Itsensä kehittäminen ja sen eri tekniikat?!

Liittynyt
29.11.2006
Viestejä
4 844
Minua kiinnostaisi tietää, miten te arvon Pakkotoiston lukijat kehitätte itseänne, muuten kuin fyysisesti? Eli lukeeko joku esimerkiksi kirjallisuutta, kuten vaikka NLP, ja onko niistä tekniikoista ollut apua teille ihan käytännössä? Jos tiedätte jotain hyviä itsensä kehittämisen opuksia, niin kertokaa niistä. Tänne voitte kirjoittaa myös omia tekniikoitanne, jos teillä on sellaisia.

Itselläni on oikeastaan yksi ihan yksinkertainen tekniikka, mitä tulee käytettyä joskus, kun on joku "ylitsepääsemätön" ongelma. Aloitan zoomaamaan itsestäni poispäin ja lopetan vasta sitten kun näen koko linnunradan tähtinensä. Yleensä saan siitä vähän perspektiiviä, kuinka mitättömiä omat ongelmani yleensä ovat.

Toista tekniikkaa en ole vielä käyttänyt. Kun joku sinulle tuntematon tyyppi laukoo esim. baarissa jonkun vittumaisen kommentin, niin serkuni kertoi hyvän tekniikan sitä varten. Kuvittelet tilanteen joka harmitti sinua joskus, niin että tunsit illan menneen piloille sen takia. Kuvittele mielessäsi tämä kyseinen henkilö ja laita tilanteen taustalle soimaan sirkusmusiikki, joka on hilpeää. Kuvittele että kuvasi tästä tapahtumasta on mustavalkoinen ja henkilö puhuu nopeutetusti, aivan kuten vintiöissä Rane ja Keravan kollit! Hommasta saa aikas naurettavan, koska vain mielikuvitus on rajana ja kyllä tulee hyvälle mielelle.:hyvä:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Melkein ymmärrän mitä tarkoitat.. mutta pitää varmaan itseäni vielä kehittää lisää ymmärtääkseni tämän täysin.

EDIT: Eih, ei tässä kyllä mitään järkeä ole. :D
 
Olen todella hidas lukija joten pitkän aikaa olen halunnut treenata itseni nopeaksi lukijaksi. Olisi ihan mahdollista ja erittäin hyödyllistä, tiedän myös miten se tehdään, mutta en ole jaksanut. ;)
 
En ole alan kirjoja lukenut mutta Pelimies-kirjassa sivuttiin kyllä aihetta. Sanokaa mitä sanotte mutta siinä oli fiksu kirja, ennakko-odotukset oli meitsillä paljon alempana.

Tämmönen veijari kun Anthony Robbins on tullut pari kertaa vastaan:

http://www.tonyrobbins.com/Home/Home.aspx


“Live life fully while you're here. Experience everything. Take care of yourself and your friends. Have fun, be crazy, be weird. Go out and screw up! You're going to anyway, so you might as well enjoy the process. Take the opportunity to learn from your mistakes: find the cause of your problem and eliminate it. Don't try to be perfect; just be an excellent example of being human.”
 
Minua kiinnostaisi tietää, miten te arvon Pakkotoiston lukijat kehitätte itseänne, muuten kuin fyysisesti? Eli lukeeko joku esimerkiksi kirjallisuutta, kuten vaikka NLP, ja onko niistä tekniikoista ollut apua teille ihan käytännössä? Jos tiedätte jotain hyviä itsensä kehittämisen opuksia, niin kertokaa niistä. Tänne voitte kirjoittaa myös omia tekniikoitanne, jos teillä on sellaisia.

Itselläni on oikeastaan yksi ihan yksinkertainen tekniikka, mitä tulee käytettyä joskus, kun on joku "ylitsepääsemätön" ongelma. Aloitan zoomaamaan itsestäni poispäin ja lopetan vasta sitten kun näen koko linnunradan tähtinensä. Yleensä saan siitä vähän perspektiiviä, kuinka mitättömiä omat ongelmani yleensä ovat.

Toista tekniikkaa en ole vielä käyttänyt. Kun joku sinulle tuntematon tyyppi laukoo esim. baarissa jonkun vittumaisen kommentin, niin serkuni kertoi hyvän tekniikan sitä varten. Kuvittelet tilanteen joka harmitti sinua joskus, niin että tunsit illan menneen piloille sen takia. Kuvittele mielessäsi tämä kyseinen henkilö ja laita tilanteen taustalle soimaan sirkusmusiikki, joka on hilpeää. Kuvittele että kuvasi tästä tapahtumasta on mustavalkoinen ja henkilö puhuu nopeutetusti, aivan kuten vintiöissä Rane ja Keravan kollit! Hommasta saa aikas naurettavan, koska vain mielikuvitus on rajana ja kyllä tulee hyvälle mielelle.:hyvä:

Mutta miten tuo kehittää sinua ja mihin suuntaan tai millälailla?:wtf:
 
Mutta miten tuo kehittää sinua ja mihin suuntaan tai millälailla?:wtf:

Annas kun pappa yrittää kertoa jutun juonen: :)
Jokaisella ihmisellä on tietyt käsitykset omasta itsestään ja sitä kautta siitä että mitä on mahdollista tehdä tai saavuttaa ja mitä ei.

Kotipaikka, koulutus, ikä, ammatti yms. yms. luovat kehyksen jonka kautta ihminen katselee maailmaa, ja myös asettaa itselleen näkymättömiä rajoja jotka estävät ihmistä tavoittelemasta ja saavuttamasta onnellisuutta ja unelmiaan.

Minä haluan 'jotain' mutten voi saavuttaa sitä koska olen 'tällainen'. Tällaisen itsensäkehittämis-rumban yksi peruspylväs on usein se että näet itsesi sellaisena kuin olet juuri nyt unohtaen "taustasi" ja aiemmat käsityksesi itsestäsi.

Esim. Dinho kokee itsensä joskus (esim. työnhaussa) epävarmaksi, ja katselee silloin itseään lintuperspekstiivistä, jolloin isosta pelottavasta asiasta tulee yhdentekevä --> Dinho on haastattelussa rentoutunut ja saa unelmiensa paikan. Yksi unelma on taas saavutettu ja elämä on parempaa.
 
Annas kun pappa yrittää kertoa jutun juonen: :)
Jokaisella ihmisellä on tietyt käsitykset omasta itsestään ja sitä kautta siitä että mitä on mahdollista tehdä tai saavuttaa ja mitä ei.

Kotipaikka, koulutus, ikä, ammatti yms. yms. luovat kehyksen jonka kautta ihminen katselee maailmaa, ja myös asettaa itselleen näkymättömiä rajoja jotka estävät ihmistä tavoittelemasta ja saavuttamasta onnellisuutta ja unelmiaan.

Minä haluan 'jotain' mutten voi saavuttaa sitä koska olen 'tällainen'. Tällaisen itsensäkehittämis-rumban yksi peruspylväs on usein se että näet itsesi sellaisena kuin olet juuri nyt unohtaen "taustasi" ja aiemmat käsityksesi itsestäsi.

Esim. Dinho kokee itsensä joskus (esim. työnhaussa) epävarmaksi, ja katselee silloin itseään lintuperspekstiivistä, jolloin isosta pelottavasta asiasta tulee yhdentekevä --> Dinho on haastattelussa rentoutunut ja saa unelmiensa paikan. Yksi unelma on taas saavutettu ja elämä on parempaa.
My point exactly! En vain osannut kertoa sitä sanoin, joten laitoin pari ihan helvetin sekavaa esimerkkiä..:david::david: sori.. Ja löysin tästä samasta aiheesta vanhan threadin, mutta ajattelin että kun siitä on aikaa, kun sinne kukaan on viimeksi mitään kirjoittanut ja muutenkin mennyt vaan koko homma jauhamiseksi, että jos nyt olisi oikea aika tälle.. mutta mitähän vittua selitän, tämähän ei kyllä kehitä ketään, joten:offtopic:

Tässä vielä linkki edelliseen. http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=26885&highlight=nlp
 
Asiaa sivuten, eli kuinka mielikuvat auttavat. Aikoinaan kun salilla vielä prässiä tein ja kyseinen laitehan räjäyttää pään, niin kuvittelin kävellessäni siihen että katson elokuvaa jossa sarjakuvasankari vihreämies hulkki menee siihen ja nostelee autoja ilmaan. Kyykyssä taas kuvittelin olevani tunkki tai tavarahissi. Pitäisi taas ottaa käyttöön niin ehkäpä ne kilot nousisi taas.
 
En ole alan kirjoja lukenut mutta Pelimies-kirjassa sivuttiin kyllä aihetta. Sanokaa mitä sanotte mutta siinä oli fiksu kirja, ennakko-odotukset oli meitsillä paljon alempana.

Tämmönen veijari kun Anthony Robbins on tullut pari kertaa vastaan:

http://www.tonyrobbins.com/Home/Home.aspx


“Live life fully while you're here. Experience everything. Take care of yourself and your friends. Have fun, be crazy, be weird. Go out and screw up! You're going to anyway, so you might as well enjoy the process. Take the opportunity to learn from your mistakes: find the cause of your problem and eliminate it. Don't try to be perfect; just be an excellent example of being human.”

...ja tässä vielä itse veijari äänessä:

http://www.youtube.com/watch?v=Cpc-t-Uwv1I

Ragnarök sanoi:
Asiaa sivuten, eli kuinka mielikuvat auttavat. Aikoinaan kun salilla vielä prässiä tein ja kyseinen laitehan räjäyttää pään, niin kuvittelin kävellessäni siihen että katson elokuvaa jossa sarjakuvasankari vihreämies hulkki menee siihen ja nostelee autoja ilmaan. Kyykyssä taas kuvittelin olevani tunkki tai tavarahissi. Pitäisi taas ottaa käyttöön niin ehkäpä ne kilot nousisi taas.

Olikohan se itse iso-Arska, joka kirjassaan kirjotti miten se suurin mörkö juuri esim. voimailussa löytyy sieltä 15cm matkalta korvien välistä. Hyvä esimerkki oli se miten kukaan ei jossain vaiheessa saanut (oliko se nyt) penkattua (oliko se nyt) 300kg, mutta sitten kun joku sen rajan rikkoin ja pelotti mörön pois niin näitä 300kg penkkaajia alkoi yhtäkkiä löytyä joka kolosta kun "maaginen" raja oli rikottu.
 
Olikohan se itse iso-Arska, joka kirjassaan kirjotti miten se suurin mörkö juuri esim. voimailussa löytyy sieltä 15cm matkalta korvien välistä.

Joo, kyllä varmasti yksi iso syy Arskan suosioon oli nuo sen järkevät puheet. Sehän taisi käskeä kuvittelemaan/näkemään itsensä isona, jolloin keho seuraa perässä ja lopulta kuvitelma toteutuu tms.

Osittain samaa kuin mitä esim. Robbins puhuu.
 
Keskustelu on erittäin hyvä itsensäkehittämismuoto. Ei pidä oppia myötäilemään, mutta ihmisestä tulee paljon fiksumman oloinen, kun pystyy myös kyseenalaistamaan omia mielipiteitään ja käyttäytymistään. Pitää vain oppia se, ettei totuutta ole olemassa. Ei elämästä tule merkityksetöntä, vaan hemmetin mielenkiintoista. Jossain vaiheessa voi napsahtaa päälle se, että ymmärtää myös oman käyttäytymisensä pohjat ja voisko sille tehdä mitään ja onko merkitystä. Tämä "olen oma itseni" -ajattelu ei ole kehittävää. Tietysti ei aina voi kelvata joillekkin, tai ei jokin juttu vaan sovi itselle. Mutta kun ajattelee esim lapsuuden ja parisuhteiden traumoja ja miten ne vaikuttaa elämään. Ne raja-aidat on itse luotu jostakin syystä, että miten käyttäytyy. Ihminen luo itse itsensä ja valikoi miten käyttäytyy. Persoonallisuuskin on vain kulissi, jota ihminen projisoi toisille ihmisille.
 
Joo, kyllä varmasti yksi iso syy Arskan suosioon oli nuo sen järkevät puheet. Sehän taisi käskeä kuvittelemaan/näkemään itsensä isona, jolloin keho seuraa perässä ja lopulta kuvitelma toteutuu tms.

Osittain samaa kuin mitä esim. Robbins puhuu.
Joku selitti tästä samasta aiheesta, että on olemassa ns. universaali tietoisuus, jota sinun tulee käyttää oikein, jotta saavutat sen mitä mielessäsi kuvittelet. Kun kuvittelet että olet, silloin tiedät että olet ja silloin olet. Mielesi raja-aidat voidaan kaataa, kun tiedetään mikä niitä aitoja pitää pystyssä. Pitää siis tönätä se näköeste pois ja pystyttää toisenlaiset perustukset tilalle.

Olen miettinyt myös sitä, että kuinka moni ihminen käyttää tällaisia "tekniikoita" ihan tiedostamattaan. Tunnen parikin tyyppiä joilla on elämässään ihan törkeä draivi päällä koko ajan ja olen miettinyt onko heillä joku salaisuus, miten he pystyvät siihen kaikkeen taukoamatta. Olen tullut siihen tulokseen että se on tullut kotoa äidinmaidosta. Molempien kavereiden vanhemmat ovat menestyneitä omalla urallaan. Heillä on siis jo ollut niin eri lähtökohdat kasvamiseen ja itsensä kehittämiseen, että jos vertaan itseäni heihin tunnen olevani todella rajoittunut heihin nähden.
 
En nähnyt tätä linkkiä vielä joten laitetaan sekaan vaikka tässä topicissa tuo on varmaan monelle turhankin tuttu...

http://www.stevepavlina.com


Itse olen vähän vaiheessa Photoreadingin kanssa (etsikää vaikka tuolta jostain ylemmän linkin syövereistä tietoa), en ole saanut panostettua siihen vaikka sillä saa nopeasti mielenkiintoisia tuloksia. Varsinaisesta pikalukemisesta ei ole kysymys mutta vähän sinne suuntaan, auttaa tiedonhaussa ainakin.
 
Keskustelu on erittäin hyvä itsensäkehittämismuoto. Ei pidä oppia myötäilemään, mutta ihmisestä tulee paljon fiksumman oloinen, kun pystyy myös kyseenalaistamaan omia mielipiteitään ja käyttäytymistään. Pitää vain oppia se, ettei totuutta ole olemassa. Ei elämästä tule merkityksetöntä, vaan hemmetin mielenkiintoista. Jossain vaiheessa voi napsahtaa päälle se, että ymmärtää myös oman käyttäytymisensä pohjat ja voisko sille tehdä mitään ja onko merkitystä. Tämä "olen oma itseni" -ajattelu ei ole kehittävää. Tietysti ei aina voi kelvata joillekkin, tai ei jokin juttu vaan sovi itselle. Mutta kun ajattelee esim lapsuuden ja parisuhteiden traumoja ja miten ne vaikuttaa elämään. Ne raja-aidat on itse luotu jostakin syystä, että miten käyttäytyy. Ihminen luo itse itsensä ja valikoi miten käyttäytyy. Persoonallisuuskin on vain kulissi, jota ihminen projisoi toisille ihmisille.

Musta tähän liittyy erittäin olennaisesti se, että hälyttävän harva tuntuu oikeasti tietävän mitä mieltä on mistään "isommasta" asiasta. Se keskustelu ei onnistu, jos ei ole koskaan ajatellut yhtään mitään. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi olla kiinteä mielipide tai jokin totuus mielessä, mutta että asioita on tarpeen tuumia ennen kuin on pakko. Vaikka niinkin kolhosti, että valitsee aiheen ja alkaa ajatella sitä, etsiä tietoa ja niin edelleen. Tutkia omaa käytöstä. Tuntuu, että turhan monelle keskustelu on kuin huono väittely; kumpikin on valinnut jonkun kannan etukäteen ja yrittää sitten puolustaa sitä ja voittaja on se, joka saa toisen käännytettyä puolelleen. Eikä mikään ole niin huolestuttavaa kuin ihminen joka ei koskaan muuta mieltään mistään.

Mielestäni on myös olennaisen tärkeää opetella kuuntelemaan ja jossain määrin hallitsemaan omia impulssejaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mihinkään voisi heittäytyä tai olla tunteellinen, mutta nykyihmisen käytöstä leimaa hillittömyys, joka on mielestäni oksettava piirre. Kaikki halut eivät ole samanarvoisia, eikä kaikkien halujen perässä tarvitse juosta.
 
Aivan loistava aihe.

Itse tahkoan päässäni ja puheissani tavoitettani loputtomiin, tutkin asiaa eri tahoilta ja selvitän perinjuurin ratkaisujeni mahdolliset polut, syy-seuraussuhteet ja todennäköisen tulevaisuuden kulun.

Kun mielestäni kohtuullisen täydellinen olettamus tulevasta on valmis, vahvistan kuvaa päässäni ajattelemalla asioita elämässäni, jotka tuntuivat suurilta muutoksilta mutta jälkeen päin ajateltuina olivat aina muutosta parempaan. (esim. vittumaisen suhteen lopettaminen lyhyeen, armeija, kouluun muutto vieraalle paikkakunnalle, työpaikan vaihto toiselle paikkakunnalle, työn perässä ulkomaille jne...)

Tämän jälkeen lapsellinen ajatusmaailma pamahtaa päälle ja ajattelen olevani onnen kultalapsi, Hannu Hanhen kaltainen onnenmyyrä, jolle ei voi käydä huonosti. Ihan helposti ei siltä suorittamisen "leveliltä" tipu alas, ja yleensä hommat meneekin putkeen aika hyvin, mitä sitten olin päättänytkään tehdä.:D
 
Lue Chuck Palahniukin Fight Club tai katso se leffaversio.

"This was freedom. Losing all hope was freedom." ~Chuck Palahniuk, Fight Club, Chapter 2

Toinen hyvä, kehittymisen perspektiiviä kuvaava pätkä saman kirjoittajan kirjasta "Choke" : "The only frontier you have left is the world of intangibles. Everything else is sewn up too tight."

Tai koko kappale 5 samasta kirjasta. Kertoo omalla tavallaan itsevarmuuden olemuksesta.;) Aivan täyttä rrrautaa.
 
Kun mielestäni kohtuullisen täydellinen olettamus tulevasta on valmis, vahvistan kuvaa päässäni ajattelemalla asioita elämässäni, jotka tuntuivat suurilta muutoksilta mutta jälkeen päin ajateltuina olivat aina muutosta parempaan. (esim. vittumaisen suhteen lopettaminen lyhyeen, armeija, kouluun muutto vieraalle paikkakunnalle, työpaikan vaihto toiselle paikkakunnalle, työn perässä ulkomaille jne...)
Totta, kokemuksesta oppii. Uskon, että jokainen uusi kokemus ja muutokset (vaikka ne aluksi olisi ahdistavia tai ikäviäkin) kasvattaa aina ihmisenä ja saa ajattelemaan asioita monipuolisemmin ja laajemmin. Eli ei enää ehkä ole niin ehdoton mielipiteissään, kun ymmärtää, ettei asiat/ihmiset/tilanteet ole aina niin mustavalkoisia.

Itseään voi kehittää niin miljoonalla eri tavalla ja mahdollisuuksia tuntuu koko ajan tulevan vaan lisää ja lisää. Joskus vaikka joltain ihan tyhjänpäiväiseltä kuulostavalta yleisöluennolta voikin saada jonkun tosi hyvän idean tai ajatuksen, jonka kautta sitten innostuu laajemmalti ottamaan aiheesta selvää. Lukeminen nyt on tervettä ihan yleisestikin mun mielestä, lukipa sitten mitä tahansa.:) Toiset ihmiset tottakai tärkeitä, kun ainahan me kuitenkin jonkinlaisessa yhteisössä elellään ja ollaan. Toisten ihmisten kanssa puhuminen on niin paljon helpompaa kuin toisten ja pitkälti se on kai aika yksilöllistäkin, miten paljon itsestään haluaa toisille antaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom