Kehonrakennus loppuunpalaminen/motivaation katoaminen

[Fitness00]

Olen parin viimeisen viikon aikana huomannut, että motivaationi treenaamista kohtaan on kadonnut.

Herään aamuisin ja mietin vain jospa se treeni olis jo tehty. En kuitenkaan viitsi luovuttaa, kun ensi keväänä olisi tarkoitus mennä kisaamaan body fitneksessä.
Pyöritän omaa yritystä ja siihen päälle toinen duuni.

Niinkuin tullut semmonen, että stressaan siitä treenistä, että milloin saan sen hoidettua yms. En enää edes ole jaksanut noudattaa offin ruokavaliota piirun tarkasti…

 

[Multivita]

Kuten varmasti itsekin pohjimmiltaan ymmärrät, niin nyt viimeistään jarrut päälle. Muuten tulee taas tyyppiesimerkki siitä, miten on koitettu elää kuten nämä somejulkkisääliöt, jotka ensin hehkuttavat ylikiireistä elämäänsä, sitten pian samoissa lehdissä kerrotaan loppuunpalamisesta, jonka jälkeen ollaankin life coacheja opettamassa armollisuutta itseään kohtaan

 

[Powerhousu]

Ennen kuin kukaan tulee kertomaan motivoivia ajatuksia tai ehdottamaan motivaatiovodeoita, niin latistan tunnelma lisää ja kerron, että tuosta ei ole välttämättä ulospääsyä. Mulla on ollut sama ongelma jo monta vuotta. Jotkut tavoitteet auttaa hetkeksi, mutta jos ne saavuttaa tai tajuaa jossain vaiheessa ettei tule ikinä saavuttamaan, niin se vähänkin motivaatio on taas mennyttä. Salilla en ole käynyt vuosiin sen takia, että tykkäisin siitä, vaan siksi, että mulla on joku ihme aivovaiva ja lihaksikkuus on osa mun identiteettiä.

 

[Fitness00]

Kuten varmasti itsekin pohjimmiltaan ymmärrät, niin nyt viimeistään jarrut päälle. Muuten tulee taas tyyppiesimerkki siitä, miten on koitettu elää kuten nämä somejulkkisääliöt, jotka ensin hehkuttavat ylikiireistä elämäänsä, sitten pian samoissa lehdissä kerrotaan loppuunpalamisesta, jonka jälkeen ollaankin life coacheja opettamassa armollisuutta itseään kohtaan

Jep olen kyllä miettinyt, että nyt pitäis ottaa iisii, ettei pala ihan loppuun.
En vain halua luovuttaa. Kisaamaan haluan ensi keväänä, jääköön ne sitten viimeisiksi kisoiksi jos siltä tuntuu…

Jotenkin tuntuu että semmonen ”höntsäily” treeni olisi tällähetkellä mukavaa, että voisi tehdä vähän fiilispohjalta. Eikä vain hampaat irvessä ja kyynel silmässä vetää aina failureen :/
Ehkä sitten jos tältä vielä tuntuu kisojen jälkeen niin sitten voisi hetkenaikaa ottaa iisimmin.

 

[Kojo Mika]

Alotuksesta ei käy ilmi kauan olet harrastanut salitreeniä jos, jos sitä ei ole säännölistä / tavotteelista 2 vuotta enempää, olen sitä mieltä että tämä ei ole sinun lajisi varsinkin jos treenaaminen on vain kisaamista varten eikä omaksi iloksi.
Eli sitten kannataa lopetaa ja etsiä joku toinen harrastus

 

[reaction]

Itse lopetin 20+ vuoden jälkeen järjestelmällisen salitreenin motivaatiopuutteeseen ja tilalle tuli mm. maastopyöräily, hiihto, frisbeegolf ja kahvakuulailu. Lisäpainoilla tulee kylläkin leukoja vedeltyä kotioloissa. Aikansa kutakin ja ei kyllä ole ollut yhtään ikävä salille, kun liikunnan ilo on näin löytynyt. Toisaalta jos nick viittaa syntymävuoteen ei ehkä puhuta vielä samanlaisesta muutoksen tarpeesta kuin omalla kohdallani. :D

Pitempi treenitaukokin varmasti voisi toimia.

 

[Zerro]

Äkkiseltään tulisi mieleen, että olisit lipsahtanut hieman ylikunnon puolelle, mikä näkyy nyt esimerkiksi mielialan/motivaation laskuna ja väsymyksenä. Viesteistäsi käy ilmi, että salin ulkopuolista kuormitusta on reilusti, ja salillakin tehdään aina täysillä failureen. Onko suorituskyvyssä tapahtunut kehityksen pysähtymistä tai jopa laskua? Joka tapauksessa keventäisin nyt kuormitusta sieltä, mistä se vain on mahdollista. Mitä pidempään puskemista jatkat, sitä suurempia negatiiviset muutokset ovat ja sitä pidempään niiden palautuminen kestää.

 

[Force]

Oon treenannu 25 vuotta ja sinä aikana aloittanut ja lopettanut treenaamisen varmaan 25 kertaa. No problem itselleni. Jos ei huvita niin sitten en käy salilla ja teen jotain muuta.

 

[Fitness00]

Äkkiseltään tulisi mieleen, että olisit lipsahtanut hieman ylikunnon puolelle, mikä näkyy nyt esimerkiksi mielialan/motivaation laskuna ja väsymyksenä. Viesteistäsi käy ilmi, että salin ulkopuolista kuormitusta on reilusti, ja salillakin tehdään aina täysillä failureen. Onko suorituskyvyssä tapahtunut kehityksen pysähtymistä tai jopa laskua? Joka tapauksessa keventäisin nyt kuormitusta sieltä, mistä se vain on mahdollista. Mitä pidempään puskemista jatkat, sitä suurempia negatiiviset muutokset ovat ja sitä pidempään niiden palautuminen kestää.

Suorituskyky on pysähtynyt ainakin tässä kevään aikana. Hetki sitten aloitin uudella ohjelmalla ja valmentajalla.
No nyt viikonloppuna alkaa kesäloma opiskelusta, että siitä ainakin saan yhden tekijän pois…
Jutteleen tänään varmaankin valkun kanssa tästä, että oisko parempi treenejä höllätään vai mitä tehdään.

 

[cyco]

Harvassa on ne pitkän linjan treenaajat joille ei joskus olisi noin käynyt.

Itselläni oli noin vuosi sitten tilanne jossa lopahti innostus kokonaan. Koska näin oli käynyt ennenkin niin tiesin ettei ole mitään syytä panikoida. Mulla toimii se etten yksinkerraisesti mene salille ennenkuin tuntuu siltä. Viimeisellä kerralla tuli pidettyä 2 viikkoa totaalitaukoa jonka jälkeen oli jo kova hinku päästy kesyttämään rautaa.

 

[Windrammer]

Välillä voi tehdä hyvää etsiä hyvänolontunnetta myös muusta liikunnasta. Ei ne lihakset välttämättä ole mikään oikotie onneen, vaan myös aerobinen liikunta voi antaa isoa buustia itsetunnolle. Toista kymmentä vuotta tuli käytyä salilla, ja vieläkin satunnaisesti, mutta nykyään saan yhtä paljon irti esim. 10km polkujuoksu lenkiltä. Pääasia on että ottaa itsestään kaiken irti, eikä lajilla ei ole niinkään väliä.

Kun on illalla liikunnasta niin loppu että että kymppi-uutisten sää jää katsomatta, niin silloin yleensä elämäkin maistuu paremmalta.

 

[Zerro]

Kun on illalla liikunnasta niin loppu että että kymppi-uutisten sää jää katsomatta, niin silloin yleensä elämäkin maistuu paremmalta.

Vaikka ymmärrän logiikan, en tätä kuitenkaan tässä soveltaisi. Jos kaveri tekee kahta työtä, opiskelee ja kokee motivaation olevan hukassa ja suorituskyvyn sakkaavan, ei ratkaisu varmaankaan ole täysillä urheilu, mutta vain eri muodossa.

 

[beginner]

Sen voin ainakin sanoa, että lihakset säilyy ihan naurettavan pienellä panostuksella. Eli jos ei ihan kamalasti ole toiveissa muutenkaan lihasta tehdä, niin rennompi ote muutamaksi viikoksi ja katsoo missä mennään.

 

[Windrammer]

Vaikka ymmärrän logiikan, en tätä kuitenkaan tässä soveltaisi. Jos kaveri tekee kahta työtä, opiskelee ja kokee motivaation olevan hukassa ja suorituskyvyn sakkaavan, ei ratkaisu varmaankaan ole täysillä urheilu, mutta vain eri muodossa.

Ihan totta, tuo jäi huomioimatta, liikaa ei kannata kerralla haukata.

 

[Fitness00]

Harvassa on ne pitkän linjan treenaajat joille ei joskus olisi noin käynyt.

Itselläni oli noin vuosi sitten tilanne jossa lopahti innostus kokonaan. Koska näin oli käynyt ennenkin niin tiesin ettei ole mitään syytä panikoida. Mulla toimii se etten yksinkerraisesti mene salille ennenkuin tuntuu siltä. Viimeisellä kerralla tuli pidettyä 2 viikkoa totaalitaukoa jonka jälkeen oli jo kova hinku päästy kesyttämään rautaa.

ymmärrettävää.
Tässä pitäisi kohta tulee lepoviikko, niin katsotaan sitten missä kunnossa oon.

Olen kuitenkin off-seasonilla, niin voi syödä vapaammin ja myös herkkuja, joten se tuo ainakin vähän vapautta ja iloa.
Pelkään vain sitä että kun kisa preppi alkaa, niin jos hermo pettää ja romahdan täysin… koska noin vuosi sitten kävi niin.

 

[Hashiriya]

Harvassa on ne pitkän linjan treenaajat joille ei joskus olisi noin käynyt.

ymmärrettävää.
Tässä pitäisi kohta tulee lepoviikko, niin katsotaan sitten missä kunnossa oon.

Olen kuitenkin off-seasonilla, niin voi syödä vapaammin ja myös herkkuja, joten se tuo ainakin vähän vapautta ja iloa.
Pelkään vain sitä että kun kisa preppi alkaa, niin jos hermo pettää ja romahdan täysin… koska noin vuosi sitten kävi niin.

Ehkä sun pitäis treenata vaan omaksi iloksesi ja jättää ne kisat välistä, ei harrastuksen pitäisi tuoda tuollaista stressiä elämään vaan olla se mahdollisuus nollata ja rentoutua. Tää sun meno kuulostaa tieltä burnouttiin.

 

[Kojo Mika]

Harvassa on ne pitkän linjan treenaajat joille ei joskus olisi noin käynyt.

ymmärrettävää.
Tässä pitäisi kohta tulee lepoviikko, niin katsotaan sitten missä kunnossa oon.

Olen kuitenkin off-seasonilla, niin voi syödä vapaammin ja myös herkkuja, joten se tuo ainakin vähän vapautta ja iloa.
Pelkään vain sitä että kun kisa preppi alkaa, niin jos hermo pettää ja romahdan täysin… koska noin vuosi sitten kävi niin.

Mentaalinen puoli pitää olla täysin kunnossa kisaamista meinaat, muuteen sulle käy joka kerta kisa prepillä romahdus

 

[Asd13]

Kisapreppihän tulee olemaan vielä raskaampaa kun miinuksilla mennään. Jos se nyt offilla jo on vaikeaa niin mitä se sit prepillä on? Jotain tuossa yhtälössä pitää muuttua jos meinaat jaksaa. Loppuun ei kannata itseään polttaa, sen arvoista se ei ole

 

[Vesa Valkeejärvi]

Jep olen kyllä miettinyt, että nyt pitäis ottaa iisii, ettei pala ihan loppuun.
En vain halua luovuttaa. Kisaamaan haluan ensi keväänä, jääköön ne sitten viimeisiksi kisoiksi jos siltä tuntuu…

Jotenkin tuntuu että semmonen ”höntsäily” treeni olisi tällähetkellä mukavaa, että voisi tehdä vähän fiilispohjalta. Eikä vain hampaat irvessä ja kyynel silmässä vetää aina failureen :/
Ehkä sitten jos tältä vielä tuntuu kisojen jälkeen niin sitten voisi hetkenaikaa ottaa iisimmin.

Muista että luovuttaminen on aivan eri asia kuin järkevästi toimiminen. Et välttämättä pääse edes viimeisiin kisoihisi ellet nyt anna löysää siimaa itsellesi. Enkä tarkoita mitään dramaattista, vaan sen kipinän häviäminen voi olla pitkäkestoistakin jos sen hävittää tehokkaasti. Powerhousu totesi samaa kuin itse olen itsessäni huomannut, tosin ei tuollaista kuntoa itselleen hankita yleensä muutamassa kuukaudessa, vaan vuosien mittaan kuten itsellänikin. En tiedä missä kunnossa olet nyt, mutta parhaassa tapauksessa voit päästä vaikka kisoihisi jos nyt teet asiat fiksusti, mutta ehdottomasti pitää olla rehellinen itselleen! Mitään dedikeissöni-säkrifaissi-videoita ei kannata fiilistellä, ne on silkkaa paskaa ja tehty vain mainosmielessä.

 

[Powerhousu]

Enkä tarkoita mitään dramaattista, vaan sen kipinän häviäminen voi olla pitkäkestoistakin jos sen hävittää tehokkaasti. Powerhousu totesi samaa kuin itse olen itsessäni huomannut, tosin ei tuollaista kuntoa itselleen hankita yleensä muutamassa kuukaudessa, vaan vuosien mittaan kuten itsellänikin.

Niin ja ei se kipinän menettäminen ole varsinaisesti maailmanloppu. Senkin voi ajatella motivaattorina, että vaikka Pöksykin kärsii samoista ongelmista eikä ole luovuttanut, niin miksi muunkaan pitäisi. Mutta se on tietysti hyvin paljon kiinni tapauksesta. En mä ole ottanut stressiä aiheesta eikä mun motivaation puute johdu henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta.