Käytkö teatterissa/baletissa/oopperassa?

[wippe]

Tosta pukeutumisasiasta: Mä koitan laittaa jotain siistimpää päälle kun teatteriin/tanssiesityksiä menen katsomaan... en kuitenkaan mitään juhlapukua. Farkut (tai suorat housut) + paitapusero ja siistit kengät tai jotain muuta vastaavaa viritystä. Oopperasta en sitten tiedä, jos nyt sitä Kuopion oopperaa menen katsomaan niin sittenhän näen erotunko porukasta huutomerkin lailla :D

 

[Lauri Perkele]

Ja ei siinä mitään pahaa sinällään ole, en vaan voi uskoa, että joku käy noissa skeidariennoissa sen itse asian vuoksi, eli musan/teatterin jne. Näyttäytyminen on the sana. Täten en ymmärrä miten teatteri, ooppera ja baletti ovat henkisiä harrastuksia.

No henkilökohtaisesti kyllä käyn teatterissa ihan sen itsensä vuoksi. Ja niin käy pirun moni muukin. Koska Hollywood-elokuvat noudattelevat erittäin tarkasti samaa aristoteliaanisen draaman kaarta johon teatteri perustuu, pitäisikö tästä päätellä, että peruspakkotoistolainen vartija-punttiantti käy elokuvissa ainoastaan tunteakseen itsensä varakkaammaksi?

 

[protsku]

Käyn ehkä kerran vuodessa oopperassa/baletissa, tätä on jatkunut lähemmäs kymmenen vuotta.

Rakastan elävää musiikkia ja konserteissa tulee käytyä aina kun siihen on mahdollisuus. Pidän erityisesti klassisesta musiikista. Sinfoniat, kamarimusiikki ja pianosonaatit ovat lähellä sydäntä.

Yksi kaikkein mieleenpainuvimpia konserttielämyksiä on kitaristi Timo Korhosen esiintyminen sinfoniaorkesterin kanssa. Concierto De Aranjuez soi niin komeasti että meni kylmät väreet selkää pitkin. Maestro istui orkesterin keskellä kuin Buddha konsanaan ja katsoin lumoutuneena miten tämä varsin massiivinen mies taikoi soinnut kitarastaan.

En myöskään unohda koskaan sitä kesäiltaa kun istuin eräässä kirkossa ja unkarilainen pianisti soitti kokonaan Bachin Goldbergin muunnelmat. Musiikki oli niin tavattoman kaunista ja virtuoosimaisesti soitettua että kyyneleet tulivat pari kertaa silmäkulmaan.

Teatterissa tulee käytyä harvemmin. Mutta elävä musiikki, esittäjien ja yleisön välinen käsinkosketeltava vuorovaikutus, se on hienoa.

 

[Lauri Perkele]

Yksi kaikkein mieleenpainuvimpia konserttielämyksiä on kitaristi Timo Korhosen esiintyminen sinfoniaorkesterin kanssa. Concierto De Aranjuez soi niin komeasti että meni kylmät väreet selkää pitkin. Maestro istui orkesterin keskellä kuin Buddha konsanaan ja katsoin lumoutuneena miten tämä varsin massiivinen mies taikoi soinnut kitarastaan.

Timo Korhonen on kyllä niin over the top, top gun, predator ja commando-osaston muusikoita, ettei mitään rajaa. Joskus kersana soitin klassista kitaraa, tuli nimi tutuksi.

 

[reinhardt]

Yksi kaikkein mieleenpainuvimpia konserttielämyksiä on kitaristi Timo Korhosen esiintyminen sinfoniaorkesterin kanssa. Concierto De Aranjuez soi niin komeasti että meni kylmät väreet selkää pitkin.

Olemmekohan olleet samassa konsertissa? Olen nimittäin kerran tuollaisessa ollut, ja oli se kyllä upeaa, kerta kaikkiaan.

Aika monilla tuntuu olevan sellainen näkemys, että teatteriin tms mennään näyttäytymään ja tälläytyminen on kaiken a ja o. Sen verran kun olen ympärilleni lämpiössä katsellut, ihmisillä on päällään mitä tahansa norjalaisvillapaidan ja pitkän iltapuvun väliltä. Varsinkin iltapäivänäytöksiin ei tarvitse isommin pukeutua. Itse en yleensä ole isommin tälläytynyt, en toki tavallisissa työvaatteissakaan ole, mutta mielestäni Suomessa iltapuku on liioittelua ellei kyseessä ole Kansallisoopperan/baletin ensi-ilta. Varsinkin kun iltapuvussa tulisi katsomossa kylmä.

Lisäksi on vaikea uskoa, että kukaan kävisi esim. oopperassa vaikuttaakseen varakkaammalta, koska ei ne liput nyt NIIN kalliita ole.

 

[jambo]

Taikahuilu .

 

[HabaMih]

Henry Milleriä mukaillen, "Ooppera on sivistynyt itsekidutuksen muoto". Teatteri on ihan jees, firma raahaa meidät sinne vähintään kerran vuodessa sivistymään.

 

[Jonna]

Oopperan vilkaisu televisiosta on saanut jo niskavillat pystyyn, sitä ei vaan pysty kuuntelemaan! Baletti ei kiinnosta. Teatteriesityksiä kyllä sitten em. verrattuna katselen senkin edestä! Noin 4 kertaa vuodessa käyn teatterissa. Komediat ovat kaikista parhaimpia Pitäis vaan löytää sellanen mies, joka olis myös kiinnostunut teatterielämyksistä, niin sais kaksinkertaisen ilon :D

 

[reinhardt]

Oopperan vilkaisu televisiosta on saanut jo niskavillat pystyyn, sitä ei vaan pysty kuuntelemaan! Baletti ei kiinnosta.

En minäkään oopperaa telkasta jaksa katsoa. Tv: äänentoisto on kuitenkin aika huono. Samoin Taikahuilu Hartwall Arenalla oli pettymys, kun Dilbérin tulkitsema Yön Kuningattaren aaria meni vähän liian korkealta äänentoistolaitteiden makuun...Ooppera on parasta jossain oikeassa musiikki/ooppera/teatteritalossa, missä on hyvä katsomo ja kunnollinen akustiikka. Ja se tunnelma, mikä noissa paikoissa on. (tunnelman kannalta Savonlinna on paras, sopi ainakin Macbethiin.)

 

[Jonna]

En minäkään oopperaa telkasta jaksa katsoa. Tv: äänentoisto on kuitenkin aika huono.

En usko mielipiteeni muuttuvan, jos menisin paikan päälle katsomaan. Mielestäni oopperalaulajat rääkyvät siellä lavalla. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, mutta itse en osaa sanoa mitään positiivista,kun avaavat suunsa. Ooppera ei ole minua varten :jahas:

 

[vilma-liina]

Nykyisin on aika vähille jäänyt tämmöiset kultturellit harrastukset, aiemmin kävin ahkerasti teatterissa ja etenkin katsomassa pienten porukoiden prokkiksia. Ja niiden esitysten perässä on tullut raahauduttua aika kauaskin kotoa . Joskus ulkomailla majaillessa olen käynyt katsomassa "pakollisia" esityksiä, kuten Cats, Fame yms.

Baletissa olen käynyt lähinnä vain täällä asuinkaupungin balettijuhlilla, ja se on jotain aivan uskomatonta katseltavaa. Niin äärimmäisen helpon, kepeän ja kauniin näköistä. Silmä ja mieli lepää.

Oopperalle en ole lämmennyt vielä tähän ikään mennessä, eikä ole kyllä ollut aikeissakaan totuttaa korvaa siihen...

 

[Masterpiece]

Kävin lauantaina katsomassa Juoppohullun päiväkirjan Tampereen Työväen Teatterissa. Ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin odotin. Kirja oli huomattavasti parempi, ja teatteriversiossa alkoi pieru/paska/kusi/pano -jutut jo vähän väsyttämään. Enkä näyttänyt olevan ainoa, koska viereinen kaveri katseli myös kelloa melko tiiviisti. Jos en olisi lukenut jo aikaisemmin kyseistä kirjaa, niin varmasti olisi teatteriversio mennyt hieman yli hilseen, sillä Pikku-Juhan näkemät näyt olivat aika absurdeja. Toisaalta tuskin juoppohulluutta potevan näyt hirveä realistisia ovatkaan.

Kaiken kaikkiaan 25€ hintaiset liput olivat turhan kalliita siihen, mitä sain. Jostain syystä kirjan paskahuumori oli huomattavasti naurattavampaa, kuin teatterissa, jossa se lähinnä loppua kohden alkoi nolottamaan.

 

[Vauhtihiiri]

Teatterissa tulee käytyä muutaman kerran vuodessa. Oopperassa ja baletissa en ole koskaan käynyt.

Kuluneella viikolla kävin Åbo Svenska Teaterissa katsomassa Les Miserables musikaalin. Ensimmäinen musikaali jonka näin livenä, ja ensimmäinen kertani Åbo Svenska Teaterissa. Intiimi tunnelma, mahtavat laulajat ja kaikin puolin upea kokemus (vaikka ruotsin kieli ei suosikkini olekaan, mutta onneksi oli tekstitykset ;)).

 

[proileri]

Pitäisikin käydä useammin teatterissa. Leffat ja musa on niin rahan alttarille uhrattua paskaa nykyisin, että tuntuu että ainoastaan teatterissa joku voi tehdä jotain joka herättää ajatuksia.