jos se menee kipuasteelle, se ihanuus loppuu hyvin nopeesti. se kun ei tuu olemaan mitään "pientä arkuutta" yleensä, vaan aika selkee kyykkäämisen mahdottomuus kivun takia. aika harvalla se rustopinta menee noin pahoin tohjoksi kuitenkaan.
Itsellä on vähän tän suuntaisia kokemuksia. Tuskin on kyse juuri polven takaosan rustopinnan kulumisesta, mutta en edes muista, milloin olen viimeksi kyykännyt, ilman että siitä aiheutui jonkinasteista kipua. Tämä kipu on luonteeltaan vielä aika kieroa, se tuntuu kaikista selkeiten lämmittelyjen aikana, kehonpainolla tai tyhjällä tangolla kyykätessä. Sit kun pääsee sarjapainoihin, kipu yleensä unohtuu, kun kropassa on muutenkin niin paljon adrenaliinia. Vedin kolmen kuukauden ajan Glucosamiinia ja Cartexania (nivelrikkoa paikkavat lääkkeet) ja niiden avulla pystyi kyykkäämään. Kun lopetin lääkkeet, niin kävin yksi kerta kyykkäämässä 90 kg:lla pari toistoa. Polvi ei tykännyt, joten jätin siihen. Varsinainen yllätys tuli, kun kokeilin kyykyn sijaan mavea, mutta pelkkä maven aloitusasento aiheutti oikeaan polveen niin paljon kipua, että alakropan treenaus on ollut katkolla siitä lähtien.
Tällä hetkellä saan polveen kerran viikossa rokotetta, joka sisältää samoja aineita, kuin noi aiemmin käyttämäni lääkkeet. Polvi tuntuu paremmalta, mutta en ole testannut, miten se kestää kyykkyä. Mavea pystyy tekemään, eli askel parempaan suuntaan sekin. Kivun kanssa treenaaminen on vaan typerää, jollain tavalla kokee nousevansa oman kehonsa yläpuolelle, kun vetää kivun läpi. Tällainen ylimielinen ajattelu ei ole pitkän tähtäimen kehityksen kannalta kauhean hyvä, ei sen kivun läpi kuitenkaan jaksa treenata kuin lyhyitä jaksoja, ennenkuin pää ei enää jaksa.
Niin, oikeassa polvessa oli siis ennenstään leikattu revennyt nivelkierukka.
