Inttitarinoita

[Homo habilis]

Kipinä vahdissa lainasin seuraavalle kipinä mikolle otsalamppuani. Pääsin jo hyvään uneen ku rupeaa kuulumaan kolinaa ja kilinää ja oho, hetken päästä kuului;

"Jätkät herätys, herätys otsalamppu tippu kaminaan." Tyhjeni muute aika äkäseen teltta. Ja kamina äkkiä sammuksiin.

Ei kerenny paristot posahtaa. Kyllä vähän sai kaveri äkäisiä kommentteja, ja otti vähän itseensä. Mutta myöhemmin oli hyvä naureskella tilanteelle, sanoin myös ettei tarvi korvata muutaman euron arvoista lamppua.

Majohajossa kävi myös kivasti ku sai herätä kumin käryyn, joku oli jättänyt kumisaappaansa kuivumaan kaminan läheisyyteen, oli sitten saapas kaatunut ja nojaututunut kaminaan. Teltta tyhjeni taas äkäseen.

Itelläki kävi niin että edellisellä kipinämikolla oli kamina sammunut, tappelin tovin eikä edes valopeteä ollut, siinä sitten koitin räpeltää sen kaminan kanssa, kunnes herätin toisen kipinämikon. Ei ollut ilmeisesti seuraavatkaan edes yrittäneet pistää tulille ku aamulla oli saatanan kylmä teltta.

Neljäskin tarina jääköön nyt viimeiseksi oli tapaus jossa jouduin sotilasmestarin kanssa selvittää häväreitä.
Sotilasmestari kysyi "missä hävisi"
minä vastasin "En muista"
S. Niin missä hävisi
M. Edelleen en muista.
S. Kolmannen kerran missä hävisi, hävisikö maastoharjoituksen aikana
M. Juu niin siellä se hävisi
S. Noni, hyvä.



Pieni nosto, mutta on aina kiva muistella.

 

[feikki-elvis]

oin kunpa sais käännettyä kelloa 14 vuotta taaksepäin ja pääsis uudelleen alottaan intin... antaisin mitä vaan! Pyrkisin liskäsi kaikkein vaativampaan super-sammakko-commando-jääkäreihin.
Olispa edes polvi kunnos niin voisin liiittyä Ranskan Muukalaislegioonaan. Mutta kun ei oo niin that it, it's over, grow up! Eli voipi unohtaa senkin.

En ymmärrä ihmisiä joiden mielestä intti oli täyttä paskaa, mutta sitten luetaan ja kommentoidaan näitä tälläisiä ketjuja? Muutenkin, miksi joillekin tulee hirveä inttikaipuu, joka ei laannu ikinä, kuten mulla. Kun taas toiset ei eläisi samanlaista kokemusta mistään hinnasta? Mistä se johtuu?

 

[kukkovesa]

Yks mieleen jäänyt inttimuisto liittyy tapaukseen, kun kaksi Pohjanmaan neropattia, joilla oli pitkä historia erinäisen jonninjoutavan keskinäisen nokkapokan ja uhoamisen parissa, kiisteli tuvassa jostain syystä siitä, kumpi näistä onkaan tyhmempi.

Toinen uhoaa toiselle: "Notta sää häviät mulle aina tyhmyyressä!"

Rupesin jo tuossa kohtaan miettimään, tajusiko toope, mitä tuli juuri sanoneeksi ja mitä toinen vastaa.
Mutta ei, kyllä se toinen toope uhosi, että "En häviä, son varma!"

Siinä sitä sitten seurattiin, kuinka kaksi Pohjanmaan pasia uhoaa olevansa toinen toistaan tyhmempiä eikä kumpikaan missään kinastelun vaiheessa tajua, etytä tuo kisa kannattaisi nyt kertakaikkiaan vaan hävitä eikä voittaa tyhmyydessä. Mutta sissi ei luovuta missään asiassa!

 

[Homo habilis]

En ymmärrä ihmisiä joiden mielestä intti oli täyttä paskaa, mutta sitten luetaan ja kommentoidaan näitä tälläisiä ketjuja? Muutenkin, miksi joillekin tulee hirveä inttikaipuu, joka ei laannu ikinä, kuten mulla. Kun taas toiset ei eläisi samanlaista kokemusta mistään hinnasta? Mistä se johtuu?

Aika kultaa muistot, tai sitten elämä oli intti aikaan huolettomampaa vähemmän vastuuta kuin työelämässä? Vähemmän kiirettä vähemmän stressiä tai jos elämän tilanne oli intti aikaan parempi?

Mulla oli pahin intti kaipuu kun kotiuduin, kaikki ootti tj 0 päivää mutta sit se ei ollutkaan kaikille niin hohdokasta. Itellä alko intin jälkeen elämäntilanne että mulla ei oikeastaan ollut mitään määränpäätä intin jälkeen uusiksupunki, kaverit kaukana, monen kuukauden työttömyys. Eukko oli ainoa jonka tunsin ja joka oli lähellä, muuten kaikki vierasta.

Nyt kun on asiat paremmin ei tule niinkään haikaltua menneeseen, toki torni kirjettä odotellessa.

 

[Powerhousu]

Muutenkin, miksi joillekin tulee hirveä inttikaipuu, joka ei laannu ikinä, kuten mulla. Kun taas toiset ei eläisi samanlaista kokemusta mistään hinnasta? Mistä se johtuu?

Kai se riippuu siitä inttiajastakin. Jos siellä oli mukavaa niin kai se tuntuisi mukavalta mennä takaisin. Sit taas niin kuin meikäläisellä, koko yksikkö oli ihan paska, henkilökunta vetää jatkuvasti ihan ihme linjauksia, meillä alikeilla ei ollut mitään etuja mosiin nähden jne ja sen johdosta yhteishenki on perseestä, niin ei tulis ihan ekana mieleen, että haluaisin sinne takaisin. Ei ole kauaa aikaa kun näin painajaista, että jossain oli paperit sekaisin ja niiden mukaan en ollutkaan käynyt armeijaa ja jouduin sinne takaisin. Hiukan vitutti kun heräsin, kun tällaisia pitää vieläkin muistella. Onneksi ei ole tullut kertauslappua. Mutta sen sanon, että jos tulee, niin koitan kiemurrella siitä velvollisuudesta kaikin keinoin irti.

 

[kukkovesa]

Sotilaspassin palauttamisella siitä eroon pääsee ikuisisi ajoiksi. Voi toki napsahtaa noin viikon nakki ns. täydennyspalvelumieheksi. Tai sit voi jäädä vaan kotiin pötkötteleen, miitä siitäki nyt voi seurata? Joku laittaa putkaan toviks? Mutta kertaamaanhan ei voi väkisten laittaa, jos sille tuntuu. Tuntumasta toki voi joutua maksamaan tavalla tai toisella.

 

[kukkovesa]

Täällähän näitä inttiaikoja voi käydä verestämässä: https://areena.yle.fi/1-4225369

Ja kyllä - tällasia ne miehetkin siellä armeijassa oli. Mukaan mahtui monenlaista haukkaa ja ilmanhaukkojaa.

 

[Brodo.Shaggins]

oin kunpa sais käännettyä kelloa 14 vuotta taaksepäin ja pääsis uudelleen alottaan intin... antaisin mitä vaan! Pyrkisin liskäsi kaikkein vaativampaan super-sammakko-commando-jääkäreihin.
Olispa edes polvi kunnos niin voisin liiittyä Ranskan Muukalaislegioonaan. Mutta kun ei oo niin that it, it's over, grow up! Eli voipi unohtaa senkin.

En ymmärrä ihmisiä joiden mielestä intti oli täyttä paskaa, mutta sitten luetaan ja kommentoidaan näitä tälläisiä ketjuja? Muutenkin, miksi joillekin tulee hirveä inttikaipuu, joka ei laannu ikinä, kuten mulla. Kun taas toiset ei eläisi samanlaista kokemusta mistään hinnasta? Mistä se johtuu?

Itse ainakin vihasin joka hetkeä siellä. Itsehän lähdin inttiin pari vuotta yli-ikäisenä ja sen pari vuotta yksin ulkomailla asuttuani. Kaikki muut yhtä lähemmäs 30v sekopääkriminaalia lukuun ottamatta olivat tulleet inttiin suoraan äidin helmoista. Aika vaikea oli siis kokea minkäänlaista sielujen sympatiaa oikeastaan kenenkään kanssa. Mulla oli tasan tarkkaan tulevaisuuden suunnitelmat selvillä ja intin takia jouduin niitä vuodella lykkäämään. Tuntuu siis lähinnä siltä, että mun elämästä varastettiin vuosi. Ennemmin amputoisin jalkani kynsisaksilla kuin menisin takaisin kertaamaan.

Eniten nautin niistä hetkistä, kun sain jäädä tupaan makaamaan muiden lähtiessä marssille tai leirille. Mulla olikin varmaan yli tuplasti vähemmän metsäpäiviä kuin monella muulla meidän joukkueesta.

Mun on todella vaikea käsittää, että miten joku voi viihtyä intissä. Kaipa se osalla on vähän sellaista lapsenmielisyyttä. Toisilla taas on ehkä siviilissä asiiat päin annelia tai sitten vaan ei ole mitään suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja siksi ei koe inttiä menetetyksi ajaksi..

 

[JoniHoo]

Ite tykkäsin kyllä, etenkin kun sen alokaskauden joutopaskan sai pois ja se metrin kyrpä tippui otsasta. Häilyvästi muistan vielä sen spollin vittumaisen virneen portilla kun toivotti tervetulleeksi.. Kuljuun menin, mutta kun oli ollut kortti hyllyllä ja puuttui pimeänajo, heittivät pois seuraavana päivänä. En kuulemma soveltunut kuljettajatehtäviin. No, rekkamiestä en itestäni koskaan halunnut, tuo C riittää mun ajoihin niin olin enempi kuin tyytyväinen palvelusajan lyhentyessä puoleen. Jännää että patterin puolelta kelpasi kuskin hommiin kuitenkin, SK Sisut, Rasit, Masit jne. unohtamatta legendaarista Gaz66:ta. Koulutus oli sellainen että meitä oli oma pieni porukka, minä, kaksi alikkia, kokelas ja yliluutnantti. Etenkin mettäpäivät oli just luksusta, ei pelkästään porukasta johtuen vaan tykkäsin kyllä olla näreessä.

Ehkä parhaiten mieleen jäännyt keikka oli isosta loppusodasta, samassa teltassa majoittui mm. meidän yliluti ja muutama muu isompi skappari, hetekoilla luonnollisesti. Aamuyöstä vihulainen hyökkäsi kimppuun, helvetillinen sarjatuli teltan ulkopuolella. Tätä kesti aikansa kunnes tulitus taukosi. Kohta aukesi teltan ovi ja joku skappari tunki päänsä sisään ja kertoi että heillä oli juuri hyökkäys meitä vastaan, miksei puolustusasemissa oltu jo?! No ainoa liike mitä teltassa nähtiin oli kun kipinävuorossa ollut kaveri lisäsi puita kamiinaan.. :D Yliluti nosti siinä vaiheessa hiukan päätään, esitteli itsensä ja ilmeisesti sotilasarvoissa oli senverta eroa että vihulainen tyytyi poistumaan häiritsemästä. Saatiin me heti oikein kehuja yliluutnantilta, sanoi että hyvä pojat, hienosti meni ja nauroi päälle. Kaveri oli kyllä tosi rento, ei turhia stressaillut kunhan sovitut hommat hoidettiin.

Yhdessä viikonlopun vapaaehtoisessa kertauksessa tuli käytyä, no sehän vaan oli ryypiskelyä upseerikerholla ja joutui nukkumaan varuskunnan sisätiloissa, lievä pettymys, ei edes pakkiruokailua. Sen jälkeen ei ole kutsuja tullut kuin kerran, harmittavasti meni selkä juuri päivää ennen niin ei päässyt kinkereihin.

 

[narunpätkä]

Itse ainakin vihasin joka hetkeä siellä. Itsehän lähdin inttiin pari vuotta yli-ikäisenä ja sen pari vuotta yksin ulkomailla asuttuani. Kaikki muut yhtä lähemmäs 30v sekopääkriminaalia lukuun ottamatta olivat tulleet inttiin suoraan äidin helmoista. Aika vaikea oli siis kokea minkäänlaista sielujen sympatiaa oikeastaan kenenkään kanssa. Mulla oli tasan tarkkaan tulevaisuuden suunnitelmat selvillä ja intin takia jouduin niitä vuodella lykkäämään. Tuntuu siis lähinnä siltä, että mun elämästä varastettiin vuosi. Ennemmin amputoisin jalkani kynsisaksilla kuin menisin takaisin kertaamaan.

Eniten nautin niistä hetkistä, kun sain jäädä tupaan makaamaan muiden lähtiessä marssille tai leirille. Mulla olikin varmaan yli tuplasti vähemmän metsäpäiviä kuin monella muulla meidän joukkueesta.

Mun on todella vaikea käsittää, että miten joku voi viihtyä intissä. Kaipa se osalla on vähän sellaista lapsenmielisyyttä. Toisilla taas on ehkä siviilissä asiiat päin annelia tai sitten vaan ei ole mitään suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja siksi ei koe inttiä menetetyksi ajaksi..

Oltiinkohan samassa tuvassa kun meillä oli puolet +25v?
Meillä oli yksi tyyppi joka kävi psykiatrilla 2 vuotta ihan sen takia kun se oli hylätty kuulan vuoksi intistä ja se otti niin paljon luonnolle että sinne piti päästä vaikka ei muuten halunnut.
Ko. kaveri keksi yksi yö että piti paeta ja rikkoi ikkunan jonka läpi meni, tosin sen olisi voinut avata ihan kahvastakin.
Mä olin yhteensä 4 päivää metsässä, fillarilla tai suksilla en kertaakaan ja ainoastaan yhdellä marssilla.

 

[feikki-elvis]

Aika kultaa muistot, tai sitten elämä oli intti aikaan huolettomampaa vähemmän vastuuta kuin työelämässä? Vähemmän kiirettä vähemmän stressiä tai jos elämän tilanne oli intti aikaan parempi?

Elämäntilanne on vaihdellut tässä vuosien saatossa, mutta inttikaipuu on säilynyt.

Joo toi on totta myös, että aika kultaa muistot. Luin yhdestä kirjasta juuri että ihmisellä on ainkain kaksi moodia, mitä tulee epämiellyttvän kokemuksen psykologiseen prosessointiin. On 'kokeva minä' joka kokee asiat niinkuin ne on, sitten on 'kertova minä' joka muodostaa jälkeenpäin koko tapahtumasta "tarinan" sen huippukohdan ja loppukohdan mukaan. Eli tarvitaan vaan yksi huippukohta ja yksi huippu loppukohtaus, niin kertova minä muotoilee kokoa ½ vuoden ajasta nätin tarinan, sekä itselle ja muille kerrottavaksi.

Kai se riippuu siitä inttiajastakin. Jos siellä oli mukavaa niin kai se tuntuisi mukavalta mennä takaisin. Sit taas niin kuin meikäläisellä, koko yksikkö oli ihan paska, henkilökunta vetää jatkuvasti ihan ihme linjauksia, meillä alikeilla ei ollut mitään etuja mosiin nähden jne ja sen johdosta yhteishenki on perseestä, niin ei tulis ihan ekana mieleen, että haluaisin sinne takaisin.

Nokun ne hajottavimmat hetket oli lopulta niitä kaikkein parhaimpia! En ole mikään tarinankertoja, mutta esim. morttileiri n. -35 astetta pakkasta, pimeää kuin mörön pyllyssä ja tuntikausia kestänyt yötaistelukoulutus.
Hajosin silloin ihan täydellisesti, mutta in its sick twisted way, ne oli niitä parhaita hetkiä jälkikäteen aatellen. Toi paikottainen heikko yhteishenkikin olisi ollut, näin jälkikäteen katsottuna, vain hyvä tilaisuus harjoittaa johtaja-taitoja.

Mulla oli tasan tarkkaan tulevaisuuden suunnitelmat selvillä ja intin takia jouduin niitä vuodella lykkäämään. Tuntuu siis lähinnä siltä, että mun elämästä varastettiin vuosi. Mun on todella vaikea käsittää, että miten joku voi viihtyä intissä. Kaipa se osalla on vähän sellaista lapsenmielisyyttä. Toisilla taas on ehkä siviilissä asiiat päin annelia tai sitten vaan ei ole mitään suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja siksi ei koe inttiä menetetyksi ajaksi..

Mä taas en ymmärrä mikä kiire joillakin on päästä nine-to-five-till-you-are-sixty-five elämään. Mikä siinä oikeen viehättä? Raha? Haluat tienata enemmän rahaa, jotta voisi jatkossa katsoa enemmän paskoja leffoja isommalta ruudulta ja pelata paskoja playstation pelejä, ja käydä välillä jollain paskoilla rantalomilla? Totuus on että mistään ennen inttiä, enkä intin jälkeen tule saamaan samanlaisia kokemuksia ja 'elämyksiä'. Toki voi aina lähtee lappiin eräjormailemaan, mutta se ei ole läheskään sama asia!

Minua säälittää, siis sillain myötätuntoisella tavalla, kaikki totaalit, sivarit ja c-miehet, jotka eivät tähän seikkailuun päässet mukaan. Too bad!
Esim. psykologini oli sivari ja yritin sille selittää inttikaipuuta ja halusta liittyä muukalaislegioonaan, mutta ei se tuntut ymmärtävän siitä mitään. Eikä sitä oikeen voikkaan ymmärtää jossei oo inttiä kokenut.

Kertausharjoituksiin ei ole tullut kutsua eikä kyllä tulekkaan, jollei jotain todella järisyttävää tapahdu. Eli ei kai tässä auta muukaan kuin toivoa että syttyy kolmas maailmansota, niin pääsis takaisin, ja ihan tositoimiin, jotka ovatkin sitten miljoona kertaa parempia/pahempia. :lol:

Terveisin,
WasInNiinsalo04

 

[Brodo.Shaggins]

Mä taas en ymmärrä mikä kiire joillakin on päästä nine-to-five-till-you-are-sixty-five elämään. Mikä siinä oikeen viehättä? Raha? Haluat tienata enemmän rahaa, jotta voisi jatkossa katsoa enemmän paskoja leffoja isommalta ruudulta ja pelata paskoja playstation pelejä, ja käydä välillä jollain paskoilla rantalomilla? Totuus on että mistään ennen inttiä, enkä intin jälkeen tule saamaan samanlaisia kokemuksia ja 'elämyksiä'. Toki voi aina lähtee lappiin eräjormailemaan, mutta se ei ole läheskään sama asia!

Minua säälittää, siis sillain myötätuntoisella tavalla, kaikki totaalit, sivarit ja c-miehet, jotka eivät tähän seikkailuun päässet mukaan. Too bad!
Esim. psykologini oli sivari ja yritin sille selittää inttikaipuuta ja halusta liittyä muukalaislegioonaan, mutta ei se tuntut ymmärtävän siitä mitään. Eikä sitä oikeen voikkaan ymmärtää jossei oo inttiä kokenut.

Kertausharjoituksiin ei ole tullut kutsua eikä kyllä tulekkaan, jollei jotain todella järisyttävää tapahdu. Eli ei kai tässä auta muukaan kuin toivoa että syttyy kolmas maailmansota, niin pääsis takaisin, ja ihan tositoimiin, jotka ovatkin sitten miljoona kertaa parempia/pahempia. :lol:

Terveisin,
WasInNiinsalo04

Mites vaikka niinkin tavallinen asia kuin vapaus? Raha tottakai myös. Ei oikein napostele käyttää vuotta elämästä jonkun muun kontrolloimana resurssina ilman kunnollista rahallista hyvitystä.

Mulle "elämys" voi olla vaikka sademetsässä tai Lapissa vaeltaminen tai vierailu Hagia Sofiassa. Intillä ei ole tarjota mitään, mikä olisi edes lähellä noita. Lähinnä hyvin hassua, että jollekkin joku käsikranaatin heittäminen tai neljän päivän metsäleiri on oikein "elämys". Mahtaa samoilla henkilöillä hienoin siviilikokemus olla tyyliä kahden viikon loma Kouvolassa.

Itse taas säälin niitä, jotka intissä vetävät pää kolmantena jalkana, mitään kyseenalaistamatta ja joka käskyä orjallisesti tottelemalla.

 

[Homo habilis]

@feikki-elvis Ootko miettinyt maakuntajoukkoja? Eihän se intistä mene kokonaisuudessaan mutta siinä pääsis verestämään intissä tehtyjä asioita?

 

[Brodo.Shaggins]

Oltiinkohan samassa tuvassa kun meillä oli puolet +25v?

Siis meillä yksi hiukan vajaa 30v, itse sen 22v silloin ja loput kai 19v. Olisikin ollut tuon ikäisiä kavereita, niin varmaan olisin jaksanut vähän paremmin.

 

[Powerhousu]

Esim. psykologini oli sivari ja yritin sille selittää inttikaipuuta ja halusta liittyä muukalaislegioonaan, mutta ei se tuntut ymmärtävän siitä mitään. Eikä sitä oikeen voikkaan ymmärtää jossei oo inttiä kokenut.

Vaikea sitä on ymmärtää, vaikka sen olisi kokenutkin. Sulla on väärät lääkkeet. :D
Kyllä mä ymmärrän, että joku tykkää olla intissä, mutta sä romantisoit sitä hommaa niin paljon, että menee yli mun hilseen.

Siis meillä yksi hiukan vajaa 30v, itse sen 22v silloin ja loput kai 19v. Olisikin ollut tuon ikäisiä kavereita, niin varmaan olisin jaksanut vähän paremmin.

Kolmen vuoden ikäero syynä ettei voi olla kavereita? Lol. Tehän olitte käytännössä ihan saman ikäisiä. Mä olin 24 kun kävin intin ja solmin viisi vuotta nuorempien kanssa ihan mahtavia kaverisuhteita ja nyt kun olen vanhempi, niin mun kaveriskaala on +/- 15 vuotta omaan ikään nähden. Ei se ikää katso jos vain on hyvä tyyppi.

 

[Brodo.Shaggins]

Kolmen vuoden ikäero syynä ettei voi olla kavereita? Lol. Tehän olitte käytännössä ihan saman ikäisiä. Mä olin 24 kun kävin intin ja solmin viisi vuotta nuorempien kanssa ihan mahtavia kaverisuhteita ja nyt kun olen vanhempi, niin mun kaveriskaala on +/- 15 vuotta omaan ikään nähden. Ei se ikää katso jos vain on hyvä tyyppi.

Kumma tulkinta. Aivan hyvin voisin olla 3v nuoremmankin kanssa kaveri. Tuossa vaiheessa tuo ikäero kylläkin on sen verran kriittinen, että se vaikeutti kavereiden hankkimista. Ei siksi, että olisin ikärasisti vaan siksi, että äidin helmoista inttiin ryntäävä ehkä on henkisesti eri tasolla kuin muutaman vuoden omillaan asunut ja hiukan maailmaa kiertänyt. Koitappa viritellä keskustelua vaikka matkustamisesta tai politiikasta kun muut lähinnä puhuvat pakoputkista, laakereista ja siitä, miten joku skappari X on tosi homo niinku.

 

[Powerhousu]

Kumma tulkinta. Aivan hyvin voisin olla 3v nuoremmankin kanssa kaveri. Tuossa vaiheessa tuo ikäero kylläkin on sen verran kriittinen, että se vaikeutti kavereiden hankkimista. Ei siksi, että olisin ikärasisti vaan siksi, että äidin helmoista inttiin ryntäävä ehkä on henkisesti eri tasolla kuin muutaman vuoden omillaan asunut ja hiukan maailmaa kiertänyt. Koitappa viritellä keskustelua vaikka matkustamisesta tai politiikasta kun muut lähinnä puhuvat pakoputkista, laakereista ja siitä, miten joku skappari X on tosi homo niinku.

Musta se vain näyttää siltä, että vika on sussa eikä siinä ikäerossa. Niin kuin sanoin, niin olin vielä suakin vanhempi kun menin inttiin, enkä silti tuntenut itseäni niin vanhaksi etten olisi voinut puhua muiden kanssa pakoputkista ja laakereista tai hölmöillä yhdessä. No, kaikki meistä on erilaisia ja mä en taida olla vieläkään aikuistunut, enkä edes halua.

 

[Brodo.Shaggins]

Musta se vain näyttää siltä, että vika on sussa eikä siinä ikäerossa. Niin kuin sanoin, niin olin vielä suakin vanhempi kun menin inttiin, enkä silti tuntenut itseäni niin vanhaksi etten olisi voinut puhua muiden kanssa pakoputkista ja laakereista tai hölmöillä yhdessä. No, kaikki meistä on erilaisia ja mä en taida olla vieläkään aikuistunut, enkä edes halua.

Niin no, jos syypää täytyy kaivaa niin kai se olen minä sitten. Toisaalta en nää järkeä siinä, että pyrkisin väkisin saamaan kavereita ihmisistä joiden jutut eivät kiinnosta mua missään määrin ja joita pidän turhan lapsellisina. Ehkä se ikä ei ole se, mikä viimekädessä ratkaisee vaan lähinnä elämän kokemus ja kiinnostuksen kohteet.

 

[Duke Nukem]

Kaikenlaistahan siellä sattui ja tapahtui. Kadetti hävitti rynkkynsä saariselälle yms.
Ryhmämme alikessu yritti pingottaa ja särmätä, sekä hyökkyyttää meitä silmänpalvomismielessä, koska olisi halunnut sopimussotilaaksi palveluksen jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että erään koiranohjaajasankarin lomiltaan tuoma litran pirtupullo koitui sotilasuran turmioksi. Senverran kerkesi pojat ottaa vauhtia varusvapailta, että jälkiselvittelyjen tuloksena oli 5vk poistumiskieltoa.

Muutoinkin sai nauraa, kun känninen porukka oli tullut yöllä piikkilanka-aitojen yli takaisin kassulle ja aamulla piti lähteä perseestä haljenneita housuja vaihtamaan varusvarastolle.

Koirankoulutushomma oli kyllä sen jälkeen rentoa, kun ei tämä alikessu enää meidän tekemisistä jaksanut olla kiinnostunut. Aamupäivällä käytiin lenkittämässä otukset ja ostamassa sotkusta juuri paistettuja munkkeja. Iltapäivällä hiihtoa, pyöräilyä, jäljen ajoa yms. Illalla salille jos jaksoi. Leirillä taidettiin olla 85vrk / 270vrk palvelusajasta.

Jonkun lomakyytisotkun takia meni yksi lomiltapaluu pitkäksi. Siitäkään ei tullut muuta sanktiota kuin synkät vittuilut, koska oli muutoinkin kuukauden gines tulossa leirien takia.

Kyllähän inttiaika oli sinällään elämässä huoletonta aikaa, kun ei ollut omaa kämppää/autoa/tyttöystävää ja valmis opiskelupaikka odottamassa. Firman kumikengät kuivattiin laittamalla varresta sisään reilu loraus tenttua ja tulitikku perään. Kotihoitoon lähtiessä lyötiin kouraan useampi saturainen ruokarahaa.

Kerran olen käynyt kertaamassa. Siirsivät minut PV:n puolelta rajavartiolaitoksen riveihin. Syötiin munkkeja sekä paistettiin makkaraa. Leppoisaa vittuilua, ei ollut ryhmällä 5 vuodessa jutun aiheet juuri muuttuneet.

Ehkä jotain insinöörivirkaa voisi PV:llä hoitaa, vaatisi kyllä hiukka erityyppisen luonteen, että firman hommissa viihtyisi. Toiset sinne suorastaan haluaa.

 

[kukkovesa]

Elämäntilanne on vaihdellut tässä vuosien saatossa, mutta inttikaipuu on säilynyt.



Minua säälittää, siis sillain myötätuntoisella tavalla, kaikki totaalit, sivarit ja c-miehet, jotka eivät tähän seikkailuun päässet mukaan. Too bad!
Esim. psykologini oli sivari ja yritin sille selittää inttikaipuuta ja halusta liittyä muukalaislegioonaan, mutta ei se tuntut ymmärtävän siitä mitään. Eikä sitä oikeen voikkaan ymmärtää jossei oo inttiä kokenut.

Kertausharjoituksiin ei ole tullut kutsua eikä kyllä tulekkaan, jollei jotain todella järisyttävää tapahdu. Eli ei kai tässä auta muukaan kuin toivoa että syttyy kolmas maailmansota, niin pääsis takaisin, ja ihan tositoimiin, jotka ovatkin sitten miljoona kertaa parempia/pahempia. :lol:

Terveisin,
WasInNiinsalo04

Mjoo...veikkaan, et jos otat puhelimen käteen, soitat sotilasläänin hallintoon ja kerrot, että oot käyny psykologilla ja hirvee kiima olis päästä inttiin takasin ja toivot 3. maailmansodan syttymistä, ni ottavat sukkana sisään palvelukseen ja lyövät aseen kouraan. Takuulla.