Madrid01
Jaahas, viikonlopun pettymys on karistettu mielestä ja nyt katsotaan eteenpäin. Milos lupasi että Jari on aika monta kiloa isompi lauantaina, joten tällä tavoitteella edetään tämä viikko! Nyt ei tyhjennellä, nyt täytetään.
Eilen oli matkustuspäivä. Iltapäivällä kävimme vielä kevyellä jumpalla ja hyvästelemässä uudet saksalaiset ystävämme Pallas Gymillä. Tämän jälkeen, evästä napaan ja vajaan kolmen tunnin mittainen lento Madridiin. Milos ja Sergio olivat meitä kentällä vastassa. Oli siistiä tulla uudenkarheaan apartementokseen jonka jääkaappi on täynnä evästä, thanks guys! Bullille pihviä lautaselle ja unten maille.
Tänään herätys oli kello 06:00, niin kuin se tulee olemaan koko viikon. Eka treeni alkaa 09:45 ja Jarin täytyy ehtiä syömään kaksi ateriaa ennen tätä. Espanjan vahvistuksemme oli etsinyt meille salin jostain päin Madridia. Kun astelemme sisään Gimnasio Arteriaan, olemme lentää persiillemme. Salista löytyvät kaikki uusimmat Hammerin laitteet. ”Ollaan taivaassa.” huokaisee Jari ja lähteen vaihtamaan treenikamppeitaan. Meikäläinen pyörii ympäri salia kuin utelias pikkupoika hiplaten ja testaten joka ikistä laitetta. Aamupäivän bodauksena pojat pumppasivat rintaa. Treeni sisälsi neljä 6-8 liikkeen giganttia, ainoa ero normaaliin oli se että yhtään sarjaa ei tehty ihan ”tärinöihin” saakka. Toisaalta Milos pakotti Mentulan supistamaan joka ikisen toiston ihan tappiin. ”Just like most muscular.” kuului varmaan sata kertaa reilun tunnin aikana.
Ennen viimeistä sarjaa Jari otti paidan pois (vaihtaakseen hihattomaan), täytyy sanoa, että itsekin yllätyin. BULL IS BACK!!! (eli Jasse on selkä) Mies näytti taas omalta itseltään. Se tyhjä villasukka joka heilui FIBOSSA, oli tosissaan lähtenyt täyttymään. Alkoi Harkääkin vähän taas hymyilyttää, kun peilasi itseään Espanjalaisten pyöriessä ympärillä kameroineen. Ei muuta kun viimeinen gigantti pakettiin, tarkoituksena seuraavaksi palata kämpille. Nyt vaan alkaa joku laittaa kapuluita rattaisiin. Sergio ilmoittaa autonsa hajonneen, joten saamme sen vasta huomenna pajalta! No prolema, meillä on varuiksi Jarin seuraava eväs matkassa mukana. Bulli syö lounaansa rauhassa ja lähdemme ulos odottamaan taksia. Taksi tulee muutaman minuutin päästä ja pääsemme jopa yhteisymmärrykseen siitä mihin ollaan menossa. Olemme jo konetiellä asti kunnes Mentula kysyy: ”Missä mun reppu on?” ja näyttää sanalla sanoen huolestuneelta. ”Se varmaan jäi siihen tolpan nokkaan salin eteen. Soitetaan Sergiolle että nappaa sen matkaansa.” rauhoittelen koko ajan enemmän hikoilevaa Bullia. ”Ei muuten mutta kun koko matkakassa on siellä.” Taksi ympäri ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin että pussukka olisi vielä paikallaan.
Seuraavat viisi minuuttia Bullin suusta kuuluu käytännössä jokainen suomenkielen kirosana ja varmaan muutama ihan uusikin (joka päivä oppii jotain uutta). Kun kaarramme salin eteen pomppaan ulos taksista ja kiiruhdan tolpalle. Siellähän se sininen nyssäkkä roikkuu mihin harvapäinen bodarimme oli sen jättänyt. Pari paikallista Henaresta istuskelee pussin vieressä auton konepellillä. Poikien kannalta harmi etteivät olleet kurkanneet pussiin. Toisaalta olisi saattanut syntyä pieniä ongelmia jos pojat olisivat juuri pöyhineet pussukkaa kun Bulli porhaltaa paikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Bullin matkakassa on tallessa, samoin Henaresten legot.
Taksikuskimme osoittautuu todelliseksi kehonrakennus faniksi, joten taksimatkan alku sujuu mukavasti rupatellen. Loppumatkasta Jasse tosin alkaa kypsyä Bulgarialaista alkuperää olevan uuden faninsa jatkuvaan kysymystulvaan. Taksimatkan jälkeen pakolliset yhteiskuvat auton edessä ja Bull pääsee lepäämään. Suonikas sen sijaan lähtee etsimään Supermarkettia. Voin muuten kertoa siinä kohtaa kun tajuat että sulla on ammattilaiskehonrakentajan seuraavan kahden päivän eväät kuudessa muovikassissa ja noin 700 metriä matkaa kämpille, tulee Sergion Rysleriä ikävä…
Päivä jatkuu kokkailulla ja illalla on vuorossa seuraava jumppa. Tällä viikolla Bulli tankkaa käytännössä joka päivä. Treeniä on kovennettu sen verran että aineenvaihdunta pysyisi käynnissä ja samalla jatkuva rauhallinen jumppa pakottaisi glykogeenivarastot täyteen. Hiilarin lähteiksi on tällä kertaa valittu vähän helpommin pilkouttuvia vaihtoehtoja. Pidemmässä tankkauksessa yhden päivän hiilarit eivät nouse liian korkeiksi, aineenvaihdunta pysyy käynnissä ja viime viikon katastrofi ei pääse toistumaan. Viime viikolla opittiin se että vuorokausi on Bullille liian pitkä aika olla ”syömättä”.
Illalla jumpataan selekää!!!