Kiitos paljon kaikille vastauksista, tämä on minulle kullanarvoista pallottelua. Ensiksi haluan tarkentaa yhtä asiaa: En tarkoita kyykyllä esim. takakyykkyä, vaan kyykkyä liikeratana. Yritän selvittää, onko painon sijainnilla yläkropan alueella (selässä tai rinnalla) todella niin tärkeä rooli, jos haluaa harjoittaa kyykkyliikerataa kovilla painoilla. Kun olen yrittänyt etsiä liikuntatieteellisiä määritelmiä kyykylle, en ole törmännyt siihen, että painon pitäisi sijaita tietyssä kohtaa kehoa, jotta se voi olla kyykkyliikerata. Sitten taas salilla kävijät tuntuvat yhdistävän kyykyn nimenomaan siihen, missä taakka sijaitsee (yläkropan alue, tai jopa vielä tarkemmin selkä). Jos painon sijainnilla siis olisi ensiarvoisen tärkeä merkitys, ei ylempänä kuvassa ollut käsipainot sivuilla tehtävä liike voisi olla kyykky, vaikka se käsittääkseni kaikkien mielestä sitä on.
En lähtisi keksimään pyörää uudelleen
Jos pyörällä tarkoitetaan tässä tapauksessa kyykkyä liikeratana, niin en ole yrittämässä keksiä pyörää uudelleen. Kyykky on ollut ihmiskunnan historiassa luontainen liike, jonka jokainen toimintakykyinen ihminen tulisi kyetä tekemään mahdollisimman pitkälle vanhuuteen. Tässä pyritään siis nimenomaan mahdollistamaan kyykkyliikkeen harjoittaminen paremmalla tasapainolla, vähemmällä tekniikalla ja terveemmin/turvallisemmin, mutta käyttäen kuitenkin voimaharjoitteluun tarvittavaa painoa. En siis halua keksiä kuin enintään pyörään uuden kumin nastoilla tai kitkoilla, joka sopisi lähes kaikille ihmisille.
Miksi kyykkyjen pitäisi olla helpompia

? Just ne "vaikeimmat" liikkeet ovat tehokkaimmat. Jos haluaa helpolla päästä eikun reisi ojennusta ja koukistusta pelkästään. Tulokset ovat sitten sen mukaiset. En myöskään näe että Zercher olisi mitenkään vaarallinen tai vaikea liike. Minusta helpoin kyykky. Ihmiselle ihan normi liikerata arkielämässä nousta kyykystä ylös painon ollessa sylissä. Zercherissä ei voi myöskään jäädä alle eikä oikeestaan kaatuakaan. Etariakaan en näe vaarallisena. Todella helppo tiputtaa painot pois jos ei jaksa nostaa. Takakyykky on vaikeampi sen suhteen.
Takakyykky, etukyykky ja Zercher-kyykky ovat nähdäkseni valtaosalle ihmisistä liian vaikeita suorittaa teknisesti oikein kovilla painoilla. En näe mitään mieltä teetättää teknisesti vaikeita suoritteita tavallisilla ihmisillä, koska se vaatisi nähdäkseni kuukausien tekniikka- ja liikkumisharjoittelua. Tämänkin jälkeen loukkaantumisriski on monilla aivan liian suuri. Ja loukkaantumisella en tarkoita painojen alle jäämistä ym., vaan pidemmän ajan väärän nostotekniikan mukanaan tuomia loukkaantumisia. Trapillä nostotekniikka on huomattavasti helpompi.
Kyykkyliike on ihmiselle täysin normaali liikerata, kuten yllä totesin, mutta siinä ei ole mielestäni mitään luontaista, että pidetään vaikkapa 80% oman kehon painon verran käsivarsilla/rinnalla/selässä, tasapainoillaan ja yritetään tehdä liikerata mahdollisimman täydellisesti. Se on aivan loistavaa voimaharjoittelua ja kehonhallintaa ja pidän esim. Zerchereitä (sekä -kyykky että -kävely) ehkäpä voimaharjoittelun aliarvioiduimpina liikkeinä. Hämmästelen miksi en juuri koskaan näe kenenkään tekevän niitä salillani. Mutta tavalliselle Jarmolle ja Jaanalle kadulta Zercher (ja taka- ja etukyykky) ei mielestäni sovellu ilman pitkää tekniikkaharjoittelua pienillä painoilla.
Zercherissä pidän erityisesti siitä, että siinä käytännössä nostetaan taakkaa ylös, kuten seniori nostaisi vaikkapa takapihallaan multasäkkiä. Todella toiminnallinen liike siis, mutta teknisesti voimaharjoittelussa mielestäni hyvin vaativa. Toki pienillä painoilla aivan erinomainen liike myös tavan tallaajalle.
Jos paino nostetaan maasta, se on maastanosto= maastaveto.
Deadlift on tietysti liikkumattoman painon nosto maasta.
Kyykyssä taas liike lähtee ylhäältä ja laskeudutaan alas kyykkyyn.
Näin olen antanut itsenikin ymmärtää, deadlift - kuolleen painon nostaminen. Tämä puoli voidaan siis eliminoida mm. J. Jaken yllä ehdotettamalla taakan laittamisella telineeseen. Tosin, jos joku tekee vaikkapa kahdeksan "kyykyn" sarjan, jossa taakka on nostettu vain kerran maasta ylös suoritteen aloittaessa ja se lasketaan maahan suorituksen päätteeksi, onko sillä juurikaan merkitystä rasituksen kannalta? Käsittääkseni painonkin täytyy olla aikalailla keveämpi kuin maastavetotyylisessä suorittamisessa?
Yhtä kaikki, maastavetopuolen voisi siis eliminoida telineellä. Tämä jättää kuitenkin edelleen liikeradan kysymysmerkiksi.
Just noin selkää suoremmaksi pn-kengillä ja koroke jalkojen alle, että pääsee syvemmälle. Kun tanko ei ole edessä voi tuota hommaa manipuloida todella paljon kyykyn kaltaiseksi. Ei se nimeltään kyykyksi muutu kun ei ole tanko niskassa ja jos kyykky eniten kiinnostaa kannattaa varmaan kyykätä. Trap bar on kyllä mukavampi nostaa yläkahvoista, on paljon vakaampi.
Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla myös ylempiä kahvoja ihan tasapainomielessä. Olen jotenkin ajatellut niitä vain liikeradan pienentäjänä.
Eli selkä suorana, koroketta ja mahdollisesti painonnostokenkiä käyttämällä ilmeisesti voitaisiin saada liikeradasta kyykkymäinen. Olisiko liikerata niin kyykkymäinen, että se ei rasittaisi lantionseutua, selkää ja ennen kaikkea keskushermostoa maastavedon tapaan?
Sopisiko siis tällainen liike tavan tallaajan saliohjelmaan kyykyn tilalle, joillekin toisille päiville kuin maastaveto? Perusjamppa ei kuitenkaan jaksa kahta tai kolmea kovempaa maastavetosessiota viikossa, ainakaan pitkäjänteisesti. Tämä on yksi huolenaiheeni, jos aloittelija tai vaikkapa vanhempi nostaja tekee trapillä sekä maastavetoliikettä että kyykkymäisempää liikettä viikottain pitkän aikaa ohjelmassaan.