Fakta kuitenkin on se että mieleltään tervei hminen ei saa päähänsä lahdata ihmisiä vaikka olisi väkivalta viihteen suurkuluttaja.
Kyllähän se fakta on, ettei mikään räiskintäpeli saa tasapainoista ihmistä janoamaan naapurinsa verta, mutta kysymys ja keskustelun pointti on kai siinä, voiko väkivaltaviihde tuupaata vähemmän tasapainoisempia, heikompia tai herkempiä (esimerkiksi lapsia) yli laidan, ja jos näin, minkälainen on yhteiskunnan velvollisuus ensinnäkin suojella näitä heikompiaan (kuten pienempiä lapsia väkivaltaviihteeltä), tai toisaalta niitä tasapainoisia yksilöitä näiden vähemmän tasapainoisten, laidan yli livenneiden tempauksilta.
Ensiksi mainittu on kai ihan yleisesti hyväksytty tosiasia, edes mieleltään terve pieni lapsi ei osaa käsitellä väkivaltaa elokuvissa tai peleissä siinä vaiheessa kun muumien mörkökin on liian hard corea. Kukaan ei varmaan kiistä, etteikö pahimmat suolenpärskinnät olisi ihan aiheellista pitää poissa taaperoiden ulottuvilta, joten esimerkiksi nämä K-12 -tyyppiset rajoitukset kai edes jollain tasolla hyväksytään. Toinen kysymys on jo vaikeampi, pitäisikö yhteiskunnan jollain tavalla rajoittaa raa'an väkivallan saatavuutta ihan sen vuoksi, että me pipipäisimmät emme nyrjähtäisi lopullisesti. Tässä suurimpana esteenä on kai yksilönvapaus ja normijampan oikeus katsoa just mitä haluaa.
Iänikuisena esimerkkinä tähän kai käy Mika Muranen jalkajousineen ja koirineen metsässä, lahtaamassa naapureita ja usuttamassa koiraa poliisien kimppuun vs. lasten Hopeanuoli -piirretyt, jossa pahan maailman syrjimä sankaripoika kiertää metsiä koiransa kanssa ammuskelemassa pahoja ihmisiä jalkajousella. Ainakin siihen aikaan "fakta" kertoi, että Muraselta löytyi hyllystä koko tuotanto. Pikkuveljellä oli noita Hopeanuolia, ja aika uskomatonta "ihmiset ovat pahoja, ne täytyy tappaa" - juonenkäännettä niissä oli.
Toinen näkökulma on joskus ennen isovihaa itsepuolustukurssilla kuultu kouluttajan käsitys siitä, että esimerkiksi väkivallan katseleminen laskee
joillakin ihmisillä luonnollista kynnystä väkivaltaan. Alunperin on opeteltu malli, jossa lyöminen on NOUNOU, ja sitten sitä mallia tiedostamatta muokataan. Esim. itselle on jostain syystä ongelmallista lyödä toista ihmistä (koska olen tossu) vaikka nimenomaan pyydettäisiin ja toisella on suojat niskassa. Ehkäpä tästäkin ongelmasta pääsisi mäiskimällä ensin harjoitusmielessä ukkoja ruudussa jonkun tovin. Sitähän kai näillä naisten itsepuolustuskursseilla tehdään, lasketaan kynnystä pistää tositilanteessa kampoihin.
Toisaalta väkivaltaviihteeseenkin on nykyään turruttu, johonkin aikaan riitti kun rosmo kaatuu maahan ja sanoo "raah", nyt pitää vähintään pernan näkyä ennen kun voidaan puhua kunnon mäiskinnästä. Vaikutusta kai sekin on, jos ei perus nyrkkitappelun näkeminen suuremmin hetkauta, kun ei keneltäkään edes irronnut ruumiinosia. Ja leffoissahan itse sankari ei kärsi damagea pientä otsavekkiä ja paidan tahraantumista lukuunottamatta, ja sankarille vaikka pikkulasten ja koiranpentujen räjäytys-silpo-paloittelu on oikeutettua, jos vaan ollaan oikealla asialla, ja maailma pitää pelastaa natseilta/ryssiltä/alieneilta/ali-ihmisiltä.
Koonti: uskoisin, että väkivaltaviihteellä voi olla haitallista vaikutusta tasapainottomaan tapaukseen, vaikka tasapainoisempaa sama asia ei hetkauttaisi suuntaan tai toiseen.
Hopeanuolessa poika ei ollu syrjitty, vaan hänelle ei haluttu luovuttaa metsästysjousta, joka oli vaarallinen ase. Poika lahtasi metsässä ihmisille vaaralliseksi käyneen karhun. Eipä nyt vääristellä Hopeanuolen parhautta. Missään välissä ei ollut ihminen on paha/täytyy tappaa. Pahiksia olivat karhut ja jotkut toiset koirat. Meni höpö höpö jutuiksi nyt tämä Muranen/Hopeanuoli/Ihmistentappo yhdistely.
