Fitfarm
Superdieetti Piian terveiset teille:
Piia:
Kun on määritellyt itsensä ihmisenä jo pitkään, vuosikausia, vain ylipainoisena läskinä ihmisenä, on kovan työn takana muuttaa tuota määritelmää ja nähdä itsensä uudessa valossa.
Kahden vuoden ajan olen kaivanut esiin tuon läskin alle hautautunutta ihmistä. Helppoa se ei ole ollut. Kamppailua on käyty 110%sti niin henkisellä kuin fyysisellä puolella. On vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä… Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!
Tämä puolen vuoden rutistus oli eittämättä elämäni parasta aikaa ja hieno jatke viimevuodelle! Olen saanut kaiken avun ja tsempin projektin läpiviemiseen ihanilta ihmisiltä Fitfarmilla!!. Ilman heitä olisin varmasti edelleen lähtökuopissa, ajatellen että huomenna sitten (taas jälleen kerran)! Tuki ja kannustus on tässä hommassa enemmän kuin tärkeätä!
Parasta oli treenata ammatti-ihmisten kanssa, jotka pitivät huolen siitä, että salilla annetaan kaikki ja joskus ehkä vielä vähän enemmän. Siltä ainakin välillä tuntui! Niin monta kertaa sitä ylitti ja yllätti itsensä. Muutaman kerran olisin vaihtanut treenaamisen pullakahviin ja kivojen jutusteluun, mutta eipä vaan ajatus saanut kannatusta…☺
Tässä kohtaa en voi millään unohtaa mentaalivalmennusta, joka oli ja on edelleen ollut iso osa minun projektiani. Varpu olet kultaakin kalliimpi! Mitä kaikkea sitä ihminen voikaan oppia itsestään ja oivaltaa, kun siihen annetaan oikeat työkalut ja ihminen niiden taakse, jolla on suuri sydän paikallaan.
Suuri kiitos kuuluu myös ystävilleni, jotka ovat antaneet täyden tukensa ja kannustuksensa sekä olleet lenkkiseurana monen monta kertaa.
Kahdessa vuodessa painoa on pudonnut 30 kiloa. Minä en siis pystynyt tuollaiseen rutistukseen kuin edeltävät kohtalotoverini ohjelmassa. Matkan varrella otti koville hidas painonputoaminen ja se sai stressikäyrän nousemaan huimasti yhdessä muiden ongelmien kanssa. Ja koville se on ottanut myös loppupunnituksen jälkeen. Vaaka-addiktina sitä kun on vaikea hyväksyä muunlaista muutosta kuin numeraalista.
Mutta nyt peilistä kuitenkin katsoo kaikin tavoin hyvin voivampi ihminen, ei enää pelkkä ylipainoinen Piia. Se tuleeko minusta joskus hottis, on yhdentekevää, se on menettänyt merkityksensä.
Se miten eheytyy kokonaisuudeksi, on tärkeämpää ja sitä hehkuu ulospäinkin ihan eri tavalla. Tavoitteena edelleen seesteisen rauhallinen, tasapainoinen olo. Alkanut matka on vieläkin kesken, mutta nyt olen jo lähempänä loppua kuin alkua.
Viime vuoden lopun otin rauhallisesti, rennommin ja asioita sulatellen. Nyt kun vuosi on vaihtunut uuteen, niin päämäärä siintää selvänä; ne loput 15 kiloa (vähintään) täytyy lähteä! Eväät, tiedot ja taidot on nyt kahden vuoden aikana hankittu ja loppu on itsestä kiinni. Päivä kerrallaan rauhassa omalla tahdilla mennään kevyempää kevättä kohden!
Minusta ei tullut ”bodaria” mutta juoksu harrastus on vienyt tämän entisen laiska sohvaperunan ja juoksun vihaajan mennessään! Sitä välillä juoksun päätteeksi ihmettelee, että kuinka hyvä fiilis sitä voikaan olla!! Ja se fiilis on tullut liikunnasta eikä 200g:sta sokeria ja kaloreita sinisessä paketissa levyn muodossa! Juostessa sitä huomaa kuinka huima muutos on tapahtunut niin fyysisesti kuin myös henkisesti, sitä on ylpeä itsestään ja saavutuksestaan. En olisi vielä viime vuonna uskonut että näinkin voi liikunta yllättää ja mullistaa elämää…
Keväällä ohjelmassa on naisten kymppi ja myöhemmin kesällä Kunto-Riatloni. Molempiin lähden ylittämään itseni ja maalinjalla olen joka tapauksessa voittaja!
Kaikille terveellisempää ja parempaa vuotta 2013!
Piia