Kaksikielisyys ihmetyttää

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Huppe
  • Aloitettu Aloitettu

Huppe

Iso Kingi H.
VIP
Liittynyt
1.6.2004
Viestejä
16 123
Ikä
48
Tuli mieleen tänään lukiessa www.hs.fi että miten tuo kaksikielisyys oikein on mahdollista. Tarkoitan sitä että jos vaikka lapsi on kaksikielinen niin tietääkö hän ja jos tietää niin mistä, että kumpaa kieltä hän puhuu, olkoon se sitten vaikkapa suomi ja ruotsi? :rolleyes:

Itsestä olisi nastaa osata vaikka englantia toisena äidinkielenä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En tiedä liittyykö tämä postaus kovinkaan paljon aiheeseen, mutta mua ihmetyttää suuresti se, että jotkut ihmiset mainostavat, kuinka tärkeää on osata ruotsia. Sitten kun sanon niille, että englannilla kyllä pärjää, niin ne vastaavat, että eikä pärjää, koska kaikki osaavat jo sitä. No mitä vittua, sen takiahan sillä juuri pärjää koska jokainen sitä osaa. Lähinnä jotkut suomenruotsi-fanaatikot ovat tulleet minulle saarnaamaan tuosta.
 
Kaksikielisena, luku ja kirjotus vammasena, voin sanoa että lapsi ei tiedä kumpaa kieltä puhuu.
 
ZannaZ sanoi:
:offtopic: luen kokoajan ton otsikon et "kaksimielisyys ihmetyttää".. :nolo: jatkakaa...

:offtopic: haah tulin lukemaan mitä täällä höpistään ja ekana luin tän sun postin ja ihmettin, että mitäs siellä sitte lukee :D luin sen vielä 2 kertaa kaksimielisyydeks :O
 
Huppe sanoi:
Tuli mieleen tänään lukiessa www.hs.fi että miten tuo kaksikielisyys oikein on mahdollista. Tarkoitan sitä että jos vaikka lapsi on kaksikielinen niin tietääkö hän ja jos tietää niin mistä, että kumpaa kieltä hän puhuu, olkoon se sitten vaikkapa suomi ja ruotsi? :rolleyes:

Itsestä olisi nastaa osata vaikka englantia toisena äidinkielenä.

Että miten lapsi tietää että tämä sana on esim. suomea ja tämä ruotsia? Ei kai ne aina tiedäkään, onhan näitä kahden kielen sekamelskaa puhuvia olemassa. Toisaalta muistaakseni väitetään että tuo kielten rakenteiden ymmärtäminen on jollain lailla etenkin lapsilla sisäsyntyistä ja että he vaistomaisesti osaavat erottaa osaamansa kielet toisistaan. Vanhemmilla tämä kyky sisäistää kieliä heikkenee iän myötä ja voisi myös väittää että 'kovalevy täyttyy' kun sinne on tunkenut useamman kielen kieliopit.
 
Ärsytti joskus kun bussissa sai kuunnella suomea ja ruotsia sekaisin puhuvia kersoja. Suurinpiirtein joka toinen sana suomea ja joka toinen ruottia, muutama englanninkielen sanakin siellä taisi vilahtaa. Aluksi luulin, että se on joku vitsi mutta kun sitä jatkui 3 vuotta niin aloin uskoa, että noinhan ne saatana puhuu. Käsittämätöntä. JA ärsyttävää.
 
Helpommin kai lapsikin ymmärtää eri kielten erot, kun esim. kaksikielisessä kodissa toinen vanhempi puhuu aina selkeästi yhtä kieltä lapsen kanssa ja toinen toista kieltä. Ei niin, että molemmat vanhemmat puhuvat sekaisin kahta kieltä.
Ilmeisesti useamman kielen ymmärtäminen ja oppiminen on lapselle tosiaan huomattavasti helpompaa kuin aikuiselle (mitä pienempi lapsi, niin sitä helpompaa omaksua ja oppia uusi kieli?) .
 
Olen kaksikielinen, niin pitkään kun muistan olen osannut erottaa suomenkielen ruotsinkielestä. En nyt tiedä tarkalleen mitä ikäluokkaa tarkotat sanalla "lapsi", mutta ala-aste ikäsenä oli naapurit enimmäkseen suomenkielisiä, joten heidän kanssaan puhuin siis suomea. Kaikki koulut tähän mennessä on taas olleet ruotsinkielisiä, joten siellä on sitten sitäkin kieltä harjoiteltu.

Inkeri: Tietääkseni pienillä lapsilla on tiettyjä "oppimiskausia" jolloin mm. kielen oppiminen on helpompaa, näin muistaisin joltakin psykologian kurssilta.
 
ZannaZ sanoi:
:offtopic: luen kokoajan ton otsikon et "kaksimielisyys ihmetyttää".. :nolo: jatkakaa...

Siis mita helvettia... niin minakin. Tuntuu etta jengilla on taalla aika valikoiva lukihairio :D
 
Jos lapsi on kaksikielinen niin eiköhän hän puhu suomea jos hänelle puhuu suomea ja ruotsia jos hänelle puhuu ruotsia. Toisinpäin on sama ongelma kuin muutenkin suomenruotsalaisilla paikkakunnilla, puhuakko kaupassa suomea vai ruotsia.
 
Minä olen kaksikielisestä perheestä. Opin puhumaan suomea ja ruotsia samanaikaisesti. Ihan ensimmäisissä sanoissani saatoin sekoittaa suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä sanoja ja muodostaa niistä sekasanoja. Opin kuitenkin hyvin pian opin erottamaan kielet toisistaan. Opin myös kenelle puhutaan suomea ja kenelle ruotsia ja vaihdoin kieltä luontevasti sen mukaan kenelle puhuin. Kun olin neljä, muutimme Englantiin, joten opin myös englannin kielen sujuvasti. Siitä tulikin kolmas kotikielemme, kun aloimme käyttää sitä siskoni kanssa keskenämme ja puhuimme sitä myös vanhemmillemme (he puhuivat meille edelleen omia äidinkieliään). Silti, vaikka englannista tulikin tavallaan minun ja siskoni pääkieli, erotimme varmasti suomen, ruotsin ja englannin toisistaan ja osasimme heti vaihtaa suomeen tai ruotsiin, kun kävimme suomessa tai kun sukulaisia vieraili luonnamme. Eli yhteenvetona, kyllä kaksi- tai kolmekielinen lapsi erottaa kielet toisistaan, kunhan vanhemmat käyttävät lapselle puhuttaessa johdonmukaisesti omaa vain omaa äidinkieltään (ja ympäristö kolmatta kieltä) eikä kahta kieltä sekaisin.
 
Pexi_ sanoi:
En tiedä liittyykö tämä postaus kovinkaan paljon aiheeseen, mutta mua ihmetyttää suuresti se, että jotkut ihmiset mainostavat, kuinka tärkeää on osata ruotsia. Sitten kun sanon niille, että englannilla kyllä pärjää
Englannilla pärjää lyhyillä matkoilla, mutta jos esimerkiksi aiot olla pidempään töissä muissa pohjoismaissa (itse olin Tanskassa), niin kyllä elämä tulee vaikeaksi, jos et opettele maan kieltä. Tanskalaiset varsinkin ottivat suorastaan loukkauksena sen, jos et edes aikonut opetella maan kieltä.

En ole kaksikielinen, mutta ruotsin osaamisesta on itselle ollut merkittävää hyötyä työelämässä. Tanskan opiskelua helpotti huomattavasti kun osasi ruotsia ja norjaakin on tullut opittua. Ei harmita enää yhtään että ruotsi tuli pakko-opeteltua.
 
Zara sanoi:
Eli yhteenvetona, kyllä kaksi- tai kolmekielinen lapsi erottaa kielet toisistaan, kunhan vanhemmat käyttävät lapselle puhuttaessa johdonmukaisesti omaa vain omaa äidinkieltään (ja ympäristö kolmatta kieltä) eikä kahta kieltä sekaisin.
Aika mielenkiintoinen juttu, osan leikkasin pois. Vähän käy oikeastaan kateeksikin.
Eli sanot käytännössä sitä että jos kotona puhutaan vaikkapa suomea niin lapsen voisi pistää englanninkieliseen päiväkotiin/kouluun ja homma hoituisi hienosti. Itse arvostaisin tuota kaksi tai jopa kolmikielisyyttä ja tahtoisin omalle lapselleni antaa mahdollisuuden moiseen taitoon, kun en sitä itse enää voi saada. Päiväkotihan olisi sitten pakko aloittaa varsin nuorena?
 
Huppe sanoi:
Eli sanot käytännössä sitä että jos kotona puhutaan vaikkapa suomea niin lapsen voisi pistää englanninkieliseen päiväkotiin/kouluun ja homma hoituisi hienosti.

Kyllä ja ei. Kielikylpypäiväkodissa lapsi kyllä oppisi englannin kielen, mutta on eri asia tulisiko hänestä kaksikielistä. Päiväkoti (ja myöhemmin koulu) on kuitenkin vain pieni osa lapsen elämää. Jos kotona ja lapsen elinympäristössä ylipäätänsä puhutaan enimmäkseen suomea, englannista ei välttämättä kehity toista "äidinkieltä". Oman kokemukseni mukaan Suomessa englanninkielisissä kouluissa lapset nimittäin käyttävät varsin paljon suomea keskenään ja myös osa opetuksesta on suomeksi. Vahva englanninkielentaito lapselle joka tapauksessa kehittynee, joten hukkaan kielikylpy ei mene.
 
Inkeri sanoi:
Helpommin kai lapsikin ymmärtää eri kielten erot, kun esim. kaksikielisessä kodissa toinen vanhempi puhuu aina selkeästi yhtä kieltä lapsen kanssa ja toinen toista kieltä. Ei niin, että molemmat vanhemmat puhuvat sekaisin kahta kieltä.

Jep, nimenomaan näin. Eli ei käydä sekoittelemaan kieliä, vaan kumpikin vanhemmista puhuu lapselle/lapsille omaa äidinkieltään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom