- Liittynyt
- 15.4.2020
- Viestejä
- 104
Nyt oli kyllä niin hieno sivistyssana että jäi ymmärtämättä.
Oikeastaan viestin pointti muutenkin
No kiteytettynä: Mikään ei ole ikinä vain opittua tai perittyä, kaikki asiat ovat näiden molempien summa. Sinä vähensit esimerkissäsi tekijät opittuun, tai tarkemmin opittuun/assosioituneeseen malliin toiminnasta, joka siirtyy emolta pennuille.
(En ole kovin perehtynyt koirien personallisuuteen, joten seuraava on pelkkää omaa heittoa)
Olet varmaankin siinä mielessä oikeassa, että myös koirilla voi olla ns. kriittisiä periodeita elämän alkuvaiheessa. Näissä tuo oppiminen ja assosiotuminen tiettyihin toimintamalleihin tapahtuu herkemmin, kuin myöhemmin. En kuitenkaan usko, että voisi ikinä sanoa, että pelkästään opittu vaikuttaisi myöhempään personallisuuteen, vaan taustalla on yhtä lailla geneettinen personallisuuden pohja (tätä myös usein temperamentiksi kutsutaan). Näitä kahta asiaahan on varsin vaikea erottaa toisistaan, sillä puolet pentueen geeniperimästä tulee emälta. Koska myös personallisuuden perinnöllisyys on vahvaa, voi vain olettaa että emon "hyppivä/vahvasti innostuva personallisuus" siirtyy myös osin pennuille. Tähän jos lisätään oppiminen, voi efekti kertautua, mutta ei voida sanoa että kyse olisi vain siitä.