Aloittelijat – koko lihas töihin, omien rajojen tunnistaminen
Lihaksen maksimaalinen aktivointi vaatii opettelua. Failuretreeni kehittää aloittelijoita tutkitusti nopeammin kuin treeni, jossa jätetään toisto pari reserviin (Drinkwater ym. 2005). Toisaalta aloittelijoilla failureharjoittelu ei ole kehityksen kannalta täysin välttämätöntä, koska alkuvaiheessa lähes kaikki riittävän kova ja oikeanlainen kuntosaliharjoittelu kasvattaa lihasta ja voimaa kunhan syö riittävästi ja noudattaa Lihastohtorin aiemmin mainitsemia lihaskasvun perusperiaatteita.
Treenaamattomalla ihmisellä on kropassaan kohtalainen määrä lihasta. Mutta hän ei välttämättä saa aktivoitua tätä lihasmassaa maksimaalisesti. Esimerkiksi etureisissä tätä ominaisuutta voi tutkia antamalla kivoja pikku sähkötällejä nivusten tuntumaan polvenojennusten aikana. Tällä nautinnollisella testillä on saatu ristiriitaisia havaintoja, mutta näyttää siltä, että ainakaan kaikki aloittelijat eivät saa lihasta kokonaan töihin. (Belanger & McComas 1981 ja Ahtiainen & Häkkinen 2009).
Lihasten maksimaalista aktivointia voi treenata periaatteessa kolmella tavalla. Korkealle arvostamani venäläisen urheilutiedemiehen ja biomekaanikon, Vladimir Zatziorskyn mukaan lihas voidaan aktivoiva maksimaalisesti 1) nostamalla lähes maksimaalisia kuormia, 2) tekemällä räjähtävää voimaharjoittelua tai 3) tekemällä keskipitkiä (8-15 toistoa) sarjoja uupumukseen. Näistä kolmostapa, eli failuresarjat, ovat aloittelevalla treenaajalle useimmiten paras keino opetella lihasten maksimaalista aktivointia. Käytännön vinkkinä mainittakoon, että lyhyt opettelujakso on yleensä paikallaan, ja liiketekniikka pitää säilyttää. Siksi yksinkertaiset liikevalinnat ovat aloittelijalle hyviä. Niissä hän voi keskittyä tekniikkaan ja sopivalle epämukavuusalueelle pääsemiseen. Turvallisissa liikkeissä voi pian alkaa käyttämään myös failuresarjoja. Näin sarjat ”opetellaan” tekemään loppuun asti. Ja kehitys on nopeaa.