Mielenkiintoinen aihe. Jos jonakin aamuna heräisin ja huomaisin, että olen ainoa ihminen maan päällä, säikähtäisin kovasti. Olen melko läheisriippuvainen ihminen ja jopa epäitsenäinen. Välitän lähimmäisistäni suunnattoman paljon, monesti enemmän kuin itsestäni. Entä kun aamulla herätessä ei enää olisikaan mies vieressä, vain pehmolelut seuranani. Kun useista soittoyrityksistä huolimatta en saisi äitiin, isään, pikkusiskoon tai -veljeen yhteyttä. Paras ystävä ja kaikki minun elämääni rikastuttaneet henkilöt olisivat poissa? hui, on vaikeaa ja hurjan pelottavaa ajatella moista tilannetta. Vaikka käytännössä kaikki maailman kolkat, kaikki jäljelle jääneet tavarat ym. olisivat minun, en pystyisi nauttimaan niistä yksin. Luultavasti lopettaisin omankin elämäni toivoen, että joku vielä hyödyntäisi kaiken jäljelle jääneen.