Kehonrakennus loppuunpalaminen/motivaation katoaminen

[Solid10]

Niin ja ei se kipinän menettäminen ole varsinaisesti maailmanloppu. Senkin voi ajatella motivaattorina, että vaikka Pöksykin kärsii samoista ongelmista eikä ole luovuttanut, niin miksi muunkaan pitäisi. Mutta se on tietysti hyvin paljon kiinni tapauksesta. En mä ole ottanut stressiä aiheesta eikä mun motivaation puute johdu henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta.

Voihan sitä ajatella vähän kuin parisuhdetta. Jotkut ottaa avioeron, jotkut tajuaa että elämässä, parisuhteessa ja harrastuksissa tulee välillä aikoja kun ei oikein maistuisi, ja se toisella puolella katua oleva padel-kenttä olisi paljon seksikkäämpi ja nuorempi. Mutta sitten ehkä pitää tehdä jotain millä saa sen mielenkiinnon palaamaan siihen tuttuun ja turvalliseen bodaamiseen. Ehkä kokeilla erilaista lähestymistapaa tai vaikkapa DNP:tä piristääkseen sitä yhteistä laatuaikaa.

Omalla kohdalla toivoisin, että olisi joku treenikaveri. Vuodesta toiseen yksin tuonne salille meneminen on vähän sellaista, että joutuu keksimään välillä mielikuvitushenkilöitä siihen viereen karjumaan.

 

[Vesa Valkeejärvi]

Niin ja ei se kipinän menettäminen ole varsinaisesti maailmanloppu. Senkin voi ajatella motivaattorina, että vaikka Pöksykin kärsii samoista ongelmista eikä ole luovuttanut, niin miksi muunkaan pitäisi. Mutta se on tietysti hyvin paljon kiinni tapauksesta. En mä ole ottanut stressiä aiheesta eikä mun motivaation puute johdu henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta.

Minulla alkoi työperäisestä burnoutista mikä oli kohtuullisen paha. Sen jälkeen treenit on ollut pelkkää pakkopullaa, enemmän tai vähemmän. Toivun tai en, väkisin sitä ei aikaiseksi saa. Onneksi on elämässä muutakin.

 

[masaf2]

Onneksi on elämässä muutakin.

Niin vaikka voimanosto :D Lopettaa turhanpäiväiset pullistelut ja itsensä tai ulkonäön vertailun muihin tai ylipäätänsä kaiken jonnin joutavan psykologisen tyhjiön täyttämisen. Oon pistänyt merkille, että voimanostajat on mentaalisesti ihan zen-tasoa vs. kieroutuneet ulkonäköbodarit/bikinifitnekset/mannekiinit, joiden taustalta sitten tarkemmin jutellessa tai seuratessa löytyy liian usein joko huono itsetunto, lapsuuden traumoja, epäonnistumisen pelko tms. mitä paikkaamaan sitten on keksitty pakko jossa siinäkin on pakko päästä kisakuntoon ja pää hajoo ja sitten masentuu entisestään.

Ohan toi vakavaa, jos stressaa jo ajatus treenaamisesta. Lopeta/pidä taukoo/vaihda mieluisampaan lajiin jos käy edes mielessä. Jooga vois olla myös kivaa ja rauhoittavaa sekä stressiä poistavaa.

 

[Force]

Niin vaikka voimanosto :D Lopettaa turhanpäiväiset pullistelut ja itsensä tai ulkonäön vertailun muihin tai ylipäätänsä kaiken jonnin joutavan psykologisen tyhjiön täyttämisen. Oon pistänyt merkille, että voimanostajat on mentaalisesti ihan zen-tasoa vs. kieroutuneet ulkonäköbodarit/bikinifitnekset/mannekiinit, joiden taustalta sitten tarkemmin jutellessa tai seuratessa löytyy liian usein joko huono itsetunto, lapsuuden traumoja, epäonnistumisen pelko tms. mitä paikkaamaan sitten on keksitty pakko jossa siinäkin on pakko päästä kisakuntoon ja pää hajoo ja sitten masentuu entisestään.

Ohan toi vakavaa, jos stressaa jo ajatus treenaamisesta. Lopeta/pidä taukoo/vaihda mieluisampaan lajiin jos käy edes mielessä. Jooga vois olla myös kivaa ja rauhoittavaa sekä stressiä poistavaa.

Itellä taas oli joskus päinvastainen treenien muutos mikä toi mielekkyyttä. Vaihdoin isot liikkeet ja isot painot kaikenlaisiin masiinoihin, vipunostoihin, hauiskääntöihin sun muihin pikkuliikkeisiin. Ai vitsi miten oli rentoa kun ei tarvinnu mennä 200kg kyykkytangon alle vaan sai tehdä vipareita taljassa 5 kilolla.

Tosta muusta täysin samaa mieltä.
Ja varsinkin siitä että harrastuksesta ottaa stressiä elämään. Täysin päinvastainen mitä pitäisi tuoda elämään. Jotkut ottaa liian vakavasti harrastuksen ja luulee että on pakko tehdä sitä. Luulee olevansa ammattilaisia suunnilleen. Vitut. Harrastelija voi milloin vaan tehdä mitä vaan. Elanto ei ole siitä kiinni käykö kisoissa tai menestyykö.

 

[ote]

Harkitsisin vakavasti noiden kisahaaveiden siirtämistä ajankohtaan kun muut tekijät on ensin hanskassa. Oon nähnyt vierestä monta tapausta kun haasteita on ollut esimerkiksi perhe- tai työelämässä ja siihen on pitänyt syystä tai toisesta väkisin integroida vielä ne kisoihin valmistautumiset. Tuo yhtälö on vähän semmonen että siitä lopputuloksesta tulee sitten useimmiten jotain sinnepäin jos sitäkään. Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin fitnesskisat, joita järjestetään muuten joka ikinen vuosi monta eri tapahtumaa. Sitten kun alla on ehjä treenikausi, se treenaaminen ennenkaikkea maistuu ja on mielekästä, sekä muut ympäristötekijät on balanssissa niin voi harkita niitä kisahöpinöitä.

 

[rehtori]

Suosittelen muiden harrastusten lisäämistä. Itse tykkään maastopyöräilystä.

 

[Fitness00]

Suosittelen muiden harrastusten lisäämistä. Itse tykkään maastopyöräilystä.

Itse tykkään pyöräilystä ja tanssista myös, jospa vain vuorokaudessa olisi enemmän tunteja

 

[Fitness00]

Nyt vähän parempi fiilis, kun oon ottanu rennommin ravintopuolella
Tänään kyllä tuli syötä päin puuta, karkkia, jäätelöä, patonkia….
Huomenna jatkuu kun on valmistujaisjuhlia yms…

 

[Fitness00]

Harkitsisin vakavasti noiden kisahaaveiden siirtämistä ajankohtaan kun muut tekijät on ensin hanskassa. Oon nähnyt vierestä monta tapausta kun haasteita on ollut esimerkiksi perhe- tai työelämässä ja siihen on pitänyt syystä tai toisesta väkisin integroida vielä ne kisoihin valmistautumiset. Tuo yhtälö on vähän semmonen että siitä lopputuloksesta tulee sitten useimmiten jotain sinnepäin jos sitäkään. Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin fitnesskisat, joita järjestetään muuten joka ikinen vuosi monta eri tapahtumaa. Sitten kun alla on ehjä treenikausi, se treenaaminen ennenkaikkea maistuu ja on mielekästä, sekä muut ympäristötekijät on balanssissa niin voi harkita niitä kisahöpinöitä.

mietin kyllä tätä vaihtoehtoa myös…
Harmittaa jotenkin todella paljon jos luopuisin seuraavista kisoista, ne olisivat 2023 keväällä.
Ajattelin kanssa semmoista vaihtoehtoa jos syksyllä pidentäisi opintoja ja vähentäisi työvuoroja, niin saisi täysillä keskityttyä treeniin. Kisapreppi sitten todennäköisesti alkaisi uuden vuoden jälkeen , jos saan tällä offilla lihasta tahkottua.
Täytyy miettiä nyt tosissaan tätä asiaa.

 

[Force]

mietin kyllä tätä vaihtoehtoa myös…
Harmittaa jotenkin todella paljon jos luopuisin seuraavista kisoista, ne olisivat 2023 keväällä.
Ajattelin kanssa semmoista vaihtoehtoa jos syksyllä pidentäisi opintoja ja vähentäisi työvuoroja, niin saisi täysillä keskityttyä treeniin. Kisapreppi sitten todennäköisesti alkaisi uuden vuoden jälkeen , jos saan tällä offilla lihasta tahkottua.
Täytyy miettiä nyt tosissaan tätä asiaa.

Onko se hauskaa käydä niissä kisoissa. Tuoko se positiivista elämään enemmän kuin negatiivista? Siinä oleellisia kysymyksiä.

 

[SmiStu]

mietin kyllä tätä vaihtoehtoa myös…
Harmittaa jotenkin todella paljon jos luopuisin seuraavista kisoista, ne olisivat 2023 keväällä.
Ajattelin kanssa semmoista vaihtoehtoa jos syksyllä pidentäisi opintoja ja vähentäisi työvuoroja, niin saisi täysillä keskityttyä treeniin. Kisapreppi sitten todennäköisesti alkaisi uuden vuoden jälkeen , jos saan tällä offilla lihasta tahkottua.
Täytyy miettiä nyt tosissaan tätä asiaa.

Eikö olisi fiksumpaa odottaa, että kuormitus elämässä tasaantuu, ennen kuin menee kisoihin. Esim. opiskelu loppuu. Silloin pystyisi panostamaan treeniin paremmin ja tuloksetkin olisi paremmat? Jos nyt tekee kaikkea liikaa, palaa loppuun ja jää paska fiilis kaikesta tekemisestään. Aikaa vissiin kuitenkin on? Ajattele vaikka huono sijoitus kisoissa ja loppuunpalaminen vs. Hyvä sijoitus masters sarjassa ja elämä mallillaan... vaikka jokainen päivä voi olla viimeinen, niin mikä kiire täällä maailmassa on? Kaikki ajallaan.

 

[Vesa Valkeejärvi]

Niin vaikka voimanosto :D Lopettaa turhanpäiväiset pullistelut ja itsensä tai ulkonäön vertailun muihin tai ylipäätänsä kaiken jonnin joutavan psykologisen tyhjiön täyttämisen. Oon pistänyt merkille, että voimanostajat on mentaalisesti ihan zen-tasoa vs. kieroutuneet ulkonäköbodarit/bikinifitnekset/mannekiinit, joiden taustalta sitten tarkemmin jutellessa tai seuratessa löytyy liian usein joko huono itsetunto, lapsuuden traumoja, epäonnistumisen pelko tms. mitä paikkaamaan sitten on keksitty pakko jossa siinäkin on pakko päästä kisakuntoon ja pää hajoo ja sitten masentuu entisestään.

Ohan toi vakavaa, jos stressaa jo ajatus treenaamisesta. Lopeta/pidä taukoo/vaihda mieluisampaan lajiin jos käy edes mielessä. Jooga vois olla myös kivaa ja rauhoittavaa sekä stressiä poistavaa.

Itsellä pääpaino aina ollut voimanostossa. Yli 20 vuotta sitten pientä kisaamistakin ollut. Ulkonäköpaineet ei kuulu elämääni ja perinteinen bodaus on kiinnostanut aina todella vähän. Voimanoston harrastamisen sain jättää lopullisesti kaularankaleikkauksen jälkeen, en koskaan toipunut siitä. Leikkauksen aiheuttamat vaivat ovat tehneet harrastuksesta erittäin hankalan, mutta toisaalta olen saanut myös uusia tavoitteita.

Työstressin aiheuttama burnout taas on vaikuttanut yleiseen jaksamiseen. Nämä yhdessä toki hyvä setti pilaamaan treenit lopullisesti. En tosiaan ota paineita treeneistä. Vaikka ne pääosin on nihkeitä treenejä, niin lähes aina niistä jää hyvä fiilis. Eli kyllä ne antaa enemmän kuin ottaa, kynnys ryhtyä on vain kova. Jooga on muuten asia mikä kiinnostaa todella paljon, ja ostin juuri jonkun opuksen jonka avulla koitan päästä alkuun

Minulla elämässäni upea perhe ja vaimo. On onneksi muitakin harrastuksia ja tekemistä, eli en jää tyhjän päälle vaikka puntti loppuisikin kokonaan. On se ollut iso osa elämääni, mutta vain osa sitä. Olen myös tehnyt aika hiton ison elämäntaparemontin viime vuosina, josta riittää puitavaa vielä pitkään. Ja nyt en puhu ruokavaliosta.

 

[Sarmx]

Itsellä pääpaino aina ollut voimanostossa. Yli 20 vuotta sitten pientä kisaamistakin ollut. Ulkonäköpaineet ei kuulu elämääni ja perinteinen bodaus on kiinnostanut aina todella vähän. Voimanoston harrastamisen sain jättää lopullisesti kaularankaleikkauksen jälkeen, en koskaan toipunut siitä. Leikkauksen aiheuttamat vaivat ovat tehneet harrastuksesta erittäin hankalan, mutta toisaalta olen saanut myös uusia tavoitteita.

Työstressin aiheuttama burnout taas on vaikuttanut yleiseen jaksamiseen. Nämä yhdessä toki hyvä setti pilaamaan treenit lopullisesti. En tosiaan ota paineita treeneistä. Vaikka ne pääosin on nihkeitä treenejä, niin lähes aina niistä jää hyvä fiilis. Eli kyllä ne antaa enemmän kuin ottaa, kynnys ryhtyä on vain kova. Jooga on muuten asia mikä kiinnostaa todella paljon, ja ostin juuri jonkun opuksen jonka avulla koitan päästä alkuun

Minulla elämässäni upea perhe ja vaimo. On onneksi muitakin harrastuksia ja tekemistä, eli en jää tyhjän päälle vaikka puntti loppuisikin kokonaan. On se ollut iso osa elämääni, mutta vain osa sitä. Olen myös tehnyt aika hiton ison elämäntaparemontin viime vuosina, josta riittää puitavaa vielä pitkään. Ja nyt en puhu ruokavaliosta.

Ei liity ketjuun mutta otti silmää ana ketjussa puhuit että sulla ollu pahasyöpä 2006? Siis oot selvinnyt syövästä ,kaularanka paskana ja kovas kunnossa, kova äijä .

Mikä syöpä sulla oli jos saa kysyä ja millaiset hoidot?

 

[Dona]

En oo ikinä ymmärtäny tota kun on pakko päästä kisaamaan, vaikka ei oo edes kunnon treenimotivaatioita. Mun mielestä tuo ei ole terve tapa harrastaa lajia. Jos treenaaminen on pakkopullaa, niin sitten pitää ottaa paussia ja tehdä jotain muuta mielekästä. Kisaamista pitäsi miettiä vasta sitten kun on löytynyt rakkaus lajiin ja motivaatio treeniin.

Mun mielestä kisaamista ei pitäis edes harkita, jos treenaaminen ja sitä tukeva ruokavalio ei ole elämäntapa ja intohimo. Nykyään näkee liikaa näitä jotka miettii kisaamista jo ennen kun on alotettu edes treenaaminen, sitten treenataan ja dieetataa puoli väkisin ja päädytään kaikenlaisiin ongelmiin.

 

[ote]

mietin kyllä tätä vaihtoehtoa myös…
Harmittaa jotenkin todella paljon jos luopuisin seuraavista kisoista, ne olisivat 2023 keväällä.
Ajattelin kanssa semmoista vaihtoehtoa jos syksyllä pidentäisi opintoja ja vähentäisi työvuoroja, niin saisi täysillä keskityttyä treeniin. Kisapreppi sitten todennäköisesti alkaisi uuden vuoden jälkeen , jos saan tällä offilla lihasta tahkottua.
Täytyy miettiä nyt tosissaan tätä asiaa.

Voin taata että vielä enemmän harmittaa tehdä asiat puolivillaisesti ja väkisin, kuin siirtää tavoitteita realistisempaan ajankohtaan. Lähtökohtaisesti omasta mielestäni opiskelu- ja työelämä menee aina etusijalle. Hyvän lopputuloksen eteen asioita täytyy tehdä viisaasti ja pitkäjänteisesti. Se vie aikaa ja se on hyväksyttävä. Eikä tämä tietenkään koske ainoastaan kisaamista kuten moni muilla osa-alueilla menestystä maistanut hyvin tietää. Kannattaa istua valmentajan kanssa nyt alas ja olla ennenkaikkea itselleen rehellinen sen suhteen mihin omat resurssit ja jaksaminen kerralla riittää.

 

[Hashiriya]

Nyt vähän parempi fiilis, kun oon ottanu rennommin ravintopuolella
Tänään kyllä tuli syötä päin puuta, karkkia, jäätelöä, patonkia….
Huomenna jatkuu kun on valmistujaisjuhlia yms…

Ei sen elämän tarvii olla niin vitun fitness että valmistujaisjuhlissa sun muissa syö omasta muovipurkista ruokaa tai kokee huonoa omaatuntoa siitä että syö tarjottavia, varsinkin kun et millään kisadieetillä ole. Parempi oppia armollisuutta jo nuorena eikä ohjata itseään syömishäiriötä päin.

 

[SlaikkaG]

En oo ikinä ymmärtäny tota kun on pakko päästä kisaamaan, vaikka ei oo edes kunnon treenimotivaatioita.

Oon kuullu monelta naiselta että usea humalainen mieski haluaa panna vaikka ei kykene.
haluja on mutta ei kykyä.
Ihminen vaan on semmmonen

 

[Vesa Valkeejärvi]

Ei liity ketjuun mutta otti silmää ana ketjussa puhuit että sulla ollu pahasyöpä 2006? Siis oot selvinnyt syövästä ,kaularanka paskana ja kovas kunnossa, kova äijä .

Mikä syöpä sulla oli jos saa kysyä ja millaiset hoidot?

Kovasta en tiiä, sattuuhan noita itse kullekin. Melanooma etäpesäkkeillä oli itellä, ja tässä ollaan. Kolme kertaa leikattu ja solunsalpaajahoidot päälle. Olen kiitollinen

Ei liity ketjuun mutta otti silmää ana ketjussa puhuit että sulla ollu pahasyöpä 2006? Siis oot selvinnyt syövästä ,kaularanka paskana ja kovas kunnossa, kova äijä .

Mikä syöpä sulla oli jos saa kysyä ja millaiset hoidot?

No kyllä sitä kaikenlaista tapahtuu ihmisille ettei mulla nyt sillai erityistä. Mutta oli tosiaan etäpesäkkeitä lähettänyt melanooma. Kolme leikkausta, solunsalpaajat ja sädehoito tuli kylkiäisenä. Kirurgin mielestä oli lottovoitto että sain melanooman, negatiivisesta mielessä. Olen tosi tummaihoinen jo ihan eau de natural, suvussa ei yhtään syöpää, en omista silmäluomia lukuunottamatta juuri yhtään luomea ihossa, enkä edes ota ikinä aurinkoa tai käytännössä pala auringossa oikein millään. Silti tärppäsi tuollainen. Joten arvon kollegat, ottakaahan aurinkoa se on elämän eliksiiri, mutta kohtuudella ja järki mukana.

Nyt tosiaan parannuttu ollaan siitä ja arvostan kyllä elämää.

 

[Sarmx]

Kovasta en tiiä, sattuuhan noita itse kullekin. Melanooma etäpesäkkeillä oli itellä, ja tässä ollaan. Kolme kertaa leikattu ja solunsalpaajahoidot päälle. Olen kiitollinen

No kyllä sitä kaikenlaista tapahtuu ihmisille ettei mulla nyt sillai erityistä. Mutta oli tosiaan etäpesäkkeitä lähettänyt melanooma. Kolme leikkausta, solunsalpaajat ja sädehoito tuli kylkiäisenä. Kirurgin mielestä oli lottovoitto että sain melanooman, negatiivisesta mielessä. Olen tosi tummaihoinen jo ihan eau de natural, suvussa ei yhtään syöpää, en omista silmäluomia lukuunottamatta juuri yhtään luomea ihossa, enkä edes ota ikinä aurinkoa tai käytännössä pala auringossa oikein millään. Silti tärppäsi tuollainen. Joten arvon kollegat, ottakaahan aurinkoa se on elämän eliksiiri, mutta kohtuudella ja järki mukana.

Nyt tosiaan parannuttu ollaan siitä ja arvostan kyllä elämää.

Voi perkele hyvä ku oot toipunut. Miten noi hoidot vaikuttaa ns lihasmuistiin kun luulis vaikuttavan hermostoon nuo myrkyt. Toimiko lihasmuisti ns normaalisti kun aloit taas treenata?

Millaisia oireita sulla oli?

Itellä parista luomesta otettii koepala(paljon luomia) ja tässä nyt ootellaa patologin vastausta

 

[Vesa Valkeejärvi]

Voi perkele hyvä ku oot toipunut. Miten noi hoidot vaikuttaa ns lihasmuistiin kun luulis vaikuttavan hermostoon nuo myrkyt. Toimiko lihasmuisti ns normaalisti kun aloit taas treenata?

Millaisia oireita sulla oli?

Itellä parista luomesta otettii koepala(paljon luomia) ja tässä nyt ootellaa patologin vastausta

Kyllähän ne hoidot veti heikoksi, ei siinä auttanut mikään. Vaikka pitää todeta että yllättävän hyvin kestin ne omasta mielestäni. Palautuminen otti ehkä vuoden, ja suurin haaste oli päästä peloista eroon. Kamppailin paniikkihäiriön kanssa sen jälkeen pitkään.

Lihasmuisti toimi ihan hemmetin hyvin! Voimat ei ikinä palautuneet ihan entiselleen, mutta lihat tuli takaisin äkkiä. 250-350mg testoa viikossa ja puoli vuotta niin olin entiselläni. Eli noin 110 kiloinen ja kunto ihan siisti.

Mitään sellaisia oireita ei ollut että itse olisin osannut epäillä, vaan muista syistä olin lekurilla ja hän huomasi pakarassani oudon ihomuutoksen. Se oli sitä itseään ja lisätutkimuksissa löytyi myöhemmin myös nivusista ja vatsan alueelta. Ehkä jos oireita hakee niin kyllähän se kohta syyhyi paljon, mutta kun sitä pakaraa raapi niin ei tullut katsottua mitä siellä nyt oikein on. Ja imusolmukkeet oli myös tosi paksut.

Sulle tsemppiä odotukseen ja hyviä puolia kun hakee, niin onneksi olet tutkituttanut itsesi! Onko sinulla ollut oireita?