Inttitarinoita

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja rontti
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
17.4.2002
Viestejä
62
Intti tarinoita

Eli tähän vois kerätä mukavia intti muistoja.

Olin spol kurssilla lahdessa(paska paikka) josta lähdimme 2,5vko:n leirille hennalaan(vielä paskempi paikka). No olin teltassa nukkumassa ja yhtäkkiä herään ja helvetinmoisella kiireellä rupean vetämään vaatteita päälle. Luulin siis että meillä alkaa joku harjoitus. sain vedettyä päälleni 62 takin, villahousut ja jalkaan saappaat tietenkin otin vielä pistoolin ja rk:n mukaan. Yritin ryömiä teltasta pihalle, kun kipinämikko kysyi: mihin vittuun sää oot menossa? Sitten heräsin ja tajusin, että on tullut vähän sekoiltua ja heitin kipinämikolle vaan että: kuselle tietenkin. Ei omia sekoiluja kannata tunnustaa.

Samalla leirillä heräsin yöllä ja katsoin että, onkohan kipinä hereillä. Näky oli karmiva kipinämikko istui lyhtylaatikon päällä släbärit jalassa ja heitti hanskaan.

Kerran tuli tanssittua kassulla yöllä unissaan päivystäjä vähän ihmetteli.

Eräs tupakaveri puhui unissaan aina aika erikoisia asioita kuten: Vittu mä ammun teidät kaikki ja hullun naurua perään

Sitten oli vielä yks intialais syntynen jätkä, joka ei ollu mun tuvassa mutta kaverit kerto että se jätkä myi kebapia unissaan tyylin: tuliko mukaan? kaikki mauste?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Rovajärven leirillä aikanaan. Lääkintämiehenhän pitää aina tehdä paskapotero sinne teltan läheisyyteen. No meilläpä oli hiukka laiska lääkis ja eräänä päivänä sitten joku eversti tuli kysymään notta onkos poikien paskapotero tehtynä ja missä. Lääkintämies heitti ihan pokerilla että juu, tuolla se on 50 metrin päässä. Vitut siellä mitään paskapoteroa ollut, ekat sata metriä sai oikein etsimällä etsiä puuta minkä juureen ei oltu paskannettu. Onneksi tuosta ei jääty kii, oltais saatu varmaan ite noukkia ne jäiset kikkareet sieltä.
 
Vääpeli nakitti minut kerran alikessuna ollessani kirjoittamaan uusien alokkaiden tietoja ylös koneellaan, ja lähti itse sodessa käymään. Vähitellen paloi hermo kun ne uudet mortit kävivät kokoajan kyselemässä kaikkea turhaa siinä ovella. No, vähän ajan kuluttua siitä ovelta joku taas kyseli "missäs vääpeli on?"
No minä siihen huusin täysin kyrpiintyneenä: "Emmä tiedä, Näytänkö mä susta joltain vitun vääpeliltä?" Vasta tämän jälkeen käännyin katsomaan kuka ovella oli.. no naapurikomppanian vänrikkihän se siinä :D :D Oli meinaan aika nolo fiilis sen jälkeen.
Onneksi se vänrikkikin oli niin ihmeissään että lähti pois sanomatta sanaakaan :)

Onnistuin nöyryyttämään itseäni muutenkin mm. komppanian päällikön ja Prikaatin komentajan läsnäollessa samalla tavalla, eli avaamalla suuni ennen kuin katsoin kenelle oikeastaan puhun.. mutta ne on jo niin noloja juttuja ettei niitä tähän viitsi laittaa :D
 
Itse olin nukkumassa sissiharjoituksessa RUK:ssa sanan varsinaisessa merkityksessä "kuusen perseessä",eli taivasalla, ilman teltaa. Olin nukkunut jo juhlalliset 1 1/2 tuntia,kun aikaa nukkumisen oli 3 tuntia. Jostain syystä heräsin ja katsoin, että kohta tulee kiire,että eikun puurot tulille. No trangian lämmettyä ja puuron kiehuttua katsoin sitten kelloa uudemman kerran, kun mietin, miksi jätkät ei oo vielä herännyt. No vielä ei ollut ihan heräämisen aika ja pakki täynnä kuumaa puuroa. Arvatkaapa tuliko enään uni ja saiko seuraavana yönä nukkua ollenkaan...

Toisessa sissiharjoituksessa olimme spolleina pelonlaidassa yöllä pitämässä valvontalinjaa. Pakkasta oli noin -10 astetta ja ajattelimme lämmittää poteroa hieman kuusenoksilla. Tarkoitus oli olla poterossa 1 tunti, mutta vilkaistessamme kello, olikin aikaa kulunut kolme tuntia. Ihmeteltiin missä vaihtomieheton ja kuinka aikaa olikin kulunut niin paljon. Oliko tapahtunut joku abduktio vai mitä. No, oltiin tietenkin nukuttu siinä poterossa 3 tuntia sikiöasennossa toistemme kainaloissa, mutta niin oli vaihtomiehetkin teltassa. Pyöritettiin "joukkuetta" 9 miehellä...
 
Parin kuukauden ajan olin samassa tuvassa erään jäksterin kanssa, joka ei käynyt kertaakaan armeija-aikana suihkussa. Siis ainakaan kassulla. Sama äijä nukkui aina (vanhempana jääkärinä ollessaan) maastopuku päällä ja kaveri oli niin laiska ettei laittanut lakanoita ollenkaan sänkyynsä. Tämä jantteri nukkui sen viltin päällä ja peittona oli päiväpeitto. Ja "paras" oli kun samainen herrasmies kusi sänkyynsä ilmeisen railakkaan iltavapaan päätteksi. Se sänky haisi kuolemalle ja koko äijä ihan vehkeelle. Mutta ei senkään takia nyt suihkuun tarvinnut mennä. Ja lakanoitakaan ei voinut vaihtaa kun niitä ei ollut.
 
Meillä oli kanssa p - kaudella tuvassa "merkonoomi", joka ei käynyt suihkussa ja käyttänyt dodoä. No, noin neljän viikon päästä me vietiin se voimatoimin suihkuun ja pakotettiin se ostamaan dödöä. Lisäksi yksi kaveri hermostui siihen muutenkin täysin, koska kaveri oli tahtomattaankin oikea Gomer Pyle. Kaikesta tästä koko tupa päällikön puhutteluun (ymmärti yskän, mutta oli velvoitettu virkansa puolesta toimenpiteisiin).
 
mr. perfect sanoi:
No minä siihen huusin täysin kyrpiintyneenä: "Emmä tiedä, Näytänkö mä susta joltain vitun vääpeliltä?" Vasta tämän jälkeen käännyin katsomaan kuka ovella oli.. no naapurikomppanian vänrikkihän se siinä

Lähes samanlainen tilanne oli itsellä loppusodassa talvella 2002. Olin ryhmänjohtaja (alik) ja eräänä aamuna olin sitten kömpimässä ryhmän sissiteltasta pihalle. Oman ryhmän tykäreitä siinä ympärillä, teltassa ja sen ulkopuolella. Ulkopuolelta kuuluu sitten minulle osoitettu kysymys: *Omanimi*, onko siellä teidän teltassa enää vettä?
Ääni kuulosti aivan erään toisen alikessun ääneltä, jolloin ajattelin että hänen ryhmältään on vesi loppunut ja hän on nyt ruinaamassa meikäläisen ryhmältä vettä. En vastannut. Ääni toistaa kysymyksen. Tästä vittuuntuneena karjaisen vastauksen: No tule vittu ite kattomaan!
Tässä vaiheessa omien tykkimiesten hääräys teltassa loppui kuin seinään ja katseet kääntyivät meikäläiseen. Kysyjän äänensävy muuttui myös tiukemmaksi: Alikersantti *Omanimi*, onko teidän vesitonkassanne vettä?
Tässä vaiheessa sitten havaitsin että kysyjä olikin meidän jaoskouluttajamme, luutnanttismies. Ilmeisesti myös ymmärsi mokan koska ei jäänyt enää sen kummempia torumaan, poistui vain paikalta. Omien ryhmäläisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset tuon tiuskaisun jälkeen.

Olipa huono juttu näin kerrottuna, tilannekomiikka-arvoa sillä oli sitäkin enemmän. Löytyisi myös tarina siitä kuinka AUKissa tuli esitutkintaa kun oli jäänyt kenttäpaita pois leirivarustuksesta, mutta siitä ehkä joskus myöhemmin.
 
Hyvä että joku laitto tämmösen threadin pystyyn, oli meinaan mielessä itelläkin mutten saanut aikaseksi...

Kerran alokkaana ammunnoissa istuttiin ampumapaikalla odottamassa ammuntojen alkua ja kantahenkilökunnan vänrikki käveli porukan ohi saha kädessään (oli menossa sahaamaan taulujen pattinkeja sopivammaksi, jotka tämän jälkeen vietiin 150m päähän). Jaoksessa oli yksi isokokoinen ja kömpelö, ehkä jopa hieman "tasarahan" kaveri, joka suoritti asiat juuri niinkuin ajatteli eikä osannut oikein sopeutua täysin sotilaalliseen kuriin. Luonteeltaan tyyppi oli leppoisa eikä tarkoituksella tehnyt mitään pahaa. Kyseisen taistelijan lempinimi oli "sähäri". Kaverin leppoisasta luonteesta johtuen skapparitkin pitivät tyypistä, eikä ongelmia ilmennyt.

Vänrikin ohittaessa kyseistä kaveria ampumapaikalla sähäri huikkasi:

"Herra vänrikki!"

Vänrikki luonnollisesti kääntyi huutajaan päin odottaen enemmän informaatiota huutajalta. Sähärin päässä alkoi ilmeisesti salamannopeasti kypsymään ajatus että kysyttävä asia ei lienekään niin tärkeä, joten sähäri sanoi perään:

"Tai ei mitään... voitte poistua."

Tässä vaiheessa muutamilta petti pokka, että wtf... "voitte poistua?" :)

Vänrikki vastasi välittömästi naurahtaen ja hieman oudoksuen:

"Voitte poistua? Jumalauta sähäri. Sellaista päivää ei tulekaan että te voisitte poistuttaa minua. Kysy nyt mitä sä halusit kysyä kun mä kerran seison tässä!"

Sähäri vastaa:
"No, ei se niin kovin tärkeää ollut..."

Vänrikki jatkaa prässäämistä:
"Sähäri sanotte nyt mitä teillä oli mielessä tai tulee pönttöön!".

Sähäri vastaa kumealla ja vakaalla äänellä:
"Hyvä on. Herra vänrikki, osaatteko te soittaa tuota sahaa?".

Ja sitten alko porukkaa tippua penkiltä. Myös vänrikki nauroi niin perkeleesti, lähti pois ja sanoi naurun lomassa:
"Ei vittu mikä jätkä..."
 
Sitten legenda, jonka kuulin yhdeltä kapiaiselta intissä ollessani. Tämä tapahtui jonkun sotaharjoituksen yhteydessä ja on totena kerrottu (totuudesta ei takeita, mutta hyvä juttu silti).

Oli kylmä, pimeä ja sateinen syys-ilma. Kymmenkunta korkea-arvoista skapparia oli kokoontunut puolijoukkuetelttaan tarkastelemaan vihollisen/muiden yksiköiden liikkeitä suuresta seinällä olevasta kartasta. Yhtäkkiä ovelta alkaa kuulumaan voimakasta aivastelua joka lähenee koko ajan:

"Tyh-tyh...tyh-tyh."

Samalla teltan ovi hulmahtaa auki ja silmälasipäinen tykkimies astuu telttaan sisälle. Kaverilla on linssit täysin huurussa ja hän suunnistaa kaminan äärelle lämmittelemään. Kaikki kapiaiset luonnollisesti ovat kääntyneenä tuijottamaan outoa ja odottamatonta vierasta kesken suurien sotasuunnitelmien. Hetken kuluttua tykkimiehen linssit aukeaa ja hän alkaa silmäillä ympärilleen. Totuus (väärä teltta) valkenee kaverille nopeasti ja sanaakaan sanomatta hän ryntää ulos teltasta. Kapiaiset jäävät hetkeksi miettimään outoa tapahtumaa kunnes jatkavat palaveria siitä mihin jäätiin.

Kuluu noin 10 minuuttia ja taas teltan ovi hulmahtaa auki. Samainen tykkimies kävelee kaminan äärelle ja sanoo kovaan ääneen:

"Vittu jätkät... ette koskaan arvaa misä teltassa mä äsken kävin!"
 
Inttikaverit kavi keskella viikkoa ryyppaamassa ja tulivat kassulle kannissa. Ja eikun nukkumaan. Jossain vaiheessa alkaa kuulua sangysta ulinaa tyyliin "voi vittu mika haju taalla on.. ma oon varmaan yrjonny sankyyn". Heput kavi tsekkaamassa, "et sa mitaan yrjonny oo, turpa kiinni ja nukkumaan nyt". Mutta joku siella vaan haisi omituiselta.. suoraan sanoen paskalta. No sitten huomattiin, etta toinen jatka oli kannissa vaantanyt ripulipaskat pinkan paalle. Siita alko aikamoinen alamolo tyyliin "nyt jatka ala siivoomaan nuo paskas, saatana". Heppu oli niin kannissa, etta otti moisesta aanensavysta herneet nenaan ja kieltaytyi. No alko se lopulta sen siivoushomman, mutta kannissa kun oli, niin ensin kaatoi sen penkin vahingossa, ja skeidat valu lattialle. Ja eikun mopilla puhdistamaan sita.. no eipa se kylla tuommoseen siivoukseen kovin hyvin toiminu, kun vahan ajan paasta oli koko lattia taynna paskaraitoja. Tulihan siita lopulta suhteellisen puhdasta jalkea, mutta haju ei kylla lahtenyt ihan hevilla.

Sitten oli yks toinen heppu, jolla oli ilmiomainen kyky runkata unissaan (ja ulista samalla). Ei helvetti tuo olis nolo "taito". Onneks ei ollu meikalaisen tuvassa.

Ja kolmas kaveri oli vahan paasta pipi, mutta kun isukki oli joku iso pomo, "intti on kaytava". Ekana paivana sille valitettiin, etta hiukset ei saa menna silmien paalle. Kaveri otti nohevana poikana parranajokoneen ja alkoi ajamaan otsasta kasin ylospain paata kaljuksi, kunnes hiukset ei enaa yltaneet silmille. Oli aika villi kampaus meinaan.
 
Oli oltu pari päivää leirillä ja vissiin oli univelkaa, tai olin muuten vaan jäässä, en muista.
Oli kaksi vartiota, tekavartio ja kipinä. No kun minä tulin tekavartioon, niin edellinen tyyppi kertoi että täällä on varmaan hirvi lähellä. Oli nimittäin kuullut hirnuntaa kusella käydessään. No minä sitten valppaana kattelin ympärilleni tekavartiossa, mutta eihän siellä mitään hirviä ollut. Menin sitten tunnin kuluttua kipinää pitämään.

Kipinän loppupuolella alkoi kuulua maan kahinaa, sorkkien kuopimista ja hirnuntaa. Tai siltä ainakin kuulosti. Kohta kuulin kun reppuja pengottiin teltan ulkopuolella. Herätin viereisen tyypin ja kerroin että hirvi on syömässä jonkun eväitä repusta. No jätkä ei oikein tykännyt, käänti vaan kylkeään. Vähän ajan kuluttua teltan oviläppä alkoi nousta ja kiljaisin täysillä "NYT SE TULEE SISÄÄN!". Koko teltta siis heräsi. Tekavartiomieshän se oli tulossa kipinää pitämään...

Joskus kun olin teltassa eri komppanian tyyppien kanssa, en ollut meinannut millään herätä. Sitten kymmenen minuutin toppuuttelun jälkeen olin saanut sanottua: "Enhän mie saa nukuttua jos mie piän kipinää?". Sitten olin vielä toiset kymmenen minuuttia istunut horteessa makuupussin päällä. Lopulta olin havahtunut, kun edellinen kipinä selitti kärsivällisesti että "pistä nyt lisää puuta kaminaan". En tiedä, miten pitkään oli joutunut tuota lausetta toistelemaan, aika kyllästyneeltähän se kuulosti. :)
 
Tapahtui Taipalsaaressa viimeisellä AUK:n anpumaleirillä... Viimeisenä aamuna joku tuli ulkovessasta ulos huutaen ja kiroten: "kuka perkele on heittänyt mällit tuonne kusilaariin?!!" Mälliä oli oikeasti hirveä määrä, varmasti desin verran ja sitä nähtävyyttä sitten kävi katsomassa yksi jos toinenkin (en tiedä miksi) ja jostain syystä lopputuloksena oli se, että MINÄ olin heittänyt ne mällit sinne kusilaarin turpeeseen. Oikeesti, kenelläkään ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö se olisi ollut minä. Tämä tapahtui joulukuussa ja minua pidettiin tähän tapaukseen sotasyyllisenä intin loppuun asti, ja vasta viimeisenä iltana tupakaveri tunnusti olevansa itse syyllinen tapaukseen.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli Spol AUK:n koulutushaarakoe 2:n yösuunnistus. Mä oon oikeasti kauhea suunnistamaan, enkä löytäisi edes omaa persereikää, jos sitä pitäisi etsiä pimeässä pelkän kartan avulla. Noh, päätin sitten lähteä peesaamaan yhden kovakuntoisen suunnistustaitoisen kaverin perään. Juoksin oikeasti varmasti 4 kilometriä tämän frendin perässä sydänkohtauksen partaalla huutaen välillä "Mattii, Maaaatttiiiii! Oota nyt perkele! Saat kilon suklaata jos ootat, Maaatttiiiiii!!!" Onnistuin kuitenkin pysymään vauhdissa suunnilleen mukana, koska minun ei tarvinnut etsiä rasteja, vaan pelkkä Matti. Jostain syystä sitten yksi rasti oli "kadonnut" jonkun ystävällisen aliupseerioppilaan toimesta, eikä sitä tainnut löytää kukaan. Kuitenkin lopputuloksissa luki, että MINÄ, maailman paskin suunnistaja, olisin löytänyt KAIKKI rastit, mukaanlukien tuon kadonneen rastin. Koska itse suunnistusaika oli ihan kohtuullisen hyvä (kiitos Matille), taisin saada komppanian 5:ksi parhaan tuloksen. Merkillistä.
 
Leirisekoilut:

- Leirillä heräsin yöllä ku kaveri piti vieressä jotani ihme ininää. No kyrpiintyneenä mä löin sitä mahaan ja ininä loppu. No seuraavana yönä mä olin unissani tehny saman tempun, mutta löin sen verran kovaa et kaveri heräs. Aamulla se sit tilitti mulle tota

- Olin just nukahtanu ja alikessu tulee ilmottaa, et mun pitää mennä tekee ajolähtötarkastus natsipakastimelle, ku aamulla on aikanen lähtö. Ku pääsin teltasta ulos olin ihan pihalla. Hyvä ku tiesin missä oon ja muistin et mitä pitää tehdä. Joku 5-10min etin sitä autoo siellä pimeessä metässä, no lopulta se sitten löyty (auto oli siinä 30m päässä)

- Mun piti tehä tunnin kipinä. Kaveri yritti siinä mua herätellä. Olin kuulemma noussu pystyyn ja alkanu huutaa "VITTUVITTUVITTUSAAATANAA!!!" ja alkanu puristelee nyrkkejä ja kattoo kaveri silmiin. Kaveri oli luullu, et nyt tulee turpii. Alikessu heräs siinä samalla ja katteli mun sekoiluu ja päätti tehdä mun kipinän. Ite en muista tapahtuneesta mitään, ku "nukuin"

- 5tuntia vartion pimeessä metässä. Siinä näki oikeesti niin sairaita juttuja, et oksat pois. Puissa riehu hirviöitä (olin valvonu niin paljon, et se oikeesti pelotti), sitten hirttäytyneitä sotilaita puissa, sinko partio kävelee siihen 5m päähän ja hävii (tapahtu monta kertaa), Metsässä jotkut sohi fikkareilla ja kaverit jutteli jossain lähellä, ku ääni kuulu jne.

En tajuu miten mä en räjähtäny tässä:

Oli sissileirin irtautuminen. No lähettiin sykkii täyspakkauksen kanssa ja mulla oli vielä sissiteltta mukana. Alku meni hyvin. Jossai vaiheessa tuli niin kuuma, et rillit meni ihan huuruun. Nyt alko olee jo vaikeuksii kävellä pimeessä metässä. Oli vitunmoinen nälkä, jano ja väsymys. Hyppäsin jonkun joen yli ja mun vasen jalka uppos kokonaan johonkin vitun multaan/mutaan ja vierin sinne vitun ojaan. No sieltä päästyä olin kadottanu koko meijän porukan (sentään yks kaveri huomas mut ja jäi jeesaa, josta oon aika kiitollinen). No dippasin jalan vielä toisen kerran ja nurin oltiin taas. Lopulta päästiin sit perille (matka oli jotain 4km ja jossain metässä rämmittiin ylös ja alas ja välillä noustiin kalliolle jne.)
 
Seuraava keskustelu käytiin minun (silloin alik ja 2. joukkueen alijohtaja) ja sotahullun luutnantin (2. joukkueen johtaja) kesken. Olimme tuntia aikaisemmin palanneet suunnistuskoulutuksesta jonka minä ja toinen alik olimme pitäneet. Joukkueessa oli yksi hivenen turhan paljon tietokoneen edessä istunut kaveri, jolla oli vähän vaikeaa intissä. Tämä kaveri piti hakea koulutuksen päätteeksi pois metsästä, koska hän "vähän" eksyi.

Luutnantti: "Alikersantti xxx, selvisivätkö kaikki taistelijat pois metsästä?"
Minä: "Herra Luutnantti, alokas NN piti käydä hakemassa kun ei osannut pois metsästä."
L: "Jaahas. Ei vissiin läpäissyt reittiä?"
M: "Ei ihan, herra luutnantti."
L: "Eikös tämä alokas NN ole niitä tietokonemiehiä?"
M: "Kyllä, herra luutnantti!"
Luutnantti mietti hetken aivan hiljaa ja sanoo: "Perkele, tietokoneet ovat armeijan syöpä!" :lol2:
 
Suunnistus on kyllä semmonen laji intissä mikä erottaa miehet aika selkeästi; joko osaat tai sitten et.
- AUK:ssa oli oppilastyönä aika helppo rata, voittajalla meni jotain 10 min, kuitenkin sen verran piti osata suunnistaa, että parhaat taistelijat viipyi reitillä lähemmäs pari tuntia.
- RUK:ssa kaveri teki taktisesti huonon liikkeen kun huomas että RUK:n suunnistus kilpailussa seuraavan lähtee SM-tason suunnistaja. No kaveri ootti että ko. taistelija tulee takaa, löi kartan taskuun ja lippiksen väärin päin päähän ja juoksi perässä. Oli kilpailun toinen ja komennus sotilaitten SM kilpailuun. Siellä ei kuulemma enään menny ihan yhtä putkeen.
- Santsarina ollessani yksi oppilas ryhmänsä kanssa pystyi vetämään n. 2 km:n matkalle n. 4 km lakua pääsemättä perille. Ryhmä oli kulkenu ympyrää kun suunnistus oli pettänyt. :thumbs:
 
Oiskos ollu 85-86 lapin rajavartiostossa ja oltiin lapissa jollian pitkällä leirillä metsässä. Tilanne oli päällä ja oltiin siirtymätaipaleella vihollisen linjojen läpi. Hiihtoa takana jo kaksi vuorokautta putkeen, unta nolla tuntia. Porukka alkoi oleen jo aika tuutissa. Hiidettiin ison suon yli (halkaisija 3-4 km) keskellä yötä ja yhtä äkkiä edessä oleva kaveri otti siinä tasamaalla syöksylaskuasennon. No muut meni vierestä ohi ja ihmetteli, että mitähän nyt? Kysyin kaverilta, että mikä hätänä niin tämä vastasi, että kun on näin hyvä ja pitkä mäki niin sitä pitää oikein laskea alas kunnolla.

Samalla hiihdolla ihmettelin kun samaisella suolla hiidettiin ilmeisesti jonkun puun känkkärän vierestä niin itse olin ihan varma, että se on 80 nopeusmerkki ja vaikka metrin päästä sitä tuijotin niin merkiltä se vain näytti...siis keskellä korpea.
 
Heräsinpä kerran yöllä kun kusetti niin pirusti. Kompuroin yläpunkalta alas ja nohevana poikana otin peiton mukaan ja kävelin vessaan. Vessassa laitoin peiton ikkunasyvennykseen odottamaan ja menin kuselle. Kusasin ja otin peiton mukaan ja läpsyttelin takaisin nukkumaan. Aamulla kun heräsin niin repesin ihan täysin kun muistin koko homman ihan elävästi. Jotenkin sillon yöllä se peiton mukaan ottaminen tuntui täysin asiaan kuuluvalta. Mitä lie päivystäjä ajatellut, mitään se ei sanonut.

Eräässä yhteistoiminta harjoituksessa olin ryhmyri nakissa ja ryhmässä vain muutama sälli. Hommaa riitti/oli riittänyt siihen malliin että ehdin torkahtaa 20 min ennen omaa vartiovuoroa joka alkoi joskus aamu viideltä. Lompsin vaihtamaan edellisen miehen kipinään ja itse vartioon. Viimeinen mitä muistan on se kun laitoin tetsarin kuusen juurelle. Seuraava muistikuva on kun joku ravistaa olkapäästä että onko kaikki ok, pitäs lähteä hyökkäämään. Olin nukahtanut seisaalleen ja sitten vasta säikähdinkin kun huomasin ettei rynkkyä näy missään. Hetken paniikin jälkeen löysin sen n. 10m päästä hangesta ja tetsari oli edelleen siinä kuusen juurella. Helpotus oli melkoinen kun morsian löytyi! Mitä lie olen sekoillut siellä unissani, eläissään en ole yhtä väsynyt ollut kuin silloin....
 
Kaverille kävi silleen, että kun hän oli päivystäjänä LR rovaniemen komppaniassa niin oli kesken päivän lähtenyt käymään vessassa. No eikös juuri samaan aikaan Lapin rajavartiolaitoksen komentaja Eversti Mattila tulla lopposteli komppanian päällikön kanssa sisään ja ihmettelivät, että missä pirussa tuo päivystäjä oikein on. No kaveri hiihti sukkasillaan (oli ottanut jatsarit pois jalasta ku oli kuuma) sitten vessasta päivystäjän paikalle ja huomasi tilanteen ja teki ilmoituksen....ei komppanian päällikkö jälkeen päin silitellyt päätä.
 
Meillä oli armeijassa alokas Peräkammarinpoika ja alokas Koulukiusaaja. Alokas Peräkammarinpoika oli semmoinen salskea kaksimetrinen kaveri, joka hymyili koko ajan, mutta ei puhunut koskaan mitään eikä osannut tahdissa marssimista, kravattisolmua, punkan petaamista eikä kertotaulua. Alokas Koulukiusaaja oli semmoinen lihava ja lyhyt kaveri, joka hymyili koko ajan ja töni ja kampitti ja läpsi sitä Gomer Pyleä, koska Gomer Pyle hymyili koko ajan, mutta ei puhunut koskaan mitään eikä osannut tahdissa marssimista, kravattisolmua, punkan petaamista eikä kertotaulua. No ei se Koulukiusaajakaan kyllä osannut kertotaulua, koska se oli idiootti. Yhtenä päivänä se alokas Peräkammarinpoika tuli meidän tupaan. Ei hymyillyt. Kysyi minulta, että ”olisko teillä kovia, pitäs ampua tuo yks Koulukiusaaja”. No ei minulla ollut kovia. Kävin sanomassa sille Koulukiusaajalle, että elä viiti enää kiusata tuota Peräkammarinpoikaa, sillä näyttäs olevan mitta täysi. Se koulukiusaaja naureskeli minulle silleen hermostuneesti eikä enää ikinä kiusannut sitä peräkammarinpoikaa.
 
Kyllä sitä sattui ja tapahtui täälläkin suunnalla.

Uudet alokkaat siirtyivät toisiin tiloihin ja osa heistä oli 'unohtanut' aseensa vielä meidän patterille. Koko patteri suljettiin viikonlopun ajaksi ja tällaisissa tapauksissa viedään aina aseet asevarastolle säilytykseen. Noh, minä päivystäjänä nakitin sitten muutaman tykkimiehen raahaamaan noita ylimääräisiä aseita myös sinne varastolle. Meni 20min ja yliluti soittaa ja kysäisee, että alik. Jakob tiedättekö, että meillä on käsillä aika milenkiintoinen tilanne. Meikäläinen kysäisee, että voisiko arvon yliluti hieman tarkentaa ja hän tokaisee, että meillä on neljä ylimääräistä rynnäkkökivääriä varastolla.. Tämä ei ilmeisesti käynyt oikein päinsä vaan nämä ylimääräiset aseet on löydettävä 200 rynsesterin joukosta (sarjanumeroiden perusteella). kello oli 17.30 ja lomien piti alkaa 1800. Siinä sitten odoteltiin, että koskakohan ne ylimääräiset aseet löytyy jotta koko patteri pääsee lomille.. Oli aika tuiman näköisiä varumismiestovereita vastassa :). Onneksi muistin suurin piirtein missä nämä tykärit olivat jonossa seisoneet, joten haku meni kohtuullisen nopeasti. Lomilta ei muistaakseni edes kauheasti myöhästytty.

Näitä nimittely juttuja oli kanssa aika paljon. joku huutaa "Missäs se Jaakob on" ja minä siihen "joojoo paikalla ollaan". Välittömästi helvetillinen karjunta "Minulle huudetaan vaikka paikalla hra joulupukki, mutta ei mitään joojoo".

Samainen luti tuli sitten jaosjohtajaksi ja pääsin sitten kerta laakista silmätikuksi.
Luti:"Jaakob onko lenkkipolku kunnossa".
Minä:" hra ltn. en minä tiedä"
Luti:" Jaakob laittaa verkkarit jalkaan ja tarkistaa asian"
-Lenkin jälkeen-
Minä:"Hra ltn. lenkkipolku on kunnossa"
Luti:"No hyvä, Jaakob ottaa sitten alokkaat ja lähtee lenkille"

voi perkele, että vitutti. Muut jaoksen alijohtajat nukkuvat rauhassa tuvassa autuaan tietämättöminä siitä mitä tapahtuu.

Suunnistamaan olen ilmeisesti yhtä hyvä kuin Tomi. AUK:n suunnistuksessa oli menossa rästisuunnistukset ja kyseessä oli yösuunnistus taskulampun voimalla. Minä painoin menemään niin perkeleesti ja olin tyytyväinen tulokseeni. Kasarmille päästyäni vemppamies, joka oli vastaanottamassa suunnistajia oli eri mieltä. "missä vitussa sä oot oikein kuhninut muut on tulleet reippaasti yli tunti sitten". Ei siinä muuten mitään, mutta tämän herran iltavapaiden piti alkaa heti, kun viimeinen suunnistaja on tullut :D. Eipä kannattanut kaverin enää lähteä iltaa viettämään..

HellItr:n vanhat AUK:n kaverit varmaan muistavat Jaalan mummon. Tästä hepusta on tarinaa niin paljon, että ei jaksa näpytellä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom