Omat suoritukset voisin mainita pääpiirteissään.
Jännitti kun todella pitkä kisa tauko alla (reilu vuosi), mutta se olikin turhaa.
Koko kisan sain psyykattua itseni lähes nirvanan tasolle
. Jos jossain muualla kuin kisoissa vetelis noin hullun kiilto silmässä niin putkasta löytäsi itsensä.
Vasen käsi oli arvoitus, kun nuo vanhat vaivat on estäneet sitä kehittymästä jo pitkään. Mutta tulipahan tehtyä ja tyylillä
.
Santeri Hukkasen kanssa eka vääntö jonka lopulta hävisin. Sitten muutama muu joita en nyt anteeksi nimeltä muista
.
Oravasaaren Teron kanssa oli pitkä vääntö. Olin pitkään voitto puolella ja odottelin että Tampereen mies väsyisi, mutta niin se pirulainen vaan kaivoi itsensä voittoon. Uskomattoman sitkeä kaveri ja aina jeesaamassa vaikka vihulaisia ollaankin. Tässä vaiheessa olin jo takki tyhjänä ja rupesin odottelemaan oikean käden kisaa. Sitten yllätykseksi tulikin vitos sijasta ottelu Heinosen Villeä vastaan. Tässä ei kyllä ollut mitään muuta annettavaa kuin lapsille ja yleisölle vahän showta.
Sijoitus 6des ja ihan ok tyytyväinen itse. Kivaa oli ym..
Jatkossa kisaan pelkällä oikealla kädellä.
Sitten oikean käden vuoro. Tässä vaiheessa löin uutta vaihdetta silmään. Mitään muuta ei päässä pyörinyt kuin että jokainen joka vastaan tulee kaatuu.
Pakko sanoa etten edes kunnolla muista ketä siinä tuli Jukka Jyränen ainakin jossain vaiheessa. Päätin vaan käyttää omaa vahvinta asetta eli top rollia.
Lopulta tuli hetki kun ilmoittivat että nyt tulee Marjomaa vastaan. Rupesin miettimään että hitot on se ennenkin kaatunut ja kaatuu nytkin.
Pöydässä eka ote lipsahti ja remmeille. Ready go.. Ja käsi kohti tyynyä, kerran Matti sai sen stopattua matkalla mutta olin päättänyt että tätä ei hävitä ja niin lopulta voitto. Helvatti mikä fiilis! Mesusin ja menin sellaiseen koppiin keräämään adreaniliinia seuraavaa matsia varten. Pojat tuli onnittelemaan ja sanoivat että nyt mennään huilimaan. Minä intin pitkän vastaan "en mä mihinkään lähde mulla on kohta matsi" Martin hoki vieressä "ei ei sä oot finaalissa, kato nyt perkele". Olin niin vauhti päällä etten tajunnut että oltiin jo niin pitkällä
.
Finaali: hyvä draivi päällä ja ei kun hommiin.
Matti sai vietyä ensimmäisen ja kun mulla ei ollut tappioita alla niin ratkaisu jäi viimeiseen matsiin.
Viimeisessä otettiin kumpikin jotain virheitä. Päätin että en laske edes remmeille tätä vaan otin ylhäältä sellaisen otteen ettei Matti siitä pakene. Lähdin kuljettamaan kättä kohti voittoa kun sivusta hyökkää tuomari ja keskeyttää ottelun. Ensimmäisenä huusin että ei saakeli ole mulle virhettä, mutta niin vaan kyynärpää virhe mulle ja mestaruus Matille. Ilmeisesti kun on paksumpi tuo forkku mulla ja se otti eka tyynyyn niin nosti kyynärpäätä aavistuksen ilmaan. Näin on käynyt ennenkin ja Henkalla oli jo valmis suunnitelma miten näin ei enää jatkossa käy
. Täytyy sanoa että otti päähän ja ihan kunnolla.
Mutta urheilu on parhaimmillaan tätä. Äärettömän kiva kisa ja oli kiva tavata kamuja pitkästä aikaa. Kiitokset järjestäjille ja kaikille mukana olleille.
Jännitti kun todella pitkä kisa tauko alla (reilu vuosi), mutta se olikin turhaa.
Koko kisan sain psyykattua itseni lähes nirvanan tasolle
. Jos jossain muualla kuin kisoissa vetelis noin hullun kiilto silmässä niin putkasta löytäsi itsensä. Vasen käsi oli arvoitus, kun nuo vanhat vaivat on estäneet sitä kehittymästä jo pitkään. Mutta tulipahan tehtyä ja tyylillä
. Santeri Hukkasen kanssa eka vääntö jonka lopulta hävisin. Sitten muutama muu joita en nyt anteeksi nimeltä muista
. Oravasaaren Teron kanssa oli pitkä vääntö. Olin pitkään voitto puolella ja odottelin että Tampereen mies väsyisi, mutta niin se pirulainen vaan kaivoi itsensä voittoon. Uskomattoman sitkeä kaveri ja aina jeesaamassa vaikka vihulaisia ollaankin. Tässä vaiheessa olin jo takki tyhjänä ja rupesin odottelemaan oikean käden kisaa. Sitten yllätykseksi tulikin vitos sijasta ottelu Heinosen Villeä vastaan. Tässä ei kyllä ollut mitään muuta annettavaa kuin lapsille ja yleisölle vahän showta.
Sijoitus 6des ja ihan ok tyytyväinen itse. Kivaa oli ym..
Jatkossa kisaan pelkällä oikealla kädellä.
Sitten oikean käden vuoro. Tässä vaiheessa löin uutta vaihdetta silmään. Mitään muuta ei päässä pyörinyt kuin että jokainen joka vastaan tulee kaatuu.
Pakko sanoa etten edes kunnolla muista ketä siinä tuli Jukka Jyränen ainakin jossain vaiheessa. Päätin vaan käyttää omaa vahvinta asetta eli top rollia.
Lopulta tuli hetki kun ilmoittivat että nyt tulee Marjomaa vastaan. Rupesin miettimään että hitot on se ennenkin kaatunut ja kaatuu nytkin.
Pöydässä eka ote lipsahti ja remmeille. Ready go.. Ja käsi kohti tyynyä, kerran Matti sai sen stopattua matkalla mutta olin päättänyt että tätä ei hävitä ja niin lopulta voitto. Helvatti mikä fiilis! Mesusin ja menin sellaiseen koppiin keräämään adreaniliinia seuraavaa matsia varten. Pojat tuli onnittelemaan ja sanoivat että nyt mennään huilimaan. Minä intin pitkän vastaan "en mä mihinkään lähde mulla on kohta matsi" Martin hoki vieressä "ei ei sä oot finaalissa, kato nyt perkele". Olin niin vauhti päällä etten tajunnut että oltiin jo niin pitkällä
. Finaali: hyvä draivi päällä ja ei kun hommiin.
Matti sai vietyä ensimmäisen ja kun mulla ei ollut tappioita alla niin ratkaisu jäi viimeiseen matsiin.
Viimeisessä otettiin kumpikin jotain virheitä. Päätin että en laske edes remmeille tätä vaan otin ylhäältä sellaisen otteen ettei Matti siitä pakene. Lähdin kuljettamaan kättä kohti voittoa kun sivusta hyökkää tuomari ja keskeyttää ottelun. Ensimmäisenä huusin että ei saakeli ole mulle virhettä, mutta niin vaan kyynärpää virhe mulle ja mestaruus Matille. Ilmeisesti kun on paksumpi tuo forkku mulla ja se otti eka tyynyyn niin nosti kyynärpäätä aavistuksen ilmaan. Näin on käynyt ennenkin ja Henkalla oli jo valmis suunnitelma miten näin ei enää jatkossa käy
. Täytyy sanoa että otti päähän ja ihan kunnolla. Mutta urheilu on parhaimmillaan tätä. Äärettömän kiva kisa ja oli kiva tavata kamuja pitkästä aikaa. Kiitokset järjestäjille ja kaikille mukana olleille.
Kova suoritus Tampereen mieheltä! 
