Olen pikkusisko,veljeni on mua 7 minsaa vanhempi..
joskus tämä pikkusisko-isoveli asia oli elämääkin tärkeämpi asia..
yleensä mua luultiin vanhemmaksi..johtui varmaan siitä et mä olin n. 10-15 cm toista pidempi. Me kyllä korjattiin asia heti!!!!!
Nykyään nauretaan vaan että mahdetaanko päästä koskaan eroon siitä et mua luullaan isosiskoksi.
Pituuseroa meillä ei veljen hyväksi nykyään taida montaa senttiä olla..
Veli on aina ollut mun yksi paras ja rakas ystävä..mitä väliä sillä kuinka paljon ollaan toisiamme oikeasti lyöty,huudettu,tapeltu,itkettyä---niinhän se yleensä näissä sisarus-jutuissa menee--otetaan yhteen niin että tanner tärisee. Ylä-aste aikaan jäi nyrkkien nostaminen ylös jo taakse.
Auta armias jos veli joutui tappeluun jonkun muun kanssa.. siinä sisar tulistui niin paljon että sano kolmannelle osapuolelle hampaat irveessä;kosketkin mun veljeen niin mä tulen ja vedän sua turpaan.
(huom. olin aika pitkälti myös muita poikia päätä pidempi,helppo siinä oli pelotella)
Niin ja veljen kanssa tappelu sai tietenkin aikaa sen etten pelännyt yhtään poikaa.
Veljelleni kerron KAIKEN,nyt ja aina.
Johtuen osittain meidän lapsuudesta voin suoralla kädellä sanoa aina että veljeni on mulle tärkeämpi kuin vanhempani.
Edellispäivä puhuin veljen kanssa pitkät pätkät puhelimessa,vaikka asutaan samassa kaupungissa..
On tapahtunut jotain suurta ja iloista yms..ja olen siinä veljeäni ollut auttamassa.
Sanoin suoraan että tässä maailmassa olen valmis riskeeraamaan kaiken tasa kahden ihmisen puolesta; poikani ja veljeni!!!!
Että näin