Keskustelua sivistyksestä ja ihmisyydestä.

[wasted]

Eli ajattelin perustaa tällaisen thredin jossa voitaisiin keskustella sivistyksestä, sivistymättömyydestä, ihmisyydestä, siitä mihin suuntaan ihmisyys, koko yhteiskunta ja sen rakenne tulee menemään tulevaisuudessa. Eli aika laajaa ja syvällistä keskustelua. Itseäni ainakin kiinnostaisi keskustella ja kuulla muiden mietteitä asiasta. Seuraavassa jotain ajatuksia mitä itselle aiheesta tuli.

Miksi jotain asiaa pidetään sivistyneempänä tai humaanimpana kuin jotain toista asiaa tai tapaa? Mihin suuntaan ihmisten sivistys tulee kehittymään tulevaisuudessa? Tappaminen ei ole suurimman osan mielestä oikein, miksi? Miksi jotkut pitävät ihmisen henkeä koiran henkeä tärkeämpänä?

 

[Caminante]

Hieno aihe!

Ihmisyys. Mitä se on? Se on laaja-alainen käsite, jopa vaikea ymmärrettäväksi, vaikka se asuu ja elää meissä kaikissa. Päivittäiset valintamme, tekomme ja reagointimme ympäröivään maailmaan.

Toivon sydämeni pohjasta, että ihmisten sivistys tulee etenemään henkisen hyvinvoinnin ehdoilla.

Liian moni elää tällä hetkellä materialististen himojen ja tavoitteiden ehdoilla. Onko siinä elossa tilaa ihmisyydelle, saati sivistykselle?

Tappamisesta en osaa sanoa mitään, sillä en ole sitä kokeillut. Toki on selvää, että tappaminen on tekona, ajatuksena ja ratkaisuna jotain kuvottavan ja oksettavan välimaastossa.

Älkäämme siis tappako ja muistetaan se ihmisyys arkipäivämme erilaisissa ratkaisuissamme.

Niin hyvä tulee.

 

[j-ussi]

Tappaminen on syvä osa ihmisyyttä. Tappamisen taito on pitkälti mahdollistanut ihmislajin kehityksen näin pitkälle.

(Kaipa nuijalla jonkun kuoliaaksi hakkaaminen on sivistymätöntä, mutta onko se pahempi kuin vaijerilla kuristaminen?)



P.S. Sigusta huolimatta en ole tappamisen kannalla (selvinpäin).
Sillä lauseella on oma tarinansa eikä suoraan edusta kantaani vittuilijoihin.

 

[Kuki]

Minun mielestäni on tärkeämpää, että ihmisellä on sydämen sivistystä, kuin että hän on korkeasti koulutettu=sivistynyt. Nämä eivät toki poissulje toisiaan.

Tappaminen on osa ihmisluonnetta, se tuskin muuttuu miksikään. Mun mielestäni tappaminen on väärin, koska ihmishenki on ainutkertainen. Eläimien tappamiseen en osaa muuten ottaa kantaa, kuin että en näe metsästyksen olevan väärin, jos tavoitteena on riistan syöminen. Huvikseen ammuskelu on pylleröstä. Mutta mielipidekysymyksiähän nämä on...

 

[Vanhanen]

Eläimiä ja ihmisiä on tapettu kautta historian ajan. Miksi nykyään jotkut sitten vastustavat eläinten tappamista? Suurin osa ihmisistä syö viikottain eläinten lihaa, koska se on tärkeä osa ravintoa.

Ma en ymmarta.

PS. On kyllä yksi mielenkiintoisin aihe foorumeilla, toivon, että aihe saa lisää jatkoa

Kukilla ihan mielenkiintoinen viesti.

Kenellään ei ole oikeutta päättää kenet (tai minkä) saa tappaa ja ketä ei. Jos jotain oravia alkaa olla asuinalueilla ihan haitaksi asti, onhan niiden tappaminen silloin hyväksyttävää mielestäni.

Kyllä ihmishenki ja ihmisten turvallisuus menee omasta mielestäni eläinten edelle, kunhan ei eläinten henkiä huvikseen riistä. Siinä sitten ei ole mitään järkeä. Tässä taas tullaan siihen, että kuka päättää mitä saa tappaa ja mitä ei..

 

[VBP]

Tätä on tullu viime aikoina mietittyä ja vatvottua.

Yhteiskuntaopin tunnilla heitin semmosen kommentin ilmoille, kun opettaja taas normaaliin tapaansa paasas, että ihmisiä vierotetaan kuolemisesta: kuolemaa ei saa nähdä missään, jos et ole koulutettu siihen (oli siis kyse työturvallisuudesta ja teurastamosta)

Toinen sivistyksestä viimeaikoina miettimäni asia on, että milloin se loppuu? Kaikella luonnossa on oma kiertonsa: jääkaudet ja lämpimät kaudet etenevät tasaisella syklillä, eliöyhdyskuntia kuolee sukupuuttoon aina silloin tällöin, jopa avaruus kaareutuu (mietittiin kaverin kanssa vähä tuota suhteellisuusteoriaa hieman syvemmin, ja muita avaruuden mysteerejä. Tuli suhtkoht laajoja käsitteitä, ei meinannu ajattelu venyä tarpeeksi) Ja tulin siihen tulokseen, että sivilisaatio loppuu jossain vaiheessa, mutta milloin ja kuinka kehittyneenä? Sivistys? Mitä se on? Tietoa? sen käyttöä? Taitoa?

Ihmisyys kuten se käsitetään nykyään, on minun mielestäni pitkälle vietyä ja rakennettua yhteiskunnallisuutta, jossa jokainen tippuu omaan lokeroonsa, ja on tukemassa ja rakentamassa yhteiskuntaa, ja eläimellinen puoli jää jotenkin varjoon. Tätä eläimellisyyttä jotenkin pelätään ja siitä tehdään kammoksuttava mielikuva, mutta silti sitä rodunsisäistä tappamista tapahtuu kokoajan: sodat ja muu väkivalta.

Mitä helv... Tulipa outo viesti

Edit: Tulin myös jossain vaiheessa siihen tulokseen, että Yhdysvallat romahtaa sadan vuoden sisällä:D Ei mitään kaaosteoriaa, mutta mietin muinaisten suurvaltojen elinkaarta, ja vertasin sitä mielessäni USA:n historiaan

 

[Uwish]

Toisten tappamiselle on ihan looginen biologinen selitys, samoin kuin "omien" suojelulle. Ei tarvitse kuin miettiä mitä niissä luontodokumenteissa taas kerrottiinkaan.

Simpanssilaumathan käyvät myös sotia keskenään (elinalueesta -> ruoasta -> selviytymisestä). Omassa laumassa on sukulaisia, eli samoja geenejä kantavia yksilöitä. Susilaumassakin sisarusten pentuja hoidetaan, asiahan on melkein sama kuin olisivat omia, geneettisesti ajateltuna.

Yhteiskunta on muuttunut aika rajusti. Nykyäänhän kaduilla joutuu ohittamaan jatkuvasti täysin vieraita, ja vieläpä ei-sukulaisia, huomioimatta lainkaan! Tällainen yhteiskuntarakenne on mahdollistanut väestönkasvun ja se taas on antanut paremmat edellytykset taistella elintilasta vieraita kansoja vastaan. On opittu käsite "omista" käsittämään laajempaa joukkoa ihmisiä kuin omia sukulaisia. Suomalaiset ovat toisilleen "omia", eurooppalaiset ovat eurooppalaisille "enemmän omia" kuin aasialaiset, jne. Oma kulttuuri ja omiksi koetut tavat vahvistavat identiteettiä, ja toisaalta erottavat toisista, erilaisista, kulttuureista. Jotta yhteiskunta toimisi, on oltava sellaisia arvoja, kuten toisen elämän kunnioittaminen. "Älä tapa". Ettei täällä oltaisi naapureiden kanssa puukkohippaa kun joku veti yöllä vessan..

Ihmiselle toisen ihmisen henki on luonnollisesti arvokkaampi kuin kokonaan toisen eläinlajin. Ihminen haluaa kaiken lisäksi puhua muista eläimistä eläiminä, itsestään ihmisenä, erottaen ihmiset eläimistä. (Naurettavaa, IMO, ihminenkin on vain yksi eläin.) Kun ihminen erottaa itsensä eläimistä, se myös luokittelee lajille tyypillisiä piirteitä, kuten älykkyys, kyky leikkiä, oppivaisuus, kyky rakentaa työkaluja, taide.. Moni, ja nykyään kun tieto lisääntyy, yhä useampi noista piirteistä voidaan liittää myös muihin eläinlajeihin. Onkohan taidekaan enää pelkkä ihmisten juttu? Ihminen arvottaakin esim. simpanssin elämän arvokkaammaksi kuin koiran ehkä juuri noihin ihmiselle tyypillisiin ominaisuuksiin perustuen. Ja loppujen lopuksi, simpanssi sattuu vieläpä olemaan ihmiselle lähisukua, eli kantaa pitkälti samoja geenejä (ja siitä tietysti johtuu myös nuo yhdistävät piirteet). Ja sitten taas koirassa on enemmän inhimillisiä ominaisuuksia kuin kastemadossa, jne..

 

[wasted]

Tuo eläimet vs. ihmiset on sinänsä kiintoisa esimerkki, itse olen todella eläinrakas, ja jostain syystä sympatisoin eläimiä monasti enemmän kuin ihmisiä, mikä on kuitenkin aika hassua ajatella. Ja itse kuitenkin syön lihaa, mutten silti haluaisi ettei eläimiä tapettaisi. Aika tyhmä tapa ajatella, en pidä asiasta, mutta tuen sitä.

Toisaalta kun luen esim. kansanmurhista, en erityisemmine liikuttunut siitä, toisaalta kuin luin uutisen että Kiinassa lähes kiduttamalla tapettiin kissoja, se jotenkin sai raivon tunteita. Jopa elokuvia katsoessa eläinten kuolema koskettaa enemmän kuin ihmisten. Tätä omaa ajatusmalliani olen usein ihmetellyt, mutten ole keksinyt selitystä sille.

 

[Deleted member 44249]

wasted: noku ne on nii söpöi... ;) :D

 

[Uwish]

Eläin koetaan viattomaksi (krist. synnittömäksi) samoin kuin lapset. Eläimillä, varsinkin lemmikeiksi jalostetuilla, on vielä saatu korostumaan pentumaiset piirteet, jotka ovat nisäkkäiden (ja täten myös ihmisen) pennuille tyypillisiä, kuten pyöreä otsa, isot pyöreät silmät, pieni koko..:

Kyllähän tuollainen herättää hoivaviettiä, varsinkin pentuna, myönnän itsekin.:D

Oma metsästys-, reki- tms. koira on ollut myös hyödyllisempi kuin moni naapurikansan ihminen.

 

[Kuki]

wasted, mulla taas on jostain syystä päinvastainen ajatusmaailma, jota en muista olleen ennen omien lasten syntymistä. Eli olen aina ollut eläinrakas ja koulussakin pitänyt esitelmiä eläinkokeita tms vastaan.
Kuitenkin muutaman vuoden sisällä olen huomannut, että nuo eläimiin kohdistuneet raakuudet eivät oikein herätä suuria tunteita, kun taas ihmisiin ja etenkin nuoriin ja lapsiin kohdistuneet saavat aivan älyttömiä tunnemyrskyjä aikaan.. Tiedä sitten mistä johtuu..

Vielä tuosta eläinten tappamisesta, niin mulle riistan syöminen on lapsesta asti ollut niin jokapäiväistä, että sitä ei jotenkin edes ole ajatellut. En mä jotenkin jaksa kohkata edes turkisten käyttöä vastaan tms, jotenkin vaan tuntuu, että niin kauan kun maailmassa on kärsiviä lapsia, en jaksa jonkun kanan tai ketun elinoloista perustaa. Mutta onneksi on niitäkin ihmisiä, jotka jaksavat!!

 

[wasted]

Hieno aihe!

Ihmisyys. Mitä se on? Se on laaja-alainen käsite, jopa vaikea ymmärrettäväksi, vaikka se asuu ja elää meissä kaikissa. Päivittäiset valintamme, tekomme ja reagointimme ympäröivään maailmaan.

Toivon sydämeni pohjasta, että ihmisten sivistys tulee etenemään henkisen hyvinvoinnin ehdoilla.

Liian moni elää tällä hetkellä materialististen himojen ja tavoitteiden ehdoilla. Onko siinä elossa tilaa ihmisyydelle, saati sivistykselle?

Tämäkin on erittäin mielenkiintoista. Nykyinen kulutusyhteiskunta ja materiakeskeinen elämä on kuitenkin suht uutta, vaikka tietenkin rikkaus ja vaikutusvalta on kautta aikain ollut yksi ihmisen tavoitteista elämässä. Mihin suuntaan yhteiskunta kehittyy, kun luonnon köyhtyminen, köyhien maiden rikastuminen ja väestön hillitön kasvu pakottavat varmasti tapojen muutokseen. Ja siis onhan ihmisten ajatusmaailmat ja tavat muuttuneet kokoajan aikojen saatossa.

Tabermaan heitti tästä ajatuksen että tulevaisuudessa ihmissuhteet ja lähimmäisenrakkaus voisi olla hallitsevana osana yhteiskuntaa, tästä voi kyllä olla montaa mieltä. Toisaalta sivistys, tai mitä kehittyneimmissä maissa pidetään sivistyksenä ja humaanina, on vuosituhansien saatossa muuttunut periaatteessa ihmisläheisempään suuntaan ja nykyään toiselle ihmiselle ei paljoa saa tehdä, edes suullisesti loukata, ja rangaistukset ja mielipiteet niistä pehmenevät kokoajan.

 

[ilkka2]

Materialistinen maailmankatsomus on siitä hauska, että sen täytyy romuttua, kun ihminen vanhenee.

Tai siis en usko, että kukaan haluaisi olla mieluummin vanha, tyhmä, sairas, ruma ja rikas kuin nuori, kaunis, terve, älykäs ja köyhä. Jos maailmankatsomus on puhtaasti materialistinen, niin omien ominaisuuksien ei pitäisi vaikuttaa. En usko, että tällaisia ihmisiä on kovin paljon.

Materian arvostus perustuu lähinnä siihen, että se korostaa niitä omia hyviä ominaisuuksia, jotka vanhetessa sitten menettää.

 

[wasted]

wasted, mulla taas on jostain syystä päinvastainen ajatusmaailma...

Mulla taasen on tämä ajatusmaailma muokkautunut vasta tässä parin kolmen vuoden aikana, siis enne en erityisemmin välittänyt eläimistä, vaikka ne kiinnostivatkin kovasti. Toisaalta voihan olla että omat lapset muuttavat ajatuksia, jos niitä joskus tulee tehtyä.

 

[VBP]

Tuo eläimet vs. ihmiset on sinänsä kiintoisa esimerkki, itse olen todella eläinrakas, ja jostain syystä sympatisoin eläimiä monasti enemmän kuin ihmisiä, mikä on kuitenkin aika hassua ajatella. Ja itse kuitenkin syön lihaa, mutten silti haluaisi ettei eläimiä tapettaisi. Aika tyhmä tapa ajatella, en pidä asiasta, mutta tuen sitä.

Toisaalta kun luen esim. kansanmurhista, en erityisemmine liikuttunut siitä, toisaalta kuin luin uutisen että Kiinassa lähes kiduttamalla tapettiin kissoja, se jotenkin sai raivon tunteita. Jopa elokuvia katsoessa eläinten kuolema koskettaa enemmän kuin ihmisten. Tätä omaa ajatusmalliani olen usein ihmetellyt, mutten ole keksinyt selitystä sille.

Tervetuloa kerhoon.. Olen itsekin kummastellut samaa piirrettä ajatuksissani

 

[Chunky Monkey]

Taitaa mennä reippaasti ohi aiheen, mutta menköön nyt tämän kerran...

Äsken putkahti kuitenkin mieleeni nenän kaivaminen ja siitä seuraava rään syöminen, kun huomasin tämän keskusteluketjun, en tosin tiedä miksi! :D Voisiko se olla jokin vanha "jäänne" meidän esi-isiltämme, eli apinoilta? Kun tarkemmin ajattelee, niin tuntuuhan se järkevältä päätelmältä, onhan lajimme kuitenkin kehittynyt evoluution seurauksena...

 

[Sukulaku]

Taitaa mennä reippaasti ohi aiheen, mutta menköön nyt tämän kerran...

Äsken putkahti kuitenkin mieleeni nenän kaivaminen ja siitä seuraava rään syöminen, kun huomasin tämän keskusteluketjun, en tosin tiedä miksi! :D Voisiko se olla jokin vanha "jäänne" meidän esi-isiltämme, eli apinoilta? Kun tarkemmin ajattelee, niin tuntuuhan se järkevältä päätelmältä, onhan lajimme kuitenkin kehittynyt evoluution seurauksena...

Siis mietit onko räänsyönnillä joku tarkoitus?
Samalla tavalla sakki runkkaa, imee peukkua, pureskelee kynsiään ja haistelee sormiaan.

 

[Sininenporkkana]

Tappaminen ja kuoleminen on luontoon kuuluva asia. Eläimet ihminen mukaanlukien tappaa lajitovereitaan tai vieraita lajeja eri syistä. Jotkut syyt ovat "hyväksyttäviä" ja jotkut eivät. En niihin nyt paneudu sen enempää.

Ihmisyys ja ihmiskunnan tulevaisuus (länsimaisesta näkökulmasta) on menossa arvaamattomaan suuntaan. Viime vuosina on yksilöllisyys tullut enemmän ja enemmän haluttavaksi ja erottavaksi tekijäksi. Mikä yhteisöllisessä elämässä ei välttämättä ole niin hyvä asia. Koska ihmiset ovat viimeisen parinsadan vuoden aikana pakkautuneet enenevissä määrin kaupunkeihin, pitäisi yhteisöllisyyden ja kollektiivisuuden olla vahvemmin esillä. Ihmiset tarvitsevat yhteisöjä mihin kuulua, ja tuntuu siltä että hyvin monilla on hakusessa mihin kuuluvat. Tämä helposti luo ongelmia, kun ei kuuluta oikeastaan mihinkään. Mistä mielenterveys ongelmat johtuvat? Olisiko syynä masennus joka johtuu yksinäisyydestä ja mihinkään kuulumattomuudesta. Mitä haluamme elämältä jos emme kuulu mihinkään? Facebook ja monet muut foorumit jne. ovat hyvä esimerkki siitä että halutaan kuulua johonkin. Nämä palvelut ovat ehkä huomaamattamme hyvin terapeuttisia monille meistä. Meidän pitäisi keskittyä enemmän yhteiseen hyvään, unohtamatta kuitenkaan yksilöä, ettei käy niinkuin sosialistisissa maissa jossa kaikki tehdään puolueen edun takia tai hyväksi. Me henki on hyvin tärkeä mikä tuntuu välillä unohtuvan.

Miksi haluamme ja tarvitsemme materiaalia enemmän kuin läheisiämme? Miksi oma etu on niin hirveän tärkeä asia? Miksi tulevaisuuteen sijoittuvissa elokuvissa ihmisten teknologinen kehitys on huippua, mutta henkinen kehitys on jäänyt nykyiselle tasolle?

 

[Willcox]

Syntyminen ja kuoleminen ovat elämän kiertokulkuun kuuluvia osia...
Nämä kaksi asiaa on jo hyväksytty ihmisen elämään, mutta suurimmalle osalle, se yht'äkkinen loppu onkin vähän liian kova pala.

Myötäillen Sinisenporkkanan Sokraattista menetelmää:

Olisiko uskontoja, jos kukaan ei pelkäisi loppua?
Kuinka monta ihmistä olisi säästynyt, jos kaikki uskoisivat samaan "Jumalaan"?
Onko ihmisyys sitä, että pystyy antamaan itsensä tuntemattomalle voimalle?

Jotenkin itselleni on tullut ajatuksia, joissa uskonto on se erittelevä tekijä; meidän ja eläimien välillä. Kyky uskoa siihen, joka ei oikeasti ole olemassa.

Ja kyllä, olen humalassa ja mietin tätä asiaa silti...
Oman lapsen kasvattaminen tässä maailmassa pelottaa...

Luonnon kiertokulku noudattaa samaa kaavaa; tapa heikompi, syödäksesi.
Ihmiset ovat ohittaneet tämät vaiheen jo kauan aikaa sitten.

Päästen luonnon sanelemien sääntöjen jälkeen siihen, että tappaminen pelkkien uskomuksien takia on hyväksyttävää.

Eläimet eivät tietääksemme usko "jumaliin".
Eläimet eivät tietääksemme tapa samaa rotua olevia eläimiä "jumalan" takia. Vaan ruuaksi.

Eläimet elävät ja kuolevat. Ja niin tulee aina tapahtumaan.
Mitä tekevät ihmiset?
Ihmiset määrittävät säännöt, joiden sisällä voit elää ikuisesti.
Näitä sääntöjä voidaan tulkita vapaasti, sopimaan kuhunkin sen hetkiseen ongelmaan.

Oma mielipiteeni mukaan uskonnot ja uskomukset ovat suurimpia uhkatekijöitä tällä planeetalla.
Ihmisiä on tapettu tällä planeetalla "jumalan" nimeen enemmän kuin millään muulla tavalla."

Haluatko kasvattaa lapsen, joka olisi homo tai lesbo?
Entä jos vaaleat hiukset olisivatkin se seuraava "saatanan merkki"?
Materialismi ei ole suurin uhka... Vaan "oppineet" jotka määräävät uskonnon tämän hetkisen suunnan.

kyllä... olen humalassa...

 

[Hard Justice]

Edit: Tulin myös jossain vaiheessa siihen tulokseen, että Yhdysvallat romahtaa sadan vuoden sisällä:D Ei mitään kaaosteoriaa, mutta mietin muinaisten suurvaltojen elinkaarta, ja vertasin sitä mielessäni USA:n historiaan

Tuon laskuopin mukaan Euroonan sivistyksen pitäisi kuihtua ennen Amerikan sivistystä. Tosin kun katsoo Euroopan hidasta "itsemurhaa" islamin edessä, ei se tunnu mitenkään ihmeelliseltä.