Oon miettiny, kun oon lueskellu Lovecraftia, että ois aika villiä ku.. ku..
..Ku miettii, että mehän tiedetään kirppujen ja muiden ääpättömän pienien eliöiden olemassaolo? Tai siis että me tiietään että ne on olemassa.
Me myös tiedetään millaisessa ympäristössä ne elää, ja veikkaan että jotkut sellaiset elävät jonkinnäköisessä elinympäristössä joka on ko. eliölle oma pieni maailma.
Tämä maailma (suurimmaksi osaksi siksi ettei eliö ole kykenevä ajattelemaan [tai, kelailun ideaan pohjautuen, kykenevä ajattelemaan tarpeeksi "outside the box" tai laajasti]) on täysin oblivious siitä että ME (ihmiset) ollaan olemassa. Ml. tämä ötökkä.
No, mehän tiietään että tää ötökkä on, me tiietään missä se on, me ei kauheesti välitetä, kun sitä ei ihmissilmä voi nähdä tai varsinaisesti sormella koskettaa. Ne on siellä ku ne ei häiritse (esim joku pienenpieni eliö jossain matossa, verhossa, missäikinä), ja se ötökkä on ihan hilpeenä vetää jotain punkkisafkaa naamaan, kattoo punkkitelkkaria ja panee punkkityttökaveriaan tms.
..Ni päästään ite ideaan: Mitä jos meidän maailma/universumi on joku pölypallo jossain Cthulhun kulmakarvassa?
Cthulhu tai mikä ikinä onkaan, joku muu vastaava eldritch ihmeolentomörkö tietää että me ollaan olemassa, se tietää miten asutaan ja minkälaisessa ympäristössä, mutta ei kauheesti välitä kun ollaan kuitenki niin mitättömiä ja kuollaan nopeasti pois.
Tuli vaan mieleen.