Takana kolme eturistisideleikkausta (1995, 1997,2001) ja yksi kierukka tähystys (1998). Voi siis sanoo et polvet on ollu suht kovilla. Uuttahan tosta ei tuu mut kuten joku tossa sano, sen kanssa oppii elämään. Aktiiviura urheilun saralla jäi 1997 leikkaukseen mutta kyllä nykyään tulee urheiltua lähes päivittäin (sali, tennis, sulkis, kössi, laskettelu, rullaluistelu, lentis). Vasemmassa (kaksi eturistiside leikkausta ja tähystys) polvessa pidän aina tukea mihin on jo niin tottunut ettei sitä edes huomaa. En tiedä tarvitsisinko sitä, mutta aika vittumaista lähtee ottaa asiasta selvää. toivottavasti leikkaava lääkäri ohjaa kuntoutukseen fysioterapeutille. mä olin joka kerta. tulee kunnon neuvot ja ohjeet miten pitää tehdä. lisäx mä sain ultraääntä hierontaa. kyllä näillä vielä mennään ja aktiivisesti. Kyykkyä en tee syvää sanan oikeessa merkityksessä. reisi vaakasuorassa riittää.
Treenaamisesta: alux ilma painoja. koukistuksia maaten ja seisten, suoristuksia ja suoralla jalalla heiluttelua (maassa istuen, jalka suorana ja koko jalka liikkuu siten että kantapää nousee 10-15 cm). Jalan ojennusta painoilla ei saa tehdä enneku sielä 6 kk kohdalla vaikka luulis et se just olis tosi hyvä. helvetin täree on myös saada polven liikkuvuus takas mahdollisimman nopeesti. Eli yliojennus (maassa istuen, jalka suorana, yritä painaa polvea yliojennukseen jolloin kantapää nousee ilmaan. eikä pelkästään pitkää painamista vaan aluxhan toi kantapää ei nouse, joten pitää tehdä sellasta polven pumppausta ja yrittää saada sitä lattiaa vasten. kehityksen kyllä huomaa.) ja koukistus. ihan tuskaa alussa mut kyllä se siitä.
kyllä varmaan fysioterapeutti ohjaa mut jos sellasta ei määrätä etkä sellasta ota ni palaa asiaan. Kyllä siitä jalka tulee.:thumbs:
