Inttitarinoita

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja rontti
  • Aloitettu Aloitettu
Meillä yksi sankari otti ommoo lommoo mukavat 90 päivää. Poliisit toi sen mukavasti takaisin viikkoa ennen meidän kotiutumista kuuntelemaan kotiutuvien tykäreiden vittuilua. Koska toi kundi todellakin sai sen 90 päivää YP:tä. Pääsi vielä kuulemma heti yksiköstä Kissalan Poikien lempeään huomaan omana kotiutumispäivänä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Soittokunnassa oli jatka 2kk omilla lomilla. Tuli takaisin viikkoa ennen kotiutumista ottamaan vastaan korpin natsat seka tyhjentamaan kaappinsa.Kukaan komppaniassa tai soittokunnassa ei uskaltanut karayttaa miesta skappareille
Mä en ollut punttiksella, mutta ehdein lorvailla kuukauden päivät kasarmilla ennen kuin skapparit tajusivat, että olin vähän niin kuin tyhjänpanttina eli täysin virattomana. :D Sen jälkeen jouduin tai pikemminkin pääsin komppanian hanttimieheksi eli pesemään mettäleirien ruoka-astioita ja muuta vastaavaa. Se oli täyttä luksusta, kun sai asustella kasarmilla muiden ollessa teltassa metsässä.

Hommassa kävi niin, että peruskauden jälkeen jaettiin erikoistumispaikat. Koska olin yksi harvoista meidän komppaniassa, jolla oli kevarikortti, niin mut lätkäistiin taistelulähettikoulutukseen. Eka puolisko kurssista ajettiin moottorikelkoilla ja loppupuolisko olisi ollut sitten moottoripyörillä. Kelkkahommien jälkeen ilmoitin kouluttajalle, että lopetan kurssin. Tai en mä edes ilmoittanut mitään, vaan jätin vaan menemättä. Kuukauden ehdein makailla kasarmilla ennen kuin vääpeli äkkäsi, että makailin päivät kassulla.

Siitä etiäppäin pesein niitä helvetin kippoja ja kappoja. :D En ikinä olisi uskonut, että tiskaaminen on voittoarpa, mutta kyllä se sitä oli mulle. Tiskaamisen lisäksi mua nakiteltiin ammuntojen ajaksi aina johonkin mettään tien varteen vartioimaan, että kukaan ei tietä pitkin kulje ammuntapaikalle. Sain yleensä sylillisen polttopuuta ja sotkun kaupasta paketillisen makkaraa. Siellä mä sitten istuskelin täysin autiossa metikössä makkaraa grillailen. Ne oli rentouttavia hetkiä muutenkin, kun yleensä lastasin sipulisäkin väärälleen pornolehtiä ja runkkailin notskin ääressä. Tykit lauloi ja sperma lensi kuin vieraat miehet Seagramin parvekkeelta.

En mää oikein ampuakkaan osannut. Riittävän hyvästä ampumisesta meillä sai kuntsarin ja kun en omin voimin tauluun osunut, niin lahjoin viereisen toverin, joka jo oli kuntsarinsa ansainnut, ampumaan minun tauluuni. Kuntsari tuli ja maksoi munkkikahvit sotkussa.

Koittivat perkeleet aukkiinkin laittaa, mutta se taru loppui aukkimarssilla. Meillä aukkiin suunnitellut henkilöt määrättiin aukkimarssille ja kun en puhumalla asiasta selvinnyt, niin oli pakko laittaa sukset jalkaan ja lähdeä via dolorosalle. Kun marssilla tuli eka tauko, niin sanoin letkaa vetävälle skapparille, että haluan keskeyttää marssin. Skappari tiedusteli syytä ja vastasin, että en ole aukkiin menossa. Sitten otat marssin urheilun kannalta, oli tyly vastaus. Seuraavalla tauolla puhuttelin uudemman kerran skapparia marssin keskeyttämisen merkeissä. Skappari ärjäisi heti alkuunsa, että vaikka aukki ei kiinnosta, niin marssittava on. Vastasin hymyillen, että kipeä selkä ei mahdollista jatkamista. Loppumarssi menikin sitten proton lavalla.

Mun mielestä armeija oli täyttä paskaa, mutta onneksi hyvässä seurassa.
 
Haha päivän repeilyt repeilty tän ketjun ansiosta ! :D Innolla odotan millaista oma armeija tulee olemaan! :D

Siellä saa ainakin syödä paljon ja hyvää ruokaa. Tämän siis voi paljastaa palvelukseen astuville :) Ja kuten täälläkin onkin kerrottu, eli esim. Jimmy Kimmel on saanut makkaransa maastoon :D Sitä en sitten tiedä, että onko ravintohifistelijälle kaikki ravintoarvot kohdillaan. Mutta kuitenkin, ruokahuolto ja muonitus pelaa. Vanhempi kouluttaja sanoi aina; "vittu jätkät, syödä pitää, siitä ei tingitä." Kaikesta muusta sitten tingittiin. Tietystikin maastossa oli aina nälkä, mutta sitten sai taas jostakin evästä. Tuo kyseinen kouluttaja hommasi aina ylilyönnillä ruokaa maastoonkin, halusi opettaa pojat syömään :)
 
Siellä saa ainakin syödä paljon ja hyvää ruokaa. Tämän siis voi paljastaa palvelukseen astuville :) Ja kuten täälläkin onkin kerrottu, eli esim. Jimmy Kimmel on saanut makkaransa maastoon :D Sitä en sitten tiedä, että onko ravintohifistelijälle kaikki ravintoarvot kohdillaan. Mutta kuitenkin, ruokahuolto ja muonitus pelaa. Vanhempi kouluttaja sanoi aina; "vittu jätkät, syödä pitää, siitä ei tingitä." Kaikesta muusta sitten tingittiin. Tietystikin maastossa oli aina nälkä, mutta sitten sai taas jostakin evästä. Tuo kyseinen kouluttaja hommasi aina ylilyönnillä ruokaa maastoonkin, halusi opettaa pojat syömään :)
Paljon ja paljon. Riippuu paljon siitä kuinka on siviilis tottunu syömään. Itellä ainaki oli ihan täyttä tuskaa aina sinnitellä seuraavan ruokailuun vaikka edellises veti kupun ihan täyteen. Aterioita tuli kuitenkin puolet vähemmän mitä siviilis tuli syötyä.
 
Spadeksi vaan niin ei ainakaan leireillä ole nälkä! ;)

Kyllä niin monasti jäi pojjaat ilman jälkiruokia, kun ei niitä niille nappaillut jaella, pientä korvausta vastaan sitten vaihdeltiin ne mitä ei itse jaksettu syödä, jos jonkun niitä oikiasti teki mieli.
 
Jos nyt vaikka luet ton sun tarinan ns. ulkopuolisen silmin ja tule sitten ihmettelemään että miksi joillekkin (tietyille) varusmiehille huudetaan. On se joo ihme...kokeile samanlaista meininkiä duunissa, voi olla että sielläkin joku korottaa ääntään.
Intti nyt on ihan silkkaa paskaa alusta loppuun saakka (ruokia ja ystäviä lukuun ottamatta, tietysti), ja käytännössä sinne mennään vain, koska on pakko. Minä en siitä ainakaan tipan tippaa olisi nauttinut, jos ei siellä olisi ollut mahdollisuutta vetää hommaa ns. leikiksi. Siksi otinkin koko reissun lähinnä huumorilla, niin sen paskan kesti. Ja jos johonkin duuniin kehtaa inttiä verrata, niin aika surkeaa - viisas ihminen nimittäin kouluttautuu yleensä sellaiseen työhön, josta pitää - tai jota suorastaan rakastaa tehdä - kun taas intti käydään valitettavasti pakotettuna.

Ja ennen kuin joku sanoo, niin joo, olisihan sitä ollut vaihtoehtoina myös sivari tai vankila, mutta intti sattui olemaan noista kolmesta kestoltaan kaikkein lyhyin ja mm. siksi siihen päädyin.

En mää oikein ampuakkaan osannut. Riittävän hyvästä ampumisesta meillä sai kuntsarin ja kun en omin voimin tauluun osunut, niin lahjoin viereisen toverin, joka jo oli kuntsarinsa ansainnut, ampumaan minun tauluuni. Kuntsari tuli ja maksoi munkkikahvit sotkussa.
Heh, keinot on monet. :D Samaan tyyliin tuli itsellekin pitkät lomat hankittua, kun kaverin lahjoin ampumaan minun tauluuni suklaalevyllä ja pullolla kokista. En muista vaatiko se 11 vai 12 osumaa, kun sai kuntsarin, mutta mun taulussa oli 15 (liikaa), ja silti sain sen ilman, että kenellekään epäilyksiä heräsi. Oli vieläpä viimeinen mahdollisuus ansaita se kuntsari, joten ihan hyvin meni.
 
Intti nyt on ihan silkkaa paskaa alusta loppuun saakka (ruokia ja ystäviä lukuun ottamatta, tietysti), ja käytännössä sinne mennään vain, koska on pakko. Minä en siitä ainakaan tipan tippaa olisi nauttinut, jos ei siellä olisi ollut mahdollisuutta vetää hommaa ns. leikiksi. Siksi otinkin koko reissun lähinnä huumorilla, niin sen paskan kesti. Ja jos johonkin duuniin kehtaa inttiä verrata, niin aika surkeaa - viisas ihminen nimittäin kouluttautuu yleensä sellaiseen työhön, josta pitää - tai jota suorastaan rakastaa tehdä - kun taas intti käydään valitettavasti pakotettuna.

Ja ennen kuin joku sanoo, niin joo, olisihan sitä ollut vaihtoehtoina myös sivari tai vankila, mutta intti sattui olemaan noista kolmesta kestoltaan kaikkein lyhyin ja mm. siksi siihen päädyin.


Heh, keinot on monet. :D Samaan tyyliin tuli itsellekin pitkät lomat hankittua, kun kaverin lahjoin ampumaan minun tauluuni suklaalevyllä ja pullolla kokista. En muista vaatiko se 11 vai 12 osumaa, kun sai kuntsarin, mutta mun taulussa oli 15 (liikaa), ja silti sain sen ilman, että kenellekään epäilyksiä heräsi. Oli vieläpä viimeinen mahdollisuus ansaita se kuntsari, joten ihan hyvin meni.

Mä en tykkää sun tyylistä.

- - - Updated - - -

Intti nyt on ihan silkkaa paskaa alusta loppuun saakka (ruokia ja ystäviä lukuun ottamatta, tietysti), ja käytännössä sinne mennään vain, koska on pakko. Minä en siitä ainakaan tipan tippaa olisi nauttinut, jos ei siellä olisi ollut mahdollisuutta vetää hommaa ns. leikiksi. Siksi otinkin koko reissun lähinnä huumorilla, niin sen paskan kesti. Ja jos johonkin duuniin kehtaa inttiä verrata, niin aika surkeaa - viisas ihminen nimittäin kouluttautuu yleensä sellaiseen työhön, josta pitää - tai jota suorastaan rakastaa tehdä - kun taas intti käydään valitettavasti pakotettuna.

Ja ennen kuin joku sanoo, niin joo, olisihan sitä ollut vaihtoehtoina myös sivari tai vankila, mutta intti sattui olemaan noista kolmesta kestoltaan kaikkein lyhyin ja mm. siksi siihen päädyin.


Heh, keinot on monet. :D Samaan tyyliin tuli itsellekin pitkät lomat hankittua, kun kaverin lahjoin ampumaan minun tauluuni suklaalevyllä ja pullolla kokista. En muista vaatiko se 11 vai 12 osumaa, kun sai kuntsarin, mutta mun taulussa oli 15 (liikaa), ja silti sain sen ilman, että kenellekään epäilyksiä heräsi. Oli vieläpä viimeinen mahdollisuus ansaita se kuntsari, joten ihan hyvin meni.

Mä en tykkää sun tyylistä.

- - - Updated - - -

Intti nyt on ihan silkkaa paskaa alusta loppuun saakka (ruokia ja ystäviä lukuun ottamatta, tietysti), ja käytännössä sinne mennään vain, koska on pakko. Minä en siitä ainakaan tipan tippaa olisi nauttinut, jos ei siellä olisi ollut mahdollisuutta vetää hommaa ns. leikiksi. Siksi otinkin koko reissun lähinnä huumorilla, niin sen paskan kesti. Ja jos johonkin duuniin kehtaa inttiä verrata, niin aika surkeaa - viisas ihminen nimittäin kouluttautuu yleensä sellaiseen työhön, josta pitää - tai jota suorastaan rakastaa tehdä - kun taas intti käydään valitettavasti pakotettuna.

Ja ennen kuin joku sanoo, niin joo, olisihan sitä ollut vaihtoehtoina myös sivari tai vankila, mutta intti sattui olemaan noista kolmesta kestoltaan kaikkein lyhyin ja mm. siksi siihen päädyin.


Heh, keinot on monet. :D Samaan tyyliin tuli itsellekin pitkät lomat hankittua, kun kaverin lahjoin ampumaan minun tauluuni suklaalevyllä ja pullolla kokista. En muista vaatiko se 11 vai 12 osumaa, kun sai kuntsarin, mutta mun taulussa oli 15 (liikaa), ja silti sain sen ilman, että kenellekään epäilyksiä heräsi. Oli vieläpä viimeinen mahdollisuus ansaita se kuntsari, joten ihan hyvin meni.

Mä en tykkää sun tyylistä.
 
Yksi ihan hauska inttiaikainen juttu tuli mieleen tuossa eilen, kun töissä juteltiin jotain noista SPR:n ja muiden rahankeruujutuista.
Oltiin siis aliupseerikurssilaisten kanssa suorittamassa sotaveteraanikeräystä...

Me kävimme myös keräämässä ovelta ovelle veteraaneille rahaa myös. Arvostan sitä paria, joka meni jonkun random ihmisen pihaan ja tämä nuorehko herrasmies oli ropaamassa autoa. Pojat rohkealla pelin avauksella, että me tultiin hakemaan sua sotaan :lol2: Meni toisella aivan pasmat sekaisin.. No siinä vaiheessa, kun kaveri oli lähdössä "pakkaamaan" niin pojat tuumasivat, että suorittavat sotaveteraanikeräystä. Osa sitten kävi kahvilla joidenkin vanhusten tykönä ja pitämässä seuraa, kun kutsu oli käynyt :)

Oma esimies oli lupsakka viimeiset puolivuotta. Sai melko vapaat kädet toimia asioiden suhteen, kunhan ei jää muille skappareille kiinni..
Sain myös skapparien puhelin numerot, joka oli lähinnä "yhteydenpitoa" varten jos sattuu jtn. Luulin, että rouva vänrikki jää meidän kanssa metsään yöksi morttileirillä ja päivällisellä sitä ei näkynyt niin rohkeasti viestiä vaan, että nyt ois sekametelisoppaa tarjolla. Oli ehtinyt jo palvelus loppua vänskällä :( Sain leirin jälkeen kahvilipukkeen, koska kysyin ulos syömään!
 
Paskamuistoja on jonkun verran. Eräs jantteri paskansi housuun ja heitti paskaa valuvat kalsarit vessanpönttöön. Tukkoonhan se meni. Ei tullu selville kuka oli.
Sit taas kerran reissulla auton lavalla meni tyypillä pakki sekasin. Kuski ei suostunu pysähtymään kun oltaisiin "pian" perillä. Vatta mourus ja vaihtoehtoja ei ollut: housut kinttuun ja kaveri paskansi pakkipussiin. Jengillä oli hauskaa siihen asti kunnes se oksettava haju täytti lavan.

Tupakaveri taasen kuvas kännykällä nais-alokasta suihkussa. Voin kuvitella että oli varmaan kuvausäänikin päällä:D muija huomas ja hirvee härdelli alko. Jo seistiin koko joukolla ulkona kyykyssä ja ylhäällä, poistuen eteen ja taakse. Ei olis ikuna päivänä jääny kiinni jollei olis myöhemmin tunnustanu. Kukaan ei osannu epäillä. YP:tä sai. Harmittaa kun mukamas poisti kuvan enkä ehtinyt näkee.
 
Joskus muinoin 90-luvun alussa Kajaanissa oli tiukka yliluti nimeltä Matero, osasi todellakin olla vittumainen äijä koko alokasajan, mutta loppupuolella kun kutsuttiin keskustelemaan aukkiin menosta, niin oli jo vähän toinen ääni kellossa ja piti jopa vanhaa pahoinpitelyäkin hyvänä asiana aliupseerikoulun kannalta, haastattelu meni leppoisissa merkeissä muutenkin, kunnes metallirunkoisen tuolin istuinlevy petti ja kaveri tippui perse-edellä alas ja jäi jumiin rautakehikkoon, en voinut muuta kun nauraa huutonaurua kun äijä karjui punaisena pienessä nipussa ULOS TÄÄLTÄ SAATANA!, tiedä sitten pääsikö siitä ihan itse irti, vai joutuiko joku jeesaamaan :)
 
Intti nyt on ihan silkkaa paskaa alusta loppuun saakka (ruokia ja ystäviä lukuun ottamatta, tietysti)
Ruuat oli hyviä ja kaiken lisäksi sitä sai riittävästi. Meillä TST-lähetti kurssin mettäleirillä kurssia vetänyt skappari toi mettään paistinpannut ja lättytaikinan. Sanoi vaan meille, että kyllä näistä hommista pitää jotain hyviäkin muistoja jäädä. Oli komeaa paistella lättyjä notskilla.

Muoks eli lisäys.

Sen verran vielä, että mun mielestä intti oli paskaa. En mä sitä kuitenkaan vihannut, mutta en myöskään tykännyt. Silti mä koen, että joka v*tun jantterin on käytävä se elämänkoulu leikkimässä. Ei se oo vielä kenellekkään pahaakaan tehnyt, siis olla puoli vuotta opettelemassa, että ei kaiken pidä olla helppoa kermaperseilyä.
 
Hommassa kävi niin, että peruskauden jälkeen jaettiin erikoistumispaikat. Koska olin yksi harvoista meidän komppaniassa, jolla oli kevarikortti, niin mut lätkäistiin taistelulähettikoulutukseen. Eka puolisko kurssista ajettiin moottorikelkoilla ja loppupuolisko olisi ollut sitten moottoripyörillä. Kelkkahommien jälkeen ilmoitin kouluttajalle, että lopetan kurssin. Tai en mä edes ilmoittanut mitään, vaan jätin vaan menemättä.
Itse kävin tuon taistelulähettikoulutuksen ja täytyy sanoa että mp-kurssi oli koko intin parasta aikaa. Leiritkin oli tämän jälkeen yhtä lepäilyä, kun iltaisin mentiin toisen lähetin kanssa kymmenen kieppeissä nukkumaan ja herättiin sitten kahdeksalta aamulla. Loppusodassakaan en tainnut yhtenäkään yönä nukkua alle 10 tuntia ja kipinävuoroista ei tullut puhettakaan. Skapparitkin oli sitä mieltä että meidän täytyi levätä kunnolla ja saatettiin ilmoittaa heille vaikka kesken leirin, että me lähdetään nyt tiedustelemaan. Sitten mentiin vetämään pärrillä hirveetä rallia jonnekkin ja käytiin kokeilemassa kiipeilemässä kaikenlaisia jyrkkiä mäkiä ylös ja hypittiin hyppyreistä. Kerran kokeiltiin vetää pärrillä yhden suon läpi ja siinähän nyt sitten kävi niin, että revittiin niitä pari tuntia sieltä pois. Voin kertoa, että tollaisen 150kg painavan kotarin repiminen suosta pois veti kyllä takin aika tyhjäksi.

Muutenkin koko intti aika oli ihan kivaa lukuunottamatta paria yksittäisiä hajoamisia. Ampuminen oli tosi nastaa, asutuskeskustaistelut ja kaikki vaarallisen henkilön etsintä ja kiinniottoharjoituksetkin oli tosi makeita. Olihan siinä oikeasti tunnelmaa keskellä yötä pyöriä ison koulun sisällä fikkareiden ja pistoolien kanssa ettimässä veitsellä varustautunutta ukkoa, joka sitten välillä onnistui puukottelemaan ukkoja kuoliaaksi. Saatiin vielä pari kertaa tuollaiseen kiinniottoharjoitukseen mukaan intin koirat ja ohjastajat.

Jos saisin palata ajassa takaisin, niin lähtisin milloin tahansa viettämään uudestaan intin vikat 3kk kun päästiin tekemään oikeasti hyviä ja mielekkäitä harjoituksia.
 
Meidän joukkueen kouluttajana toimi nuori rento luutnantti, joka leireillä käyttäytyi ihan varusmiesten tapaan. Telttaan se aina kanto semmosen retkisängyn ja heitti läppää. Arvomerkki rinnasta pois ja pipon punanen kokardi piiloon, niin se ois menny ihan varusmiehestä.
Hauskin tapahtuma ehkä oli, kun oltiin rovalla ja tuttuun tapaan intin vehkeet ei toiminu. No hetken päästä tää luutnantti ajaa mäen päälle kattoo, että mikä nyt on kun yhteydet ei pelaa. En nyt muista mikä vehe sieltä viestitekasta oli paskana, mutta äijä alko hakata päätään tekan seinään ja kiroili samalla että "helvetti nää leirit on perseestä, vielä hetki niin pääsee lämpöseen toimistoon, vielä hetki." Porukka ympärillä oli ´mitäs vittua´ ilme päällä :D

En itse kyllä saanut mitään intistä irti, hukkaanhan ne siellä vietetyt kuus kuukautta meni.
 
Oma sotalarppi tuli suoritettua tyyliin Steven Seagal (kaappaus merellä) eli taistelukokkina. Päällimmäisenä jäi mieleen tämä komppanian jämämiehistä koottu valioporukka johon mahtui asiakkaitaan pahoinpitelevä portsari, helsinkiläinen sekakäyttäjä, kolmatta kertaa armeijassa oleva yli- ikäinen surkimus, iho- ja huulirasvan suurkuluttaja ja skappareita nuoleva vässykkä sekä natsi-saksaa ihannoinnut klanipää ja sitten minä auktoriteettiongelmineni. Voitte kuvitella kuinka henkevää oli tämän porukan kanssa viettää 2-3 viikon metsäleirejä.

Parasta spaden hommissa oli, se että sai syödä ja nukkua vallan perkeleesti sekä sai tehdä omat ruoat niin ei tarvinnut syödä muille taistelijoille tarjottavia koiranruokia. Myös pesulle ja saunaan pääsi usein varsinkin metsäkeikoilla. Kuormasta vietiin sen mikä kehdattiin ja näitä lipastettuja mars patukoita, makkarapaketteja ja vanukkaita vaihdettiin sitten tupakkaan ja munkki/kahvilippuihin.

Spadena leirit meni aina rataa, aamulla aikasin ylös ->aamupalan teko->nukkumaan->puolilta päivin ampumaan ja räjäyttelemään jotain->päivällisen teko->nukkumaan.

Paras keikka armeijassa oli kun pääsi Rukin loppusotaan maalitauluksi, siellä sitten 30 hengen porukalla järjestettiin kolmen päivän ajan väijytyksiä näille tuleville upseereille. Tuli ekan päivän aikana "kuoltua" varmaan kuus kertaa kunnes tajusin heittää näistä "osumaliiveistä" patterin huitsin kuuseen. :D

Kokonaisuudessa tuo palvelus oli kyllä kusisinta paskaa ikinä.
 
Oma sotalarppi tuli suoritettua tyyliin Steven Seagal (kaappaus merellä) eli taistelukokkina. Päällimmäisenä jäi mieleen tämä komppanian jämämiehistä koottu valioporukka johon mahtui asiakkaitaan pahoinpitelevä portsari, helsinkiläinen sekakäyttäjä, kolmatta kertaa armeijassa oleva yli- ikäinen surkimus, iho- ja huulirasvan suurkuluttaja ja skappareita nuoleva vässykkä sekä natsi-saksaa ihannoinnut klanipää ja sitten minä auktoriteettiongelmineni. Voitte kuvitella kuinka henkevää oli tämän porukan kanssa viettää 2-3 viikon metsäleirejä.

Parasta spaden hommissa oli, se että sai syödä ja nukkua vallan perkeleesti sekä sai tehdä omat ruoat niin ei tarvinnut syödä muille taistelijoille tarjottavia koiranruokia. Myös pesulle ja saunaan pääsi usein varsinkin metsäkeikoilla. Kuormasta vietiin sen mikä kehdattiin ja näitä lipastettuja mars patukoita, makkarapaketteja ja vanukkaita vaihdettiin sitten tupakkaan ja munkki/kahvilippuihin.

Spadena leirit meni aina rataa, aamulla aikasin ylös ->aamupalan teko->nukkumaan->puolilta päivin ampumaan ja räjäyttelemään jotain->päivällisen teko->nukkumaan.

Paras keikka armeijassa oli kun pääsi Rukin loppusotaan maalitauluksi, siellä sitten 30 hengen porukalla järjestettiin kolmen päivän ajan väijytyksiä näille tuleville upseereille.

Kokonaisuudessa tuo palvelus oli kyllä kusisinta paskaa ikinä.

..ei sitten muna riittäny mennä siviilipalvelukseen?..eletään nykyaikaa, eikä tuo ole enää mikään homojen ja vammaisten paikka vaan "hyväksytty" vaihtoehto..kai jotain tiesit pohtiessasi valintaasi.
heitit elämästäsi hukkaan sitten tietyn ajan tuosta vaan.
tiesit varmaan myös, että valitsemassasi paikassa ei tule olemaan järjellistä/kehittävää seuraa, joista saa hyviä kokemuksia ja elinikäisiä tuttuja, ainakin joistain.
JOS olisin kouluttaja halveksisin kaltaisiasi "kaikkitietäviä" ihmisiä, jotak AINA haluavat kulkea omia polkujaan..liekö lapsuudesta jäänyt joku trauma sitten auktoriteettiin.
IMO terve/itsetunnoltaan hyvässä kunnossa oleva nuori kestää auktoriteettimäisen "höykyytyksenkin" joskus, ilma traumoja ja näin suurimmaksi osaksi onkin, onneksi, vielä

eniten tässä vituttaa omat verorahat,jotka valuvat hukkaan tuollaisissa tapauksissa,mitään ei jää käteen muuta kuin vitutus, jota tullee elämässä lisäälisäälisää...

harmi

tsemppiä!
 
^ Sulla taisi olla intti elämäsi suurin kohokohta kun noin vouhotat?

Tuo auktoriteettiongelma koski lähinnä näitä itsestään tärkeitä tekeviä alikessuja kohtaan sekä heidän palvelukseen liittymättömiä simputusta lähenteleviä käskyjä kohtaan joista kyllä ilmaisin mielipiteeni varsin selvästi. Kouluttajien kanssa ei mulla ongelmia ollut koska yleensä siellä oli ihan järkiperusteet miksi tietyt hommat pitää hoitaa. Kyllä mä siellä jotain vissiin osasinkin kun korpin jämät antoivat ja ampumamerkinkin (mikä ei sinällään ole mikään saavutus).

On kyllä sääli että sun verorahat menivät kohdallani hukkaan kun jouduin larppaamaan 6kk hommissa jotka eivät kiinnostaneet hevon vittuakaan silloin eikä nytkään. Mitä sivaariin tulee niin miksi lusia 13kk kun voi puolella selvitä?
 
Paras muisto intistä on se ku toimisto-AU:n virheen takia mun lomakyyti ei kulkenut enkä saanut muutakaan kyytiä kassulle. Soitin herra yliluutnantilla ja selitin hänelle tilanteen.. Hän sanoi että tule seuraavana päivänä, valitettavasti tilanne on semmoinen että ei saada sulle hommattua kyytiä kadettileirille. Kaks viikkoa oli ko. leiriä jäljellä ja minä ja pari muuta kassulla rötvättiin se aika ja naureskeltiin ku muut 35 asteen pakkasessa oli metässä. Parasta oli vielä se että ei ehdoin tahdoin tullut sluibailtua, kävi vaan niin hyvä tuuri.

Toinen hieno muisto on se kun näin erään naispuolisen alikersantin tissit.

Ei oo kyllä yhtään ikävä sitä paikkaa, kohta 8kk kulunu kotiutumisesta! Spolle olin siis.
 
Soittokunnassa oli jatka 2kk omilla lomilla. Tuli takaisin viikkoa ennen kotiutumista ottamaan vastaan korpin natsat seka tyhjentamaan kaappinsa.Kukaan komppaniassa tai soittokunnassa ei uskaltanut karayttaa miesta skappareille, koska muuten olisi komppanian "sotilaiden" vapaat menemiset ja tulemiset saattaneet loppua. Komppanian luutnantti oli rento mies. Valitteli vain, etta on niin paljon tyota, kun joka viikko on allekirjoitettava valtava pinkka loma-anomuksia, joissa kaikissa oli VLV+YV, etta ihan kadet kramppaa. Miesta ei lahes koskaan paivisin nakynyt, koska oli aina himassa rukkaamassa poikansa karting autoja. Joskus harvoin tosin eksyi aamiaisen jalkeen tarkastamaan punkkia, jolloin ovelta laiskasti sanoi, etta nouskaapas pojat ylos (jengi meni takaisin aamiaisen jalkeen nukkumaan, kun komennuspaikalla oli yleensa oltava vasta noin klo 9 tienoilla).

Haluaako kukaan arvata missa paikassa intti on tammoista?

Santahaminaa veikkaisin minä. Oisko tää luutnantti semmoinen lyhyt mutta tosi iso mies, ottanut 197,5kg salipenkin joskus.
 
Onko kukaan Kajaanissa Rossisen Paulin kanssa tekemisissä?

Sinkoukko.

Kun Pauli Lauloi, linnut eivät.

Tai ei taida Kajaanissa enää olla erillistä PST-komppaniaa.
 
Kajaanin varuskunnassa on kuitenkin hyvin mukava sotilaskoti, vaikka en ole siellä palvellut päivääkään. Rovalle mennessä kuitenkin oli ruokailu siellä n. kahden tunnin ajan ja se oli ihan lepposaa aikaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom