FIBO01
Sitä ois taas Bulli istuu, Bulli makaa, Bulli eestä, Bulli takaa -tyyppisiä päivityksiä tarjolla seuraavat pari viikkoa.
Irrottiin Jassen kanssa tiistaina Tampesterista, Jarin toisena tyhjennyspäivänä. Jos joku ihmettelee, mitä varten reissuun tarttee lähtee lähtee viisi päivää ennen kisaa? Niin sitä vaan on pirun paljon helpompaa matkustaa tyhjennettäessä. Tyhjennyksessä ei tartte murehtia nesteistä, eikä ruoka-ajatkaan oo ihan pilkulleen.
Tiistaipäivä aloitettiin perinteisesti aamulenkillä jonka jälkeen Bull kävi kotona aamupalalla. Aamiaisen jälkeen takaisin Wolffille ja selkäjumpan pariin. Tyhjennyksessä Jari ei tietenkään vedä pöntöllistä kiljua vaan treenijuomana toimii Amino Rush. Jumpan jälestä lounaan pariin ja pikku hiljaa kohti Pirkkalan kansainvälistä lentokenttää.
”Nyt alkaa oleen oloja.”Bulli toteaa jossain kohtaa ennen Tukholmaa. ”Päätä särkee, hikoiluttaa, on aivan hemmetin kylmä ja vielä vähän heikottaakin, kaikki yhtä aikaa.” Härkä kurtistelee hetken kulmiaan, sulkee silmänsä ja siirtyy röhnöttämään edessä olevan istuimen selkänojaa vasten.
Pikku pomppu Tukholmassa ja saavumme onnellisesti Dusseldorfiin. Tässä kohtaa reissu alkaa vaikuttaa mielenkiintoiselta. ”Vaeltava aave” tunnistaa vielä matkalaukkunsa mutta muutoin pojalla alkaa hetken verran lasittunut katse. Ok, tyhjennys toimii mutta millähän ilmeellä me päästään kämpille asti. Lyön reippaalle urheilijanuorukaiselle vesipullon kouraan ja lähden itse etsimään autovuokraamoa. Vuokraamo löytyy ja samoin auto (tai siis Ford). Naksutellaan tulevan asumuksemme osoite Naviin ja lähdetään Bulleron kanssa valloittamaan Esseniä.
Olemme vuokranneet kolme asuntoa jostain Dusseldorfin ja Essenin välimaastosta. Näin koko retkikunta saa käyttöönsä keittiölliset kämpät. Sitä mukaa kun edustuksemme henkilöllisyydet selviävät, alatte varmasti ymmärtää keittiöiden tärkeyden.
Sanaakaan englantia puhumaton rouva katsoo meitä ihmeissään kun ilmestymme mestoille. Käsimerkkien ja saksan sävyttämän keskustelun jälkeen löydämme yhteisen kielen, Euron. Mammalle maksu käpälään ja homma toimii. Erikoisen asuntoesittelyn jälkeen lähdemme paikallistamaan kauppaa ja kuntosalia. Molemmat löytyvät muutaman sadan metrin päästä. Nyt olis kämppä, evästä ja kuntosali.
Bull is happy!
Keskiviikko alkaa aamutreenillä jonka tarkoituksena on tyhjentää Härkä viimeisistäkin glykogeenin rippeistä ennen heti treenin jälkeen alkavaa tankkausta. Jumpan jälkeen poset kameralle ja sitten juoksu jalkaa kämpille. Bull saa aloittaa tankkauksen. Käytännössä Jari syö tunnin välein eli kolmetoista ateriaa keskiviikon aikana.
Bull is happy!
Aamupäivä kuluu käytännössä eväitä tehdessä ja iltapäivä taas kauppoja kierrellessä kun yritän paikallistaa toimivaa verkkoyhteyttä ja täyttää ruokavarastoja. Bull sen sijaan istuu sohvalla ja syö… lepää vähän ja syö taas.
Bull is happy!
Alkuillasta hurauttelen Dusselin lentokentälle. Kuuden maissa saapuu Savolaisen pariskunta Make ja Hanna. Jarin koutsin Miloksen kone piti tulla puoli seitsemän mutta valitettavasti se on näytön mukaan tunnin myöhässä. No ei muuta kun leiri ja pienoinen tarina tuokio pystyyn. Käydään läpi Hannan edellisviikonlopun menestyksekkäästi sujunut kisadebyytti sekä itse kunkin treenit. Siinä kai ne tärkeimmät, loput 50 minuuttia sitten syödään eväitä ja olla möllötellään.
Joskus puolikasin maissa orkesterinjohtaja Miloksen kone tärähtää Saksan maankamaraan. Herra Sarcevin matkassa tulee meidän espanjan vahvistuksemme ja Miloksen valmennettava Sergio Fernandez, joka hoitaa matkajärjestelyt Madridin päässä ensi viikolla. Takaisin kämpille.
Noin minuutti siitä kun ollaan päästy ovesta sisään, Mentula seisoo jo kalsareissaan pesuhuoneessa kolmen silmäparin arvosteltavana. ”I’like the condition but you’re empty.” kuuluu Miloksen tuomio… keitellään siis taas yksi kattilallinen riisiä. Lisää ruokaa, paljon lisää!
Bull is happy!