Soittokunnassa oli jatka 2kk omilla lomilla. Tuli takaisin viikkoa ennen kotiutumista ottamaan vastaan korpin natsat seka tyhjentamaan kaappinsa.Kukaan komppaniassa tai soittokunnassa ei uskaltanut karayttaa miesta skappareille
Mä en ollut punttiksella, mutta ehdein lorvailla kuukauden päivät kasarmilla ennen kuin skapparit tajusivat, että olin vähän niin kuin tyhjänpanttina eli täysin virattomana. :D Sen jälkeen jouduin tai pikemminkin pääsin komppanian hanttimieheksi eli pesemään mettäleirien ruoka-astioita ja muuta vastaavaa. Se oli täyttä luksusta, kun sai asustella kasarmilla muiden ollessa teltassa metsässä.
Hommassa kävi niin, että peruskauden jälkeen jaettiin erikoistumispaikat. Koska olin yksi harvoista meidän komppaniassa, jolla oli kevarikortti, niin mut lätkäistiin taistelulähettikoulutukseen. Eka puolisko kurssista ajettiin moottorikelkoilla ja loppupuolisko olisi ollut sitten moottoripyörillä. Kelkkahommien jälkeen ilmoitin kouluttajalle, että lopetan kurssin. Tai en mä edes ilmoittanut mitään, vaan jätin vaan menemättä. Kuukauden ehdein makailla kasarmilla ennen kuin vääpeli äkkäsi, että makailin päivät kassulla.
Siitä etiäppäin pesein niitä helvetin kippoja ja kappoja. :D En ikinä olisi uskonut, että tiskaaminen on voittoarpa, mutta kyllä se sitä oli mulle. Tiskaamisen lisäksi mua nakiteltiin ammuntojen ajaksi aina johonkin mettään tien varteen vartioimaan, että kukaan ei tietä pitkin kulje ammuntapaikalle. Sain yleensä sylillisen polttopuuta ja sotkun kaupasta paketillisen makkaraa. Siellä mä sitten istuskelin täysin autiossa metikössä makkaraa grillailen. Ne oli rentouttavia hetkiä muutenkin, kun yleensä lastasin sipulisäkin väärälleen pornolehtiä ja runkkailin notskin ääressä. Tykit lauloi ja sperma lensi kuin vieraat miehet Seagramin parvekkeelta.
En mää oikein ampuakkaan osannut. Riittävän hyvästä ampumisesta meillä sai kuntsarin ja kun en omin voimin tauluun osunut, niin lahjoin viereisen toverin, joka jo oli kuntsarinsa ansainnut, ampumaan minun tauluuni. Kuntsari tuli ja maksoi munkkikahvit sotkussa.
Koittivat perkeleet aukkiinkin laittaa, mutta se taru loppui aukkimarssilla. Meillä aukkiin suunnitellut henkilöt määrättiin aukkimarssille ja kun en puhumalla asiasta selvinnyt, niin oli pakko laittaa sukset jalkaan ja lähdeä via dolorosalle. Kun marssilla tuli eka tauko, niin sanoin letkaa vetävälle skapparille, että haluan keskeyttää marssin. Skappari tiedusteli syytä ja vastasin, että en ole aukkiin menossa.
Sitten otat marssin urheilun kannalta, oli tyly vastaus. Seuraavalla tauolla puhuttelin uudemman kerran skapparia marssin keskeyttämisen merkeissä. Skappari ärjäisi heti alkuunsa, että vaikka aukki ei kiinnosta, niin marssittava on. Vastasin hymyillen, että
kipeä selkä ei mahdollista jatkamista. Loppumarssi menikin sitten proton lavalla.
Mun mielestä armeija oli täyttä paskaa, mutta onneksi hyvässä seurassa.