Muistetaan nyt perusasiat, kun tässä tuntuu menevän sekaisin käsitteistö - eli yksinkertaistettuna:
insuliiniherkkyys = hyvä (ravintoaineet kulkeutuvat (lihas)soluihin paremmin ja vaativat näin vähemmän insuliinin eritystä haimasta) - pienempi verensokerin heilahtelu - parempi olo - lean body
insuliiniresistenssi = paha (haima joutuu tuottamaan enemmän insuliinia jotta ravintoaineet saadaan soluun) - suurempi verensokerin heilahtelu, suurempi lihomisen riski
lihavilla ihmisillä kehittyy usein insuliiniresistenssi, jolloin karkeasti sanottuna: lihava lihoo entistä helpommin ja hänen on entistä vaikeampaa kasvattaa lihasta (eli suunnata ravintoaineet oikeisiin soluihin)
Tähän soluihin kulkeutumiseen liittyy siis insuliinin ja glukagonin tasapaino, josta löytyy juttua vaikka millä mitalla.
insuliiniherkkyys = hyvä (ravintoaineet kulkeutuvat (lihas)soluihin paremmin ja vaativat näin vähemmän insuliinin eritystä haimasta) - pienempi verensokerin heilahtelu - parempi olo - lean body
insuliiniresistenssi = paha (haima joutuu tuottamaan enemmän insuliinia jotta ravintoaineet saadaan soluun) - suurempi verensokerin heilahtelu, suurempi lihomisen riski
lihavilla ihmisillä kehittyy usein insuliiniresistenssi, jolloin karkeasti sanottuna: lihava lihoo entistä helpommin ja hänen on entistä vaikeampaa kasvattaa lihasta (eli suunnata ravintoaineet oikeisiin soluihin)
Tähän soluihin kulkeutumiseen liittyy siis insuliinin ja glukagonin tasapaino, josta löytyy juttua vaikka millä mitalla.