Kaksikielisyys ihmetyttää

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Huppe
  • Aloitettu Aloitettu
Viittasin kirjakielellä lähinnä siihen, että järkkää sopivaa suomen kielistä materiaalia luettavaksi ipanalle riittävästi ja ehkä myös kannustaa kirjoittamaan suomeksi, nimenomaan kirjakielellä. Ehkä voisi hankkia jotain vanhoja aapisia ja äidinkielen oppikirjojakin arsenaaliksi. Kotona sitten voi puhua semmoista suomea, mikä kullekin vanhemmalle on luontevinta, millä voi itteensä ilmaista rennosti ja sujuvasti.

Tosta Naenen esimerkistä näkee, että aina kerkee oppia myöhemminkin ja kaverit ovat monesti tod. opettavaisia otuksia. :D
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Huppe sanoi:
Pyydän että tästä ketjusta jätetään kaikki Thaimaa-keskustelu pois mutta pistän tähän silti sen että kun itse puhumme suomea, ympäristö thaita ja kerhossa sitten englantia, onko ongelmia odotettavissa?

Omaa tytärtäni havainnoidessa en muita ongelmia keksi kuin puheen kehityksen mahdollisen hidastumisen. Muutimme muutama kuukausi pois Kiinasta, minne muutimme lapseni ollessa 3 kk. Meillä oli koko ajan alusta saakka töissä kodinhoitaja vähintään 4 h / päivä ja tyttäreni ollessa n. 9 kk hän oli käytännössä pelkästään lapsenhoitaja, kotihommat olivat kakkossijalla. Kaksikko vietti siis melko paljon aikaa keskenään ja kodinhoitaja puhui tietenkin kiinaa.

Tyttäreni on aina vaikuttanut kielellisesti melko lahjakkaalta ja aika nopeasti kiinakin alkoi tarttua, ihan samanlailla kuin suomikin. Tyttö osasi näppärästi vaihtaa kieltä sen mukaan, puhuiko hän vanhempiensa, jonkun muun suomalaisen tai kodinhoitajan kanssa. Siis ihan niin konkreettisesti, että jos minä, tyttö ja kodinhoitaja leikimme samassa huoneessa, hän vaihtoi kieltä sen mukaan, käskikö minun vai kodinhoitajan ottaa pallon kiinni. :) Monta kertaa toki yritti puhua kiinaa minulle / meillekin, mutta tiukasti vain se asenne, että "sori, en ymmärrä".

Suomeen palattua kiina aikalailla jäi (onpa kumma :rolleyes:) ja näyttää unohtuneen hyvinkin tehokkaasti. Mieheni oli Kiinassa kuukauden meitä pidempään ja jo puhelimessa tuona aikana keskustellessa ihmetteli KOVASTI, että kylläpä tyttö osaa hyvin puhua. Sitten mieheni palattua Suomeen hän sanoi, että ihan eri 2-vuotias oli nyt vastassa kuin lähtiessä. Pitkiä lauseita tulee ja pulputusta ihan koko ajan. Akki voi todistaa. :D

Ainakin meidän tapauksessa on ihan selkeästi nähtävissä se, että kun kaksikielisyys vähenee yksikielisyyteen, niin puhekin on lähtenyt ihan uudelle raiteelle, vaikkei siinä aikaisemminkaan ole mitään ongelmaa ollut. Puheenkehitys on aina ollut vahvemmilla kuin motoriikka. Tammikuussa alkaa englanninkielinen päiväkotielämä, sitten näkee miten toinen aalto muuta kuin suomea lähtee pyörimään. :)

Kokemusta on myös erään edelleen Kiinassa asuvan suomalaisperheen 3-vuotiaista kaksosista, jotka aloittivat reilu vuosi sitten 2 krt / vko päiväkodin Kiinassa. Kotona on päivittäin kodinhoitaja 8 h / pvä, joten kiinaa kuuluu hyvinkin tehokkaasti. Lapset kuulemma kommunikoivat keskenään pelkästään kiinaksi, samoin tuntuvat ymmärtävän kiinaa paremmin kuin suomea, vaikka suomi kotikielenä luonnollisesti onkin. Kaksosuus vaikuttaa varmasti aika paljon, mutta ilmiönä tuo on aika hauska. :) Suomi-lomilla kuulemma suomen kieli vahvistuu roimasti, mutta Kiinaan palatessa unohtuu taas taka-alalle.

Tässä siis jotain omia ja havainnoituja kokemuksia.

E: Meillä koitettiin pitää suomea yllä suomenkielisillä lastenohjelmilla, DVD-liikenne Suomesta oli aika vilkasta. Koska ajattelimme aina, että suomi on se pääkieli, johon panostetaan enemmän, kiinankieliset lastenohjelmat olivat oikeastaan täysin pannassa.
 
Viimeksi muokattu:
Kaksikielisyys pitäisi olla aika pitkään, koska muuten se todellakin unohtuu suunnilleen kokonaan. Olen itsekin ollut joskus 4-vuotiaana ruotsinkielisessä tarhassa, mutta ei siitä ole mitään jäljellä.

Osaako joku muuten sanoa missä vaiheessa kieli alkaa pysymään, vaikka siirtyisi yksikieliseen ympäristöön? Pitääkö olla ihan murrosikäinen?
 
Modified, juttelin erään ruotsalaisen opiskelukaverini kanssa tosta asiasta erään kerran. Hän kertoi äitinsä olevan Suomesta tullut ns. sotalapsi, eli oli vissiin jotain 1,5-v tjsp tuotu evakkoon Ruotsiin ja jäänyt sinne. He olivat äitinsä kanssa menneet jollekin kansalaisopiston suomen kielen perusteiden kurssille. Äitinsä oli ollut kurssilla, kuin kala vedessä, oppinut tai muistanut kaiken tod. helposti. Eli siis ei ollut läheskään kunnolla osannut ikinä lapsena suomea, ei ollut kerinnyt niin nuorena oppia vielä, mutta jotain oli jonnekin aivojen sopukkaan jäänyt.

Eli ei se ole niin suoraviivaista/mustavalkoista, että menettää täysin kielitaidon, jonka on vaikkapa 0-4-v oppinut (toi myös kommenttina kaisalle). Jos myöhemmin joskus sitä kieltä tarvitsee, sen oppii/aktivoi paljon helpommin ja nopeammin "takaisin", kuin ihan tyhjästä aloittava.

Mä haluaisin ajatella tätä asiaa pitemmällä aikavälillä, siis ihan nollasta aina aikuiseksi asti, en pelkästään lapsuutta. On hedelmällisempää nähdä monikielisyyden vaikutukset tolleen isommassa mittakaavassa, niin ei liikaa hätäänny siitä, jos lapsi vaikuttaisi olevan puolikielinen pienenä. Kyllä se siitä tasaantuu pitemmällä aikavälillä katsottuna, kun/jos nää kieliasiat hoidetaan fiksusti ja johdonmukaisesti. Eikä ikinä ole liian myöhäistä paikata tilannetta, jos semmoiselle katsotaan tarvetta, kuten Naenenkin esimerkistä näkee, aina keskee oppia lisää.

Pahin mahdollinen tilanne on semmoinen, mitä olen joissain maahanmuuttajaperheissä kuullut olevan, että vanhemmat koettavat epätoivoisesti puhua uuden maan kieltä lapselleen tai lapsilleen, vaikka kielitaitonsa olisikin hyvin puutteellinen. Siinä käy pitkällä aikavälillä niin, ettei ihminen osaa oikein mitään kieltä kunnolla, koska sen ympäristökielen pohja on niin heikko (siis kotoa ennen kouluikää tullut). Aina kaiken ydin ja pohja pitäisi olla se, että vanhemmat puhuvat aina vain äidinkieltään tai muuten vahvinta mahdollista kieltään (esim. em. armenialaisen jannun tapauksessa se luultavimmin olisi arabia), jotta pystyvät ilmaisemaan tunteensa kunnolla. Siihen sitten voi järkätä lisukkeeksi muutakin materiaalia, filmejä, musiikkia, sarjakuvia ja kirjoja vanhempien kielellä, jotta perusta saadaan vahvaksi.
 
Joo, itselläkään ei ole minkäänlaista tarkoitusta edes harjoituttaa ipanaa puhumalla vaikka thaita, tiedän että en sitä (ehkä koskaan) osaa niin hyvin. Tällä hetkellä en juuri ollenkaan. Parasta olisi varmasti jos pääsisi muuttamaan vaikka jonnekin kanadaan jossa puhutaan englanti+ranska ja sitten toimisi aktiivisesti suomalaisissa yhteisöissä + reissut Suomeen. Olisi varmasti vahva pohja kolmekieliseksikin.
 
Lapsesi kylla oppii suomen taydellisesti, kun sita sille puhut. Lukeminen onkin sitten toinen juttu, sita pitaa "tuputtaa".

Asut thaimaassa, mukula kansainvaliseen kouluun, optuskielena enklanti, tassa vaiheessa silla on todennakoisesti thaimaalaisia kavereita, ootte tutustunut ruotsalaiseen parikuntaa. heilla on samanikaisia lapsia jotka leikkivat yhdessa....

Oma vaimo on ranskalainen, mutta puhuu arabiaa aitinsa kanssa. Vaimo ei osaa kunnolla arabiaa kirjoitta/lukea, mutta kielioppi on kuulemma taydellinen. Tasta esimerkista johtuen, kannattaa sita luettavaa tunkea.

Meilla pitaisi lapsi pamahtaa ulos tammikuussa. Asutaan Ranskassa, vaimon kanssa puhutaan englantia. Se on vaan jaany paalle.
Mun olis tarkoitus puhua lapselle suomea, ja vaimon ranskaa. Englannin sitten se saa oppia kun kuuntelee meidan kahdenkeskista keskustelua. Pomon lapset mista me pidetaan huolta 3 kuukautta vuodessa puhuvat hollantia.
Tietty silloin kun meilla on ranskalaisia vieraita, niin puhutaan ranskaa.
Kielia ei saisi ikina sekoittaa vaan yhden henkilon pitasi puhua yhta kielta lapselle koko ajan. (taman oon lukenut jostain)

mita muuta ?

Saa naha oppiiko muksu puhumaan yhtaan mitaan !!
 
Joo, itselläkään ei ole minkäänlaista tarkoitusta edes harjoituttaa ipanaa puhumalla vaikka thaita, tiedän että en sitä (ehkä koskaan) osaa niin hyvin. Tällä hetkellä en juuri ollenkaan. Parasta olisi varmasti jos pääsisi muuttamaan vaikka jonnekin kanadaan jossa puhutaan englanti+ranska ja sitten toimisi aktiivisesti suomalaisissa yhteisöissä + reissut Suomeen. Olisi varmasti vahva pohja kolmekieliseksikin.

heh, voin kuvitella muksusi ilmeen, kun oot vaikka kaupassa ostamassa leipaa ja yritat selittaa thaiksi etta haluat tuon keskikokoisen leivan ilman seesam siemenia tuolta ylemalta hyllylta leivoksien takaa :lol2:
 
Itse kyllä olen sitä mieltä, että kaksikielisyys ei ole välttämättä vanhemmilta perittyä. Olen asunut Espanjassa puolet elämästäni, ja käynyt yläasteen sekä lukion täällä englanninkielisessä koulussa. Suomea puhun vain kotona, sillä tuntemani suomalaiset ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

QUOTE]

Voi viddu.kirjoitat kuitenkin parempaa suomea kuin mina.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom