No, Suomessa aika moni voi saada kadonneen lompakkonsa takaisin - rahoilla tai ilman. Riippuen siitä, onko tilaisuus tehnyt varkaan. Mutta kuinka hyvin vertaus sopii sen selittämiseen, että urheilija ei turvautuisi lääkkeisiin Jenkeissä?
Ensiksi, kun Jeff Seidistä puhutaan, niin voidaan todeta, että esimerkisi USA:ssa lääkkeiden, huumeiden ja steroidien käyttö on on huomattavasti arkipäiväisempää opiskelijoiden ja koululaisurheilijoiden keskuudessa (joka tausta Jeffilläkin on) kuin meillä Suomessa (Mikko Salasuo). Koululaisurheilu Suomessa ja USA:ssa ovat käytännössä kaksi eri asiaa. Jenkeissä laitetaan helposti kaikki peliin, koska urheilumenestys vie uraa eteenpäin aivan eri tasolla, kuin Suomessa. Ja kynnys aineiden käytölle on matalampi, kuin luulisi.
Toiseksi, olisi hyvä muistaa urheilulääkärilegendan Pekka Peltokallion vastaus kysymykseen urheilijoiden roinankäytöstä: "urheilijoiden etiikka on eri, kuin tavallisen kansan etiikka". Huipputasolla nämä kaksi eivät kohtaa. Huippu-urheilu on olemukseltaan amoraalista toimintaa.
Jos taas terveys on etusijalla, niin kannattaa tyytyä vain ei-kilpailulliseen kuntoliikuntaan (mikä sinänsä olisi hyvä valinta kaikille). Mutta silloin kun ryhdytään urheilemaan vakavalla mielellä ja tähdätään huipulle, niin "säilytetty terveys"- argumentti ei ole kovin tehokas, sillä kilpaurheilu itsessään pitää sisällään sellaiset elementit, jotka usein vaarantavat urheilijan terveyden. Taustaoletuksena tässä 'säilytetty terveys' -argumentissa on se melko naivi ajatus, että urheilun suurin terveyttä uhkaava tekijä on dopingaineet, ja jos siitä päästään eroon, niin kaikki on kunnossa ja voidaan turvallisesti jatkaa itsessään terveellistä urheilua. Tämä ei valitettavasti pidä paikkansa, sillä tilastot puhuvat karua kieltään siitä, kuinka lukuisat urheiljat ovat kuolleet tai vammautuneet - usein pysyvästikin, kesken kisan tai sitten saaneet monien, päähän kohdistuneiden tärähdyksien seurauksena dementiaan johtavan pysyvän aivomman. Ja kaikki nämä kuolemat ja vammautumiset tapahtuivat luonnollisesti ilman dopingaineiden apua. Tässä siis viitattiin vain kilpapyöräilyn ja kontaktilajien risitekijöihin. Dopingaineiden käyttö ei sinällään lisää huippu-urheilun terveysriskejä, kuin marginaalisesti. Itse asiassa, dopingaineet voivat tehdä monissa tapauksissa itse kilpailusuorituksen urheilijalle turvallisemmaksi, kuin ilman niitä.
Ps. Keskityin tässä tarkoituksella dopingiin urheilupuolen näkökulmasta, sillä mun mielestäni Jeff Seid on ainakin tällä hetkellä lähempänä tavallista huippu-urheilijaa, kuin mitään hardcore bodaria. Joten jos oletan ukon roinaavan, niin kuurittelu on maltillista, eikä heavy user meninkiä. Jos jonkun mielestä Seid ei ole tarpeeksi kovan näköinen roinaajaksi (vaikka onhan tuo nyt muuten kovan näköinen, oli roinaa tai ei) tai kehittynyt jatkuvalla progressiolla, niin vastaan että ei ole moni mukaan. Näitä löytyy niin kuntosaleilta, kuin urheilukentiltäkin. Eikä kaikilla ole edes tarkoitus hankkia body-lookkia, riittä että tulokset nousisivat.