abstraktin ajattelun heikko kohta. Pelkän uskomuksen varassa ei kukaan tervejärkinen ihminen halua vaarantaa omaa henkeään, siihen uskomukseen liittyvä tunnetila taas voi olla laukaiseva tekijä, kuten pelko. Maailmaa on valloitettu uskonnon nimissä ympäri ämpäri, mutta olisiko aina mukana olleet myös poliittiset syyt ja vallanhimo?:rolleyes:
 
Sanoisin edelleen ennemminkin että se abstrakti ajattelu, joka mahdollistaa mm. uskomisen noihin asioihin. no joo, käsitteiden viilausta.. Ja se abstrakti ajattelu pitää sisällään aika paljon muutakin kuin uskontoon liittyvät jutut. (Abstraktin käsitteen vastakohta on konkreettinen.)

Ei abstrakti ajattelukaan kovin toimiva erotteleva tekijä ihmisen ja muiden eläinten välillä ole. Se kun rajaa esim. pienet lapset ja vaikeasti kehitysvammaiset aikuiset pois ihmiskunnan joukosta ja toisaalta liittää siihen joitain älykkäimpiä eläimiä Esim. norsut ilmeisesti ymmärtävät kuoleman ja simpanssit tuntevat myötätuntoa lauman muita jäseniä kohtaan, molemmat vaativat kykyä abstraktiin ajatteluun. Mulle ei ylipäänsä oikein mene jakeluun miksi ihmisellä on niin perverssi tarve erottaa itsensä muista eläimistä. Onko niin vaikea hyväksyä, että tässä ollaan vaan eläinlaji muiden joukossa? Ihmisyys = apinuus + pari ylimääräistä poimua aivoissa. ;)
 
En sanoisi että eläimet pystyvät abstraktiin ajatteluun. Enemmänkin kyse on siitä että ne eläimet jotka tiedostavat itsensä olemassa olon, pystyvät "ymmärtämään" kuoleman tai tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan...

Ihmiset haluavat erottua luonnon raadollisuudesta pitämällään itsensä "ylemäpänä" muita lajeja kohtaan. Vaikka ihmiset itse ovat huomattavasti raaempia lajitovereitaan kohtaan ja muita lajeja kohtaan, kuin muut eläimet...
 
En sanoisi että eläimet pystyvät abstraktiin ajatteluun. Enemmänkin kyse on siitä että ne eläimet jotka tiedostavat itsensä olemassa olon, pystyvät "ymmärtämään" kuoleman tai tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan...

Itsensä tiedostaminenhan nimenomaan on abstraktia ajattelua. Ei ole mitenkään mahdollista tiedostaa omaa olemassaoloaan tai tuntea myötätuntoa (eli asettua toisen asemaan) ilman jonkinasteista kykyä abstraktiin ajatteluun.
 
Ei abstrakti ajattelukaan kovin toimiva erotteleva tekijä ihmisen ja muiden eläinten välillä ole. Se kun rajaa esim. pienet lapset ja vaikeasti kehitysvammaiset aikuiset pois ihmiskunnan joukosta ja toisaalta liittää siihen joitain älykkäimpiä eläimiä Esim. norsut ilmeisesti ymmärtävät kuoleman ja simpanssit tuntevat myötätuntoa lauman muita jäseniä kohtaan, molemmat vaativat kykyä abstraktiin ajatteluun. Mulle ei ylipäänsä oikein mene jakeluun miksi ihmisellä on niin perverssi tarve erottaa itsensä muista eläimistä. Onko niin vaikea hyväksyä, että tässä ollaan vaan eläinlaji muiden joukossa? Ihmisyys = apinuus + pari ylimääräistä poimua aivoissa. ;)

Ihmisen lajille tyypillinen erikoispiirre on muita eläimiä suurempi älykkyys ja sen tuoma kyky abstraktiin (abstraktimpaan) ajatteluun, siitä ei liene epäselvyyttä. Sitä pidetään lajille tyypillisenä piirteenä vaikka osa yksilöistä syntyisikin sen suhteen "epäkelpoina", vammaisina. Jos syntyy korvaton jänis, niin se ei tarkoita etteikö jäniksellä lajipiirteenä olisi isot korvat. Tai että korvaton jänis ei olisi jänis, yksinkertaista? Sekin on selviö, että kissa näkee hyvin hämärässä, vaikka kissanpentu on täysin sokea. Sekään ei tarkoita etteikö kissanpentu olisi kissa. Kun puhutaan ihmisestä lajina niin keskitytään sen lajille tyypillisiin piirteisiin eikä saivarrella poikkeusyksilöillä, kun sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Eläimistä osa kykenee varmasti käyttämään abstrakteja käsitteitä, tämän todistaa mm. Koko-gorilla. Tuolta voi lukea jotain hänen/sen viittomataidoista ja ajatuksista: http://www.student.oulu.fi/~mmikkone/Elainpuh_files/Elainpuh.html
Tuo viimeinen lause viestissäsi pitää täysin paikkansa.
 
Tuo eläimet vs. ihmiset on sinänsä kiintoisa esimerkki, itse olen todella eläinrakas, ja jostain syystä sympatisoin eläimiä monasti enemmän kuin ihmisiä, mikä on kuitenkin aika hassua ajatella. Ja itse kuitenkin syön lihaa, mutten silti haluaisi ettei eläimiä tapettaisi. Aika tyhmä tapa ajatella, en pidä asiasta, mutta tuen sitä.

Toisaalta kun luen esim. kansanmurhista, en erityisemmine liikuttunut siitä, toisaalta kuin luin uutisen että Kiinassa lähes kiduttamalla tapettiin kissoja, se jotenkin sai raivon tunteita. Jopa elokuvia katsoessa eläinten kuolema koskettaa enemmän kuin ihmisten. Tätä omaa ajatusmalliani olen usein ihmetellyt, mutten ole keksinyt selitystä sille.

Hienoa etten ole ainoa psykopaatti:D Näitä juttuja on tullut paljon mietittyä ja opiskeltua varsinkin silloin kun vielä uskoin ihmiseen. Eli hommahan kulminoituu lopulta siihen mitä pitää arvokkaampana. Onko äly, kyky empatiaan tai käsittämättömät uskonnot jollain tavoin erityisen arvokasta? Jotain joka nostaa ihmisen eläintä arvokkaammaksi? 99,9% eläimistä ovat varmasti meitä rehdimpää sakkia, vaikka eivät osaa yhtä tehokkaasti luontoa tuhotakaan. On toki ihailtava ihmisen luovuutta ja kykyä luoda esim. taidetta jne. mutta voidaan kysyä mitä yhteistä hyvää (koko palloa ajatellen) sekin on tuonut. Lopputulema on se, että olemme tavallaan älymme vankeja kun joudumme tällaisia edes pohtimaan:D!

Ps. olut puhuu.. löytyihän se ihmisyyden ylivertainen puoli!!:kippis1:
 
Viime aikaisten tapahtumien johdosta sitä miettii väkisinkin mikä vika meissä ihmissä ja ihmiskunnassa on kun maailma on joillekkin vaan liian paha paikka elää. Reilusti alle kolmekymmpinen koulutettu ihminen katsoo parhaammaksi päättä päivänsä. Eläinten keskuudessa ei kai parhaassa iässä olevat yksilöt päätä päiviään...

Tekeekö ihmisen "eläimiä suurempi älykkyys" sen, että elämä tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta? Tieto maailman kaikkeuden laajuudesta ja omasta pienuudusta sen suhteen saa tuntemaan itsensä mitättömäksi? Eläimet tuskin miettivät tätä...

En osaa pukea tätä sanoiksi oikein niin kuin haluaisin, mutta ihmisenä olemisessa on senlaiset varjopuolet joita muilla eläinlajeilla ei ole.
 
Ei ehkä pelkästään älykkyys ole syynä.. Ei ihmisen aivot ole kehittyneet viime aikoina, yhteiskunta vaan on muuttunut. Ihmiset asuvat yksin, mutta ryppäissä, naapurit eivät tunne toisiaan, kuollakin saa kotiinsa eikä kukaan välttämättä huomaa vuosiin. Yhteisöllisyys ei ole samanlaista kuin ennen. Lähisukukaan ei ole enää monille niin läheinen ja tärkeä. Työtä ja rahaa arvostetaan niin korkealle, että se tuntuu joillekin olevan yksilön arvon mittari, joko itsen tai toisen. Meillä täällä pohjoisessa on vielä talven pimeys siedettävänä. Persoonallisuushäiriöitäkin tuntuu olevan entistä enemmän, johtuukohan sekin siitä että vanhemmat ovat jotenkin "yksin" lastensa kanssa, ei tiedetä miten ollaan hyviä vanhempia? Sieltä lapsuuden traumoista ne kait saa alkunsa.. Kyllä täällä on moni asia perseestä.
 
Ihmisen lajille tyypillinen erikoispiirre on muita eläimiä suurempi älykkyys ja sen tuoma kyky abstraktiin (abstraktimpaan) ajatteluun, siitä ei liene epäselvyyttä. Sitä pidetään lajille tyypillisenä piirteenä vaikka osa yksilöistä syntyisikin sen suhteen "epäkelpoina", vammaisina. Jos syntyy korvaton jänis, niin se ei tarkoita etteikö jäniksellä lajipiirteenä olisi isot korvat. Tai että korvaton jänis ei olisi jänis, yksinkertaista? Sekin on selviö, että kissa näkee hyvin hämärässä, vaikka kissanpentu on täysin sokea. Sekään ei tarkoita etteikö kissanpentu olisi kissa. Kun puhutaan ihmisestä lajina niin keskitytään sen lajille tyypillisiin piirteisiin eikä saivarrella poikkeusyksilöillä, kun sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Ihan mielenkiintoista, että arvostelet viestiäni saivarteluksi täsmälleen samoilla argumenteilla, jotka tyrmäsit pari viestiä ylempänä:

Entä uskonnottomat realistit? Ateistit? Toki uskonto on ihmisen erityispiirre, mutta sitä ei voi käyttää erottavana tekijänä, koska muuten se rajaisi ison joukon ihmisiä eläimiksi?

Abstrakti ajattelu on erottavana tekijänä ehkä aavistuksen parempi kuin uskonto, mutta huono sekin. Molemmat ovat lajille tyypillisiä piirteitä, mutta kumpikaan ei yksin erota ihmistä muista eläimistä. On täysin eri asia sanoa, että "abstrakti ajattelu erottaa ihmisen eläimestä" kuin "abstrakti ajattelu on ihmislajille tyypillinen ominaisuus". Näistä ensimmäinen kun tekee abstraktin ajattelun nimenomaan ihmisyyden välttämättömäksi edellytykseksi ja jälkimmäinen ei. Mitään välttämätöntä edellytystä ihmisyydelle tuskin on mahdollista edes määrittää. Ihmisyys muodostuu lukuisista ominaisuuksista, joista tarpeeksi monen on samanaikaisesti riittävässä määrin täytyttävä, jotta voidaan puhua ihmisestä. Mikään noista ominaisuuksista tuskin kuitenkaan sinänsä on välttämätön, ei ainakaan abstrakti ajattelu kuten tuossa jo tuli todistettua. Se, että eri eläinlajeilla (myös ihmisellä) on keskenään eroja, on sinänsä kai aika itsestäänselvää. Ihmisen poikkeuksellinen kyky abstraktiin ajatteluun ei kuitenkaan ole ominaisuutena oikeastaan sen kummempi kuin sinivalaan poikkeuksellinen kyky kasvaa isoksi.

Ps. Tuo käsityksesi lapsista "epäkelpoina" yksilöinä on aika mielenkiintoinen.
 
Ihan mielenkiintoista, että arvostelet viestiäni saivarteluksi täsmälleen samoilla argumenteilla, jotka tyrmäsit pari viestiä ylempänä:

Väittäisin että ateismi on hieman oleellisempi ja liittyy enemmän aiheeseen kuin vammaisuus tai vielä kesken yksilönkehityksen oleva yksilö. Nisäkkäiden alkiot muistuttavat niin paljon toisiaan ettei niistä edes ulkoisesti erota mikä laji on kyseessä.

Ateismi on yleisintä Länsi-Euroopassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Kanadassa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Korkein esitetty arvio (O'Brien & Palmer 1993) "ei-uskonnollisina" itseään pitäville ihmisille on 1,2 miljardia, eli noin 20 % maailman väestöstä.


Abstrakti ajattelu on erottavana tekijänä ehkä aavistuksen parempi kuin uskonto, mutta huono sekin. Molemmat ovat lajille tyypillisiä piirteitä, mutta kumpikaan ei yksin erota ihmistä muista eläimistä. On täysin eri asia sanoa, että "abstrakti ajattelu erottaa ihmisen eläimestä" kuin "abstrakti ajattelu on ihmislajille tyypillinen ominaisuus". Näistä ensimmäinen kun tekee abstraktin ajattelun nimenomaan ihmisyyden välttämättömäksi edellytykseksi ja jälkimmäinen ei. Mitään välttämätöntä edellytystä ihmisyydelle tuskin on mahdollista edes määrittää. Ihmisyys muodostuu lukuisista ominaisuuksista, joista tarpeeksi monen on samanaikaisesti riittävässä määrin täytyttävä, jotta voidaan puhua ihmisestä. Mikään noista ominaisuuksista tuskin kuitenkaan sinänsä on välttämätön, ei ainakaan abstrakti ajattelu kuten tuossa jo tuli todistettua. Se, että eri eläinlajeilla (myös ihmisellä) on keskenään eroja, on sinänsä kai aika itsestäänselvää. Ihmisen poikkeuksellinen kyky abstraktiin ajatteluun ei kuitenkaan ole ominaisuutena oikeastaan sen kummempi kuin sinivalaan poikkeuksellinen kyky kasvaa isoksi.

Voidaan sanoa että kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun erottaa ihmisen muista eläimistä. Ainakaan vielä ei olla muuta todistettu, mielenkiinnolla odotan tuleeko delfiineistä tämän kumoava tutkimus (huutaisin hurraa-huutoja). Isoksi kasvaminen ei ole kyky, mutta kyllä, se on erottava tekijä muista eläimistä sinivaalaan kohdalla. Sinivalaan suhdetta muihin valaisiin voisi näin ollen verrata ihmisen suhdetta muihin kädellisiin. Ei ole ihme että mitään sen enempää jalustalle nostavaa ominaisuutta ihmisessä ei ole, koska olemme kehittyneet aiemmin maapallolla eläneistä eläinlajeista kuten kaikki muutkin nykyään elävät. Geenit vaan erottavat toisistaan. Tarkoitukseni ei ole muuta todistellakaan, ei kuulu ajatusmaailmaani.

Ps. Tuo käsityksesi lapsista "epäkelpoina" yksilöinä on aika mielenkiintoinen.

Miten olet voinut ymmärtää noin? Annoin sekä jänis- että kissaesimerkin, joista toinen käsittelee vammaisuutta ja toinen keskenkasvuista yksilöä.
 
Threadin aloittaja on kuunnellut radiota?

Sivistyshän just on sitä toisten huomioonottamista. Siksi käytöstavat liitetään usein sivistykseen. Joku oppinut ei ole sivistynyt. Se riippuu ihmisen käytöksestä. Eli sivistyksen mittari on toisten huomioonottaminen.
 
Wikissä hieman laajemmin:

Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä, sivistyneisyyttä. Tässä mielessä puhutaan opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä, humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai akateemisesta sivistyksestä, sekä toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä. Jälkimmäiseen saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä” tai viisautena. Sivistyksen sisällöstä on erilaisia käsityksiä. Sana sivistys voi tarkoittaa myös korkeakulttuuria, sivilisaatiota.
 
Voidaan sanoa että kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun erottaa ihmisen muista eläimistä.

Ei todellakaan voida. Tuo lause sisältää väitteen, jonka mukaan kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun riittää sellaisenaan erottamaan ihmisen eläimestä. Eli jos olennolla on tuo kyky, se on ihminen, jos ei, se ei ole ihminen. Tämä taas ei pidä paikkansa koska, kuten jo uskonnon kohdalla aiemmin itse totesit, se rajaa ihmiskunnan piiristä ison osan ihmisistä, mm. kaikki pienet lapset. Sen sijaan voidaan sanoa, että kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun on ihmiselle tyypillinen ja muihin lajeihin nähden poikkeuksellinen lajiominaisuus. Tämä saattaa vaikuttaa saivartelulta, mutta noilla kahdella lauseella on täysin eri merkityssisältö.
 
Ei todellakaan voida. Tuo lause sisältää väitteen, jonka mukaan kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun riittää sellaisenaan erottamaan ihmisen eläimestä. Eli jos olennolla on tuo kyky, se on ihminen, jos ei, se ei ole ihminen. Tämä taas ei pidä paikkansa koska, kuten jo uskonnon kohdalla aiemmin itse totesit, se rajaa ihmiskunnan piiristä ison osan ihmisistä, mm. kaikki pienet lapset. Sen sijaan voidaan sanoa, että kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun on ihmiselle tyypillinen ja muihin lajeihin nähden poikkeuksellinen lajiominaisuus. Tämä saattaa vaikuttaa saivartelulta, mutta noilla kahdella lauseella on täysin eri merkityssisältö.
No sitten me vaan ymmärrämme tuon lauseen eri lailla. Minä ymmärrän termin "erottava tekijä" siten, että jollain lajilla on tuo ominaisuus lajille tyypillisenä piirteenä ja muilla ei. Ja edelleen en pidä lajille tyypillisenä ominaisuutena keskenkasvuiselle (tai vammaiselle) tyypillisesti kuuluvia piirteitä. Ja huom. "..ihmisen muista eläimistä". En nyt puhu tässä yksilötasolla vaan lajitasolla. Mielestäni albiino orava on yhä orava vaikka se onkin valkoinen. Samoin vammainen ihminen on mielestäni ihminen. Vauvakin on ihminen vaikkei se osaa edes puhua.
 
Threadin aloittaja on kuunnellut radiota?

Sivistyshän just on sitä toisten huomioonottamista. Siksi käytöstavat liitetään usein sivistykseen. Joku oppinut ei ole sivistynyt. Se riippuu ihmisen käytöksestä. Eli sivistyksen mittari on toisten huomioonottaminen.

Näin on. Ihmisen sivistyksen näkee siitä miten hän kohtelee muita ihmisiä.
 
No sitten me vaan ymmärrämme tuon lauseen eri lailla. Minä ymmärrän termin "erottava tekijä" siten, että jollain lajilla on tuo ominaisuus lajille tyypillisenä piirteenä ja muilla ei.

Tämä menee jo enemmän kielikurssin puolelle, mutta termin "erottava tekijä" merkitys riippuu asiayhteydestä eli siitä lauseesta ympärillä. Se voi viitata tyypilliseen ominaisuuteen tai sisältää yksilötason väittämän. Sen sijaan lause "kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun erottaa ihmisen muista eläimistä" sisältää täysin yksiselitteisen väittämän ja jotta lause olisi pätevä, tuon väittämän pitäisi päteä jokaisen yksilön kohdalla. Itse asiasta tässä varmaan ollaan samoilla linjoilla, mutta mielestäni se miten kantasi ilmaiset, muuttaa sen merkityssisällön täysin toiseksi.
 
Ei mielestäni pitäisi päteä jokaisen yksilön kohdalla, mutta ei se mitään jos olet tuota mieltä..:rolleyes:

Sanotaan sitten kielellisen selvyyden vuoksi näin:
"Kyky monimutkaiseen abstraktiin ajatteluun erottaa ihmisen lajina muista eläinlajeista." Käsitin kyllä ihmisen lajina ilman että sitä oli erikseen mainittu lajiksi.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom