Kenellä tylsin työ...
- Keskustelun aloittaja Minä Itse
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
df_tomi
Banned
- Liittynyt
- 7.11.2012
- Viestejä
- 34
Mahtava ketju, kiitos vain kaikille työn sankareille, jotka ovat tähän kirjoittaneet! Ehkä omat kokemukseni eivät loppujen lopuksi olekaan niin perseestä, kun vertaa noihin aivan järkyttävän tylsiin hommiin, joita jotkut ovat joutuneet tekemään pitkään.
Oma työurani alkoi mansikkamaalta Turun lähistöltä 2000-luvun alussa. Voin sanoa, että homma oli aivan perseestä alusta loppuun. Palkkaus oli sen mukaan, että kuinka paljon jaksoit poimia. Tuntimäärärajoituksia tai muitakaan aikarajoja ei tainnut olla. Ihan kivaa tämä oli ekan päivän, mutta sitten kun huomasi, että eihän tästä paskasta mitään saa ellei täällä vietä koko hemmetin kesää kyykyssä/kontallaan pellolla kohtisuorassa auringonpaisteessa kellon ympäri 7 päivää viikossa.
Aasialaiset poimijat usein nappasivat oman ruodun lihavimmat mansikat saman tien ja sitten härskisti jatkoivat oman ruodon poimimista niin kuin ei mitään. Kaukana monen sadan metrin päässä huomaat vain tämän tapahtuvan sata kertaa, mutta mitään et voi tehdä, kun ääni ei niin kauas riitä eikä siinä sitten kerkeä/kannata luuvitostakaan mennä näyttämään.
Bonuksena tuli vielä mahtavat puremat pellolla olevista ampiaisista, paarmoista yms. pistiäisistä. Kerrankin joku ötökkä puri käsivarteen ja haba turposti mukavan kosketusaraksi muutamaksi päiväksi ja oli vielä helakanpunainen. Nice. Sit kävi vielä niin, että toisinaan mansikanvarpujen joukossa oli nokkosta ja ohdaketta; maniskoita taas on vaikea poimia paksut suojakäsineet kädessä. Pisteenä iin päälle matkaa oli semmoset 7km suuntaansa ja puolet matkasta tosi paskassa kunnossa olevaa hiekkatietä. Eikä tuolloin mitään ajokortteja tai autoja vielä ollut, että fillarilla vaan. No, enpä kauaa jaksanut tuota hommaa tehdä, oisinkohan 50kg poiminu ja sitten sanoin adios.
Seuraavana kesänä olin jo täysi-ikäinen ja pääsin Postin varhaisjakeluun eli lehdenjakoa aamuyön tunteina. Homma oli kesällä aivan loistava, jos oli hyvät piirit, joissa oli mitoitettu paljon työaikaa + valoisat yöt, pimeyttä oli ehkä ekat 20-30min. Lehtien määrä ei vaikuttanut palkkaan silloin. Homma toimii ehkä tuollaisena urakkana vieläkin eli mitä nopeammin jaat, niin sitä nopeammin himaan, palkka ei siitä muutu, se on vakio riippuen piiriin lasketusta aikamäärästä.
Kesätyönä tämä oli hyvä homma ja kotona asuvalle 18-v. lukiolaiselle rahamääräkin oli tosi jees. Jatkoin tätä hommaa kuitenkin ihan kokoaikaisena ja voin sanoo, että kyllä alko rassata! Jatkuva yötyö (työaika n. 1.30-6.00), kuuden päivän työviikko sekä talvikelit ja jatkuva pimeys vie kyllä virrat useimmilta ainakin jos fillarilla vetää, kuten itse tein silloin. Pidemmän päälle tuli myös rytmihäiriöitä, ruoansulatusvaivoja sekä mahtavia päänsärkyjä tuosta hommasta yörytmin takia ja niinpä päätin lopettaa sen ja saada jonkin päivätyön. Olen kyllä hyvä valvomaan ja nukkumaan päiväsaikaan, ei siinä mitään, mutta toi ei vaan sopinut pitkässä juoksussa.
En tiedä oliko jakohomma itsessään niin tylsää, jos piirit vaihtuivat välillä, ok, silloin se oli, kun jaat vuodesta toiseen samaa reittiä, samat rappukäytävät, postiluukut ja omakotitalot viikosta ja vuodesta toiseen, huoh. Rupee kyllä puuduttamaan nopeasti! Ja aina sinne kolmanteen tai neljänteen kerrokseen menee aina se yksi lehti, muistakaa tämä ts. sinne on mukava kiivetä portaat aina sen yhden hikisen tilaajan takia. Tällaisia rappuja oli itsellänikin se 40kpl per yö + hissillisiä parisenkymmentä. Välillä alkoi laskea, että noniin, vielä 56 rappua jäljellä, enää 55 rappua jäljellä. Tiesin sellaisia asioita, kuten kuinka monta askelmaa on missäkin taloyhtiössä, kuinka monta askelmaa on kierreportaissa, kuinka monta taas suorissa portaissa ja mikä on tietyn rapun askelman korkeus; tämä kertoo siitä, että alkoi mittari tulla täyteen.
Hyviä puolia tuossa oli se, että jouluisin monet kestotilaajat, jotka ovat vuosia asuneet samassa paikassa antoivat joululahjoja, rahaa, suklaata, kahvia, sukkia, pyyhkeitä yms., mitä nyt muistan. Paketti oli siinä postiluukussa odottamassa. Turun yössä tapasi myös mitä ihmeellisimpiä tyyppejä, varsinkin viikonloppuisin, arkisin oli yleensä hiljaisempaa. Toki tuli uhkatilanteitakin (harvoin), mutta sitten vaan kiersi kaukaa ja jakoi myöhemmin tällaiset paikat, kun porukka oli hajaantunut. Jos yksin tykkää olla ilman työkavereita, niin tässä hyvä homma, eipä ole pomoa tai esimiehiä pahemmin näkynyt tuolla valvomassa, että kuka ne lehdet jakaa, kuhan joku jakaa kuuteen mennessä oikeaan osoitteeseen, oiskohan kerran käyneet tsekkailemassa noiden vuosien aikana, ku tuli toi kypärälaki tai joku semmonen
Myöhemmin olin raskaassa varastotyössä rauta- ja rakennustarvikemyynnin alalla. Porukka oli välillä hyvä, välillä vähemmän hyvä, riippuen ihan toimipisteestä ja sijaisista ja keski-ikäisten äijien madaltuneista testotasoista. Hyviä puolia oli, että homma oli päivätyö! Toisekseen ei pahemmin kytätty, että mitä teet tai miten, kuhan nyt jotenkin saat hommat hoidettua, kerättyä oikeat kamat asiakkaille ilman pahoja, toistuvia virheitä ja tulet selvänä töihin sovittuna aikana & päivänä.
Huonot puolet oli jatkuva raskaiden tavaroiden kantaminen paikasta A paikkaan B, sitä tämä työ oli lähes pelkästään ilman älyllisiä haasteita tai ongelmanratkontaa. Hmm… pitkään tuli tuossakin oltua opiskelijana. Mut muuttomiehenä olo vasta kamalaa oli, että siinä suhteessa kyl tuo varastotyö oli paljon parempi rasti, siinä sai sentään ajaa myös isoilla koneilla, voi jutella asiakkaiden ja työkavereiden kanssa, kun taas muuttomiehen homma oli PELKÄSTÄÄN sitä vitun kantamista kympin tuntipalkalla. Sitä en voi kyl kenellekään suositella.
Nyt on onneks jo tutkinnot ja systeemit, niin ei tarvii noita hanttihommia toivon mukaan enää koskaan tehdä ;)
Oma työurani alkoi mansikkamaalta Turun lähistöltä 2000-luvun alussa. Voin sanoa, että homma oli aivan perseestä alusta loppuun. Palkkaus oli sen mukaan, että kuinka paljon jaksoit poimia. Tuntimäärärajoituksia tai muitakaan aikarajoja ei tainnut olla. Ihan kivaa tämä oli ekan päivän, mutta sitten kun huomasi, että eihän tästä paskasta mitään saa ellei täällä vietä koko hemmetin kesää kyykyssä/kontallaan pellolla kohtisuorassa auringonpaisteessa kellon ympäri 7 päivää viikossa.
Aasialaiset poimijat usein nappasivat oman ruodun lihavimmat mansikat saman tien ja sitten härskisti jatkoivat oman ruodon poimimista niin kuin ei mitään. Kaukana monen sadan metrin päässä huomaat vain tämän tapahtuvan sata kertaa, mutta mitään et voi tehdä, kun ääni ei niin kauas riitä eikä siinä sitten kerkeä/kannata luuvitostakaan mennä näyttämään.
Bonuksena tuli vielä mahtavat puremat pellolla olevista ampiaisista, paarmoista yms. pistiäisistä. Kerrankin joku ötökkä puri käsivarteen ja haba turposti mukavan kosketusaraksi muutamaksi päiväksi ja oli vielä helakanpunainen. Nice. Sit kävi vielä niin, että toisinaan mansikanvarpujen joukossa oli nokkosta ja ohdaketta; maniskoita taas on vaikea poimia paksut suojakäsineet kädessä. Pisteenä iin päälle matkaa oli semmoset 7km suuntaansa ja puolet matkasta tosi paskassa kunnossa olevaa hiekkatietä. Eikä tuolloin mitään ajokortteja tai autoja vielä ollut, että fillarilla vaan. No, enpä kauaa jaksanut tuota hommaa tehdä, oisinkohan 50kg poiminu ja sitten sanoin adios.
Seuraavana kesänä olin jo täysi-ikäinen ja pääsin Postin varhaisjakeluun eli lehdenjakoa aamuyön tunteina. Homma oli kesällä aivan loistava, jos oli hyvät piirit, joissa oli mitoitettu paljon työaikaa + valoisat yöt, pimeyttä oli ehkä ekat 20-30min. Lehtien määrä ei vaikuttanut palkkaan silloin. Homma toimii ehkä tuollaisena urakkana vieläkin eli mitä nopeammin jaat, niin sitä nopeammin himaan, palkka ei siitä muutu, se on vakio riippuen piiriin lasketusta aikamäärästä.
Kesätyönä tämä oli hyvä homma ja kotona asuvalle 18-v. lukiolaiselle rahamääräkin oli tosi jees. Jatkoin tätä hommaa kuitenkin ihan kokoaikaisena ja voin sanoo, että kyllä alko rassata! Jatkuva yötyö (työaika n. 1.30-6.00), kuuden päivän työviikko sekä talvikelit ja jatkuva pimeys vie kyllä virrat useimmilta ainakin jos fillarilla vetää, kuten itse tein silloin. Pidemmän päälle tuli myös rytmihäiriöitä, ruoansulatusvaivoja sekä mahtavia päänsärkyjä tuosta hommasta yörytmin takia ja niinpä päätin lopettaa sen ja saada jonkin päivätyön. Olen kyllä hyvä valvomaan ja nukkumaan päiväsaikaan, ei siinä mitään, mutta toi ei vaan sopinut pitkässä juoksussa.
En tiedä oliko jakohomma itsessään niin tylsää, jos piirit vaihtuivat välillä, ok, silloin se oli, kun jaat vuodesta toiseen samaa reittiä, samat rappukäytävät, postiluukut ja omakotitalot viikosta ja vuodesta toiseen, huoh. Rupee kyllä puuduttamaan nopeasti! Ja aina sinne kolmanteen tai neljänteen kerrokseen menee aina se yksi lehti, muistakaa tämä ts. sinne on mukava kiivetä portaat aina sen yhden hikisen tilaajan takia. Tällaisia rappuja oli itsellänikin se 40kpl per yö + hissillisiä parisenkymmentä. Välillä alkoi laskea, että noniin, vielä 56 rappua jäljellä, enää 55 rappua jäljellä. Tiesin sellaisia asioita, kuten kuinka monta askelmaa on missäkin taloyhtiössä, kuinka monta askelmaa on kierreportaissa, kuinka monta taas suorissa portaissa ja mikä on tietyn rapun askelman korkeus; tämä kertoo siitä, että alkoi mittari tulla täyteen.
Hyviä puolia tuossa oli se, että jouluisin monet kestotilaajat, jotka ovat vuosia asuneet samassa paikassa antoivat joululahjoja, rahaa, suklaata, kahvia, sukkia, pyyhkeitä yms., mitä nyt muistan. Paketti oli siinä postiluukussa odottamassa. Turun yössä tapasi myös mitä ihmeellisimpiä tyyppejä, varsinkin viikonloppuisin, arkisin oli yleensä hiljaisempaa. Toki tuli uhkatilanteitakin (harvoin), mutta sitten vaan kiersi kaukaa ja jakoi myöhemmin tällaiset paikat, kun porukka oli hajaantunut. Jos yksin tykkää olla ilman työkavereita, niin tässä hyvä homma, eipä ole pomoa tai esimiehiä pahemmin näkynyt tuolla valvomassa, että kuka ne lehdet jakaa, kuhan joku jakaa kuuteen mennessä oikeaan osoitteeseen, oiskohan kerran käyneet tsekkailemassa noiden vuosien aikana, ku tuli toi kypärälaki tai joku semmonen
Myöhemmin olin raskaassa varastotyössä rauta- ja rakennustarvikemyynnin alalla. Porukka oli välillä hyvä, välillä vähemmän hyvä, riippuen ihan toimipisteestä ja sijaisista ja keski-ikäisten äijien madaltuneista testotasoista. Hyviä puolia oli, että homma oli päivätyö! Toisekseen ei pahemmin kytätty, että mitä teet tai miten, kuhan nyt jotenkin saat hommat hoidettua, kerättyä oikeat kamat asiakkaille ilman pahoja, toistuvia virheitä ja tulet selvänä töihin sovittuna aikana & päivänä.
Huonot puolet oli jatkuva raskaiden tavaroiden kantaminen paikasta A paikkaan B, sitä tämä työ oli lähes pelkästään ilman älyllisiä haasteita tai ongelmanratkontaa. Hmm… pitkään tuli tuossakin oltua opiskelijana. Mut muuttomiehenä olo vasta kamalaa oli, että siinä suhteessa kyl tuo varastotyö oli paljon parempi rasti, siinä sai sentään ajaa myös isoilla koneilla, voi jutella asiakkaiden ja työkavereiden kanssa, kun taas muuttomiehen homma oli PELKÄSTÄÄN sitä vitun kantamista kympin tuntipalkalla. Sitä en voi kyl kenellekään suositella.
Nyt on onneks jo tutkinnot ja systeemit, niin ei tarvii noita hanttihommia toivon mukaan enää koskaan tehdä ;)
- Liittynyt
- 22.2.2014
- Viestejä
- 119
Roskien kerääminen kaatopaikan vierestä. Aina kun kävi pienikin tuulenpuuska niin 50kg muovisilppua levis sitte kaatopaikalta pitkin tietä ja metsänreunaa. Näitä sitten piti noukkia roskasäkkeihin. Ei niinkään tylsää kuin masentavaa, etenkin vesisateessa ja tuulella. Turhinta työtä mitä olen ikinä tehnyt.
- Liittynyt
- 3.1.2013
- Viestejä
- 1 641
Tämä on ihan totta. Minä, kuten niin monet muut nykynuoret olemme tällaisia velliperseitä, jotka marisee vähän kaikesta ja sitten on niin vitun rankkaa, että pitää päivittää someen asiasta.
Muistan oikein lämmöllä lapsuusvuosia maalla. Ei ne hommat mitään parhaita ollut, mutta nyt sitä osaa arvostaa niitäkin, kun ei aina tarvitse itkeä töissä, jos olosuhteet hiukan epämiellyttäviä. Ei tunnu yhtään pahalta olla suht trooppisissa oloissa paperikoneella, kun joskus on tehnyt jokasorttista maatilan hommaa, paskan lapioimisesta traktorilla suhaamiseen.
Bosse
Mestari
- Liittynyt
- 17.6.2013
- Viestejä
- 156
Tein hetken roskakuskin hommia enkä voi suositella kenellekkään. Rehellistä työtähän tuo on, mutta aivan uskomattoman puuduttavaa. Noi on niitä hommia, missä päivät ei tunnu loppuvan koskaan. Päälle vielä se aamukuuden loskasade talvella, niin tulee mukavasti joku intin leirifiilis bonuksena, kun revit yksin pimeessä roska-astioita hangen keskeltä. Tätä 10h putkeen koko vitun päivän. Toki hommat hieman vaihtelee työtehtävittäin, mutta sekajätepiireissä se oli tota. Palkatkin on alalla nykyään aika pohjissa, kun uudet tekijät saa käytännössä tyytyä minmitessiin.
Tuo kokemus viimeistään sementoi mulle sen, että suorittava työ ei oo meikäläisen heiniä. En voi muuta sanoa ku hattua nostaa niille, jotka noita töitä jaksaa tehdä.
Tuo kokemus viimeistään sementoi mulle sen, että suorittava työ ei oo meikäläisen heiniä. En voi muuta sanoa ku hattua nostaa niille, jotka noita töitä jaksaa tehdä.
- Liittynyt
- 5.10.2011
- Viestejä
- 959
Mitä helvettiä, yläaste-ikäisenä tein monta kesää klapihommia isälle. Palkatta. Ei niitä ollut kuin kaksi viikkoa kesässä, 5-6 tuntia päivässä, mutta kyllä pisti vituttamaan. Eikä se nyt ihan palkatonta ollut, jos otetaan huomioon bensaraha ym. Varsinaista tuntipalkkaa ei kuitenkaan ollut.
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 470
Ehkäpä palo/luukkuvahti itelläni tylsimmät kokemukset. 8-16h päivässä katsoa kun toinen hitsaa tai pesee jotain säiliötä. Tupakkia siinä ainakin paloi kun jatkuvasti kamppaili unta vastaan.
Toinen oli kuorma-autoa ajaessani kaivoksessa. 12h päiviä, 2 tauolla. pahimmillaan 120 kuormaa vuorossa kuskata kiviä. matkat tosiaan välillä lyhyitä ja aika tuntui piiiiitkältä
Toinen oli kuorma-autoa ajaessani kaivoksessa. 12h päiviä, 2 tauolla. pahimmillaan 120 kuormaa vuorossa kuskata kiviä. matkat tosiaan välillä lyhyitä ja aika tuntui piiiiitkältä
- Liittynyt
- 16.11.2009
- Viestejä
- 5 958
Kesän olin turvesuolla kääntämässä. Ei jumalauta kunnei tuollaiseen homman ole tottunut, päivät istut traktorissa ja ajat sarkaa edestakaisin. Traktorin radio ei yleensä toiminut mutta muistitikulta sentään sai musiikkia kuunneltua. Aamusti kääntäjä perään mikäli se ei ollut jo traktorin perseessä kiinni, päivä ajoa ja loppupäivästä tankkaus+ traktorin puhallus ja seuraavana päivänä sama.
Vähänaikaa sitten olin lihajalostamolla pakkaamassa leikkelepaketteja lihalaatikoihin ja trukkilavalle, oli yllättävän pitkät 2 viikkoa, jälleen kerran kunnei ole tuollaiseen hommaan tottunut, tiettyä leikkelettä 60 per loota, toista 72, joitain 48... Tosin en ole kovin monessa paikassa tavannut noin mukavia työkavereita, se oli plussaa. Olisin tuota hommaa kauemminkin tehnyt jos olisi vain töitä ollut, helppoa rahaa toisinsanoen.
Vähänaikaa sitten olin lihajalostamolla pakkaamassa leikkelepaketteja lihalaatikoihin ja trukkilavalle, oli yllättävän pitkät 2 viikkoa, jälleen kerran kunnei ole tuollaiseen hommaan tottunut, tiettyä leikkelettä 60 per loota, toista 72, joitain 48... Tosin en ole kovin monessa paikassa tavannut noin mukavia työkavereita, se oli plussaa. Olisin tuota hommaa kauemminkin tehnyt jos olisi vain töitä ollut, helppoa rahaa toisinsanoen.
- Liittynyt
- 19.5.2003
- Viestejä
- 415
Kaikennäköstä linjaduunia on tullut tehtyä ja niihin hajosin pahasti. Samaa päivästä toiseen. Nyt on tullut oltua kunnossapitohessuna ja täytyy sanoa, että olen nauttinut remppaamisesta. En ole mikään bensalenkkari, autot ei kiinnosta yhtään, mutta ennemmin ruuvaan kädet öljyssä ja hiki päällä, kun istuisin jossain toimistossa. Ehkä olen hieman sekaisin, mutta parasta duunia mitä olen tehnyt
- Liittynyt
- 28.3.2009
- Viestejä
- 453
Edit. Niin ja nykyinen työ on ihan jees, ei mikään unelma, mutta etenemismahdollisuuksia on ja työnantaja tarjoaa palkallista koulutusta.
Oikea edit. enkä osannut edes editoida puhelimella, pärkhele sentään.
Meah
VIP
- Liittynyt
- 13.9.2005
- Viestejä
- 5 235
- Ikä
- 35
Puhelimessa? Helposti kuluu kun soittaa eikä hengaile. :D
- Liittynyt
- 24.3.2013
- Viestejä
- 2 508
Pakkasin lohta 6kk 8-12h päivässä, kunnon liukuhihna hommaa aivot narikassa 7€/h. Selkä ja olkapäät sai kyl reeniä kun nosteli 25-35kg lohilaatikkoja lavoille. Ei se tosin herkkua ollu niillä jätkilläkään jotka sitä norjan pussilohta pisti fileeksi, loppupäivästä jääpussit ranteissa. Työolot toisinaan vitutti, lämpötila +3 ja pomo oli yks täyskyrpä, hyvä jos ruokatauon sai pitää. Kusetti vielä reilun 600€ lopputilistä.
Noh, oppi kyl kantapään kautta et yrittäjän sanaan ei parane luottaa ja aina kaikki sovitut asiat mustaa valkoisella. Hymyilin kieltämättä leviästi kun kuulin että bisnekset meni nurin ja velkaakin jäi kuulemma kohtuullisesti.
Noh, oppi kyl kantapään kautta et yrittäjän sanaan ei parane luottaa ja aina kaikki sovitut asiat mustaa valkoisella. Hymyilin kieltämättä leviästi kun kuulin että bisnekset meni nurin ja velkaakin jäi kuulemma kohtuullisesti.
- Liittynyt
- 14.1.2008
- Viestejä
- 714
Hieroin eräässä firmassa 10vk ajan keskimäärin 4-5h päivässä. Ilman palkkaa koska olin harjoittelija. Ei ollut aiempaa kokemusta hieromisesta sinne mennessä. Selkään sattui ensimmäisen päivän jälkeen sen verran, että itku meinasi tulla, koska ergonomiani oli huono ja muutenkaan ollut tottunut tuollaiseen. Ensimmäinen viikko oli varsin mielenkiintoinen, pidin hierontaotteista kertovaa kirjaa sivupöydällä auki ja opiskelin samalla. Ei paljoa naurattanut, kun ko. firma vielä mainosti omilla facebook-sivuillaan tyyliin näin: "Nyt on halpaa opiskelijahierontaa, 10e/tunti, varaa äkkiä aikasi!!" :dance:
