En tiedä mikä tässä tilanteessa ajoi nuoren miehen peruuttamattomaan ratkaisuun, mutta moni suomalaisista on ylivelkaantunut, perintätoimistot ja vouti hengittää väsymättä niskaan ja taloudellinen tilanne on mielessä 24/7/365 ajatukset eivät irtoa ahdistavasta tilanteesta sekunniksikaan. Taloudellinen ahdinko voi olla pahempi kuin elinkautinen vankeus , se ei lopu tietyissä tilanteissa koskaan, ei koskaan.. Töissä pitäisi käydä mutta takaraivossa jäytää totuus että seuraavanakin palkkapäivänä ja 50, 100, 150:nä palkkapäivänä sama laulu jatkuu. Olet perheellinen töissäkäyvä ja yrität pärjätä samanlaisella toimeentulolla kuin työttömyyskorvausta nostava omasta tahdostaan työtön oleva yksineläjä, jolle vielä Kela hyvässä lykyssä kustantaa asumisen ja olemalla tietoinen siitä että ikinä et pääse perheesi kanssa lomamatkoille, lasten harrastuksista mahdollisia on vain ne ilmaiset, pesukoneen tms. rikkoontuessa ei ole mahdollista hankkia osamaksulla Gigantista uutta koska ei ole luottotietoja, eikä niitä 10-20v ole takaisin tulossakaan. Tämän infernaalisen paineentunteen kanssa yrität käydä töissä, hoitaa jokapäiväisiä asioita, tiedät että kukaan ei voi oikeasti auttaa niin että oikeasti helpottaisi pitempään kuin muutaman päivän tai viikon. Ehkä joku maksaa puolestasi laskun tai kaksi, kunnes taas seuraavat erääntyvät. Ulosotossa mahdollisesti sellainen summa ettei sen pääoma vähene vaikka kuinka käyt töissä ja nettopalkastasi pidätetään se 1/3, päinvastoin, korot vain kasvattavat pottia entisestään. Ulosotto ei myönnä sinulle vapaakuukausia koska et ole tulorajaulosmittauksen piirissä.
Ylläolevaa et välttämättä ole itse aiheuttanut, mutta sillä ei ole merkitystä, tai jos olet niin viimeinenkin oljenkorsi, mahdollisuus velkajärjestelyyn viedään.
Ei siis aina peruuttamattomaan ratkaisuun päätyvä ihminen ole mielenterveyspotilas vaan taustalla voi olla yllämainitun kaltainen, sellainen pimeä tunneli jonka päässä ei löydy valoa. Ei auta lääkärin kanssa keskustelu eikä SSRI:t.
Jaksettava vain on koska on se perhekin, vaimo, lapset...
Tähän vielä päälle muut maalliset murheet, niin... En äkkiseltään voi kuvitella pahempaa maanpäällistä helvettiä. Toiset jaksavat olla tällaisessa löysässä hirressä kauemmin kuin toiset, mutta kuinka raadolliselta sitten kuulostaakin niin itsensä hävittäminen voikin alkaa kuulostaa parhaalta ratkaisulta.
