Kaikki on suhteellista...

[Primo]

Mitä te käytätte mittarina jos puhutte kovasta treenaamisesta?
Esim. jos tekee vaikkapa rintaa ja kuvitellaan et ekana liikkeenä on penkki. Miten loppuun te vedätte ekan liikkeen/sarjat? Pitäs kumminki treenata lujaa, mut ei liian lujaa et jäis paukkuja seuraavaanki liikkeeseen...
Jos teillä on vaikka tavotteena saada esim.3*8*100kg, niin teettekö liikkeen siten että joka sarjassa ne 8 toistoa tulee,vaikka viimesessä sarjassa vois joutua vähän fuskaamaan...?
Vai lopetatteko esim.kolmannen sarjan kuuten toistoon, jos tuntuu et seuraavat kaksi ei meekkään enää puhtaasti...
Vai treenaatteko esim.4 viikkoa kovaa ja otatte 5.viikon rennosti ja teette pienillä painoilla pidempiä sarjoja...?
Tää tuntuu olevan niin suhteellista...
Sama tietty koskee apuliikkeitä etc....
Kommentteja kiitos...

 

[rantapantteri]

No sarjat loppuun asti perkele! :hmmm:

 

[strong]

Minä teen yleensä vain suoria sarjoja ja tarkoittaa sitä, että jo ekalla ns. työsarjalla otetaan se niin loppuun asti, että ei varmasti olisi jaksanut tehdä yhtään toistoa lisää. Suoria sarjoja sitten niin monta kuin tuntee tarpeelliseksi ja sama periaate. Ja seuraavalla kerralla lisää painoja tai lisää toistoja samalla painolla. Ja seuraavana päivinä treenatut lihakset ovat AINA kipeät ja arat. Yleensä treenaan vuodesta toiseen koko ajan kovaa, ei mitään 2-1 kovatreeni-kevytreenijakoja vaan sitten huilataan vähän aikaa kun on ylikunnossa. Ei yleensä montaa kertaa vuodessa. Minusta noilla säännöllisillä kova-kevyt-jaoilla menetetään yleensä vain hyvää kehitysaikaa, sillä usein olen nähnyt porukoiden tekevän kevyttä viikkoa vaikka ei olisi edes jumissa.

 

[Johnnyboy]

Jos teen kaksi kovaa sarjaa niin:

Hyvällä tekniikalla suoritetut sarjat niin, että ensimmäisessä sarjassa toistot tulee omilla voimilla ylös, saa jäädä vaikka 1-2 toistoa "varastoon". Seuraava sarja loppuun asti edelleen hyvällä tekniikalla niin, että ei mene enempää tai viimeinen jää rinnalle ja varmistaja auttaa ylös.

Pätee myös muihinkin liikkeisiin kuin penkkiin mutta ei kyykkyyn eikä vetoon! -----> :urjo:

Siitä myös tiedän tehneeni kovan sarjan, kun ääni on sarjan jälkeen muutaman minuutin todella käheenä!!

 

[beginner]

Originally posted by strong
Minusta noilla säännöllisillä kova-kevyt-jaoilla menetetään yleensä vain hyvää kehitysaikaa, sillä usein olen nähnyt porukoiden tekevän kevyttä viikkoa vaikka ei olisi edes jumissa.

kevyt viikko pidetään nimenomaan sen takia ettei mennä jumiin. jotkut tuntee itsensä niin hyvin että tietävät suurinpiirtein, kuinka kauan pystyy treenaamaan ilman kevyttä treeniä. mulla alkaa olla hankala nukkua viimeistään neljän kovan viikon jälkeen, jolloin pidän kevyen viikon (joskus tulee jopa väliviikko, mitä ei saisi tapahtua). olet kylläkin oikeassa, jos tuntuu että pystyy treenaamaan kovaa niin antaa mennä vaan ja kevyt viikko sitten kun siltä tuntuu :kippis1:

 

[strong]

Originally posted by beginner
kevyt viikko pidetään nimenomaan sen takia ettei mennä jumiin. jotkut tuntee itsensä niin hyvin että tietävät suurinpiirtein, kuinka kauan pystyy treenaamaan ilman kevyttä treeniä. mulla alkaa olla hankala nukkua viimeistään neljän kovan viikon jälkeen, jolloin pidän kevyen viikon (joskus tulee jopa väliviikko, mitä ei saisi tapahtua). olet kylläkin oikeassa, jos tuntuu että pystyy treenaamaan kovaa niin antaa mennä vaan ja kevyt viikko sitten kun siltä tuntuu :kippis1:

Minä en nimittäin usko siihen, että kun harjoituksissa yritetään muuttaa koko ajan jotain ja välillä jakokaan ei mene kohdalleen ja on vaikuttamassa miljoona muuta seikkaa tuohon jumiin/ylikuntoon menoon, niin kuitenkin jollain on niin lineaarinen keho, että se menee aina esim. neljän viikon treenin jälkeen ylikuntoon jos ei pidä kevyttä viikkoa ja sitten taas pystyy tekemään mitä tahansa ja taas aivan lineaarisesti neljän viikon päästä on ylikunnossa. On niin paljon eri tekijöitä vaikuttamassa, että minusta paras vaihtoehto on kuunella kehoa ja pitää se kevyt viikko(tai ei viikkoa, vaan pari treeniä kevyestikin riittää jo) sitten kun siltä tuntuu. Monilla ei muuten ole edes 4-1, vaan olen kuullut kun jotkut ei voi edes treenata omasta mielestään kahta viikkoa kovaa, vaan jako on 1-1.

Nämä kaverit ovat kyllä jo pelkästä kaupassa käynnistäkin ylikunnossa, perkele.

 

[Sumppari]

Originally posted by strong
...kertaa vuodessa. Minusta noilla säännöllisillä kova-kevyt-jaoilla menetetään yleensä vain hyvää kehitysaikaa, sillä usein olen nähnyt porukoiden tekevän kevyttä viikkoa vaikka ei olisi edes jumissa.

Tuossa ylempänä taisi tullakkin, että eikö nuo kevyet treenit ole ihan ylikunnon välttämiseen? Ei kunnon ylikunnosta muutaman lisäpäivän levolla palauduta. Ja tietääkseni ainakin herrat Malinen ja Virtanen tekivät hyvinkin säännöllisesti kevyitä treenejä?!

 

[Hannibal]

Originally posted by strong
On niin paljon eri tekijöitä vaikuttamassa, että minusta paras vaihtoehto on kuunella kehoa ja pitää se kevyt viikko(tai ei viikkoa, vaan pari treeniä kevyestikin riittää jo) sitten kun siltä tuntuu.

On se saatanan monimutkaista nykyään tuo treenaaminen. Arnold joskus sanoi, että silloin kun tuntui ennen treeniä siltä, ettei treeni kulje, psyykkasi hän itsensä treenaamaan perkeleen hyvän ja kovan treenin. Eli treeni kulki aina. Lihaksella on vain yksi tehtävä: supistua. Piste. :lol2:

 

[strong]

Originally posted by Sumppari
Tuossa ylempänä taisi tullakkin, että eikö nuo kevyet treenit ole ihan ylikunnon välttämiseen? Ei kunnon ylikunnosta muutaman lisäpäivän levolla palauduta. Ja tietääkseni ainakin herrat Malinen ja Virtanen tekivät hyvinkin säännöllisesti kevyitä treenejä?!

Minä on ole kumpikaan ed.mainituista herroista, joten mulla ei ole paineita pitää säännöllisistä kevyistä treeneistä kiinni.

Et ymmärtänyt mitä tarkoitin sanoa, koska luultavasti en selittänyt sitä tarpeeksi tarkkaan. Jos joku pitää 2-1 jakoa ja ei ole edes ylikunnossa, niin aika monta viikkoa menee vuodesta käsien heilutteluun ja kuntopyöräilyyn, kun voisi treenata kovasti(huom. kun ei siis ole ylikunnossa).4-1 - 6-1 ovat jo varmaankin ihan ok.

Kun pitää muutaman kevyen treenin vain silloin kun on todella jumissa, niin ainakin minä voin vuodesta treenata 48-50 viikkoa omasta mielestäni niin kovasti kuin katson itselleni tarpeelliseksi. Mutta tässä voi tulla taas yksillölliset erot vastaan ja menin yleistämään liiaksi, eli varmaankin sitten kaikki ei pysty treenaamaan niin kuin minä. Anteeksi siitä. :kippis1:

 

[S225T]

Riippuu ihan minkä periaatteiden mukaisesti milläkin hetkellä treeniohjelmani olen rakentanut.

Ja tässä tullaan taas käsite-eroihin: strong sanoo loppuunviennin olevan sitä, että ei tule enää yhtään toistoa. Minun käsitys taas on se, että paino ei enää liiku.

Yleisesti ottaen treenaan aika samalla tyylillä toki silti liikkeitä ja jakoa vaihdellen ympäri vuoden, kevyitäkin viikkoja pitäen (en 1-1 -periaatteella) ja tällöin yksi liike saa treenissä yleensä 2 sarjaa osakseen, jotka tehdään sillä periaatteella, että toki tähdätään johonkin toistomäärään, mutta se ei ole sarjaa ohjaava tekijä, ainoastaan painon valintaa ohjaava tekijä. Sarja loppuu kun tiedän, että seuraava toisto ei enää tule omin voimin (eli kuten strong, mutta mun mielestä tämä ei ole loppuun viety sarja) ;)

Yleensä paino osuu kohdalleen eli sanotaan että saan vaikkapa 10 toistoa.
Seuraava sarja samalla painolla, samalla periaatteella, mutta yleensä jään 7 tai 8 toistoon jne.

Kaikki liikkeet (2-4/lihasryhmä) samalla periaatteella, toistomäärät toki vaihtelee jne mutta suhteellinen intensiteetti ei.

Aiemmin tein pitkään niin, että liikkeen ensimmäinen sarja oli vähän kevyempi, pitempi, ylipuhdas ja säästelevä, ja toinen sitten all-out, vaikkakaan ei silti epäonnistumiseen asti. Se tapa toimi vallan mainiosti ja niin toimii tämäkin.

Edit: noi raskaat/kevyet viikot(tai paremminkin kierrot) -suhde on ollut luokkaa 3:1 tai 4:1 mutta vähän fiiliksen mukaan sitäkin teen, eli jos yhtään tuntuu että kulkee niin vedän sen neljännenkin kovaa. Ja vedän viidennenkin jos sellainen päivä joskus vielä koittaa että siltä tuntuu.

 

[strong]

Originally posted by Hannibal
On se saatanan monimutkaista nykyään tuo treenaaminen. Arnold joskus sanoi, että silloin kun tuntui ennen treeniä siltä, ettei treeni kulje, psyykkasi hän itsensä treenaamaan perkeleen hyvän ja kovan treenin. Eli treeni kulki aina. Lihaksella on vain yksi tehtävä: supistua. Piste. :lol2:

Arnold myös jätti aina yhden treenin välistä aina välillä kun tunsi, että ei jaksa. Eikä siihen mitään viikkoa tarvinnut elbata.

Lihaksella todellakin on vain yksi tehtävä:supistua. Lihas on tyhmä/ piste/ Musta surma/ Kuolema/katkaisuhoito/kuritushuone/ Vittu/PISTE.

LOL

:lol1:

 

[turre101]

En tiedä hienoista systeemeistä yms., mutta näin rookien näkökulmasta kovaa treenataan sillon, kun on tarpeeksi painoa ettei mene "heilutteluksi", ja jo sarjan ensimmäiseen toistoon pistetään kaikki puhti kiinni ja yritetään liikauttaa sitä painoa voimalla ja nopeudella, eikä hilata pikkuhiljaa säästellen. Sitten se sarja on loppu kun et enää jaksa. Jossain liikkeissä pitää lopettaa vähän ennen, esim. penkissä on tietty pakko se lopettaa sillon kun tuntuu että ei ole varma nouseeko seuraava enää omin voimin, muuten käy köpelösti kun pihisee siellä tangon alla....Eikä se ole kai paras lihaksillekaan että epäonnistumiseen asti menee, menee vähän pieleen se sarja sillon. Eli niin kauan kun sen pystyy oikein tekemään, sitten kun tietää ettei jaksa enää koko liikerataa, niin loppu.

 

[S225T]

turre: kyllä se epäonnistumiseen (failure) asti treenaaminen on ihan yleisesti käytetty tapa ja perusperiaate monessa treenisysteemissä.

Tehokas, mutta vain järkevästi käytettynä. Ja ei newbielle.

 

[Hulkki]

Treeni-intensiteetistä ja sen määritelmistä on varmaan käyty keskustelua jo 50 vuotta. Tässä omat mietteeni:

Vaikka yksittäisen lihasryhmän kannalta yksi sarja jotakin liikettä negatiiviseen loppuun asti voi olla äärimmäisen kovaa treeniä, voi tämä silti olla lihaksesta riippuen treenaajalle suhteellisen rasittamaton juttu. Näin esim. pohjelihasten harjoittelussa. Jos teet yhden MD/HD/HIT/CIA/FBI/ASS -kovan sarjan pohjenostoja, on tuo sarja ollut pohjelihaksille äärimmäisen kova ja intensiivinen. Mutta kunhan istahdat alas minuutiksi olet taas täysin kunnossa, eli tuo sarja ei ollut sinulle - treenaajalle - kokonaisvaltaisen intensiivistä treeniä.

Tilanne on täysin toinen, kun tehdään sarja legendaarista 20 toiston hengityskyykkyä.

Niille, jotka eivät ole tästä kuulleet (hävetkää!) perusidea on se, että ladataan tankoon paino, jolla saataisiin syväkyykyssä hyvällä tekniikalla turhia riuhtomatta korkeintaan 10-12 yhtäjaksoista toistoa. Otetaan tanko niskaan, ja tehdään ensimmäiset 10 toistoa enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti. Tässä vaiheessa on pakko paussata, muuten toistoja ei enää tulisi ja sarja loppuisi lyhyeen. Ensimmäisen 10 toiston jälkeen toistoja ruvetaan tekemään yksittäin, toistojen välissä pysähdytään ylhäällä tanko niskassa hengittämään 5-10 sekunniksi per paussi. Tätä jatketaan kunnes on tehty yhteensä 20 toistoa. Käytännössä jo yhdestoista, kahdestoista tai kolmastoista toisto pitäisi tuntua viimeiseltä. Mutta toistojen väliset hengityspaussit mahdollistavat sarjan jatkumisen. Viidennentoista toiston kohdalla alkaa jo tuntua siltä että yrjö tulee. Kahdennenkymmenennen toiston jälkeen yrjö tulee.

Tällaisen sarjan jälkeen treeniä on yleensä mahdotonta jatkaa vielä 10-15 minuuttiin. Jalat, alaselkä ja muutenkin suurin osa kropasta huutaa apua ja treenaaja on kokonaisvaltaisesti paskana. TÄTÄ on todellinen kova treeni.

 

[PattiPete]

Ennen minulle kova treeni oli sellainen ettei tankokaan enää nouse kun lähti salilta. Sittemmin on tullut järkeä päähän treenaamisen suhten, ja tavoite vaihtunut massanhankinnasta enemmänkin voimanhankintaan. Kovassa sarjassa teen niin monta kuin omilla voimilla saan, mutta missään nimessä ei pakkotoistoja tai muitakaan erikoistekniikoita. Voimanhankinnassa ei juuri suurempaa virhettä voi tehdä kuin vetää ensimmäisellä sarjalla itsensä ihan piippuun pakkotoistojen, vähennyssarjojen ym. säestyksellä.

 

[turre101]

Kuulostaa hyvältä tuo kertomasi kyykky. :hmmm:
Mä kyllä pidän yleensä paussia muutenkin, hapenottokyky huutaa leipää ennen kun jalat on saanu "tapettua", jos tekee yhteen pötköön kevyemmillä painoilla.

Toi on seikka mikä mulla mättää treenissä, että esim. vaikka jako on muuten hyvä niin päivänä jolloin on ojentajat+olkapäät, nuo lihakset saa väsytettyä siinä sarjan aikana niin että oikein sattuu, ja tuntuma lihakseen on mitä parhain mutta odotas kun muutaman minuutin kirjaa tulosta treenipäiväkirjaan niin kappas, ei muistakkaan että ois sarjan tehnyt. Tuona päivänä treenien jälkeen on olo että jaksais vaikka vetästä maratoonin. Sitten selkäpäivänä teet muutamaa liikettä pari sarjaa, tuntuma ei kenties oo edes ihan kohdallaan selässä mut treenin jälkeen tuntuu että vois valahtaa keittiön lavuaarista alas. Voiko pieniä lihasryhmiä treenatessa yleensäkään itseään saada yleisesti väsymään, eipä kai pahemmin. (?)

 

[strong]

Originally posted by Hulkki
Treeni-intensiteetistä ja sen määritelmistä on varmaan käyty keskustelua jo 50 vuotta. Tässä omat mietteeni:

Vaikka yksittäisen lihasryhmän kannalta yksi sarja jotakin liikettä negatiiviseen loppuun asti voi olla äärimmäisen kovaa treeniä, voi tämä silti olla lihaksesta riippuen treenaajalle suhteellisen rasittamaton juttu. Näin esim. pohjelihasten harjoittelussa. Jos teet yhden MD/HD/HIT/CIA/FBI/ASS -kovan sarjan pohjenostoja, on tuo sarja ollut pohjelihaksille äärimmäisen kova ja intensiivinen. Mutta kunhan istahdat alas minuutiksi olet taas täysin kunnossa, eli tuo sarja ei ollut sinulle - treenaajalle - kokonaisvaltaisen intensiivistä treeniä.

Tilanne on täysin toinen, kun tehdään sarja legendaarista 20 toiston hengityskyykkyä.

Niille, jotka eivät ole tästä kuulleet (hävetkää!) perusidea on se, että ladataan tankoon paino, jolla saataisiin syväkyykyssä hyvällä tekniikalla turhia riuhtomatta korkeintaan 10-12 yhtäjaksoista toistoa. Otetaan tanko niskaan, ja tehdään ensimmäiset 10 toistoa enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti. Tässä vaiheessa on pakko paussata, muuten toistoja ei enää tulisi ja sarja loppuisi lyhyeen. Ensimmäisen 10 toiston jälkeen toistoja ruvetaan tekemään yksittäin, toistojen välissä pysähdytään ylhäällä tanko niskassa hengittämään 5-10 sekunniksi per paussi. Tätä jatketaan kunnes on tehty yhteensä 20 toistoa. Käytännössä jo yhdestoista, kahdestoista tai kolmastoista toisto pitäisi tuntua viimeiseltä. Mutta toistojen väliset hengityspaussit mahdollistavat sarjan jatkumisen. Viidennentoista toiston kohdalla alkaa jo tuntua siltä että yrjö tulee. Kahdennenkymmenennen toiston jälkeen yrjö tulee.

Tällaisen sarjan jälkeen treeniä on yleensä mahdotonta jatkaa vielä 10-15 minuuttiin. Jalat, alaselkä ja muutenkin suurin osa kropasta huutaa apua ja treenaaja on kokonaisvaltaisesti paskana. TÄTÄ on todellinen kova treeni.

Voiko sitä enää mitenkään noin eksplisiittisesti, implisiiittisesti tai edes simplistisesti kiteyttää yhdeksi kondensaatiksi!!??

20 toiston syväkyykkysarjoilla kasvatetaan reidet ja erotellaan miehet lapsista, kyllä jämpti on näin! :kippis1:

 

[Kraveg]

Jos ette oo koskaan koittaneet jatkettua sarjaa niin kannattaa koittaa. Esim hackissa teette 6-10 toistoa siten että juuri juuri saa viimeisen ylös tai mahdollisesti kaveri voi joutua auttaan hieman. Sen jälkeen sitten odottelette tuommoiset 20 sekuntia ja alatte tekemään hackkia uudestaan, siinä yleensä saa tehtyä jotain 2-3 toistoa ku perään laittaa vielä muutaman pakkotoiston niin voin luvata että tunne jaloissa ja yleensä koko kehossa on sanoin kuvailematon.

 

[PattiPete]

Originally posted by turre101
Voiko pieniä lihasryhmiä treenatessa yleensäkään itseään saada yleisesti väsymään, eipä kai pahemmin. (?)

Eikä ole tarviskaan.

 

[markku sutinen]

hulkki puhuu asiaa