Insinööri, jatko-opiskelemaan ulkomaille...?

[Huppe]

Hupen mielestä thaimaalainen koulu on aina suomalaista parempi, vaikka siellä opetus suoritettaisiin helmitauluilla.

Missäs noin sanoin? Sanoin muistaakseni niin että muutimme pois Thaimaasta lapselle taattavan hyvän koulutuksen vuoksi. Et joko osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

 

[naksu]

Opetus on ainakin Suomessa täysin perseestä, joten sen suhteen voi tuskin hirveän paljon huonommaksi mennä. En toisaalta välttämättä menisi ihan heti Thaimaaseen opiskelemaan, koska koulut eivät välttämättä ole maailmalla kovin tunnettuja. Vaikka esim. Suomessa saattaa olla meriitti, että on käynyt ulkomailla opiskelemassa, niin jo Keski-Euroopassa kansainvälistyminen on jo aika lähellä oletusarvoa, jolloin lopulta koulun taso on paljon ratkaisevampi. Toki, jos johonkin Aasian myyntiorganisaation haluaa, niin voi olla hyvä tuntea paikallista kulttuuria, mutta maat kuitenkin eroavat kulttuuriltaan reippaasti toisistaan. Kiinassa on toisaalta sitten erittäin kova kilpailu hyviin kouluihin. Vaihtoehtona on tietysti myös hakea harjoitteluun näihin maihin.

Jos akateeminen ala kiinnostaa, niin Yhdysvallat on kyllä sitten ihan ykkönen mitä esim. koulujen resursseihin tulee. Lisäksi opettaminen on paljon opiskelijalähtöisempää ja opettajien suhtautumista kuvastaa sekin, että luentojen jälkeen moni saattaa pyytää kaljalle esim. jatkamaan tai vaikka luokan kotiinsa syömään. Teen juuri itse nyt väikkäriä Yhdysvalloissa, jolloin koulu maksaa vuodessa noin 60000 dollarin stipendin, josta lukukausimaksu on noin 30000 dollaria, ts. mitään ei tarvitse maksaa itse ja rahoitus on taattu. Luonnontieteellisillä ja teknisillä aloilla tämä on aika normi parhaissa (noin top 20) kouluissa. Koulu on kieltämättä alallaan toiseksi rankattu USA:ssa, joten ei välttämättä voi suoraan yleistää. Jatko-opiskelijoiden kursseilla on ollut noin 3-4 opiskelijaa ja professori, joten opetus on erittäin hyvää. Opettajalla on lisäksi usein joku Nobelia vastaava palkinto, jolloin ainakin tietää, että osaa asiansa. Kysymyksiin saa siis usein erittäin hyviä vastauksia, koska opettaja osaa vastata syvällisesti myös kysymyksiin, joihin ei ole etukäteen valmistautunut.

 

[Integrandi]

Opetus on ainakin Suomessa täysin perseestä

Mihinkäs tämä väite perustuu? Oletko sattumalta saanut kerran jonkun urpon open, vertaat tätä johonkin jenkkilän guruun ja teet tästä yleistävät päätelmät? Itsellä on kokemusta usean maan jatko-opintokelpoisesta opetuksesta ja täytyy sanoa, että suomalainen opetus on paria poikkeusta lukuunottamatta kärkipäässä. Otanta ei ole mitenkään merkittävä, mutta en sanoisi homman olevan perseestä.

 

[naksu]

Mihinkäs tämä väite perustuu? Oletko sattumalta saanut kerran jonkun urpon open, vertaat tätä johonkin jenkkilän guruun ja teet tästä yleistävät päätelmät? Itsellä on kokemusta usean maan jatko-opintokelpoisesta opetuksesta ja täytyy sanoa, että suomalainen opetus on paria poikkeusta lukuunottamatta kärkipäässä. Otanta ei ole mitenkään merkittävä, mutta en sanoisi homman olevan perseestä.

Suomen järjestelmän surkeus kiteytyy mielestäni käsitteeseen tiedekuntatentti. Tämä kuvastaa juuri sitä ajatusta, että opetuksen idea on täyttää opiskelijoiden pää muutaman kirjan sisällöllä. Täällä oikeastaan oleellinen asia on juuri se mitä kirjat luettuaan oppii keskustelemalla niistä toisten opiskelijoiden sekä professoreiden kanssa. Tällä tavoin juuri tulee esiin eri tulkinnat samasta asiasta ja eri ihmiset myös näkevät eri tavoin mikä on oleellista.

Itselläni on kokemusta pääasiassa Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Aineet, jotka tunnen rajoittuvat myös omaan tuttavapiiriini. Tiedän, että Cambridgen opetus on kyllä vähän eri luokkaa, kun keskimäärin Iso-Britanniassa ja melkeinpä parempaa kuin nykyisen opinahjon, mutta suurimman eron näkisin seuraavissa asioissa:

1. Luentojen sisällöt ilmoitetaan etukäteen ja pitää lukea etukäteen. Usein viikottaiset aikataulut annetaan kurssin alussa lukulistoineen, joten opiskelijat ovat kertaalleen lukeneet materiaalin ennen luennoille saapumista. Tästä syystä asioita ei väännetä enää rautalangasta, vaan luennot keskittyvät ideoihin ja esim. eri artikkeleiden ja kirjojen argumenttien vertailuun (esim. valtiotieteellisillä ja humanistisilla aloilla).

2. Matemaattisissa aineissa kursseilla on pakko tehdä kotitehtävät. Jos jättää tekemättä, niin tästä lähtee opettajalta yleensä raportti opinto-ohjaajalle. Jos ei ole hyvää syytä miksi ei ole tehnyt tehtäviä tulee varoitus ja jos homma jatkuu tulee monoa. Tilanne johtaa siihen, että tunneille tullaan valmistautuneena.

3. Jenkeissä ei saa professuuria (tenure) ellei osaa myös opettaa (tai vaihtoehtoisesti ole todella suuri nero). Lisäksi lukukausien alussa on ns. shopping period, jolla opiskelijat voivat katsoa osaako opettaja opettaa ja mikäli ei mennään toisen proffan vetämään ryhmään. Opettajat, jotka eivät saa pidettyä opiskelijoita ryhmissään eivät pysy talossa pitkään.

4. Selkeät esitiedot kursseilla. Jos ei osaa esitietoja ei siis ole kursseille asiaa, koska ne oletetaan alusta asti oikeasti osattavaksi. Suomessa joutuu kertaamaan liikaa asioita kurssien alussa, koska järjestykset kurssien otolle eivät ole selkeät tai vaihtoehtoisesti monet eivät niitä noudata.

Matematiikassa kohta (1) on ehkä oleellisin, koska luennoilla ei tarvitse käsitellä asioiden määritelmiä, vaan poraudutaan tärkeimpiin todistuksiin. Luennoilla ei siis hukata aikaa trivialiteetteihin, jolloin luennoilla ehditään käsitellä moninkertaisesti enemmän asiaa. Suomessa opettaja voi olla selkeä, mutta jos kurssin jokainen yksityiskohta täytyy mainita luennoilla, ei kursseilla ehditä juuri mihinkään. Yhtä kurssia assaroidessani jenkeissä ehdittiin TKK:n vastaavalla kurssilla kirjan puoliväliin kun jenkeissä vedettiin läpi koko roska vielä parilla proffan muistiinpanolla höystettynä (tämä siis samassa ajassa ja samalla tuntimäärällä luentoja).

Valtiotieteissä ja humanistisilla aloilla koko opetus on täysin erilainen. Suomessa tentissä kysytään usein mitä tietty kirja sanoo mistäkin. Täällä kysytään pääasiassa miten eri kirjojen argumentit eroavat toisistaan. Lisäksi luentoja ei tyypillisesti ole, vaan faktat luetaan etukäteen ja luennoilla keskustellaan niiden paikkansapitävyydestä. Monilla kursseilla luennot ovat jonkun ison pöydän ääressä, jossa proffa istuu päässä ja luento on vain pitkä keskustelu/väittely siitä mitä on luettu proffan ohjaamana ja täydentämänä. Usein asioista on muodostettava oma mielipide ja se pitää tentissä argumentoida kurssilla käsiteltyjen asioiden perusteella. Toistamalla mitä kirjat sanovat voi saada tentistä hylyn, vaikka näyttäisi osaavansa kaikki kurssin kirjat ulkoa.

 

[Huppe]

Naksun tasokkaaseen opetukseen varmasti osaltaan auttaa asiaa se että se maksaa sen 60.000usd/v :D Voi olla hiukkasen enemmän motivoitunutta sakkia sekä opettajana että oppilaana kuin Suomen "ilmaisissa" kouluissa.
Suomessa ainakin 50% opiskelijoista varmaan sellaista dokaavaa ja opintotuen haaskaavaa rymysakkia joilla motivaatio tipotiessään. Ainakin Mikkelin AMK:ssa tosiaan tuo opetus on tietyn kirjan (== laittomasti kopioidun monistenipun) ulkoa opettelua lähes täysipainoisesti. Toki pari hassua poikkeustakin oli.

Parasta oli ns. pakollinen ympäristötekniikan 1 opintoviikko, jossa opettaja oli kirjoittanut kirjan ja se piti opetella ulkoa ja kokeessa kysyttiin siitä täysin suoraan juttuja. No tuosta oli aika helppo saada lähes täydet arvosanat, mikäli siis luki tuon ohuen läpyskän ja skippasi tunnit ;)

Thaimaassahan opiskelu on paitsi halpaa, myös helppoa sekä ilmasto ja bileet ovat kohdallaan. MBA taitaa maksaa about 1/10 siitä mitä Suomessa, mikäli en väärin muista. MBA-opiskelijat ovat siellä myös motivoituneempia kun se on kuitenkin kallista (usean vuoden paikallinen palkka per vuosi), opettajat ovat tosiaan myös esim. Amerikasta. 1000 euroa per vuosi vs. 50.000 euroa per vuosi on mielestäni jo aika kohtalainen ero opiskeluista... (Thaimaa vs. Naksu) ja jonkinlaista tasoeroakin voi olettaa olevan.

Naksu: Onko tietoa minkalaista opetuksen taso on Amerikassa minne paikallinen ns. "riisipellon työntekijä" menee opiskelemaan?

 

[ossipena]

Suomen järjestelmän surkeus kiteytyy mielestäni käsitteeseen tiedekuntatentti. Tämä kuvastaa juuri sitä ajatusta, että opetuksen idea on täyttää opiskelijoiden pää muutaman kirjan sisällöllä. Täällä oikeastaan oleellinen asia on juuri se mitä kirjat luettuaan oppii keskustelemalla niistä toisten opiskelijoiden sekä professoreiden kanssa. Tällä tavoin juuri tulee esiin eri tulkinnat samasta asiasta ja eri ihmiset myös näkevät eri tavoin mikä on oleellista.

Itselläni on kokemusta pääasiassa Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Aineet, jotka tunnen rajoittuvat myös omaan tuttavapiiriini. Tiedän, että Cambridgen opetus on kyllä vähän eri luokkaa, kun keskimäärin Iso-Britanniassa ja melkeinpä parempaa kuin nykyisen opinahjon, mutta suurimman eron näkisin seuraavissa asioissa:

1. Luentojen sisällöt ilmoitetaan etukäteen ja pitää lukea etukäteen. Usein viikottaiset aikataulut annetaan kurssin alussa lukulistoineen, joten opiskelijat ovat kertaalleen lukeneet materiaalin ennen luennoille saapumista. Tästä syystä asioita ei väännetä enää rautalangasta, vaan luennot keskittyvät ideoihin ja esim. eri artikkeleiden ja kirjojen argumenttien vertailuun (esim. valtiotieteellisillä ja humanistisilla aloilla).

2. Matemaattisissa aineissa kursseilla on pakko tehdä kotitehtävät. Jos jättää tekemättä, niin tästä lähtee opettajalta yleensä raportti opinto-ohjaajalle. Jos ei ole hyvää syytä miksi ei ole tehnyt tehtäviä tulee varoitus ja jos homma jatkuu tulee monoa. Tilanne johtaa siihen, että tunneille tullaan valmistautuneena.

3. Jenkeissä ei saa professuuria (tenure) ellei osaa myös opettaa (tai vaihtoehtoisesti ole todella suuri nero). Lisäksi lukukausien alussa on ns. shopping period, jolla opiskelijat voivat katsoa osaako opettaja opettaa ja mikäli ei mennään toisen proffan vetämään ryhmään. Opettajat, jotka eivät saa pidettyä opiskelijoita ryhmissään eivät pysy talossa pitkään.

4. Selkeät esitiedot kursseilla. Jos ei osaa esitietoja ei siis ole kursseille asiaa, koska ne oletetaan alusta asti oikeasti osattavaksi. Suomessa joutuu kertaamaan liikaa asioita kurssien alussa, koska järjestykset kurssien otolle eivät ole selkeät tai vaihtoehtoisesti monet eivät niitä noudata.

Matematiikassa kohta (1) on ehkä oleellisin, koska luennoilla ei tarvitse käsitellä asioiden määritelmiä, vaan poraudutaan tärkeimpiin todistuksiin. Luennoilla ei siis hukata aikaa trivialiteetteihin, jolloin luennoilla ehditään käsitellä moninkertaisesti enemmän asiaa. Suomessa opettaja voi olla selkeä, mutta jos kurssin jokainen yksityiskohta täytyy mainita luennoilla, ei kursseilla ehditä juuri mihinkään. Yhtä kurssia assaroidessani jenkeissä ehdittiin TKK:n vastaavalla kurssilla kirjan puoliväliin kun jenkeissä vedettiin läpi koko roska vielä parilla proffan muistiinpanolla höystettynä (tämä siis samassa ajassa ja samalla tuntimäärällä luentoja).

Valtiotieteissä ja humanistisilla aloilla koko opetus on täysin erilainen. Suomessa tentissä kysytään usein mitä tietty kirja sanoo mistäkin. Täällä kysytään pääasiassa miten eri kirjojen argumentit eroavat toisistaan. Lisäksi luentoja ei tyypillisesti ole, vaan faktat luetaan etukäteen ja luennoilla keskustellaan niiden paikkansapitävyydestä. Monilla kursseilla luennot ovat jonkun ison pöydän ääressä, jossa proffa istuu päässä ja luento on vain pitkä keskustelu/väittely siitä mitä on luettu proffan ohjaamana ja täydentämänä. Usein asioista on muodostettava oma mielipide ja se pitää tentissä argumentoida kurssilla käsiteltyjen asioiden perusteella. Toistamalla mitä kirjat sanovat voi saada tentistä hylyn, vaikka näyttäisi osaavansa kaikki kurssin kirjat ulkoa.

aika paljon opettajista kiinni. kyllä AMK:ssa oli kaksi opettajaa jotka täyttivät kohdat 2,3 ja 4. kohta 1 taitaa olla enemmänkin opetuskulttuurista kiinni. yllätys yllätys parhaiten osaa vieläkin asiat noiden kahden opettajan tunneilta....

toisaalta taas osa opettajista reputti kaikki noi kohdat ja kymmenisen kohtaa päälle. koulutusalapäällikön kanssa väännettiin ja munaton runkkari vaan hyssytteli "eihän me voida nyt erottaa ******aa. opettajan tavat korjaantuivat toisen ryhmän ekalle tunnille kuulema, omalla kohdalla mitään muutosta ei tapahtunut. ja kyseessä oli koulun oman laatustandardin mukaan vakava poikkeama.

kannattaa tosiaan muistaa se että paljon opiskelu missäkin maksaa...

 

[Rosalie]

OT Sen verran sotkeennun keskusteluun tuosta opetuksen tasosta/erilaisuudesta Suomessa vs ulkomailla, että vaikka Suomessa yritettäisiin tuommoista keskustelevampaa tyyliä luennoilla, niin se ei onnistu. Omat opettajani yliopistossa ovat pääsääntöisesti ei-suomalaisia ja repivät hiuksia päästään, koska keskustelua ei yksinkertaisesti synny. Tietoa ja taitoa opiskelijoilla riittää, mutta ei uskallusta sanoa ääneen, varsinkaan isommilla luennoilla. Opetuksessa täytyy ottaa siis myös kulttuurierot ja tottumukset huomioon

 

[Integrandi]

1. Luentojen sisällöt ilmoitetaan etukäteen ja pitää lukea etukäteen. Usein viikottaiset aikataulut annetaan kurssin alussa lukulistoineen, joten opiskelijat ovat kertaalleen lukeneet materiaalin ennen luennoille saapumista. Tästä syystä asioita ei väännetä enää rautalangasta, vaan luennot keskittyvät ideoihin ja esim. eri artikkeleiden ja kirjojen argumenttien vertailuun (esim. valtiotieteellisillä ja humanistisilla aloilla).

2. Matemaattisissa aineissa kursseilla on pakko tehdä kotitehtävät. Jos jättää tekemättä, niin tästä lähtee opettajalta yleensä raportti opinto-ohjaajalle. Jos ei ole hyvää syytä miksi ei ole tehnyt tehtäviä tulee varoitus ja jos homma jatkuu tulee monoa. Tilanne johtaa siihen, että tunneille tullaan valmistautuneena.

3. Jenkeissä ei saa professuuria (tenure) ellei osaa myös opettaa (tai vaihtoehtoisesti ole todella suuri nero). Lisäksi lukukausien alussa on ns. shopping period, jolla opiskelijat voivat katsoa osaako opettaja opettaa ja mikäli ei mennään toisen proffan vetämään ryhmään. Opettajat, jotka eivät saa pidettyä opiskelijoita ryhmissään eivät pysy talossa pitkään.

4. Selkeät esitiedot kursseilla. Jos ei osaa esitietoja ei siis ole kursseille asiaa, koska ne oletetaan alusta asti oikeasti osattavaksi. Suomessa joutuu kertaamaan liikaa asioita kurssien alussa, koska järjestykset kurssien otolle eivät ole selkeät tai vaihtoehtoisesti monet eivät niitä noudata.

Ihan hyviä kommentteja! Yhteenvetona voisi päätellä, että muualla kuin Suomessa oppilaita holhotaan enemmän eikä oleteta mitään opiskelijoiden oma-aloitteisuudesta, mikä toisaalta on ihan hyväkin juttu. Itse kuitenkin käsitin aiemmassa postissa opettamisen nimenomaan oppitunneilla tapahtuviin luennoimisiin, en niinkään kokonaisuuden järjestämiseen.

Tuttuja myös nuo shopping periodit. Siellä kuitenkin enemmän taidetaan katsoa mitä tarjottavaa kurssilla on, ei niinkään opettajan taitoja. Melkoiset resurssit olisi koululla käytössä jos samansisältöisiä kursseja vedettäisiin eri opettajien voimin, ja oppilaat voivat sitten näistä valita mieleisensä open.

Mutta onhan tässä eroja opettamisen kulttuurissa niin kuin jo mainittiinkin ja ehkä vähän turha lähteä vertaamaan jotain jenkkilän huippuyliopistoa Suomen järjestelmään.

 

[miki]

Omat opettajani yliopistossa ovat pääsääntöisesti ei-suomalaisia ja repivät hiuksia päästään, koska keskustelua ei yksinkertaisesti synny.

Pakko kommentoida tuota ei-suomalaisia juttua sen verran että jos he eivät suomea puhu ja keskustelu pitäisi englanniksi käydä niin kyllä se rajoittaa ja tappaa osaltaan keskustelua myös.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos on oikeasti luettu jotain tai tehty jonkun materiaalin pohjalta tehtäviä. Siis että porukka on oikeasti joutunut tekemään jotain niin keskustelua kyllä syntyy. Ongelma vaan on ettei porukka lue annettua materiaalia jos ei ole pakko. Jos on vaikka joku aiheeseen liittyvä tehtävä mikä pitää palauttaa kirjallisena ennen keskustelutilaisuutta niin kaikki ovat joutuneet tekstin lukemaan, jotta voivat kirjallisen osan palauttaa ja keskustelua kyllä syntyy.

Mielestäni tuollainen keskustelumuotoinen opetus olisi todella hienoa. Suomalaisissa yliopistoissa varsinkin teknillisellä puolella tuntuu olevan ihan liikaa massakursseja ensimmäisinä vuosina. On todella tympeää kun ei saa mitään kontaktia opettajiin eikä mitään lähiopetusta, kun kursseilla on 200 henkilöä. :curs: Ei niillä kursseilla opi, jossa pitää vain päntätä joku kirja ja käydä massaluennoilla, joissa vuorovaikutus on samaa tasoa kuin telkkariohjelmien kanssa. Pienemmät ryhmät perhana niin saataisiin opetuksen laatua ylös!

Eedit: Itse menisin johonkin missä opiskelemalleni tieteenalalle löytyy hyviä kursseja ja siellä saisi ainakin aikasemmin olleiden mielestä laadukasta opetusta. Siis jos menisin opiskelemaan en makaamaan auringossa :D

 

[Huppe]

Kyllähän se opiskelu Thaimaassa kannattaa ottaa siltä kannalta että "tahtoo oleskella Thaimaassa" ja tämä kaikki vielä edullisesti (Lue: ilmaiseksi) + helposti. Päästötodistus tulee sitten vähän kuin kaupan päälle. Bonuksena englannikielentaito kehittyy huimasti, mikäli siis ei thaikuilta sitä opettele vaan luennoilta ja osallistuu keskusteluihin.

 

[mr.black]

Ainakin Mikkelin AMK:ssa tosiaan tuo opetus on tietyn kirjan (== laittomasti kopioidun monistenipun) ulkoa opettelua lähes täysipainoisesti. Toki pari hassua poikkeustakin oli.

Ja minun pitäisi valmistuo tuolta ensi vuonna. Opetustaso ollut kyllä surkeaa. Tuo Opiskelu thaimaassa kyllä kiinnostaisi. Vaikka ei hirveästi tieto saisikaan. Ainekin elämän kokemuksia ja oppisi englantia paremmin eikä täällä suomen pakkasissa jaksa enää kärvistellä.
Mitenkäs tuonne olisi helppo hakea jatko opiskelemaan. Onko talotekniika-alan koulutusta.:D

 

[plil]

Naksu: Onko tietoa minkalaista opetuksen taso on Amerikassa minne paikallinen ns. "riisipellon työntekijä" menee opiskelemaan?

Mä olin vaihdossa Yhdysvalloissa yliopistossa, minne oli alle 10 000$ lukukausimaksut. Monia hyviä ja huonoja puolia tuli huomattua. Mitään Nobel-palkinnonsaajia meidän "riisipeltoyliopistossa" ei sitten kyllä ollutkaan.

Hyvät asiat:

-Ryhmät oli noin 20-30 henkeä ja opiskelijoiden osallistumasta painotettiin kursseilla. Tuntiosallistuminen oli myös meidän yliopistossa osa arvostelua.

-Tuntien sisältö oli selvillä useimmiten jo lukukauden alussa, joten pystyi suunnittelimaan esitykset sun muut hyvissä ajoin. Tämä oli myös valvottua, joten opettajat ei saaneet niin suurta yksilönvapautta kurssien toteutukseen.

-Varsinkin alan termistöä ja vastaavia pikkutietoja päntättiin paljon. Tässä tuli taas huonona asiana se, että opettajat pystyivät määrittelemään mikä oli tärkeätä ja mikä ei.

-Opettajan mielestä tärkeät asiat tuli usein opittua hyvin

Huonot asiat:

-Koska joka tunnille piti tehdä jotain, laatuun ei panostettu vaan määrään. Todellakin vitutti tehdä about joka tunnille jotain, varsinkin ennen kuin oppi, että ei niihin tarvita 100% panostusta.

-Kokeet oli useimmiten aika helppoja, jos vaan tiesi, että mitenkä kyseisen opettajan tentteihin pitää valmistautua. Kirjojen kokonaan lukemista ei loppujen lopuksi tarvinnut juuri millään kurssilla, vaan erilaisilla lukutärpeillä pärjäsi hyvin.

-Usein ihmiset halusivat osallistua, vaikka ei välttämättä mitään järkevää sanomista ollutkaan ihan vaan osallistumisen ilosta ja mahdollisista lisäpisteistä.

-Ihmiset myös suomalaisten silmiin "nuoleskeli" opettajia. Esim. esitys Little Caesar's pitsaketjusta niin toivat pitsaa esitykseen.

-Usein monien yksityiskohtien osaaminen meni kokonaiskuvan ylitse. Kokeisiin sai joillain kursseilla opettajan antamat lukutärpit missä kysyttiin tarkkoja kysymyksiä. Kysymysten perusteella sitten tuli lähes suoraan sama kysymys kokeessa, eli aika paljon ulkoa opettelua joskus.

-Suhteellisen helposti hyvät arvosanat jos vaan jaksoi käydä joka kerta luennolla ja teki kaikki hommat suhteellisen hyvin.

-Jos about 20-30% kurssien pisteistä saa siitä, että jaksaa käydä paikalla ja tsempata niin kurssien hylsyttäminen on jo aikamoinen saavutus --> kaiken maailman tolloja pääsee läpi koko koulujärjestelmästä.

-BBA tutkinnon saa myös ilman opinnäytetyön / thesiksen tekemistä.

-Koska kyseessä ei ollut erityisen hyvä yliopisto, sen kyllä huomasi muista opiskelijoista. Kaikenlaisia sähläreitä tuli kyllä nähtyä. Wikipediaa käyttivät osa ja myös kokeissa lunttaaminen ei ollu läheskään niin epämoraaliseksi katsottua kuin Suomessa.

Tämmöisiä mietteitä jäi mulla mieleen, näin alta kuukausi sitten vaihdosta tulleena. Kaiken kaikkiaan kokemuksena tuo vuosi oli älyttömän hyvä, ja vaikka negatiivinen lista oli pitkä niin juuri tuota asioiden suunnittelua ja valmistautumista sielä oppi paljon mitä voi sitten omassa elämässä ja Suomen kouluissakin soveltaa.

Olin itse siis BBA opiskelijana sielä, joten yhtä poikkeusta lukuunottamatta vain kandivaiheen kursseja tuli luettua. Yhden maisteritason kurssin kävin, joka vaatikin enemmän ja tasokin oli kyllä jo korkeampaa. Myöhemmin olisi toiveena itselläkin vielä jossain vaiheessa päästä opiskelemaan paremman tason yliopistossa, niin voi olla, että mielipiteet muuttuisivat myös paljon.

 

[ossipena]

Ja minun pitäisi valmistuo tuolta ensi vuonna. Opetustaso ollut kyllä surkeaa. Tuo Opiskelu thaimaassa kyllä kiinnostaisi. Vaikka ei hirveästi tieto saisikaan. Ainekin elämän kokemuksia ja oppisi englantia paremmin eikä täällä suomen pakkasissa jaksa enää kärvistellä.
Mitenkäs tuonne olisi helppo hakea jatko opiskelemaan. Onko talotekniika-alan koulutusta.:D

joo kyllä jykylän amk:n suomen parhaimpien amkkien joukossa - reittaus ei enää naurattanut kun kaveri kertoi mikkelin touhuista...

eli toisin sanoen suht luokattomia kaikki koulut mutta hintaansa nähden varsinkin kärkipään amkit varmasti käytetyn ajan arvoisia. nyt en tähän hätään löytänyt mistään mitään listaa valitettavasti noista.

 

[Huppe]

Mikkelistä pari hauskaa esimerkkiä:

Hartikainen opettaa niin että kirjoittaa piirtoheitinkalvolle tekstiä (koko oppitunnin ajan) ja sanelee mitä kirjoittaa. Jokainen sitten kirjoittaa saman tekstin omaan oppivihkoonsa ja koekysymykset tulevat suoraan siitä.

Nyt kun alkaa muistelemaan niin lähes jokainen muukin opettaja toimi kutakuinkin samalla tavalla. Joillain oli valmiit kalvot jotka kopioitiin vihkoon ja niitä näytettiin ns. "hivuttamalla", eli rivi tai pari kerrallaan.

Mynttinen piti hauskoja luentoja mutta ei siellä juuri mitään oppinutkaan, paitsi "hold your horses" -sanonnan.

Eräs nimeltä mainitsematon opettaja kertoi miten oli painanut mustaa huoraa suuressa huoneessa huoratalossa kun muut touhusivat samaa vieressä. Aika asiatonta touhua / läppää.

Sitten on esim. fysiikan labrat joissa lasketaan labratulosten perusteella jotain käsittämätöntä paskaa kuten puoliintumisaikoja ja valonsäteiden aallonpituuksia. Raportit piti olla niin kattavia että niistä piti tulla vähintään 20-30 sivuisia. Sitten kun otetaan se että oppintunteja oli yhdessäkin jaksossa 45h/viikossa ja eri labroja vaikkapa 3kpl viikossa, niin voitte kuvitella että copypastea niissä aina vaadittiin.

Labraraportit tosiaan kiertivät vuosikurssilta toisille tuohon aikaan korpuilla ja ne copypastettiin ja muokattiin omiin mittaustuloksiin sopiviksi. Samoin oli myös koekysymykset, vanhat kokeet kiersivät vuodesta toiseen ja edelliseltä vuosikurssilta sai vanhat esitäytetyt kokeet. Mm Mynttinen digitaalitekniikassa käytti aina samoja kokeita.

Kirjat kopioitiin viereisessä kopiointiliikkeessä kopionivaskoiksi, laittomasti. Mikä ei sinänsä ole huono asia, kyllähän siinä säästää. Käytännössä oli aivan mahdoton löytää käytettyä oppikirjaa mistään, käytettyjä kopionippuja sen sijaan löytyy helpostikin.

Mikkelissä panostettiin Äidinkielen tunteihin, suomenkielen opettaja "Tuija" on sellainen rempsee orjapiiskuri, joka vaatii jostain saamarin passiivin preesensistä tuollaisia 50 sivuisia raportteja jne.

Ihan käsittämättömän surkeaa toi opetuksen taso tuolla. Valmistuin onneksi Stadista, kun sain vaihdettua itseni sinne. On ero kuin yöllä ja päivällä.

Päätämme tämän Mikkelin AMK:n tärkeimpään oppiin:

Kaikki ilmainen viina ei ole juotavaksi, älä koskaan koske työpaikan naisiin (tm) Tontti

 

[mr.black]

Juuh. Mikkelin suomen 4:neksi paras(opettajien suusta). Mutta aika samaa tasoista opetus kuulemma muuallakin ollut, mitä olen kuullut.
Juuh copypasten käytön ja kusettamisen jalon taidon tuolla on ainekin oppinut.

 

[naksu]

Tuo jenkkilän kalleus on muuten tietyssä mielessä myytti. Parhaimmissa yliopistoissa on kaikissa järjestelmä, jossa lukukausimaksun suuruus määräytyy vanhempien tulojen mukaan. Yhdysvalloissa tulot ovat huomattavasti Suomen tuloja suurempia, jolloin suomalainen yleensä lukeutuu yliopiston mittakaavan mukaan "köyhäksi". Kaikki Ivy League koulut (+ ainakin Stanford, MIT, Caltech, UChicago, Duke) noudattavat vähän samanlaista systeemiä ja täällä on aika selkeästi esitetty mitä täytyy maksaa:

http://isites.harvard.edu/icb/icb.do?keyword=k51861&pageid=icb.page246751

Oleellinen lause on suomalaisen kannalta seuraava:

One fifth of families qualify for the Harvard Financial Aid Initiative, where parents with total incomes less than $60,000 are expected to pay nothing.

Jos siis vanhempien yhteenlasketut nettotulot ovat vuodessa alle 45000 euroa, niin ei tarvitse maksaa mitään, koska Harvard pitää silloin "köyhänä". Kannattaa myös huomioida, että noihin laskelmiin tuolla sivulla kuuluu myös asuminen, ruoka ja kirjat, toisin sanoen koulu maksaa myös ne. Tukijärjestelmä on tosiaan huomattavasti parempi kuin Suomen opintotuki. ;)

Yhdysvaltojen hakujärjestelmä on siitä myös reilu, että siinä ei katsota suoraan mitään yksittäistä mittaria kuten jotain arvosanoja. Jos esim. tulee köyhältä seudulta, jossa ei nähdä opiskelumahdollisuuksien olevan yhtä hyvät, niin pääsee sisään jo paljon alhaisemmilla arvosanoilla. Tämä toisaalta pätee vain amerikkalaisiin hakijoihin. Johtuen tuosta tuen tasosta ei esim. Intiasta tai Kiinasta oteta juurikaan opiskelijoita, koska näille kaikille pitäisi maksaa koko hoito. On siis myös otettava vastapainoksi sisään rikkaita kersoja, jotka joutuvat maksamaan kaiken itse. Intiasta ei siis käytännössä pääse sisään ellei ole lähes voittanut jotain maan tiedeolympialaisia tai vastaavia. Suomesta taitaa yksittäiset koulut ottaa vuosittain noin 0-2 opiskelijaa, mutta hakijamäärää en tiedä.

Valtiolliset koulut eroavat sitten reippaasti yksityisistä siinä mielessä, että ulkomaalainen käytännössä maksaa kaiken itse. Berkeley on esim. koulu, josta kannattaa ulkomaalaisena pysyä kaukana ennen kuin aikoo väitöskirjaa tehdä. Väitöskirjaa tekevälle koulu sitten kustantaa kyllä kaiken. Koulut eivät siis tarjoa juurikaan tukea, koska veronmaksajat eivät halua kustantaa ulkomaalaisten opiskeluja.

Suomesta osaan listaamistani kouluista on hyvät mahdollisuudet, jos ylppäreissä kaikki arvosanat ovat E tai L ja keskiarvo selkeästi yli 9 (toisaalta ei edes 6 laudaturia ja 10 keskiarvo takaa kaikkiin sisäänpääsyä). Tohtoriopintoihin joku julkaistu artikkeli ja keskiarvo jotain 4,8 hujakoilla. Strategiana kannattaa mielummin jättää kirjoittamatta yo-aine, jos ei näihin voi päästä. Lisäksi on pakko tehdä tuo SAT. Samat vaatimukset SAT:tä lukuunottamatta on myös Oxfordilla ja Cambridgellä. Briteissä tosin sitten maksetaan kaikki itse riippumatta vanhempien tuloista, mutta lukukausimaksut ovat vain noin 3000 puntaa ja siihen sitten asuminen ja ruoka.

Opetuksen Yhdysvalloissa voi kyllä kiteyttää tuohon suurempaan holhoukseen. Tämä on mielestäni vain hyvä asia. Usein opiskelijalle määrätään oma opinto-ohjaaja, jonka kanssa kurssivalinnat tehdään. Kursseja ei siis noin vain itse valita, vaan niistä keskustellaan jonkun laitoksen opettajan kanssa joka samalla voi kysellä kysymyksiä esitiedoista varmistaakseen, että on valmis kurssille. Tämä pätee myös "keskitason" yliopistoihin. Lisäksi näissä opetusfilosofia on edelleen aika samanlaista, mutta ryhmäkoot alkavat sitten kasvaa. Briteissä taas ei juuri voi kandissa valita kursseja ja sivuaineita ei voi lukea, vaan omaa ainetta luetaan sitten vain paljon.

 

[naksu]

plil: millä hujakoilla koulu jota kävit oli esim. US Newsin rankingeissä?

(http://colleges.usnews.rankingsandreviews.com/college/national-search)

Tuttuni ovat olleet suurin piirtein top 50 joukossa olevissa kouluissa ja näihin omat tietoni ovatkin sitten rajoittuneet. Tuo on muuten totta, että monissa kouluissa annetaan hyviä arvosanoja liian helposti. Tämä "grade inflation" onkin käsite mistä on ollut viime aikoina keskustelua. Totta on myös, että johtuen Yhdysvaltojen surkeasta lukiosta on usein ensimmäisen vuoden kurssit lukiokamaa, mutta parhaissa kouluissa opiskelijat ovat pääsääntöisesti käyneet ns. Advanced Placement (AP) kursseja, joista saamalla parhaan arvosanan, välttyy yliopiston peruskursseilta.

EDIT: Toinen asia mikä on muuten Yhdysvalloissa huonoa on, että monet konsulttifirmat katsovat suoraan opiskelijoiden keskiarvoa kun rekrytoivat. Tästä syystä opiskelijat ovat alkaneet valita kursseja, jotka ovat helppoja sen sijaan, että ottaisivat ne, joista oppisivat eniten. Tämä ongelma näkyy ihan omassa koulussanikin, joissa valinnaiset täytetään jollain taidehissalla, jossa joku arvosanoistaan tunnetusti löysä ope antaa kaikille aina A:n. Toisaalta tilanne johtaa siihen, että oikeasti hemmetin fiksut opiskelijat pääsevät ottamaan vaikeita kursseja rauhassa muilta.

 

[plil]

plil: millä hujakoilla koulu jota kävit oli esim. US Newsin rankingeissä?

(http://colleges.usnews.rankingsandreviews.com/college/national-search)

Tuttuni ovat olleet suurin piirtein top 50 joukossa olevissa kouluissa ja näihin omat tietoni ovatkin sitten rajoittuneet. Tuo on muuten totta, että monissa kouluissa annetaan hyviä arvosanoja liian helposti. Tämä "grade inflation" onkin käsite mistä on ollut viime aikoina keskustelua. Totta on myös, että johtuen Yhdysvaltojen surkeasta lukiosta on usein ensimmäisen vuoden kurssit lukiokamaa, mutta parhaissa kouluissa opiskelijat ovat pääsääntöisesti käyneet ns. Advanced Placement (AP) kursseja, joista saamalla parhaan arvosanan, välttyy yliopiston peruskursseilta.

EDIT: Toinen asia mikä on muuten Yhdysvalloissa huonoa on, että monet konsulttifirmat katsovat suoraan opiskelijoiden keskiarvoa kun rekrytoivat. Tästä syystä opiskelijat ovat alkaneet valita kursseja, jotka ovat helppoja sen sijaan, että ottaisivat ne, joista oppisivat eniten. Tämä ongelma näkyy ihan omassa koulussanikin, joissa valinnaiset täytetään jollain taidehissalla, jossa joku arvosanoistaan tunnetusti löysä ope antaa kaikille aina A:n. Toisaalta tilanne johtaa siihen, että oikeasti hemmetin fiksut opiskelijat pääsevät ottamaan vaikeita kursseja rauhassa muilta.

Tier 4 ja State University. Meidän Campus oli muutenkin pieni, joten tietyt asiat toimi vähän omalla lailla. Onneksi esim. täällä Suomessa sillä jenkkiylopiston tasolla ei ole niinkään väliä jos on vain vaihdossa ollut.

Työpaikoissa olen kyllä huomannut myös muuallakin kuin konsulttifirmoissa, että esim. "3.2 avg or higher". Tosin tuo nyt oli meidän yliopistossa varsinkin aika heikko keskiarvo, kun mullakin oli viimeisellä lukukaudella 3.67 ka ilman mitään sen kummempaa panostusta. (maximi on 4).

Helppojen arvosanojan jälkeen kyllä harmittaa, että niitä arvosanoja ei hyväksilueta Suomessa ollenkaan, ainoastaan luetut opintopisteet. (nekin alakanttiin, saadaan 1,5x opintopisteet ja esim. Ranskalaiset vaihtarit saivat käytännössä 2x).

Arvosanoja siellä kyllä katsotaankin enemmän kuin Suomessa, kun monella on mielessä maisteriohjelmaan haku jossa niitä arvosanoja sitten oikeasti katsotaankin. Suomessa on paljon enemmän "kuhan nyt läpi pääsis" -mentaliteettiä.

 

[naksu]

Nuo opintopisteet ovat toisaalta aika koulukohtaisia jenkeissä, joten ymmärrän hyvin, että Suomessa voi olla vähän säätöä. Tosiaan jenkeissä noi credit hoursit/unitit voi olla aivan mitä tahansa. Omassa koulussani ei esim. ole opintopisteitä tai opintoviikkoja laisinkaan. Valmistuminen siis vaatii vain, että täyttää tietyn määrän ehtoja tyyliin "quantitative reasoning 5 courses" ja tuon voi täyttää vaikka ottamalla 3 kurssia matikkaa ja 2 tilastotiedettä ja työmäärä sitten on mitä on. Esimerkkinä vaikka matematiikka, jossa on periaatteessa viisi vaihtoehtoa ensimmäiselle kurssille. Näistä kaksi ovat käytännöllisempiä, muut sitten teoreettisia ja vain vaikeustasoltaan nousevia. Vaikeimmassa on pääasiassa kansainvälisten tiedeolympialaisten mitalisteja, joten sinne ei kannata mennä ellei ole valmis elämään matematiikalle ja uhraamaan aikaa pari tuntia laskareiden jokaiselle tehtävälle.

 

[plil]

Joo, ymmärrän kyllä itsekin. Mun kohdalla tuo kusi lähinnä sen takia, että yks henkilö oli vain yhden lukukauden ja hän pääsi käytännössä "neuvottelemaan" vaihtokertoimen. Me kun tultiin jäljessä niin meidän vuoden vaihtarien osalta päätös oli jo tehty. Mulle tuolla nyt ei ollu niin paljoa väliä, kuin ihan vaan periaatteen vuoksi, niin en jaksanu sitten viedä asiaa eteenpäin.

Tosiaan se työmäärä mitä tuolla olisi vaadittu 1,5x kertoimella tehdä 60 opintopisteen eteen olisi ihan naurettava jos vertaa esim. Suomalaisiin kauppa- tai ammattikorkeakouluihin. 7 kurssia jaksossa tarkoittaisi jo 21h luentoja per viikko + luennoilla valmistautuminen + tehtävät + tentit.