Kamppailun laji- ja seuratoiminta

[JudoHemmo_85]

Kunnan tiloissa toimimisessa on puolensa ja puolensa. Pienemmillä paikkakunnilla se on tietysti käytännössä ainoa vaihtoehto. Hyvä puoli on riskittömyys ja tietynlainen joustavuus. Jos jollekin vuorolle ei ole kävijöitä tai vetäjää, se voidaan jättää pois ja sen kulut loppuvat siihen. Seuran oman salin vuokrat taas pysyvät ennallaan.

Yksi pulma on siinä, että kaupungin tiloissa tehtävistä rempoista ei aina ilmoiteta riittävän ajoissa, jolloin korvaavien tilojen etsimisessä tulee kiire. Toisaalta voihan yksityisen vuokranantajankin suhteen tulla erinäisiä pulmia. Onkohan Suomessa montaa ihan oikeasti omissa tiloissaan toimivaa kamppailulajiseuraa? Jalkapallon ja jääkiekon puolella seurat ovat perustaneet yhdistyksiä, jotka ovat keskittyneet hallien rakentamiseen. Ehkä kamppailuseurat voisivat ottaa tuosta esimerkkiä.

 

[Patrick Bateman]

Keskustelupalstan tarkoitus on keskustella. Kysyin mielipidettäsi. Et vastannut. Kuten monesti jätät vastaamatta ollen vain maailmantietäjä, aina ja kaikessa oikeassa oleva. Sen sijaan, että vittuilet ja pädet, jätä sittenkin mieluummin vastaamatta.

Sen verran pakko puolustaa Andyä, että hänen kirjoitustyylinsä sai aikanaan lähes aina vereni kiehumaan, mutta nykyään hänestä tullut ikään kuin lauhkaeampi, enkä ainakaan tässä threadissä ole nähnyt mitään erityistä vittuilua tai pätemistä tähän kommenttiin asti luettuani. Hyvä että edes joku, eli Andy jaksaa pysyä aktiivisena ja herättää keskustelua, sekä perustella usein näkemyksiään erittäin seikkaperäisesti. Ja totta, hän ei nyt ehkä vastannut kysymykseesi.

 

[AndyS]

Sali, jossa käy paljon treenaajia on tosiaan tärkeä paitsi rahoituskysymysten kautta, myös siksi että vain laaja sisäänotto mahdollistaa huippumenestykseen riittävän kilpailijamassan keräämisen. Kukaan ei tietääkseni ole onnistunut siinä, että keräisi jonkinlaisen kovien jätkien klubin, jossa olisi vain niitä HC-treenaajia eikä perusharrastajia ollenkaan. Ja jos se onnistuisikin, toiminta olisi kilpailijoiden omarahoitteista. Jos jollain tällainen sali on, niin kuulisin siitä mielelläni.

Tärkein ryhmä jota pitää saada seuraan sisään ovat teinit ja etenkin teinipojat. Naisissa voi menestyä korkealla tasolla aikuisiällä aloittaneenakin, joten 20-30 v. naisia ei pidä unohtaa. Mutta miehissä on käytännössä pakko aloittaa nuorena tai ei tule pärjäämään merkittävästi maailmalla. Ainoa poikkeus ovat luontaisesti kovalyöntiset raskassarjalaiset, joita on kuitenkin olemassa todella vähän.

Lasten ryhmiä olen käsitellyt toisessa keskustelussa ja perustellut, miksi niiden kautta aikuisurheilijoiden kehittäminen on vähintäänkin haastavaa. Seuran talouden kannalta ne taas ovat hyvä juttu ja jos sieltä joku 10-vuotiaana aloittanut myöhemmin siirtyy nuorten ryhmään niin hyvä, mutta sen pohjalle toimintaa ei voi rakentaa.

Vaikka seurajohdon tulee tiedostaa tämä ja suunnata markkinointia sen mukaisesti, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että kilpailemaan tulee kannustaa jokaista, jota se vähänkin kiinnostaa! Vaikka valmentaja selvästi näkisi, että kansallinen taso tulee olemaan se mihin urheilija voi korkeintaan päästä, häntä tulee silti kannustaa kilpailemaan ja harjoittelemaan. Tällä toimintatavalla saadaan rakennettua se kilparyhmä, jossa tulevan maailmanmestarin on paljon helpompi kasvaa ja kehittyä.

 

[JudoHemmo_85]

Tärkein ryhmä jota pitää saada seuraan sisään ovat teinit ja etenkin teinipojat. Naisissa voi menestyä korkealla tasolla aikuisiällä aloittaneenakin, joten 20-30 v. naisia ei pidä unohtaa. Mutta miehissä on käytännössä pakko aloittaa nuorena tai ei tule pärjäämään merkittävästi maailmalla. Ainoa poikkeus ovat luontaisesti kovalyöntiset raskassarjalaiset, joita on kuitenkin olemassa todella vähän.

Lasten ryhmiä olen käsitellyt toisessa keskustelussa ja perustellut, miksi niiden kautta aikuisurheilijoiden kehittäminen on vähintäänkin haastavaa. Seuran talouden kannalta ne taas ovat hyvä juttu ja jos sieltä joku 10-vuotiaana aloittanut myöhemmin siirtyy nuorten ryhmään niin hyvä, mutta sen pohjalle toimintaa ei voi rakentaa.

En ole tästä täysin samaa mieltä, jos puhutaan koko kamppailukentästä. Väittäisin, että suurin osa Suomen judoseuroista elää nimenomaan junnutoiminnan kautta. Ja harva Suomen kärkijudokoista on aloittanut lajia enää 15-vuotiaana, vaan viimeistään kymmenennen ikävuoden kieppeillä. Eli kyllä ne kärkiurheilijat useammin tulevat sieltä junnujen ryhmistä ainakin judossa ja painissa. Haasteena onkin saada pidettyä ne muut lapset mukana lajin parissa.

 

[AndyS]

Judo ja paini ovat vähän eri eläimiä ja ajattelin tuota lähinnä kehälajien kannalta. Osansa lienee tosin niiden systeemissä, jossa ei ylipäätään juuri tarjota aloitusmahdollisuuksia muille kuin lapsille. Rami Hietaniemihän aloitti painin 17-vuotiaana ja pärjäsi kohtalaisesti.

 

[aidan]

En ole tästä täysin samaa mieltä, jos puhutaan koko kamppailukentästä. Väittäisin, että suurin osa Suomen judoseuroista elää nimenomaan junnutoiminnan kautta. Ja harva Suomen kärkijudokoista on aloittanut lajia enää 15-vuotiaana, vaan viimeistään kymmenennen ikävuoden kieppeillä. Eli kyllä ne kärkiurheilijat useammin tulevat sieltä junnujen ryhmistä ainakin judossa ja painissa. Haasteena onkin saada pidettyä ne muut lapset mukana lajin parissa.

Painilajeissa on helpompi aloittaa nuorena, mutta pystylajeissa "paras" aloitusikä on ennemmin lähempänä viittätoista kuin kymmentä ikävuotta.

 

[AndyS]

Vähän pomppii, mutta palaan vielä tuohon lajitoiminnan kautta kilpailemisen rahoittamiseen. Ajatellaan että meillä on 20-vuotias kansainvälisen tason kamppailu-urheilija Ville, joka on samalla päätoiminen opiskelija.

Nyt Ville vetää kerran viikossa tunnin muksukamppailua, jossa käy 20 lasta. Lasten vanhemmat maksavat tästä 5€ kerta. Seuran kassaan kertyy 100€/treeni ja 400€/kuukausi. Tämä laitetaan kilparyhmän tukirahastoon ja sillä jo aika hyvin kattaa Villen kisa- ja treenimatkoja. Lähes viisi tonnia vuodessa ja aikaa menee tunti viikossa. Parhaassa tapauksessa Ville voi muksutreenin jälkeen jäädä suoraan omiin harjoituksiinsa. Kulupuoli tässä on todella pieni, jos sen ei ajatella vievän seuralta jotain muuta tuottavaa vuoroa pois.

Nyt jos Ville haluaisi rahoittaa kilpailemisensa työskentelemällä mäkkärissä 10€ bruttotuntipalkalla, hänen pitäisi tehdä noin 50 tuntia kuukaudessa tai 12 tuntia viikossa, eli kolme neljän tunnin vuoroa, jotka siis vievät koko illan. Tai yksi täysi päivä viikonloppuna ja yksi neljän tunnin vuoro arkena koulun jälkeen.

On aika selvä, että tuo muksuryhmän veto haittaa Villen treenaamista merkittävästi vähemmän. Lisäksi se lienee mukavampaa, kun hän toimii lajinsa parissa eikä hanttihommissa. Parhaassa tapauksessa opettaminen jopa kehittää häntä lajissaan.

 

[rampe68]

Vaikka seurajohdon tulee tiedostaa tämä ja suunnata markkinointia sen mukaisesti, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että kilpailemaan tulee kannustaa jokaista, jota se vähänkin kiinnostaa! Vaikka valmentaja selvästi näkisi, että kansallinen taso tulee olemaan se mihin urheilija voi korkeintaan päästä, häntä tulee silti kannustaa kilpailemaan ja harjoittelemaan. Tällä toimintatavalla saadaan rakennettua se kilparyhmä, jossa tulevan maailmanmestarin on paljon helpompi kasvaa ja kehittyä.

Tämä. Olen tästä täysin samaa mieltä. Joukkueurheilussa tästä on jo Suomessa hyvin päästy irti, mutta kamppailulajeissa ei. Asenne, myös faneilla, on usein se että vain parhaat saisivat kilpailla ja kaikki muut on turhia. Huippuja pitää nostaa, mutta ei keskitasoisten kustannuksella. Muuten keskitaso häviää ja ilman heitä huiputkaan eivät kehity

 

[Underdogs]

Painilajeissa on helpompi aloittaa nuorena, mutta pystylajeissa "paras" aloitusikä on ennemmin lähempänä viittätoista kuin kymmentä ikävuotta.

Silti mielenkiintoinen asia mitä voisi tässä katsoa on myös se että Thaimaassa 15 vuotiaalla saattaa olla jo 100 matsia takana. Kumpi systeemi on parempi tuottamaan parempia ottelijoita? Jos toinen aloittaa 8 vuotiaana ja toinen 15 vuotiaana niin vaikea kuvitella että yleensä se myöhemmin aloittanut olisi parempi.
Samart aloitti treenaamisen 7 vuotiaana (18 vuotiaana voitti lumpinee stadionin mestaruuden 2 painoluokassa)
Buakaw aloitti ottelemisen 8 vuotiaana
Saenchai aloitti treenaamisen 8 vuotiaana (16 vuotiaana voitti ensimmäisen Lumpinee stadionin mestaruuden)
Petrosyan aloitti treenaamisen 14 vuotiaana

Minkä takia paini on esimerkiksi niin vahvoilla MMA:ssa niin väittäisin yhdeksi syyksi sen että sitä aletaan harrastaa hyvin nuorella iällä, kilpailu on kovaa, kouluissa saat erittäin kovaa valmennusta siihen ja saat jopa stipendi paikkoja painilla. Jos vastaavaa koulutusta olisi esimerkiksi thainyrkkeilyn osalta, niin uskon että saataisiin erittäin paljon Thainyrkkeily pohjaisia kavereita korkealle rankingeissa vaparissakin.


View: https://www.youtube.com/watch?v=QpxVQ-S_XIM

 

[Painipina]

Absoluuttisen tason puolesta varmasti parempi aloittaa nuorella iällä mutta lyömishommat kehittyville aivoille eivät monelta muulta kantilta ole kovin fiksuja. Tuo video esimerkiksi on mielestäni kuvottava ja käy sääliksi noita lapsia.

 

[AndyS]

Underdogsin esimerkkiottelijoista ainoa länsimaalainen on 14-vuotiaana aloittanut Petrosyan, joka on taidoiltaan aivan kilpailukykyinen noihin muihin verrattuna. Hän otti 21-vuotiaana Buakawin (25 v.) kanssa tasurin, jota laajalti pidetään tuomarien lahjana silloin tunnetummalle Buakawille.

Thaimaa on ehkä huonoin mahdollinen esimerkki josta kannattaa Suomessa ottaa mallia.

Ensinnäkin siellä thainyrkkeily aloitetaan aina lapsena, eikä 15-vuotiaana aloittaneita ole olemassa. Siksi sellaisia menestyjiäkään ei voi olla.

Toiseksi sikäläinen systeemi perustuu siihen, että isukki laittaa 7-vuotiaan muksunsa ottelemaan ammattilaismatseja joissa saa iskeä mm. kyynärpäällä niskaan, että voisi itse työskennellä vähemmän ja ryypätä enemmän. Ja kansa lyö sitten matseista vetoa. Suomessa ei ole mahdollista saada tällaista harrastajakuntaa massoittain ja jos olisikin, niin lastensuojelu viimeistään pistäisi hommalle stopin.

Kolmanneksi thaimaalaiset pärjäävät kilpailijamassaansa nähden todella huonosti verrattuna länsimaalaisiin. Seuraan semisäännöllisesti Lumpinin mestaruustilannetta ja parhaimmillaan kolmen eri painoluokan mestarina oli länsimaalainen. Juuri nyt on vain yhden, Rafi Bohic 147 lbs. (aloitti muuten 16-vuotiaana) ja lisäksi kaksi japanilaista on Rachadamnoen mestareina. Thaikkuottelijoita on niin tolkuton määrä, että jos heidän treenisysteeminsä olisi edes yhtä hyvä kuin länsimaissa saati parempi, kenenkään länkkärin tai japanilaisen ei pitäisi olla lähelläkään isojen stadionien mestaruuksia.

Siksi mielestäni kannattaa katsoa Suomessa mallia vaikka sen tyyppisistä maista kuin Ruotsi, Baltian maat tai vaikka Hollanti, jotka ovat meitä yhteiskunnallisesti paljon lähempänä ja menestyvät ainakin kehälajeissa paljon paremmin.

 

[Underdogs]

Underdogsin esimerkkiottelijoista ainoa länsimaalainen on 14-vuotiaana aloittanut Petrosyan, joka on taidoiltaan aivan kilpailukykyinen noihin muihin verrattuna. Hän otti 21-vuotiaana Buakawin (25 v.) kanssa tasurin, jota laajalti pidetään tuomarien lahjana silloin tunnetummalle Buakawille.

Thaimaa on ehkä huonoin mahdollinen esimerkki josta kannattaa Suomessa ottaa mallia.

Ensinnäkin siellä thainyrkkeily aloitetaan aina lapsena, eikä 15-vuotiaana aloittaneita ole olemassa. Siksi sellaisia menestyjiäkään ei voi olla.

Toiseksi sikäläinen systeemi perustuu siihen, että isukki laittaa 7-vuotiaan muksunsa ottelemaan ammattilaismatseja joissa saa iskeä mm. kyynärpäällä niskaan, että voisi itse työskennellä vähemmän ja ryypätä enemmän. Ja kansa lyö sitten matseista vetoa. Suomessa ei ole mahdollista saada tällaista harrastajakuntaa massoittain ja jos olisikin, niin lastensuojelu viimeistään pistäisi hommalle stopin.

Kolmanneksi thaimaalaiset pärjäävät kilpailijamassaansa nähden todella huonosti verrattuna länsimaalaisiin. Seuraan semisäännöllisesti Lumpinin mestaruustilannetta ja parhaimmillaan kolmen eri painoluokan mestarina oli länsimaalainen. Juuri nyt on vain yhden, Rafi Bohic 147 lbs. (aloitti muuten 16-vuotiaana) ja lisäksi kaksi japanilaista on Rachadamnoen mestareina. Thaikkuottelijoita on niin tolkuton määrä, että jos heidän treenisysteeminsä olisi edes yhtä hyvä kuin länsimaissa saati parempi, kenenkään länkkärin tai japanilaisen ei pitäisi olla lähelläkään isojen stadionien mestaruuksia.

Siksi mielestäni kannattaa katsoa Suomessa mallia vaikka sen tyyppisistä maista kuin Ruotsi, Baltian maat tai vaikka Hollanti, jotka ovat meitä yhteiskunnallisesti paljon lähempänä ja menestyvät ainakin kehälajeissa paljon paremmin.

Ensinnäkin tuo kirjoitus miten thaikkuisät laittavat muksunsa ottelemaan vain sen takia että saavat itse ryypätä niin en edes tiedä mitä tuohon sanoa...

Asioista voi aina keskustella ja olla eri mieltä, mutta laittaa koko kansa tuollaiseen paska isä muottiin niin aivan turha lähteä keskustelemaan sen enempää mistään muustakaan.

 

[aidan]

Ensinnäkin tuo kirjoitus miten thaikkuisät laittavat muksunsa ottelemaan vain sen takia että saavat itse ryypätä niin en edes tiedä mitä tuohon sanoa...

Asioista voi aina keskustella ja olla eri mieltä, mutta laittaa koko kansa tuollaiseen paska isä muottiin niin aivan turha lähteä keskustelemaan sen enempää mistään muustakaan.

Meinaat tosiaan, että pikkulasten laittaminen ottelemaan täydellä kontaktilla ja ilman suojia on vastuullista vanhemmuutta? Eihän Thaimaan touhussa nyt ole järjen häivää. Puutteet urheiluvalmennusosaamisen perusteissa korvataan kovalla voluumilla. Kun lihamyllystä pistetään riittävästi junnuja läpi, niin tottakai sieltä jää muutama huippu jäljelle, mutta systeemistä ei voi länsimaissa oikein ottaa millään tavalla oppia.

 

[Underdogs]

Meinaat tosiaan, että pikkulasten laittaminen ottelemaan täydellä kontaktilla ja ilman suojia on vastuullista vanhemmuutta? Eihän Thaimaan touhussa nyt ole järjen häivää. Puutteet urheiluvalmennusosaamisen perusteissa korvataan kovalla voluumilla. Kun lihamyllystä pistetään riittävästi junnuja läpi, niin tottakai sieltä jää muutama huippu jäljelle, mutta systeemistä ei voi länsimaissa oikein ottaa millään tavalla oppia.

Kyseessä on kuitenkin melko erilaiset kulttuurit joten se on aika helppo katsoa suomi lasien läpi mikä on oikein ja mikä väärin. Onko vastuullista vanhemmuutta antaa lasten lihota niin että ne saa diabeteksen jo 8 vuotiaana? Onko vastuullista vanhemmuutta kasvattaa lapsensa tabletilla, onko vastuullista vanhemmuutta ruokkia lapsensa mikroaterioilla? Myöskin sitä urheiluvalmennus osaamista siellä thaimaassa on kyllä ihan riittävästi(ainakin teknisessä mielessä), missä varmasti olisi vielä opittavaa olisi lihaskuntoharjoitteet sekä ravintoasiat ja osa treeneistä on varmasti sitä no on sitä tehty aina ennenkin niin miksi muuttamaan (mutta tätä on vielä suomessakin paljon)

Laittaisinko omia lapsia ottelemaan täysikontakti matseja, niin en laittaisi Mutta onko jääkiekko ja vaikka jalkapallo nekään kovin turvallisia. Jenkkilässä oli tehty tutkimusta nuorten aivotärähdyksistä ja kolmanneksi eniten niitä aiheutui jalkapallossa. Nykyään lapset ei saa kiivetä edes puissa niin parempi jos kaikki rupeasi vaan twerkkaamaan niin ei tulisi näitä vammoja.

Nyt jos mennään ihan aiheeseen. Tässä oli kuitenkin puhe mikä on paras ikä aloittaa pystylajit jotta kehittyisi mahdollisimmin hyväksi ja eri ikiähän täällä on tullut. Mutta olisiko siitä haittaa jos sitä pystyä ruvettaisiin harrastamaan siinä 10 vuoden iässä ja vaikka 16 vuoden iässä saisi aloittaa low contact ottelut ja 18 vuoden iässä full contact (näin ihan heittona).

 

[AndyS]

Toki kärjistin ja joillekin thaikkulapsille se harjoitusleiri voi olla jopa parannus aiempiin elinoloihin. Pääpointti on kuitenkin se, että moinen toiminta ei ole Suomessa mahdollista ja hyvä onkin ettei se ole mahdollista.

Sinänsä kehälajeissa pl. nyrkkeily tulisi ilman muuta sekä saada keskimääräistä aloittamisikää nuoremmaksi että saada nuoria kilpailemaan nykyistä enemmän. Ei kuitenkaan tarvitse eikä mielestäni edes kannata pyrkiä siihen, että kilpaileminen aloitettaisiin 7-vuotiaana. 14-vuotiaana aloittaminen riittää hyvin, mutta nykyään se aloitusikä on usein lähempänä 24 vuotta.

Potkunyrkkeilyn osalta pidän parhaana ideana junnuille kevytkontaktimatseja tatamilla, koska niihin niitä ottelijoita ylipäätään saa ottelemaan. Kun aloitin potkunyrkkeilyn, seuran paras ottelija oli aloittanut myöhäisteininä, voitti Suomen mestaruuden reilu parikymppisenä vuonna 2005 ja otti urallaan yhteensä seitsemän ottelua. Minulla on nykyään valmennettavana 11-vuotiaana aloittanut tyttö, joka ennen 13 ikävuotta oli myös ottanut seitsemän ottelua. Hän ei tietenkään ole urheilullisesti ollenkaan samalla tasolla, mutta ottelukokemusta on silti saman verran. Lienee aika selvä, että tämä antaa paljon paremmat lähtökohdat aikuisuralle, jos hän haluaa tehdä sellaisen. Mutta ei se 7-vuotiaana aloittaminen ole mitenkään välttämätöntä huippumenestykseen.

Kuitenkin on tärkeää tukea kaikkia halukkaita, eikä kellään mene Suomessa niin hyvin, että olisi varaa jättää motivoituneita kilpailijoita valmentamatta. Keskustelin takavuosina erään tunnetun - joskaan ei välttämättä suunnattoman menestyneen - nyrkkeilyvalmentajan kanssa. Hän valitteli kun ei saa 9-14-vuotiaita kilpanyrkkeilyryhmiinsä. 15-18-vuotiaita olisi puolestaan tulossa ovista ja ikkunoista, mutta hän ohjaa nämä kuntonyrkkeilyyn. Esim. Anthony Joshuahan aloitti nyrkkeilyn 18-vuotiaana ja on pärjännyt kohtalaisesti. Toki on raskassarjalainen, mutta silti.

Vapaaottelu on ongelmallinen laji kilpailtavaksi kovin nuorena. En itse pidä tätä IMMAF:in uutta systeemiä kovin hyvänä, missä alle 18-vuotiaat eivät saa ollenkaan lyödä päähän, koska se muuttaa lajin luonteen täysin. Melkeinpä fiksumpana pitäisin sitä, että vaparijunnut kilpailevat erikseen jossain pystylaj(e)issa ja sen lisäksi lukkopainissa tai jopa BJJ:ssä.

 

[JudoHemmo_85]

Melkeinpä fiksumpana pitäisin sitä, että vaparijunnut kilpailevat erikseen jossain pystylaj(e)issa ja sen lisäksi lukkopainissa tai jopa BJJ:ssä.

Tai sitten vapaapainissa.

 

[rampe68]

Ensinnäkin tuo kirjoitus miten thaikkuisät laittavat muksunsa ottelemaan vain sen takia että saavat itse ryypätä niin en edes tiedä mitä tuohon sanoa...

Asioista voi aina keskustella ja olla eri mieltä, mutta laittaa koko kansa tuollaiseen paska isä muottiin niin aivan turha lähteä keskustelemaan sen enempää mistään muustakaan.

Thaimaassa asuneena voin sanoa että sosiaalisesti ja eettisesti maa on länsimaita 100-150 vuotta kehityksestä jäljessä

 

[aidan]

Nyt jos mennään ihan aiheeseen. Tässä oli kuitenkin puhe mikä on paras ikä aloittaa pystylajit jotta kehittyisi mahdollisimmin hyväksi ja eri ikiähän täällä on tullut. Mutta olisiko siitä haittaa jos sitä pystyä ruvettaisiin harrastamaan siinä 10 vuoden iässä ja vaikka 16 vuoden iässä saisi aloittaa low contact ottelut ja 18 vuoden iässä full contact (näin ihan heittona).

Ongelma on siinä, että hyvin harvalla 10-vuotiaalla tai nuoremmalla on nyrkkeilyn tai muun pystylajin tekniikoiden oppimiseen vaadittavaa keskittymiskykyä. Painilajit ja erilaiset pelit ovat paljon junnuille luontevampaa tekemistä. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat harvassa ja yleensä tapauksia joissa junnun isä on valmentaja. Kunhan nuori vain urheilee jossakin lajissa tai lajeissa sinne 12-15 ikävuoden tienoille ja sitten aloittaa pystyottelemisen harjoittelun, niin hyvä tulee. Varhainen aloitusikä ei ole mitenkään autuaaksitekevä juttu ja omien havaintojen mukaan nuorina aloittaneet ovat monesti jo aivan kyllästyneitä koko lajiin ennen täysi-ikäisyyttä (ja lopettavat), jolloin "työn tekemisen" pitäisi vasta kunnolla alkaa.

 

[Underdogs]

Thaimaassa asuneena voin sanoa että sosiaalisesti ja eettisesti maa on länsimaita 100-150 vuotta kehityksestä jäljessä

Itse olen siellä "asunut" pari vuotta joten en ihan youtube pätkien perusteella lähde mielipiteitä sanomaan, mutta jospa vain tyydymme olemaan eri mieltä tässä asiassa.

 

[Underdogs]

Ongelma on siinä, että hyvin harvalla 10-vuotiaalla tai nuoremmalla on nyrkkeilyn tai muun pystylajin tekniikoiden oppimiseen vaadittavaa keskittymiskykyä. Painilajit ja erilaiset pelit ovat paljon junnuille luontevampaa tekemistä. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat harvassa ja yleensä tapauksia joissa junnun isä on valmentaja. Kunhan nuori vain urheilee jossakin lajissa tai lajeissa sinne 12-15 ikävuoden tienoille ja sitten aloittaa pystyottelemisen harjoittelun, niin hyvä tulee. Varhainen aloitusikä ei ole mitenkään autuaaksitekevä juttu ja omien havaintojen mukaan nuorina aloittaneet ovat monesti jo aivan kyllästyneitä koko lajiin ennen täysi-ikäisyyttä (ja lopettavat), jolloin "työn tekemisen" pitäisi vasta kunnolla alkaa.

Silti on mielenkiintoista kuinka esimerkiksi jos haluat päästä huipulle jalkapallossa ja lähdet aloittamaan lajia 15 vuotiaana niin parhaassa tapauksessa voit päästä johonkin mypaan penkille, mutta mistään maailman huippujoukkueista ei ole mitään toivoa.
Minkä takia jalkapallo pitää aloittaa hyvin nuorena että lajissa pystyy pärjäämään ja minkä takia kehälajeissa riittää että vaikka se 15 vuotta. Täytyyhän tässä olla joku syy taustalla?
Johtuuko se siitä että jalkapallossa se taso on vain niin helvetin kova ja pystylajeissa se on huonompi?
Jalkapallossa ei ole painoluokkia sekä maailmanlaajuisesti harrastajia on aivan käsittämättömiä määriä, joten kilpailu on hirveän kovaa.

Tuo kyllästyminen on totta ja monia huippulahjakkuuksia on menetetty jääkiekossa ja jalkapallossa sille, ja jopa jo siellä jo menestymisen kynnyksellä.

Thaimaassa mukuloilla sitä keskittymiskykyä ja luontaista tekemistä on thainyrkkeilyyn, amerikassa painiin ja vaikka baseballiin, suomessa jääkiekkoon jne jne. Näissä varmaan se kulttuuri vaikuttaa myös paljon.