Itseani ottaa paahan, kun lukuiset tutut ovat tahtailemassa pankkisektorille. Opiskelijoiden kanssa kun juttelee, niin asenne on nimenomaisesti se, etta finanssialalle mennaan ja tehdaan vitusti rahaa. Kun kysyy, etta huolettaako yhtaan, kun duuni ei sinallaan mitaan tuota, niin vastaus on aina luokkaa, vittuako se mua kiinnostaa kunhan rahaa tulee. Tuo tuntuu valitettavasti olevan se asenne, jolla lahes kaikki finanssisektorille yrittavat ovat sinne menossa, jolloin en yhtaan ihmettele alan taydellista moraalikatoa. Just hiljattain eras opiskelija tuli selittamaan miten helvetin hieno asia se on, etta joku sen kaveri oli saanut monen miljoonan bonukset, jotka oli periaatteessa revitty suoraan liittovaltion bailoutista. Siihen sitten naureskellaan paalle.
Erityisesti harmittaa, kun itse opetan talla hetkella yliopiston ns. vaikeinta perusopiskelijoille suunnattua kurssia tietysta matikan alasta. Kurssilla istuvista opiskelijoista puolet on menossa finanssialalle (ovat suurimmaksi osaksi jo saaneet tyotarjoukset Wall Streetilta, koska opiskelevat viimeista vuotta). Yllattavan harvaa kiinnostaa hakea high tech -sektorille tai tutkimukseen, vaikka ovat suurimmalta osin lahjakkuudeltaan ihan maailman karkea ja saisivat siella oikeasti aikaiseksi jotain yhteiskunnalle tuottavaa. Syyna tahan on ilmeisesti, etta parhaiden opiskelijoiden kanssa jutellessa selviaa, etta monia ovat pankit lahestyneet tyotarjouksilla, jossa lahtopalkkana on noin $200000 vuodessa ilman bonuksia. Hiljattain juuri juttelin myos kiinalaisen tyokaverin kanssa, joka oli edustanut Kiinaa kansainvalisessa lukiolaisten matikkakilpailussa (IMO = International Mathematical Olympiad). Kaikki muut Kiinan sen vuoden joukkueen jasenet ovat nykyaan Wall Streetilla hanta lukuunottamatta. Joukkueeseen siis valitaan maan 6 parasta lukiolaista ja naista siis Wall Street imaisi 5, vaikka heille olisi varmasti ollut jarkevampaa kayttoa tutkimustyossa.
Yritan tassa nyt sita siis sanoa, etta nykyjarjestelman ongelma on myos siina, etta rahan houkutus imee puoleensa todella paljon sellaista lahjakkuutta ja osaamista, jolle olisi paljon enemman tarvetta muualla. Suomeen tama ei onneksi ole niin pahasti pesiytynyt. Esimerkiksi en ole itse keksinyt mitaan jarkevaa syyta sille miksi finanssialalla pitaisi saada vastaavia bonuksia ja miksi pankeille edes suostutaan maksamaan heidan pyytamia kuluja. Itsellani ei ole hajuakaan mita talle pitaisi tehda, mutta jotain selkeasti pitaisi, silla ei ole mitaan jarkea imaista sukupolven lahjakkainta porukkaa tyohon, joka ei tuota yhteiskunnalle mitaan.