- Liittynyt
- 11.1.2005
- Viestejä
- 751
noniin ja sitten tuleva teksti on hieman provosoivaa mutta vittuile en kenellekään enkä ole lukenut kun pari postausta tältlä viimeiseltä sivulta. Saatan itse olla sitten idiootti kun en vaan tajua, mutta koittakaa kestää 
.
Armeijasta ei saa kuvaa 2 ensimmäisessä viikossa, piste.
Armeija ja miten toimitaan vaihtelee varuskunnittain, vaikkakin pääsääntöisesti ne ovat aika samaa huttua.
Kaikilla on varmasti niitä 'kusipääalikkeja', mutta jos niistä suurin osa tuntuu kusipäiltä, niin ehkä olisi aika katsoa peiliin? Olen huomannut että useimmat tästä asiasta valittajat on itsekin hieman.. noh sanotaanko että auktoriteettivastaisia ja puolimahdottomia johdettavia niin normaalissakin elämässä. Asennevamma on aika yleistä.
Hyvä johtaja on AINA hyvä alainen. Suomalaisille nuorille miehille tuntuu olevan aivan helvetin vaikeaa omaksua malli, jossa toisella on käskyvalta, jota myös käytetään. Se jotenkin tuntuu automaattisesti vittuilulta, kun jotain tullaan sanomaan, joka omasta mielestä on hyvin, tai ainaki tarpeeksi hyvin. Tämä on ihan normaalia, ei siinä mitään.
Joka saapumiserä on täynnä Suomen kansalaisia koko spektriltä. Tavaton kirjo porukkaa, joista osalle todella turhauttavaa puuhaa eikä motivoi mikään kun kaikki tehdään tyhmemmin kun tarvitsisi. Osalle kaikki on silkkaa vittuilua. Osa lyö läskiksi koko homman koska on kiva olla joukon huumorimiehiä. Osa on huumorimiehiä mutta myös pelimiehiä, eli hoitaa hommansa mutta ei stressaile turhaa ja osaa nauraa jutuille eikä koe suurta angstia. Sopeutuu nopeasti, ja ovat yleensä varusmiesjohtajien suosiossa, sekä myös ns. luottomiehiä ja nakkikoneita.
Sanon vaan, että jos ei hermot sen vertaa kestä että pitää 3 kertaa päivässä siivota, tai pari kertaa enemmän, ja vielä mahallaan hinkata joka perkuleen kulmaa räteillä ja sittenkin vielä löytyy kökköä jostain, ja uudestaan homma, ja siinä menee taas ainakin 14 minuuttia mahdollista röökinvetoaikaa, niin ei ne hermot kyllä kestä sitten tositilanteessakaan. Eikä niiden hermojen tarvikaan kestää, ja se on eri juttu, mutta siis joo, pienestä nykyään menee ne hermot ihmisillä ja vituttaa taas kaikki. Siihen pitää oppia suhtautumaan, mennä itseensä, hoitaa se homma niin hyvin kuin osaa, niin monta kertaa kun pitää, ja heittää hyvää juttua sitä tehdessään. Näin se menee. Ja jos ei mene niin vika on jossain muussa kuin siinä finninaamaisessa laihassa silmälasipäisessä lukion käyneessä rääkyjässä joka saa varmasti turpaansa joka lomilla eikä ikinä pimppiä.
Ja tietty näitä huonoja varusmiesjohtajia on jokainen joutunut kokemaan. Sehän on ihan selvää. Se on vaikea paikka nuorelle äijälle, joka on ensimmäistä kertaa siinä asemassa ja tulee sata tai enemmän jantteria yhtäkkiä siviilistä ja niille pitäisi jotain opettaa kun itsekin vasta jotain oppinut, ehkä. Pitäisi toisaalta lyödä luu kurkkuun alusta kun kerran armeijassakin ollaan, pitäisi olla fiksu, hauska, reilu, oikeudenmukainen ja maailman kovin katutappelija ja tarkin kiväärimies. Ja todellakin koko kirjo edessä, osa ei ole koskaan edes lakanoita vaihtanut ja osalla on naama arvilla kun joka vk-loppu tapellut junttien kanssa baarissa, osa potkittu pari kertaa jo pois kun ei osaa vielä käyttäytyä edes niihin standardeihin, mitkä siis ovat aika matalat. Vittuilemalla ja vätystelemällä ja lintsaamalla tekee senkin homman tälle finninaamalle hankalaksi, vaikka ei toisaalta ole mikään pakko.
Toinen juttu, heillä on juuri aukki loppunut ja osalla riippuen tuurista tai ei on siihen asti ollut koko armeija, 6kk, pelkkää runtua aamusta asti. Se alokaskausi on hyvin todennäköisesti aika paljon mukavampaa. Joten se todellisuudentaju on saattanut osalta hämärtyä että mikä on fiksua ja mikä ei, kun itse on tottunut siihen että scheissea lentänyt niskaan 6kk putkeen, joten se nyt on ihan normaalia. Ei sitä hyväksyä pidä, huono johtaja se semmonen on silti.
Eli loppukaneetiksi, varmasti on näitä rääkyjiä jokaisella ollut, mutta voin lyödä vasemman pussini pantiksi että tässä yleensä mennään sille linjalle että tosiaan pitäis ehkä peiliin katsoa ja asettaa vähän itsekritiikkiä myös.
Näin.
.Armeijasta ei saa kuvaa 2 ensimmäisessä viikossa, piste.
Armeija ja miten toimitaan vaihtelee varuskunnittain, vaikkakin pääsääntöisesti ne ovat aika samaa huttua.
Kaikilla on varmasti niitä 'kusipääalikkeja', mutta jos niistä suurin osa tuntuu kusipäiltä, niin ehkä olisi aika katsoa peiliin? Olen huomannut että useimmat tästä asiasta valittajat on itsekin hieman.. noh sanotaanko että auktoriteettivastaisia ja puolimahdottomia johdettavia niin normaalissakin elämässä. Asennevamma on aika yleistä.
Hyvä johtaja on AINA hyvä alainen. Suomalaisille nuorille miehille tuntuu olevan aivan helvetin vaikeaa omaksua malli, jossa toisella on käskyvalta, jota myös käytetään. Se jotenkin tuntuu automaattisesti vittuilulta, kun jotain tullaan sanomaan, joka omasta mielestä on hyvin, tai ainaki tarpeeksi hyvin. Tämä on ihan normaalia, ei siinä mitään.
Joka saapumiserä on täynnä Suomen kansalaisia koko spektriltä. Tavaton kirjo porukkaa, joista osalle todella turhauttavaa puuhaa eikä motivoi mikään kun kaikki tehdään tyhmemmin kun tarvitsisi. Osalle kaikki on silkkaa vittuilua. Osa lyö läskiksi koko homman koska on kiva olla joukon huumorimiehiä. Osa on huumorimiehiä mutta myös pelimiehiä, eli hoitaa hommansa mutta ei stressaile turhaa ja osaa nauraa jutuille eikä koe suurta angstia. Sopeutuu nopeasti, ja ovat yleensä varusmiesjohtajien suosiossa, sekä myös ns. luottomiehiä ja nakkikoneita.
Sanon vaan, että jos ei hermot sen vertaa kestä että pitää 3 kertaa päivässä siivota, tai pari kertaa enemmän, ja vielä mahallaan hinkata joka perkuleen kulmaa räteillä ja sittenkin vielä löytyy kökköä jostain, ja uudestaan homma, ja siinä menee taas ainakin 14 minuuttia mahdollista röökinvetoaikaa, niin ei ne hermot kyllä kestä sitten tositilanteessakaan. Eikä niiden hermojen tarvikaan kestää, ja se on eri juttu, mutta siis joo, pienestä nykyään menee ne hermot ihmisillä ja vituttaa taas kaikki. Siihen pitää oppia suhtautumaan, mennä itseensä, hoitaa se homma niin hyvin kuin osaa, niin monta kertaa kun pitää, ja heittää hyvää juttua sitä tehdessään. Näin se menee. Ja jos ei mene niin vika on jossain muussa kuin siinä finninaamaisessa laihassa silmälasipäisessä lukion käyneessä rääkyjässä joka saa varmasti turpaansa joka lomilla eikä ikinä pimppiä.
Ja tietty näitä huonoja varusmiesjohtajia on jokainen joutunut kokemaan. Sehän on ihan selvää. Se on vaikea paikka nuorelle äijälle, joka on ensimmäistä kertaa siinä asemassa ja tulee sata tai enemmän jantteria yhtäkkiä siviilistä ja niille pitäisi jotain opettaa kun itsekin vasta jotain oppinut, ehkä. Pitäisi toisaalta lyödä luu kurkkuun alusta kun kerran armeijassakin ollaan, pitäisi olla fiksu, hauska, reilu, oikeudenmukainen ja maailman kovin katutappelija ja tarkin kiväärimies. Ja todellakin koko kirjo edessä, osa ei ole koskaan edes lakanoita vaihtanut ja osalla on naama arvilla kun joka vk-loppu tapellut junttien kanssa baarissa, osa potkittu pari kertaa jo pois kun ei osaa vielä käyttäytyä edes niihin standardeihin, mitkä siis ovat aika matalat. Vittuilemalla ja vätystelemällä ja lintsaamalla tekee senkin homman tälle finninaamalle hankalaksi, vaikka ei toisaalta ole mikään pakko.
Toinen juttu, heillä on juuri aukki loppunut ja osalla riippuen tuurista tai ei on siihen asti ollut koko armeija, 6kk, pelkkää runtua aamusta asti. Se alokaskausi on hyvin todennäköisesti aika paljon mukavampaa. Joten se todellisuudentaju on saattanut osalta hämärtyä että mikä on fiksua ja mikä ei, kun itse on tottunut siihen että scheissea lentänyt niskaan 6kk putkeen, joten se nyt on ihan normaalia. Ei sitä hyväksyä pidä, huono johtaja se semmonen on silti.
Eli loppukaneetiksi, varmasti on näitä rääkyjiä jokaisella ollut, mutta voin lyödä vasemman pussini pantiksi että tässä yleensä mennään sille linjalle että tosiaan pitäis ehkä peiliin katsoa ja asettaa vähän itsekritiikkiä myös.
Näin.
Kullakin ylpeyden aiheensa.. 
