Intti I/09

[methos]

Mimmoinen nuo ekat kuukaudet ovat, kuinka Ehtii käymään salilla? Saanut hyvi tulokset nousee eikä huvittaas pitää paussia viikkoa kauempaa.

 

[ilmo]

Mimmoinen nuo ekat kuukaudet ovat, kuinka Ehtii käymään salilla? Saanut hyvi tulokset nousee eikä huvittaas pitää paussia viikkoa kauempaa.

Riippuu luonnollisesti täysin paikasta, mutta ekoilla 1-2 viikoilla tuskin ehtii salilla pahemmin käymään, mutta sen jälkeen varmaan ehtii jos motivaatiota vielä palveluksen jälkeen illalla riittää. Ekoilla kuukausilla myös paljon leirejä, jolloin ei salille tietenkään pääse. Itse jaksoin koko 6kk aikana käydä salilla ~5 kertaa, vaikka normaalisti 3x viikossa rytmistä ei ilman kipeänä oloa ollut jäänyt yhtään treeniä väliin....

 

[Joo]

Riippuu luonnollisesti täysin paikasta, mutta ekoilla 1-2 viikoilla tuskin ehtii salilla pahemmin käymään, mutta sen jälkeen varmaan ehtii jos motivaatiota vielä palveluksen jälkeen illalla riittää. Ekoilla kuukausilla myös paljon leirejä, jolloin ei salille tietenkään pääse. Itse jaksoin koko 6kk aikana käydä salilla ~5 kertaa, vaikka normaalisti 3x viikossa rytmistä ei ilman kipeänä oloa ollut jäänyt yhtään treeniä väliin....

En tiiä paljon muualla leireillään, mutta ei meillä ainakaan siihen kaikille samaan p-kauteen kyllä kuulunu kun kaks leiriä. Tai no leiriä ja leiriä, 3 ja 5 viiden päivän leirit. Sillon sitä vielä luuli, että ne on pitkiä leirejä. :D

 

[ilmo]

Jos nyt tarkemmin ajatellaan, niiin eipä siitä ~60 päivästä leirejä ollut kuin se 10 päivää about

 

[methos]

No jos sitä sit kävis viel 9.01. vetää kovan treenin, niin ei sitte haittaa vaikkei parina ekana viikkona pääsiskää. Toivottavasti en sit riko itteeni viimeises treenis :D

 

[Rauta Reiska]

No jos sitä sit kävis viel 9.01. vetää kovan treenin, niin ei sitte haittaa vaikkei parina ekana viikkona pääsiskää. Toivottavasti en sit riko itteeni viimeises treenis :D

Meillä ainaki oli ekat kaks viikkoa niin kiinni että ei sitä kerenny edes salia ajattelemaan. Aamu kuudesta ilta kymmeneen asti sitä touhuttiin. Sotkuunki taiettiin päästä eka kerran vasta toisella viikolla ja seki ohjattuna reissuna. Ja sitte kun alko iltavapaat (kaikki kolme tuntia) pyöriä kunnolla niin kyllä jos suihkussa kävi niin seki oli jo hyvin. Hattua nostan jos vaan oikeasti jaksaa ylläpitää treenimotivaatiota intin ajan :thumbs:

Sitte j-kaudellahan niitä leirejä on oikeen urakalla. Ainaki meillä oli ja 5-11 päivää ne yleensä kesti.

 

[tauros]

Päivä päivältä tulee ajateltua enemmän tuota inttiin lähtemistä. Aluksi oli semmon fiilis että voi paska enään ei oo kovin kauaa ennen ku joutuu lähtemään inttiin, mutta nyt sitä rupeaa jo innolla odottamaan että sinne pääsis

 

[Juiio]

Näin lomilla ollessa ja kotikoneelta katsottuna armeija tuntuu kyllä loppupeleissä helpohkolta. Eriasia siinä tilanteessa kun on ollut 10 päivää metsässä ja vielä olisi 5 jäljellä. On univajetta, nälkää, yleistä vitutusta, varusteet märkänä, samaa sissimuonaa syöty jo pidempään jne, silloin voi heikompaa kaveria jo vähän hirvittää.

Reenaamaan ehtii kun ensimmäiset pari vko on menny ja vapaa-aikaa tulee iltaisin. Sitä vaan jos on herännyt 12h sitten ja touhunnut koko päivän niin harvempi kaveri jaksaa sännätä salille. Eri asia sitte e- ja j-kaudella.

 

[Jossi]

Hajotkaa.Oikeasti,koko sydämestäni,hajotkaa!

 

[methos]

Hajotkaa.Oikeasti,koko sydämestäni,hajotkaa!

Tuskin, ainakaan samoin, kun, SÄ!

 

[Jossi]

Tuskin, ainakaan samoin, kun, SÄ!

Auch.. Tuo sattui. Pieni hermostumisesi viestii epätoivosta, joka tulee laukeamaan infernaalisella tehokkuudella juuri kun astelet kasarmille ensimmäistä kertaa.

 

[MiQulis]

Kassulla liikkuu huhuja, että 1/09 ei kotiudu koskaan :D

 

[Kuris]

Ensimmäisen päivän kokemukseni Vekaranjärvellä tammikuussa -05:

Bussilla saavuttiin Kouvolasta Vekaranjärven kasarmialueelle ja puiden välistä pilkisti pirteän harmaat betonirakennukset. Pääportista sisään ja bussista ulos. Sitten urheiluhallissa tapahtuvan turvatarkastuksen kautta kaartinhalliin ilmoittautumaan. Sieltä matka jatkui muutaman muun kanssa alikersantin saattamana todelliseen taistelijoiden kehtoon, Vekaranjärven 1. IT-patteriin ja omaan tupaan.

Reput kaappiin ja ulos SK:n lavalle, jolla huristeltiin varusvarastolle noutamaan naapurin penalle esisovitettuja yli-isoja varusteita. Kun kamat oli saatu, palattiin SK:n kyydissä takaisin yksikköön ja tavaraläjän kantaminen omaa tupaa kohti alkoi. Sopivasti olin hajottanut selkäni edellisellä viikolla ja jäätävän vahva kipulääkityksenikään ei tuntunut auttavan kun selkää vihloi säkkiä kantaessani rappusissa. Taistelija ei valita, joten en maininnut mitään... Sitten tavarat punkalle ja tuijotus punkan vieressä olevaa kaappia kohti. "Ei vittu mahdu ei sitten millään...", ajattelin. Väärässä olin.

Pienen odottelun jälkeen käytiin jo käskyttämässä, että lenkkarit ja maastopuku päälle niin mennään syömään. Selvä. Sillä hetkellä minusta tuli täysiverinen sotilas, Isänmaan toivo. No, alokas ainakin. Ruokana äärimmäisen yllättäen hernesoppaa. Nam. Ruokailun jälkeen takaisin omaan tupaan alikersantin johdolla. Odottelu jatkui.

Päivän mittaan tupaan tupsahteli muitakin itsevarmoja, intoa ja taistelutahtoa uhkuvia taistelijoita. Siinä jo hieman porukan kesken tutustuttiin ja läppää heitettiin. Välillä kävi alikersantit kertomassa tulevasta aamusta ja kuinka silloin tulisi toimia. Aika mennä nukkumaan.

PS. Arvatkaa vituttiko aamuseisokit, kun oma punkka oli tuvan ovea lähinnä ja yleensä siitä sitten sinne ovelle herätyksen tullessa ponkaistiin...

Edit. Onnea vaan kaikille palvelukseen astuville!

 

[Jossi]

Ensimmäisen päivän kokemukseni Vekaranjärvellä tammikuussa -05:

Bussilla saavuttiin Kouvolasta Vekaranjärven kasarmialueelle ja puiden välistä pilkisti pirteän harmaat betonirakennukset. Pääportista sisään ja bussista ulos. Sitten urheiluhallissa tapahtuvan turvatarkastuksen kautta kaartinhalliin ilmoittautumaan. Sieltä matka jatkui muutaman muun kanssa alikersantin saattamana todelliseen taistelijoiden kehtoon, Vekaranjärven 1. IT-patteriin ja omaan tupaan.

Reput kaappiin ja ulos SK:n lavalle, jolla huristeltiin varusvarastolle noutamaan naapurin penalle esisovitettuja yli-isoja varusteita. Kun kamat oli saatu, palattiin SK:n kyydissä takaisin yksikköön ja tavaraläjän kantaminen omaa tupaa kohti alkoi. Sopivasti olin hajottanut selkäni edellisellä viikolla ja jäätävän vahva kipulääkityksenikään ei tuntunut auttavan kun selkää vihloi säkkiä kantaessani rappusissa. Taistelija ei valita, joten en maininnut mitään... Sitten tavarat punkalle ja tuijotus punkan vieressä olevaa kaappia kohti. "Ei vittu mahdu ei sitten millään...", ajattelin. Väärässä olin.

Pienen odottelun jälkeen käytiin jo käskyttämässä, että lenkkarit ja maastopuku päälle niin mennään syömään. Selvä. Sillä hetkellä minusta tuli täysiverinen sotilas, Isänmaan toivo. No, alokas ainakin. Ruokana äärimmäisen yllättäen hernesoppaa. Nam. Ruokailun jälkeen takaisin omaan tupaan alikersantin johdolla. Odottelu jatkui.

Päivän mittaan tupaan tupsahteli muitakin itsevarmoja, intoa ja taistelutahtoa uhkuvia taistelijoita. Siinä jo hieman porukan kesken tutustuttiin ja läppää heitettiin. Välillä kävi alikersantit kertomassa tulevasta aamusta ja kuinka silloin tulisi toimia. Aika mennä nukkumaan.

PS. Arvatkaa vituttiko aamuseisokit, kun oma punkka oli tuvan ovea lähinnä ja yleensä siitä sitten sinne ovelle herätyksen tullessa ponkaistiin...

Edit. Onnea vaan kaikille palvelukseen astuville!

Voi voi. Tämä tuo liikaa muistoja :( :D

Suurin ongelma mulla oli siinä kun ei vaan kiinnostanu. Niin lapselliselta kuin se kuulostaakin niin ei saatana vaan jaksanu kiinnostaa, Ei pystyny ottaan tosissaan tai tekeen mitään täysillä ku ei vaan kiinnostanu. Sorry.

 

[C0BRA]

Taitaa olla methos taas yks rambo lisää jolla on ruusuinen kuva pelleilylaitoksesta. Näkee jo itsensä sielunsa silmin juoksemaan konekiväärit kainaloissa lonkalta ampumalla ryssiä niittäen ilman paitaa punainen nauha dramaattisesti tuulessa lepattaen. Armeija on vaan koirakoulu jossa toistetaan samoja temppuja kuin opetetut apinat kolmirivissä. Huomio! Katse oikeaan päin! Sulkeiset näyttää tuolta ==> :dance2::dance2::dance2::dance2::dance2: . Treenitulokset tippuu ja ruuturätin näpräystaito nousee. Treenin puutteesta ja hiilarihöttöruuasta johtuva katabolia syö miestä. Jatkuva huonoista hygieniaoloista johtuva sairastelu. Terveyden vaarantaminen rasittamalla itseään jatkuvassa nuhassa ja köhässä. Perseestä oleva terveydenhuolto, jos oot oikeesti kipee tai vaikka murtanu jonkun paikkas niin oot kepitetty movettaja kunnes lomilla haet siviililääkäriltä röntgenkuvat murtumasta tai lääkärinlausunnon sairaudesta.. Itse esimerkiksi kärsin pari kuukautta hirveestä köhästä jossa meinasin tukehtua aina hengästyessä. Loppupeleissä selvisi että johtui hengitysteissä olleesta tulehduksesta joka tutkittiin ja hoidettiin vasta sen jälkeen kun pamahti 40 asteen kuume ja syljeksin veristä räkää lääkärin huoneen lavuaariin lääkärin nähden. Perseestä olevia päiviä toisensa jälkeen 180-362, riippuu kellä käy rosvosektori ja tulee vuosi lusittavaks. Jokaiselle päivälle kehittävää aktiviteettia joka johtaa aivojen surkastumiseen ja infernaaliseen vitutukseen. Tuomionsa lusittuaan kasarmin portista kävelee talvileireillä jäätynyt pulkannaru jonka kaikki tulokset on tippunut salin pienimmän RHP:n tasolle ja mies itse on kokonsa puolesta vain varjon puolikas entisestä. Joo niin tuota, niitä hyviä asioita: Vitutuskynnyksen nousu, mikään ei enää kasvata mustanmiehenmallia olevaa kyrpää otsaan reserviin kun pääsee. :jahas:

 

[Jossi]

Cobrallakaan ei ilmeisesti kiinnostanu olla armyssa. :D

 

[Jossi]

Sulkeisten tulisi enemmänkin näyttää tälläiselta.

:kippis1::kippis1::kippis1::urjo::kippis1::kippis1::kippis1: :whip: Huomio - tuoppia kilauta.

 

[C0BRA]

Cobrallakaan ei ilmeisesti kiinnostanu olla armyssa. :D

No ei ollu mun juttu vaikka melkonen kenraali minusta varmasti ois tullu, tyydyin perus 6kk mokun uraan. ;)

 

[Kuris]

Kyllähän siellä paljon typeriä juttuja oli. Suurimman osan ajasta vitutti olla siellä. 362 aamua ja palkintona pari paska-auraa kauluksessa eikä mitään hyötyä tuostakaan työelämässä.

Parhaat muistot intistä oli näin jälkeenpäin ajateltuna:

1.) Hiihtomarssi -30 asteen pakkasessa. Ilta viideltä lähdettiin ja telttapaikoille päästiin joskus yhden-kahden aikaan yöllä. Voi luoja kun nakersi sutia niillä intin suksilla susipimeässä metsässä kun edessä olevan sällin lumipuku erottui ehkä noin 3-4 metrin päähän. Kahden patterin letkassa hiihdettiin ja monet kaatumiset koettiin. Puolenyön jälkeen letkassa kuului niitä "missä 'tussa se telttapaikkaon!?"-huutoja. Lopulta telttapaikalla tehtiin lumiseen mäkeen kahdella lapiolla tilaa joukkueteltalle, joka olikin pystytyksen jälkeen pystyssä vajaa pari tuntia. Ja siitä sitten pakkiin jäätyvää puuroa naamariin ja takaisin kasarmia kohti. Voin vittu kertoa, että tuo oli ehkä koko intin oikeasti hajottavin reissu. Nykyäänkin kun välillä valittelen erään inttikaverin kuullen jotain kylmyydestä, muistuttaa kaveri tuosta hiihtomarssista...

2.) Ryhmätaitokilpailut. Sekä AUK:ssa, että myöhemmin alikkina ollessa J- tai E-kaudella oli nämä ryhmätaitokilpailut, joissa edettiin kartan kanssa täyspakkausten kera ennalta annettuihin koordinaatteihin, josta saatiin aina uusi osoite. Matkan varrella oli erilaisia tehtäviä, kuten tiedustelua yms. Kilometrejä kumpaisessakin hippasen reilut 40 kilsaa. Se 10 kilon kenttäradio oli vaan aika hanskasta ottaa rinnuksille täyspakkauksen kaveriksi. Mutta mikäs siinä, kun voittajajoukkueet ja toiseksi tulleet saivat palkinnoiksi kuntsareita.

3.) Loppusota. 6 päivän leirin aikana unta yhteensä 6 (2 kertaa 3 tuntia) tuntia. Oli helvetin raskas leiri asemanvaihtoineen ja taisteluineen sissien kanssa. Ovelia pirulaisia olivat muuten sissit meidän viimeisissä asemissa: meidän vartioon laittama sälli oli nukahtanut asemaansa ja sissit jonkinlaisen valopanoksen sinne lähettyville kävivät laittamassa. PAM ja valoshow alkoi, juostiin sitten tietysti asemiin ja eikös ne perkele tulleetkin sivusta...

Siinä ehkä parhaiten mieleen jääneet jutut vuoden kestäneeltä reissulta. Tosin tulee mieleen muutama hajoaminenkin siltä ajalta, mutta jätetään kertomatta. :D

 

[C0BRA]

Kuin kauan siihen menee että muistot alkaa kultaantua? Vuosi, pari? Itse oon vähä sillä kannalla että ei paskasta konvehtia saa vaikka miten nätisti muotoilis.