Tuli hieman silmäiltyä tuota Dipin postaamaa uutista sen
alkuperäisessä muodossa.
Yleisesti ottaen tuo insuliiniresistenssihän voi kehittyä monesta syystä. Se voi johtua esimerkiksi noiden mainitsemieni GLUT4-reseptorien määrän vähenemisestä (jota aiheuttaa esimerkiksi insuliinihormonin jatkuva ylituotanto). Tällöin insuliinin määrästä huolimatta sen vaikutukset eivät pääse välittymään solujen sisäosiin asti. Resistenssiä voi aiheuttaa myös häiriöt muissa insuliinireaktiotiehen osallistuvissa tekijöissä sekä rasvasolujen aineenvaihdunnan säätelyssä.
Solussahan lähes kaikki asiat tapahtuvat useiden erilaisten proteiinien yhteisvaikutuksesta. Tässä jutussa esitetään, että reaktiiviset happiradikaalit (
ROS, reactive oxygen species) osallistuvat insuliiniherkkyyden lisääntymiseen aktivoimalla sopivia geenejä parin välivaiheen kautta. Nuo voimakkaat antioksidantit estävät tämän prosessin katkaisemalla tuon ROSien vaikutuksen.
Tämäkään tutkimus ei ole ihan yksiselitteinen. Esimerkiksi
tässä on saatu päinvastaisia tuloksia. Ero selitetään sillä, että tuossa Ristow
et al. tutkimuksessa oksidatiivinen stressi oli vaihtelevaa kun taas Goldsteinin ja kumppaneiden jutussa stressi oli jatkuvaa.
Jostakin syystä tämän artikkelin kirjoittajat eivät kuitenkaan ole kovin huolissaan antioksidanttien vaikutuksesta punttitreeniin :D Itse asiassa he esittävät että tuo ROSien lisääminen voisi auttaa 2. tyypin diabeteksen ehkäisyssä:
... we propose that transiently increased levels of oxidative stress reflect a potentially healthpromoting process at least in regards to prevention of insulin resistance and type 2 diabetes mellitus.
Mutta joo, kyllähän tuo tutkimus aika hyvin näyttää että treenin metaboliset edut heikkenevät runsaiden antioksidanttien vaikutuksesta. Tuskinpa tuosta silti kenenkään kannattaa erityistä huolta kantaa sillä treenin aiheuttamat molekyylitason reaktiot ovat niin uskomattoman monimuotoisia että tämä on vain pisara meressä. Itse vedän vitamiinit naamaan aina aamulla ja taidanpa vetää jatkossakin
Kyllähän tuo järkeen käy, että antioksidantit kumoaa niiden mitokondrioiden hapettavien yhdisteiden (verrattavissa siis vapaisiin radikaaleihin, noin niinku reaktioiden osalta, niistä ite yhdisteistä en tiä mitä niissä on) vaikutuksen elimistössä, JOS ne yhdisteet on nyt syynä insuliiniherkkyyden paranemiseen. Ilmeisesti nää yhdisteet on jotain krebsin syklin väli/sivutuotteita? (kellään parempaa tietoa?)
Puhut juuri noista ROSeista mistä itsekin yllä. Ne ovat väistämätön sivutuote mitokondriossa tapahtuvassa metaboliassa (eli tuolla Krebsin syklissä). Syynä tähän on se, että kun vesimolekyylistä väkivalloin riistetään vety pois, jäljelle jäävät happiatomit ovat erityisen ärhäköitä reagoimaan. Tuon artikkelin perusteella kyllä näyttää siltä että ne edistävät insuliiniherkkyyden kehittymistä.
oli kyllä mielenkiintoinen juttu. Pistää miettimään, että mikä on antioksidanteista saatavan hyödyn ja haitan suhde. Miettii, että esim. vapaat happiradikaalit kuiteski tuhoaa solun entsyymejä ja härskiinnyttää rasvaa. Rasvan härskiintymisellä on puolestaan oma merkityksensä ateroskleroosiin. Lisäks radikaalit vaikuttaa geeneissä emäsjärjestyksiin aiheuttaen mutaatioita. Toisaalta käyttäähän elimistö vapaita radikaaleja myös bakteereja vastaan, että radikaaleilla on myös jonkin sortin tärkeys.
Kyllä noilla radikaaleilla on ihan biologista merkitystä, ne toimivat mm. tiettyjen proteiinien aktivaattoreina. Normaalisti solu pystyy aika hyvin blokkaamaan niiden haitallisia vaikutuksia mutta ajan myötä nekin pääsevät kasautumaan. ROSit vaikuttavat myös ikääntymiseen kuluttamalla DNA:ta ja muita solun osasia.
Heittäisin tähän väliin, että yleensä unohdettu ja todella voimakas antioksidantti on virtsahappo. Joku alaa enemmälti opiskellut (esim. Paletaani) tietää varmaan asiasta enemmän, mutta lähinnä mielenkiintoista on juuri kuinka virtsahappopitoisuus on koholla insuliiniresistanteilla jne. Yrittääkö elimistö omaa antioksidanttipitoisuutta lisäämällä esim. vähentää oksidatiivista stressiä ja siitä seuraavia haittavaikutuksia, kuten valtimoiden plakkiutumista. Alhainen virtsahappopitoisuushan liittyy muistaakseni esim. MS-tautiin., liika kihtiin.
Heittäsinpä vastamutulla että en usko elimistöstä löytyvät kovin suurta taipumusta virtsahapon erityksen lisäämiseen. Se kun tahtoo sakkautua ja kumuloitua hyvin helposti aiheuttaen ikäviä sivuvaikutuksia (kuten tuo kihti). En osaa kyllä sanoa, onko olemassa tutkimusta missä olisi selvitetty virtsahappopitoisuuksia insuliiniresistenteillä ihmisillä. Vähän epäilen sillä se resistenssin kehittyminen voi tapahtua niin monella muullakin tapaa.
